Mihin lähetystyötä (ihan oikeasti) tarvitaan?

Olen pyöritellyt tätä kysymystä päässäni siitä asti kun lähdimme Samoalta. Voiko ateisti uskottavasti (heh, suunnittelematon sanaleikki) edes kirjoittaa kriittisesti kristillisestä lähetystyöstä, kun koko uskonto konseptina ei istu omaan maailmankatsomukseeni? No minä yritän, koska sen verran ottaa päähän. Nämä seuraavat havaintoni koskeat Samoaa. Kanssaturisteilta kuitenkin kuulin, että myös mm. Tongalla menon on tämän aihepiirin osalta melko sama. Kristilliset kirkot ovat painaneet urakalla päälle Polynesiassa.

Kirkko.
Havahduin aiheeseen, kun ajelimme eräänä päivänä yhden kuoppaisen tien päässä sijaitsevaan pikkukylään, jossa näytti nopealla laskemisella olevan kymmenkunta taloa. Niiden keskellä kylän maisemaa hallitsi kaksi varsin hyväkuntoista kirkkorakennusta, joista toisen ympärille on ollut varoja pystyttää pätevän näköinen verkkoaita. Rannassa leikkivillä lapsilla oli resuiset vaatteet, mutta kirkon pappi ajeli ohi hienolla nelivetomaasturilla. Näin ristiriidan. Aloin tehdä lisää havaintoja.

Samoalle ensimmäiset lähetyssaarnaajat tulivat 1800-luvulla. Sen jäkeen onkin uskontomarkkinoilla riittänyt ottajia. Maassa asuu alle 200 000 ihmistä, ja tyypillisessä samoalaisessa maalaiskylässä noin sata tyyppiä. Erilaisia kristillisiä kirkkoja on kylän raitilla jopa viisi. Tein listaa kristillisistä kirkoista, joita saarivaltiossa pyörii. En tiedä, onko listani kattava, mutta kolmen viikon aikana pääsin tähän asti: metodistit, katolinen kirkko, jehovat, baptistikirkko, Assemblies of God, adventistit. Joka ikisessä käymässämme kylässä oli vähintään kaksi erilaista kirkkoa. Jokaisessa kylässä, jossa pääsin paikallisten juttusille, sain seville, että kylän hienoin talo kuuluu papille ja hänen perheelleen. Sattumalta juuri sen saman talon pihalla oli parkkeerattuna hyväkuntoinen katumaasturi. Ja tämä maassa, jossa tavallista elämää maaseudulla viettävät ihmiset asuvat ohutseinäisissä taloissa, raapivat toimeentulonsa kasaan myymällä juureksia ja haaveilevat sellaisesta luksuksesta kuin internet, oma sähköpostiosoite ja farkut.

Kirkko.
Vaikka kulttuuri elää ja muuttuu jatkuvasti, lähetyssaarnaajien saapuminen Samoalle (kuten aika moneen muuhunkin paikkaan) oli käännekohta. Monet paikalliskulttuurin tavat, vanhat tarinat ja luonnonuskonto alkoivat hävitä nopeati. Se, että homous on Samoalla rikos, johtuu kuulemani mukaan suurimmilta osin juuri uskonnon vaikutuksesta.

 En väitä, että uskonnoista ei saisi levittää sanaa tai kutsua ihmisiä kirkkoon. Kannatan uskonnonvapautta ja kunnioitan muiden uskonollisia valintoja kunhan ne eivät ole ristiriidassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kanssa. Saahan sitä joogaa ja jumppatuntejakin suositella, miksi ei siis kiinnostuneille kirkkokuntiakin.

Mutta jotain rajaa, pyydän. Minusta tuntuu epäreilulta, että sellaieset kirkot, jotka puhuvat hyvyydestä ja hyvän tekemisestä, ovat köyhissä kylissä ne, joilla on käytössä prameimmat fasiliteetit. Tuntuu älyttömältä nähdä seinistä rupsahtaneiden talojen/majojen vieressä valkoisena hohtavia, aidattuja kirkkorakennuksia.

