Karsimisen jalo taito

Viimeiset pari vuotta olen ollut aika stressaantunut. Tai oikeastaan stressaantunut on täysin väärä sana, sillä ihminen jolla on ihan oikeasti stressi ei ole vain pikkuisen väsynyt tai kiireinen. Pitäisi kai ennemminkin sanoa, että olin aivan liian kiireinen. Piti saada lyhyessä ajassa ihan helvetisti aikaan. Täyspäiväiset opinnot yhdistettynä kaupan pyörittämiseen (ja kaikkeen siihen liittyvään sesonkisuunnitteluun, markkinonitiasioihin, kirjanpitoon ja itse myyntityöhön), monelaisten kirjojen kirjoittamiseen ja kaikenkarvaisiin markkinointiprojekteihin täyttivät päiväni ja yöni niin, että oli hankalaa järjestää aikaa millekään mukavalle omalle toiminnalle. Piti ottaa pitkä loma.

Thaimaan rannoilla.
Mietin matkamme aikana, mitä haluaisin tehdä (no kaikkea ja lisää aikaa lukea ja urheilla) ja mihin on oikeasti aikaa (ei kaikkeen, ei mitenkään). Niinpä oli pakko ronskisti vähän järkeistää arkeani. Tein pientä karsintaa työpuolella. Olen jäämässä sivuun design-kaupan päivittäisistä operaatioista. Pysyn mukana omistajana, mutta en enää päivittäin tee kauppaan liittyviä työtehtäviä. Voin tehdä tämän hyvillä mielin, koska omistajakollegallani on minua enemmän paloa ja ennenkaikkea osaamista jatkaa siitä, mihin me yhdessä jäimme.

"Äiti, eihän nyt sada!"
Kaupan tilalle en ota mitään uutta työprojektia. Aion tehdä töitä korkeintaan kahdeksan tuntia päivässä. Jätän arkisin koneen ja työpaperit Reyjavikin pääkaudulla sijaitsevalle toimistolleni. Viikonloppuisin en avaa konettani työasioissa (mutta blogia en laske työksi). Aion joka ilta omistaa aikaa lukemiselle ja urheilulle. Ajattelin aloittaa crossfitin ja uusia Parnasson tilauksen.
Jäätelömyyjä.
En usko, että tarvitsen enää viiden kuukauden mittaista maailmanympärimatkaa ajatellakseni ja palatuakseni työrääkistä. Sen sijaan aion tästä eteenpäin työskennellä tuntimääräisesti vähemmän ja ottaa käyttöön ihan tavallisen kesä-, syys- ja talviloman. En tee enää mitään ilmaisia tai huonosti maksavia töitä, vaan keskitän rajalliset työtuntini asioihin, joita tekemällä pystyn maksamaan itselleni ihan tavallista palkkaa. Aion pysyä yrittäjänä, koska se on ainoa työnteon muoto, joka tällä hetkellä tarjoaa mahdollisuuden yhdistellä keskenään erinäköisiä mutta sisällöltään tavattoman mielenkiintoisia työtehtäviä. Ne kaikki liittyvät jollain tapaa Islantiin, Suomeen, kirjoittamiseen ja matkailuun.
Välttämätöntä toimintaa pieninä annoksina.







Oli kyse sitten henkilökohtaisen tai kokonaisen maan hyvinvoinnin lisäämisestä, ratkaisu ei ole polttaa moottoria niin kauan, että se ylikuumenee. Avain on tuottavuuden lisäämisessä. Minulla on vahva usko siihen, että kun vähemmällä saa aikaan enemmän, sekä lompakon- että päänsisäinen hyvinvointi paranevat. Tässä ei sitten todellakaan ole kyse mistään hemmetin downshiftauksesta. En ole lähdössä hiljaisuusleirille erämaahan enkä mä mitään hidastelua ole vieläkään oppinut kestämään.

Elämänmuutoksen sijaan kyseessä taitaa olla asennemuutos. Tuntuu hyvältä!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: