ndskontans helvíti! (Suom. Voi perhanan hemmetti!). Miten minulle onkin voinut käydä niin, että jo kolmas Arnaldur Indriðasonin suomennos o...

Arnaldur Indriðason: Jyrkänteen reunalla

26.5.14 Satu Kommentteja: 18

Andskontans helvíti! (Suom. Voi perhanan hemmetti!). Miten minulle onkin voinut käydä niin, että jo kolmas Arnaldur Indriðasonin suomennos on mennyt täysin ohi. Havahduin tilanteeseen kirjastossa. Meillä on täällä Reykjavikissa Pohjolan talo, jonka kirjastosta saa pohjoismaista kirjallisuutta pohjoismaisille kielille käännettynä. Bongasin viikko sitten hyllystä Islannin kaikkien aikojen myydyimmän ja käännetyimmän rikoskirjailijan Arnaldur Indriðasonin Jyrkänteen reunalla. Nappasin sen heti mukaani.
Paras hetki lukea: sunnuntaina sateessa.
En ole yhtään ihmeissäni kirjailijan suosiosta. Hän on hämmästyttävän hyvä niin monella eri tavalla.
Arnaldurin lakoninen kieli on vertaansa vailla. Lyhyet toteavat lauseet luovat lukemiseen hitaan tunnelman. Jos Jo Nesbö on juonen pyörityksen mestari, Arnaldur voittaa kielen ja tunnelman tasolla. Nesbö vie tarinaa eteenpäin ryminällä. Näissä Islannin best sellereissä sen sijaan katsotaan aina taaksepäin ja tullaan hitaasti askel askeleelta eteenpäin - ja lopussa jäljet osoittavat henkirikoksen motiivin ja sen jälkeen syyllisen.

Arnaldurin kirjoissa ei ole sarjamurhaajia tai salaperäisiä kellareihin rakennettuja teräskammioita. Se on murha, korkeintaan kaksi per kirja. Jokaisen henkirikoksen taakse kätkeytyy valtava määrä Islannin historiaa, nyky-yhteiskunnan menoa ja tavallisten ihmisten roolia siinä. Eikä näissä kirjoissa kuvailla huipputeknisiä kidutusvälineitä tai kuvailla väkivallan tekoja yksityiskohtaisesti. Sen sijaan esimerkiksi tässä kirjassa esitellään muinainen karjaeläinten lopetusmenetelmä (kun pyssyjä ei ollut, eikä veistä haluttu käyttää).

Jyrkänteen reunalla -kirjan yhteiskunnallinen ulottuvuus liittyy islantilaisen pankkisektorin kasvuun ja lasten kaltoin kohtelemiseen. Nainen löytyy pahoinpideltynä kotoaan. Pankkiiri makaa kuolleena Snaefellsnesin rannalla. Lapsena pedofiilin uhriksi joutunut mies hakee aikuisena kostoa. Kaikesta tästä alkaa purkautua vyyhti, jossa osallisena ovat äkkirikastunut kansanosa, ihmisten ahneus ja se fakta, että omaa historiaansa ei kukaan pääse karkuun.

Arnaldur Indriðason, kuva: Björgvin Hilmarsson.
Arnaldurin rikoskirjojen päähenkilö on nykyaikaa vierastava ja vähän säälittävä Erlendur-poliisi. Haastattelin Arnalduria muutama vuosi sitten ja silloin hän kertoi laittavansa Erlendurin pian hetkeksi jäähylle, jotta hän ei kulu loppuun. Rikoksia ovatkin nyt parissa viimeisessä kirjassa olleet ratkomassa hänen kollegansa Sigurdur Óli ja Elinborg, tässä kirjassa ensiksi mainittu.

Muistan aikaisemmissa kirjoissa vierastaneeni jupahtavaa Sigurdur Ólia, mutta tämän kirjan luettuani jouduin muuttamaan mieleni. Kun hänen henkilöhahmolleen on annettu enemmän tilaa kasvaa moniulotteisemmaksi, aloin pitää hänestä. Tyyppi on oikeastaan aika hyvä ihminen, vaikka äänestääkin Itsenäisyyspuoluetta (kokoomuksen oikeistosiipi potenssiin ainakin kaksi) ja ihailee rikkaita.

Jyrkänteen reunalla -jälkeen on ilmestynyt vielä kaksi suomennosta Menneet ja kadonneet ja Mestaruusottelu. Ne aion lukea seuraavaksi! Jos takakansitekstit pitävät paikkansa, näissä kirjoissa Erlendur tekee paluun. Enpä malta odottaa...

Onko teistä joku lukenut Erlendur-sarjaa? Mitä piditte?

18 kommenttia:

  1. Sarja on ehdottomia suosikkejani juuri luettelemistasi syistä! Olen lukenut kaikki suomennetut, vaikka välillä muutamia jäikin rästiin. Olen nyt kirinyt raon umpeen! Menneet ja kadonneet on koskettavin koko sarjassa ja päättyy todella arvoituksellisesti. Viimeisimmässä palataan vuoteen 1972 ja päähenkilönä on Marion Briem, Erlendur tulee kuvioihin vasta viimeisellä sivulla.

    Sarjasta ei ole vieläkään käännetty kahta ensimmäistä osaa, ja olen odotellut, milloin olisi niiden vuoro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, ne kaksi ensimmäistä osaa! Mäkään en ole lukenut niitä... PItäisi kaivaa islanninkieliset jostain kirjaston uumenista ja lukaista läpi. Erlendur-sarja on helppoa luettavaa islanniksi (lyhyet lauseet ü), ja monesti niitä käytetäänkin täällä islanninopetuksessa opetusmateriaalina kun tehdään lukuharjoituksia.

      Sulla on muuten ihan sairaan hyvä kirjablogi, kiitos kun jaksat kirjoittaa niin usein. Ja lukea niin valtavan paljon :)

      Poista
  2. Tykkään tosi paljon sarjasta! Kunpa kohta suomennettaisiin lisää! Menneet ja kadonneet loppui ihan kamalasti ja nyt ihan jännittää seuraavat kirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toitovaan, että Blue Moon kustantaa vielä ne kaksi uusinta! Niistä seuraava keskittyy Erlendurin alkuvuosiin ja toisessa on uusi päähenkilö. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka Erlendur palaisi vielä?

      Poista
  3. Olen lukenut kaikki Erlendur-kirjat (suomeksi, joskus ruotsiksikin kun ruotsinkielinen käännös on aina nopeammin saatavilla islantilaisista kirjoista). Tykkään kovasti, koska kirjojen taustatarinat ja kytkökset ovat suurempia kuin yksi murha. Erlendur tosin ottaa vähän pattiin, koska se jauhaa aina samoja juttuja eikä tunnu kehittyvän henkilönä tai hahmona yhtään. Arnaldur Indridason on mielestäni hyvä, mutta Yrsa Sigurdardottir pesee kyllä 6-1, syynä henkilöhahmojen kuvaus. Varsinkin Erlendur-kirjat ovat ikään kuin tarkkailijaperspektiivistä esitettyjä, eikä henkilöhahmoihin voi samaistua mitenkään ja henkilöt on kuvattu yksipuolisesti (Erlendurista ei viiden kirjan jälkeenkään saa kunnon otetta), kun taas Sigurdardottirin päähenkilö Thora tuntuu aidolta ja monisärmäiseltä henkilöltä.

    Luin englanniksi Indridasonin Operation Napoleonin (en ole nähnyt suomenkielistä versiota missään). Se oli mielestäni parempi kuin Erlendurit: jossakin vaiheessa oikeasti pelotti!

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on varmaankin juuri se syy, miksi kirjailija on laittanut Erlendurin hyllylle ja ehkä hylännyt kokonaan. Se alkoi jauhaa paikallaan. Vähän kuin Mankellin Wallander.

      Yrsa on todella hyvä myös! Nämä kaksi pitävät joka vuosi myydyimpien kirjojen listan ykkös- ja kakkossijoja vuorotellen. Yrsa on onnistunut pääsemään jenkkimarkkinoille ja on siis jo tosi iso nimi. Olen lukenut Yrsaa lähinnä vain islanniksi, koska suomeksi on käännetty vain kaksi. Ne ovat kaamean pelottavia. Hrr.

      Mä silti tykkään paljon tuosta tarkkailijaperspektiivin käytöstä ja Erlendur-sarjan rauhallisemmasta ja melkein jopa ajattomasta tunnelmasta.

      Poista
  4. Kirjakaupasta tarttui joskus mukaan Räme, ja vaikken dekkareita juurikaan lue, pidin silti kyseisestä kirjasta. Se oli nimenomaan kerrontatyyli, mikä siinä viehätti. Muistelen, että kirjasta olis tehty elokuvaversiokin ja se olis kieltämättä mukava nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta on tosiaan tehty elokuva Islannissa. Nimeltään Jar City. Se näytettiin muistaakseni joskus R&A-festareilla. Elokuva oli varsin hyvä, ja aika uskollinen kirjalle.

      Jos pidit Rämeestä, niin suosittelen etenkin sitä seuraavaa eli Haudanhiljaista (tosin aihe on aika rankka, perheväkivalta). Noiden kahden ohella Erlendur-sarjan suosikkini on Mies järvessä.

      Poista
  5. Kiitos mielenkiintoisesta kirja-arviosta. Mutta kuka kirjan on suomentanut? Käännettyjen kirjojen arvioissa pitäisi aina mainita myös suomentajan nimi. Jos käännöskirjan kieli on verratonta, on se kyllä suurelta osin suomentajan ansiota, ja silloin on ikävää ylistää ainoastaan kirjailijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, kääntäjällä on todella iso merkitys. En ole mihinkään aikaisempaankan käännöskirjajuttuun merkinnyt kääntäjää. Pitääkin tästä edes muistaa olla tarkkana ja lisätä tuo tieto. Kaikki Erlendur-sarjan kirjat on kääntänyt Seija Holopainen. Jos muistan oikein kirjailijan haastattelusta, niin Seija myös oli se, joka "löysi" Erlendur-sarjan Islannista ja ehdotti sitä käännettäväksi.

      Poista
  6. Eihän Erlendur mitään paikallaan polkenut, hänhän teki hyvinkin suuren muutoksen kun rupesi seurustelemaan ja suhde lapsiinkin on minusta kehittynyt. Onneksi jätettiin vielä mahdoliisuus, että hän palaa kirjoihin! Näin sitä voi erilailla kokea kirjat ja niiden päähenkilöt. Mutta vaikka minusta olikin hiukan harmillista, ettei Erlendur ollut päähenkilönä kaikissa kirjoissa, niin kirjailijalta kiehtovaa ottaa muita ihmisiä päähenkilöiksi tutusta henkilögalleriasta! Antaa kivasti näkökulmaa aiemminkiin kirjoihin ja tuleviin. Mielenkiintoinen kirjasarja! Ja se on hauskaa, että Indriðason ei kyllä yhtään ole Islannin matkailun markkinoitiasialla vaan päinvastoin aina sataa, tuulee ja on ankeaa ja ihmiset on mitä on heikkouksineen ja muine ominaisuuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin kiehtoo tuo Islannin "dissaus" noissa kirjoissa. Samaa mieltä myös Elinborgin ja Sigurdur Olin syventämisestä. Kirjasarjan alussa he jäivät vähemmistöön, näissä myöhemmissä kirjoissa heistäkin tuli enemmän lihallisia ja ristiriitaisuuksineen todellisempia.

      Poista
  7. Olen lukenut KAIKKi suomennetut, niitä on aika monta. Toissapäivänä sain Reykjavikissa Mestaruusottelun Islanniksi, vaikken osaa sanaakaan kieltä - vielä... :)
    Olen muutenkin saanut Islanti-tartunnan, ja Arlandurin kuvaukset Islannista tänään ja lähimenneisyydessäni ovat vain pahentanut tilannetta... :) . Nyt kun pääsin Islantiin monen vuoden tauon jälkeen, pitää Arlandurit lukea uudelleen ja laittaa paikat kartalle.
    Milloinkohan joku rupeaa järjestämään "Tutustu Arlandurin Islantiin" - teema retkiä...?
    Terkuin, toinen Satu, joka enteellisesti Satama tunnetaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Sorry kieli virheet, tämä riivatun tabu "korjailee" tekstit ihan miten sattuu...
      Satu

      Poista
    2. Mä luin mun ekan Erlendur-kirjan (Räme) lomamatkalla Kuubassa. Se sinetöi rakkauteni tähän maahan. :)

      Mä kannatan tuollaisia Arlandur-retkiä! Onhan Ystadissakin Wallaner-kierroksia...

      Poista
  8. Siis Wallander (äh, nämä kirjoitusvirheet ü)

    VastaaPoista
  9. Hauskaa, että pro-kirjoittajaltakin tulee kirjoitusvirheitä :)
    Kiitos muuten Mondo-kirjastasi, se kului kulmat kurtuille kun plänäsin (tosi suomenkielinen termi, äh?) Islannin matkaamme. Nyt kotomaan kamaralla toivutaan vieroitusoireista ja tutkitaan Momondon avulla halpoja lentoja... Snaefellsnes iski meihin ihan sata-nolla, uskomaton kokonaisuus.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?