Eikä se epäreiluus jää rakennusten tasolle. Menimme ihan mielenkiinnosta yhteen jumalanpalvelukseen Samoalla ollessamme. Valitsin messun, joka oli sinä sunnuntaina poikkeuksellisesti osittain englanniksi kirkossa vierailla olevien lähetyssaarnaajien takia. Huhhuijaa. Siitä kokemuksesta kesti toipua pieni tovi. Kirkon paksuin mies (Samoallahan lihavuus yleisesti ottaen kertoo hyvinvoinnista, vauraudesta ja valta-asemasta) oli seurakunnan pappi, valkoihoinen pohjoisamerikkalainen. Saarnassaan hän puhui siitä, kuinka tärkeää antaminen on. Onnellinen on se, joka antaa pois omastaan tarvitseville. Maallinen rikkaus ei tuo onnea, vaan se sokaisee.

Kylänäkymää.
Saarna jatkui papin kokemuksilla Afrikasta, jossa hän kuulemma hetki sitten oli ollut tapaamassa uskonveljiään. Kirjoitin tuon pätkän puhetta ylös itseäni varten, koska se kuulosti niin naurettavalta.

"Tapasin Afrikassa paljon teidän kaltaisianne nuoria, jotka etsivät parempaa elämää muualta. He halusivat kovasti muuttaa länsimaihin kuten Kanadaan. Me teemme ihan mitä tahansa työtä, he sanoivat minulle. Mitä vain, että pääsemme pois täältä. Minä sanoin heille saman kuin teillekin. Ette te Kanadaa tarvitse. Ei se tuo onnellisuutta teidän elämäänne. Kun jumala on elämässänne ja sydämessänne, teillä on kaikki, mitä tarvitsette."

Kolme sanaa: Hitto, mitä p*skaa.

Epäilen nimittäin vahvasti, että tämän kyseisen kirkon jumala ostaa ruoan, tarjoaa työpaikan, nostaa köyhyydestä, tarjoaa lapsille koulutuksen ja terveydenhuollon ja lopettaa alueen aseellisen konfliktin.

Kun läski länkkäri höpöttää penkissä istuville ihmisille kuin iltasatuja lapsille, minulta loppuu ymmärrys. Varsinkin, kun kahdesta (toisistaan riippumattomasta lähteestä) kuulin, että tämä kyseinen pappi perheineen ei tee itse ruokaansa tai siivoa kotiaan. Kyläläiset tekevät sen kukin vuorollaan. Se on näet kirkon eteen työskentelyä! Jos joku ei pysty toimittamaan pastorille sapuskaa, tästä kyllä muistetaan mainita seurakunnassa julkisesti.

Miten minusta tuntuu, että ainakaan tämän seurakunnan tapauksessa se saarnoissa paljon kuultu omistaan antaminen ei jakaudu ihan tasapuolisesti?

Kirkko.
Joku sanoo nyt ihan varmasti, että kyllähän kirkot paljon hyvääkin tekevät. Epäilemättä näin onkin. Mutta itse en tästä maallisesta hyvinvoinnista nähnyt kovin suuria todisteita Samoalla ollessamme. Jos on varaa rakentaa jättisuuria kirkkoja monin kappalein, luulisi että kirkossa uskollisesti joka sunnuntai ramppaavien kyläläisten ei tarvitsisi kulkea resuisissa vaatteissa tai naisten kuolla synnytykseen. Naapurikylässä ihan vähän aikaa sitten nuori nainen ja lapsi kuolivat lapsen juututtua synnytyskanavaan. Sinä päivänä koko saarella ollut työvuorossa yhtäkään lääkäriä. (Pakko mainita, että pappeja lienee ollut toimessa useampi kymmenen.)

Jos siitä uskonnon levittämiseen laitetusta valuutasta reilu osa laitettaisiin terveydenhuollon kehittämiseen, kouluihin tai infran parantamiseen, asiat olisivat monessa paikassa maailmassa ainakin hitusen paremmalla tolalla kuin nyt. Paitsi ehkä näiden sieluista kilpailevien uskontokuntien näkökulmasta. Koska tutkittuhan on, että koulutustason nousu vähentää ihmisten uskonnollisuutta. Karrikoiden voisi sanoa, että eihän tehokasta lähetystyötä harjoittavien uskontokuntien edes kannata pyrkiä ihmisten materiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen. Niiltähän loppuisivat asiakkaat.


Tunnisteet: ,