Mutsi käy kuohuviinillä

Kuten blogini otsikkokin lupailee, käyn kuohuviinillä. Se on arkeni tärkein herkku. Jos olisi pakko valita irtokarkin tai kuohuviinin välillä, valitsisin jälkimmäisen. Vaikka olen tyyppi, joka harvemmin jaksaa nillittää pikkuasioista, kuoharin suhteen en sorru kompromisseihin. Minulle hyvä kuohuva on aina kuivaa. Makeat kuoharit eivät ole lainkaan minun juttuni. Vielä vähemmän pidän sellaisista, joihin on lisätty kuplat keinotekoisesti. Ei juoman tarvitse olla ranskalaista monen kymmenen euron hintaista samppanjaa ollakseen hyvää, mutta pikkuruisten kuplien on synnyttävä ajan myötä pullossa hiivan ja sokerin tehdessä ihmeitään.
Etsii ja löytää.
Siitä asti kun asuimme Barcelonassa, katalonialainen samppanjamenetelmällä valmistettu cava on ollut lempijuomani. Nautin lasillisen illalla kirjaa lukiessa, päivisin hyvän aterian kanssa tai vaikka vapaan lauantaiaamun iloksi. Useimmiten en edes tarvitse mitään syytä. Every moment is a potential cava moment. Yksi lasillinen ei pöhötä, väsytä tai nouse edes pysyvästi päähän. Se saa sukat hetkeksi pyörimään jaloissa ja pysäyttää viattomasti ajankulun. Oma henkilökohtainen prime-timeni.

Miten sattuikaan että tänään, juuri näin vapun alla, Kalifornian-roadtrippimme varrelle sattui Yhdysvaltojen suurin kuoharivalmistaja Korbelin viinitila. Pistäydyimme vierailulle. Maksuttomalla kierroksella katselimme oppaan kanssa 1800-luvun lopulla perustetun tilan rakennuksia ja nautimme samppanja-tastingin. Yhdysvalloissa viinitila saa kutsua juomaansa samppanjaksi, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä sen ranskalaien laatukuohuvan kanssa. Joutuvat kuulemma kuitenkin vaihtamaan etiketit Euroopan vientiin meneviin pulloihin.
Jotenkin amerikkalainen tunnelma tässä.
Kokeilin tilalla kymmentä eri kuohuviiniä. Hyviähän ne olivat, mutta eivät minun makuasteikollani yltäneet eurooppalaisten suosikkikuohuvieni tasolle. Kaikkiin tilan kuohuviineihin oli jälkeenpäin lisätty sokeria. Myös niihin, joiden etiketissä luki brut nature (joka esim. espanjalaisissa cavoissa tarkoittaa, että juomaan ei ole lisätty yhtään sokeria). Alkoi ihan hirveästi harmittaa, että Yhdysvaltojen suurimman ja maailman neljänneksi suurimman kuohariviinivalmistajan brut natureksi luokitelluissa skumpissa on lisättyä sokeria. Karmea pettymys!
Korbel on kuulemma Yhdysvaltojen suosituin juoma uutena vuotena, valmistujaisissa ja häissä.
Viinitilalta motelille palattuamme yritin netistä vielä etsiä yhdysvaltalaista, perinteisellä samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä, johon ei olisi lisätty yhtään siirappeja, sokeria ja muita makeutusaineita. Hakuni ei tuottanut tulosta. Joku enemmän viineistä tietävä: vinkatkaahan ihmeessä, jos olette tällaiseen jenkkijuomaan tehneet tuttavuutta. Minä en sellaista löytänyt.
Hankin vappuaatoksi lohdutuspalkinnon, tämän lievästi sokeroidun brut naturalin, hinta 10 €.
Koska juhlimme vappuaattoa reissun päällä, huomisen motellin tärkein valintakriteeri oli jääkaappi ja jääpala-automaatti. Skumppanautinto kun voi mennä täysin poskelleen, jos liemi on liian lämmintä. Tarkkana naisena teenkin aina tuplajäähdytyksen. Laitan jääkaappikylmän kuoharipullon ennen tarjoilua vartiksi pakkaseen.

PS. Täällä juttu lempicavastani, katalonialaisesta Lagrima d'Orista. Kirjoitettu näköjään päivälleen vuosi sitten. Ja samoissa tunnelmissa :)

Hyvää vappua!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

Tunnisteet: