KSA Silmäkeskus: Hyvästit piilolinsseille

M inulla on todella huono näkö. Vasemmassa silmässäni on –6,5 ja oikeassa melkein –8. Aamulla herätessäni en osaa kokeilematta sanoa, onko viereisellä tyynyllä miehen pää vai kasa villasukkia. Sain ensimmäiset rillini 12-vuotiaana ja piilarit pari vuotta myöhemmin. Ensimmäiset 20 vuotta näköni huononi joka vuosi. En voinut kuvitellakaan harkitsevani laserleikkausta, koska en halunnut ottaa riskiä siitä, että näköni huononisi kuitenkin leikkauksen jälkeen. Rillit on rillit, oli tuulilaseissa vahvuutta –1 tai –7. Laserleikkauksen riskit myös arveluttivat. Mitä jos mun silmä hajoaa?

Takana 20 vuotta harjoittelua, mutta en osaa vieläkään laittaa piilareita ilman peiliä. Ja kuka kantaa peiliä mukana telttareissulla? Sarjassa älypuhelin peilinä ja pölyä linssissä. 

KSA Silmäkeskus* tarjosi mahdollisuutta tutustua laserhoitoon ja lähteä leikkaukseen, jos ensitarkastuksen jälkeen tuntuisi siltä, että haluaisin sellaiseen mennä. Koska näköni ei ole huonontunut viimeiseen kolmeen vuoteen, päätin mennä tsekkaamaan tilanteen.

Syyni harkita laserhoitoa:

1)  Inhoan silmälaseja omassa päässäni. Tiedän todella monia, joille rillit sopivat. Täältä blogosfääristä ainakin Inke ja Hanne näyttävät rilleissään todella tyylikkäiltä. Minä en. Yritän välttää valokuvatuksi joutumista, jos päässäni on silmälasit. Eikä kyse ole vain estetiikasta. Käytössäni rillit ovat aina möhnässä, huuruussa tai painavat nenää. En voi uida rillit päässä, ja vuoristovaellukselle en lähde silmälasileidinä, koska haluan käyttää aurinkolaseja. Niitä aurinkolasiläppiä en suostu edes harkitsemaan.

2) Piilarikäyttö alkaa riittää. Optikkoni saisi sydärin, jos tietäisi, miten monta kertaa villeinä vuosina säilöin kuukausilinnsejä syljessä tai hanavedessä jatkojen jatkoille jatkuneiden bileiden päätteksi - ja että pistin linssit seuraavana aamua silmään, että näkisin edes jotain päästäkseni könyämään kotikadulle. Näin vanhemmalla iällä päädyn yleensä juhlista kotiin ja piilolinssiboksin ääreen, mutta moni telttamatka on mennyt perseelleen, kun olen 500 km päässä kotoa ja 100 km päässä lähimmästä kaupasta tajunnut, että unohdin ottaa piilarinesteet messiin. Jee.

3) Raha. Olen viimeisen 22 vuoden aikana laittanut kehyksiin, silmälaseihin, optikkokäynteihin, piilolinsseihin ja piilarinesteisiin tuhansia euroja. Kuukausilinssejä on tähän mennessä kulunut 240 paria.  Piilolinssinesteitä olen luultavasti kuluttanut enemmän kuin kevytmaitoa. Vaikka näköni ei enää huonone eikä rillejä tarvitse uusia, piilareita nesteineen pitäisi ostaa joka vuosi 12 paria kuolemaan saakka. 

Jos kaikki menee nappiin, mun ei enää koskaan tarvitse tehdä tätä.
Käynti KSA Silmäkeskuksen tutkimuksessa valoi uskoa leikkausmenetelmään. Esitarkastuksessa käytiin läpi kattavien näkötestien lisäksi mm. sarveiskalvoni paksuus, silmien paineet ja tutkittiin onko minulla mitään silmäsairauksia. Ilokseni kuulin, että läpäisin esitarkastuksen ja sain luvan mennä laseroperaatioon. Esitarkastus ei muuten ole mikään läpihuutojuttu: hylkäysprosentti on yli 50. Puolet esitarkastuksessa kävijöistä ei siis KSA Silmäkeskuksen kriteereillä sovellu syystä tai toisesta laserhoitoon. Näiden tiukkojen kriteerien lisäksi minua miellyttää myös se, että laserhoito tehdään kosketusvapaasti eli laserhoito suoritetaan lasersäteellä ilman, että silmää viillellään millään.

Näillä puhein menen leikkaukseen ensi kesänä. Aika helvetin jees.

Kertokaapas ihmeessä kokemuksistanne, jos teistä on joku käynyt laserhoidossa. Jaan omat kokemukseni täällä operaation jälkeen.

* Yhteistyössä Suomen Blogimedian ja KSA Silmäkeskuksen kanssa.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: