len pyöritellyt tätä kysymystä päässäni siitä asti kun lähdimme Samoalta. Voiko ateisti uskottavasti (heh, suunnittelematon sanaleikki) ed...

Mihin lähetystyötä (ihan oikeasti) tarvitaan?

14.4.14 Satu Kommentteja: 54

Olen pyöritellyt tätä kysymystä päässäni siitä asti kun lähdimme Samoalta. Voiko ateisti uskottavasti (heh, suunnittelematon sanaleikki) edes kirjoittaa kriittisesti kristillisestä lähetystyöstä, kun koko uskonto konseptina ei istu omaan maailmankatsomukseeni? No minä yritän, koska sen verran ottaa päähän. Nämä seuraavat havaintoni koskeat Samoaa. Kanssaturisteilta kuitenkin kuulin, että myös mm. Tongalla menon on tämän aihepiirin osalta melko sama. Kristilliset kirkot ovat painaneet urakalla päälle Polynesiassa.

Kirkko.
Havahduin aiheeseen, kun ajelimme eräänä päivänä yhden kuoppaisen tien päässä sijaitsevaan pikkukylään, jossa näytti nopealla laskemisella olevan kymmenkunta taloa. Niiden keskellä kylän maisemaa hallitsi kaksi varsin hyväkuntoista kirkkorakennusta, joista toisen ympärille on ollut varoja pystyttää pätevän näköinen verkkoaita. Rannassa leikkivillä lapsilla oli resuiset vaatteet, mutta kirkon pappi ajeli ohi hienolla nelivetomaasturilla. Näin ristiriidan. Aloin tehdä lisää havaintoja.

Samoalle ensimmäiset lähetyssaarnaajat tulivat 1800-luvulla. Sen jäkeen onkin uskontomarkkinoilla riittänyt ottajia. Maassa asuu alle 200 000 ihmistä, ja tyypillisessä samoalaisessa maalaiskylässä noin sata tyyppiä. Erilaisia kristillisiä kirkkoja on kylän raitilla jopa viisi. Tein listaa kristillisistä kirkoista, joita saarivaltiossa pyörii. En tiedä, onko listani kattava, mutta kolmen viikon aikana pääsin tähän asti: metodistit, katolinen kirkko, jehovat, baptistikirkko, Assemblies of God, adventistit. Joka ikisessä käymässämme kylässä oli vähintään kaksi erilaista kirkkoa. Jokaisessa kylässä, jossa pääsin paikallisten juttusille, sain seville, että kylän hienoin talo kuuluu papille ja hänen perheelleen. Sattumalta juuri sen saman talon pihalla oli parkkeerattuna hyväkuntoinen katumaasturi. Ja tämä maassa, jossa tavallista elämää maaseudulla viettävät ihmiset asuvat ohutseinäisissä taloissa, raapivat toimeentulonsa kasaan myymällä juureksia ja haaveilevat sellaisesta luksuksesta kuin internet, oma sähköpostiosoite ja farkut.

Kirkko.
Vaikka kulttuuri elää ja muuttuu jatkuvasti, lähetyssaarnaajien saapuminen Samoalle (kuten aika moneen muuhunkin paikkaan) oli käännekohta. Monet paikalliskulttuurin tavat, vanhat tarinat ja luonnonuskonto alkoivat hävitä nopeati. Se, että homous on Samoalla rikos, johtuu kuulemani mukaan suurimmilta osin juuri uskonnon vaikutuksesta.

 En väitä, että uskonnoista ei saisi levittää sanaa tai kutsua ihmisiä kirkkoon. Kannatan uskonnonvapautta ja kunnioitan muiden uskonollisia valintoja kunhan ne eivät ole ristiriidassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kanssa. Saahan sitä joogaa ja jumppatuntejakin suositella, miksi ei siis kiinnostuneille kirkkokuntiakin.

Mutta jotain rajaa, pyydän. Minusta tuntuu epäreilulta, että sellaieset kirkot, jotka puhuvat hyvyydestä ja hyvän tekemisestä, ovat köyhissä kylissä ne, joilla on käytössä prameimmat fasiliteetit. Tuntuu älyttömältä nähdä seinistä rupsahtaneiden talojen/majojen vieressä valkoisena hohtavia, aidattuja kirkkorakennuksia.

Eikä se epäreiluus jää rakennusten tasolle. Menimme ihan mielenkiinnosta yhteen jumalanpalvelukseen Samoalla ollessamme. Valitsin messun, joka oli sinä sunnuntaina poikkeuksellisesti osittain englanniksi kirkossa vierailla olevien lähetyssaarnaajien takia. Huhhuijaa. Siitä kokemuksesta kesti toipua pieni tovi. Kirkon paksuin mies (Samoallahan lihavuus yleisesti ottaen kertoo hyvinvoinnista, vauraudesta ja valta-asemasta) oli seurakunnan pappi, valkoihoinen pohjoisamerikkalainen. Saarnassaan hän puhui siitä, kuinka tärkeää antaminen on. Onnellinen on se, joka antaa pois omastaan tarvitseville. Maallinen rikkaus ei tuo onnea, vaan se sokaisee.

Kylänäkymää.
Saarna jatkui papin kokemuksilla Afrikasta, jossa hän kuulemma hetki sitten oli ollut tapaamassa uskonveljiään. Kirjoitin tuon pätkän puhetta ylös itseäni varten, koska se kuulosti niin naurettavalta.

"Tapasin Afrikassa paljon teidän kaltaisianne nuoria, jotka etsivät parempaa elämää muualta. He halusivat kovasti muuttaa länsimaihin kuten Kanadaan. Me teemme ihan mitä tahansa työtä, he sanoivat minulle. Mitä vain, että pääsemme pois täältä. Minä sanoin heille saman kuin teillekin. Ette te Kanadaa tarvitse. Ei se tuo onnellisuutta teidän elämäänne. Kun jumala on elämässänne ja sydämessänne, teillä on kaikki, mitä tarvitsette."

Kolme sanaa: Hitto, mitä p*skaa.

Epäilen nimittäin vahvasti, että tämän kyseisen kirkon jumala ostaa ruoan, tarjoaa työpaikan, nostaa köyhyydestä, tarjoaa lapsille koulutuksen ja terveydenhuollon ja lopettaa alueen aseellisen konfliktin.

Kun läski länkkäri höpöttää penkissä istuville ihmisille kuin iltasatuja lapsille, minulta loppuu ymmärrys. Varsinkin, kun kahdesta (toisistaan riippumattomasta lähteestä) kuulin, että tämä kyseinen pappi perheineen ei tee itse ruokaansa tai siivoa kotiaan. Kyläläiset tekevät sen kukin vuorollaan. Se on näet kirkon eteen työskentelyä! Jos joku ei pysty toimittamaan pastorille sapuskaa, tästä kyllä muistetaan mainita seurakunnassa julkisesti.

Miten minusta tuntuu, että ainakaan tämän seurakunnan tapauksessa se saarnoissa paljon kuultu omistaan antaminen ei jakaudu ihan tasapuolisesti?

Kirkko.
Joku sanoo nyt ihan varmasti, että kyllähän kirkot paljon hyvääkin tekevät. Epäilemättä näin onkin. Mutta itse en tästä maallisesta hyvinvoinnista nähnyt kovin suuria todisteita Samoalla ollessamme. Jos on varaa rakentaa jättisuuria kirkkoja monin kappalein, luulisi että kirkossa uskollisesti joka sunnuntai ramppaavien kyläläisten ei tarvitsisi kulkea resuisissa vaatteissa tai naisten kuolla synnytykseen. Naapurikylässä ihan vähän aikaa sitten nuori nainen ja lapsi kuolivat lapsen juututtua synnytyskanavaan. Sinä päivänä koko saarella ollut työvuorossa yhtäkään lääkäriä. (Pakko mainita, että pappeja lienee ollut toimessa useampi kymmenen.)

Jos siitä uskonnon levittämiseen laitetusta valuutasta reilu osa laitettaisiin terveydenhuollon kehittämiseen, kouluihin tai infran parantamiseen, asiat olisivat monessa paikassa maailmassa ainakin hitusen paremmalla tolalla kuin nyt. Paitsi ehkä näiden sieluista kilpailevien uskontokuntien näkökulmasta. Koska tutkittuhan on, että koulutustason nousu vähentää ihmisten uskonnollisuutta. Karrikoiden voisi sanoa, että eihän tehokasta lähetystyötä harjoittavien uskontokuntien edes kannata pyrkiä ihmisten materiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen. Niiltähän loppuisivat asiakkaat.


54 kommenttia:

  1. "Kannatan uskonnonvapautta ja kunnioitan muiden uskonollisia valintoja kunhan ne eivät ole ristiriidassa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kanssa." Kaikki uskonnot, joista jotain tiedän, rikkovat ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa muodossa tai toisessa. Olen kanssasi samaa mieltä niiden levittämisestä. Uskonnoilla otetaan ja näytetään valtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tässä toisaalta vähän eri mieltä: ihmiset polkevat toistensa ihmisoikeuksia, välillä tietysti uskonnon nimissä, mikä on väärin. Mutta toisaalta mulla on paljon ystäviä, jotka ovat kristittyjä ja tosi aktiivisia humanitäärisessä työssä ja esim. Amnestyssä.

      Poista
  2. Oi kiitos! Ja eimen, sanon minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija ja Anonyymi. Mua alkoi kuitenkin kiinnostaa tämä aihe siinä määrin, että ehkä joskus tästä vähän tarkemmin lisää...

      Poista
  3. Huh huh, aikas kriittisellä silmällä olet lähetystyötä tarkastellut! En kiellä sitä, etteikö kritisoitavaa olisi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ihmisoikeuksiin kuuluu myös vapaus harjoittaa omaa uskontoa. On ehkä hankala käsittää, että usko voi olla hyvin tärkeä asia ihmiselle - tärkeämpi kuin maallinen hyvinvointi tai terveys. Kirkossa käydään joka sunnuntai ja kirkkorakennus halutaan rakentaa, vaikka varoja olisi niukasti. Papin rooli yhteisössä voi olla lääkäriä tms. paljon tärkeämpi huolimatta siitä, haluaako pappi itse tätä. Meille länsimaalaisille on joskus vaikea käsittää tällaista arvojärjestystä, koska meille mikään ei tunnu olevan pyhää. Varmasti kirkot tekevät paljon auttaakseen ihmisiä tyydyttämään myös maalliset tarpeensa. En silti ymmärrä, miksi nämä asiat pitää laittaa vastakkain. Ikään kuin kirkko olisi oikeuttanut olemassaolonsa vasta sitten, kun kukaan ei enää näkisi nälkää tai kuolisi turhaan. Usko voi tehdä monen ihmisen elämästä täydempää ja onnellisempaa, vaikka monia maallisia puutteita olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tainnut kristinusko olla samoallakaan alkuperäinen uskonto.

      Uskomatonta, että kun nuoret haaveilee paremmasta niin mitä tekee pappi? Tyrmää haaveet suoralta kädeltä ja ohjaa jengin kotiaan siivoamaan. Ei mulla muuta.

      Poista
    2. Varmasti juu sitä maallistakin apua tulee, mutta eiköhän se terveydenhuolto olisi tärkeämpi, varsinkin jos siellä ihan lähellä äiti ja lapsi kuolee synnytykseen koska lääkäriä ei ole? Ei sillä "pyhällä hengellä" elä. Ja on tuo nyt aika räikeää jos kyläläiset kulkee rääsyissä, joutuu tuomaan näille hengenmiehille ruokaa ja siivoamaan, ja lihava jenkki ajelee maasturilla selittäen että ette te mitään muuta tarvitse kuin uskonnon. Vihaksi pistää tuommoinen.
      Ja siinä vaan sekoitetaan kulttuureita umpisolmuun kun tullaan väkisin joka kylään sullomaan kristinuskoa.. Eipä tosiaan taida olla se alkuperäisuskonto siellä.

      Poista
    3. Anunen: Mutta vaikka uskonto olisi kuinka tärkeä, ei papin silti tarvitse olla kylän leveimmin elävä, eikä kirkon ulkoisiin puitteisiin tarvitse käyttää suhteettomasti resursseja! Ja minkälaista versiota kristillisyydestä ne kirkot (ympäri maailmaa) oikein opettavat, joissa papit kahmivat maallista omaisuutta suhteettomasti? Taitavat seurata eri Jeesusta kuin mistä minä olen kuullut. ;) Kyläläisten ruuanlaitto papille ja muu papin tukeminen on loogista, jos se on papin ainut/lähes ainut palkka. Mutta tuollaisessa tilanteessa täysin irvokasta.

      Itse olen luterilainen kristitty, mutta en varauksettomasti pidä kaikenlaista lähetystyötä hyvänä. Kentällä on monenlaista toimijaa, ja historiallista painolastia on aika kasa.

      Modernin lähetystyön tulisikin mielestäni siirtyä paikallisten kirkkojen tukemiseen ja kehitysyhteistyöhön. Itse tunnen parhaiten Suomen Lähetysseuran toimintaa, ja parhaiten tuntemani lähetit sen kautta olivat sairaanhoidon opettaja, sairaanhoitaja-kätilö, ala-asteen opettaja, farmaseutti ja neljä pappia erilaisissa opetus- ja pappistehtävissä. "Half and half" tämä satunnainen, mutta ei epäedustava otos, ja SLS mielestäni on hyvä esimerkki lähetysjärjestöstä joka aidosti lähtee paikallisten tarpeista.

      TL; DR: Kirkko oikeuttaa olemassaolonsa kurjuudenkin keskellä silloin, kun se kulkee köyhänä köyhän vierellä. Ei pyhittämällä rikkaita pappeja.

      Poista
    4. Komppaan Pilviä. Ei riitä omat sanat nyt muuhun, koska tollainen on kamalaa ja kurjaa ja mun mielestä todella, todella väärin jo Raamatunkin valossa.

      Poista
    5. Anunen, joku muu voi kirjoittaa niistä lähetystyön positiivista puolista vaikka kirkon tai uskovaisten näkökulmasta. Mä en osaa sanoa aiheesta mitään, koska en tarkastele asiaa siitä näkökulmasta. Tällä kertaa näin.

      Poista
    6. Pilvi, tuo mitä lopuksi sanoit osuu niin asian ytimeen!

      Poista
    7. Olen samaa mieltä että Pilvi tiivisti hyvin! En näe kuitenkaan että Anunen olisi jäänyt kommentissaan huonommaksi: Usko voi todella olla köyhyyden ja kurjuuden keskellä arvokkainta mitä ihmisellä on. Sadun kuvaamassa tilanteessa pappi toteuttaa mielestäni perinteistä "tee niin kuin minä sanon", ei Raamatun antamaa esimerkkiä rinnallakulkemisesta.

      Poista
  4. Asiaa Satu ja todella mielenkiintoista havannointia matkan varrelta, kiitos siita! Ikava kylla, koen etta aika usein lahetystyö ja monenmoinen diplomatian tekeminen maailmalla ja muka-auttaminen on lopulta vaan omien etujen kalastelua ja rahanhaaskausta, pointsit pienille jarjestöille ja vapaaehtoistyölle jossa molemmat, tekija ja autettavat, saavat monesti siita jotain konkreettista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kyllä näin taitaa olla... Sitä paitsi aihe on tosi vaikea! YK tekee paljon hyvää ja se on hieno järjestö, mutta en edes uskalla ajatella, miten paljon YK:n rahoja pumpataan johonkin täysin turhaan, siis itse asian ohi.

      Poista
    2. Hei! Olen ehkä joskus ajatellut lähetystyöstä kuten sinä blogissasi kirjoitit. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt "ruohonjuuri tasolla", on ajatukset muuttuneet. Jos aikaa lukaiseppa esim tästä linkistä blogia lähetystyöstä tekevästä perheestä: http://takotmaailmankatolla.blogspot.fi/2014/04/bangladesh.html

      minusta he ovat niin sanotusti "asian ytimessä" ja tekevät maailmasta ihan konkreettisesti parempaa paikkaa.

      Poista
    3. vielä jatkoa äskeiseen. Tarkoitan siis suomalaisten tekemää lähetystyötä. Tässä suora lainaus Lähetysseuran työntekijöiden blogista:

      Lähetysseura tukee Gorkhassa mm. kylien kehittämistyötä, johon kuuluu ruokaturvan parantamista, sanitaation kehittämistä, säästöryhmien perustamista, kyläläisten kouluttamista eri asioista. Kouluttaminen tarkoittaa esimerkiksi kouluttamista vihannesten kasvattamisesta tai jostakin ammattitaidosta tai lukemaan opettelemista. Työllä on saatu paljon aikaan - vessojen ja hygienian tason kasvaessa monet taudit ja sairaudet ovat vähentyneet, ruokaturva on parantunut ja ihmisten taloudellinen tilanne kohentunut. Vanhemmilla on varaa ja halua lähettää lapsensa kouluun ja yhä useampi nainen osaa lukea.

      eli ei Lähetysseura ainakaan asiakaskatoa pelkää.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus tämä! Järkyn kuuloista tuo maasturipapin mieninki ja mielipiteet, ja kovasti toivon, että kyseessä on poikkeusyksilö eikä yleisempi trendi. Sen vielä ymmärrän, että kirkko on kylän pramein rakennus - onhan näin tilanne monessa paikkaa Euroopassakin - mutta jos papilla on maallista mammonaa moninkertaisesti seurakuntalaisiinsa nähden, niin jotain on pielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ainakaan tällaisen perusjäppisen silmään oikein istunut. Mutta kuten tuon kirjoituksen alussakin totesin, olen ateisti/agnostikko, eli mielipiteisiini ja havaintoihin tämä varmasti tuo oman särmänsä.

      Poista
  6. Täällä yksi kirkkoon kuulumaton ateisti, joka juurikin sanoo että tekeehän ne kirkot hyvääkin :)
    Elikkäs puhun vain Suomesta ja Suomen tilanteesta. Kirkon diakoniatyö ja Helluntaiseurakunnat taitaa olla niitä viimeisiä paikkoja, josta tavallinen ihminen saa apua, kun kunnallinen sosiaalitoimi on hänet hylännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekee varmasti! Suomessakin on ollut monta keissiä, jossa kirkko on ottanut suojelukseensa esim. karkoittamisuhan alla olevia. En siis missään nimessä ollut tässä mustamaalaamassa kaikkia maailman uskontokunnissa toimivia. Lopulta se mikä ratkaisee, ovat todelliset teot ja ihmisten todelliset motiiivit niiden takana.

      Poista
    2. Satu, et tosiaan ollut mustamaalaamassa kaikkia! Tiedän. Nämä sun kirjoitukset on hyviä ja osuvia :) Hyvässä ja pahassa...t.ano 3:58

      Poista
  7. Satu, kiitos tästä. Ilmaista juustoa on vain hiirenloukussa.

    VastaaPoista
  8. Moi. Kiva kuulla kokemuksista. Olen mormoni, joita sielläkin on runsaasti (Wikipedia: Samoa 15%, Amer.Samoa 27% ja Tonga 18%.) Yksi selvä ero meillä on pappien suhteen - ei palkkapappeja, lainkaan. Toisena juttuna mainitsisin uskoomme sisältyvän kannustuksen koulutuksen saamiseen. Kerropa jos huomasit meitä tai oliko kirkomme saman tai erinlaisia... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirkko, jossa kävimme, ei ollut mormonikirkko. Mutta monia kyllä näin.

      Poista
    2. Eivät varmaan olleet ihan katedraaleja.. Tai no on Tongalla ja Samoalla kyllä kaksikin temppeliä, mutta saattavat jäädä toiseksi kunnon katedraaleille. :)

      Poista
  9. Mielenkiintoista! Afganistanissa kristinusko on laitonta. Olen myös sitä mieltä että monet kristilliset organisaatiot tekee hyödyllistä avustustyötä, mutta ihan dorkia tollaset ajatukset, että Kanadasta ei kantsi unelmoida., pyhä henki pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Tekevät monet myös paljon hyvää ja jollain Suomen Lähetysseurallakin on mielestäni tosi tärkeitä ja järkeviä projekteja käynnissä. Mulla on myös kummilapsi kristilisestä järjestöstä (WorldVision), mutta tämä nyt meni vähän aiheen ohi, kun he eivät tee lähetystyötä.

      Poista
  10. Heh heh, taisi osua herkkään paikkaan sinussa tämä aihe, sen verran paatoksella tuli :) Ja mitenkäs olikaan sen suvaitsevaisuuden laita, että kaikki kukat mahtuu kukkimaan? :)

    Haluaisin myös muistuttaa etteivät kaikki lähetystyöntekijät ole tällaisia. Esimerkkinä eräs tuttavani, joka tällä hetkellä asuu Aasiassa, hänellä ei ole mitään sairausvakuutusta, että hän voisi säästää rahaa elinkustannuksiinsa, hän myös syö ksylitolipurkkaa ettei tulisi tarvetta mennä hammaslääkäriin, kun se on niin kallista, hän tekee kahta työtä - yhdestä saa palkkaa, ja toinen on se kutsumustyö, eli lähetystyö, jonka hän tällä tavalla rahoittaa.

    Meitä on siis moneen muottiin, eikä kaikki ole sisältä sitä, mitä ulkoa antaa ymmärtää, mutta jotkut ovat sisältä parempia, kuin ulkoa näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eivät tietysti kaikki lähetystyöntekijät ole tällaisia. Totesin tuossa tekstin alussakin, mihin tämän juttuni havainnot perustuvat. Ja tottakai kirjoitan paatoksella kun on aihe, joka herättää mussa itsessäni paljon ajatuksia. Vrt. tammikuinen kosmetologi-case :)

      Poista
  11. Hieno kirjoitus. Useimmiten lukee vain lähetystyötä kiittäviä ja kehuvia kirjoituksia, puolustuspuheitakin, mutta harvoin puhdasta aiheesta olevaa kritiikkiä. Muille kommentoijille: En huomannut itse kirjoituksessa mitään yleistyksiä "kaikki se on tämmöistä" vaan kuvauksen näkemästään ja kokemastaan Tongalla. Tästä voinee suurin osa olla samaa mieltä, että kuvattu systeemi ei näytä toimivan. Hienoa, jos jossain osataan tehdä lähetystyötä myös paikallisia kunnioittaen, niin että lähetystyö on paitsi työntekijän oman uskonnon harjoittamista, myös kunnioittaa kuulijaa ja antaa hänelle todellisen vaihtoehdon. Ilman "saat ruokaa kun tule kirkkoon kuulemaan sanaa" tai muita painostuskeinoja. Mielestäni kaikilla tulisi olla oikeus harjoittaa uskoa, mutta myös jokaisella tulisi olla oikeus olla harjoittamatta uskoa ja oikeus kieltäytyä osallistumasta uskonnollisiin tilaisuuksiin. Ja mitä kirjoituksen pappiin tulee, hän lienee unohtanut esimerkin voiman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemukset siis Samoalta, mutta muuten olit sisälukenut ihan oikein tarkoittamani :)

      Poista
  12. Muuten hyvä, mutta haksahdit lopussa klassiseen: "Jos siitä uskonnon levittämiseen laitetusta valuutasta reilu osa laitettaisiin terveydenhuollon kehittämiseen, kouluihin tai infran parantamiseen, asiat olisivat monessa paikassa maailmassa ainakin hitusen paremmalla tolalla kuin nyt."

    Absoluuttisesti ajateltuna toki näin. Mutta jos haluaisin mennä omilla rahoillani pitämään samoalaislapsille konsertteja, olisiko väärin mennä, kun sen saman rahan voisi käyttää myös heidän vaatettamiseensa tai terveydenhuollon parantamiseen? Eikö mitään muuta saa tukea tai rahoittaa edes osittain ennen kuin jokin (tässä tapauksessa sinun määrittelemäsi) tärkeämpi on rahoitettu? Saanko osallistua yhteisvastuukeräykseen, kun lastensairaala on vielä rakentamatta?

    Tämä kuulostaa nyt tosi hyökkäävältä, vaikka ei ole tarkoitus! :) Olen siis asiasisällöstä sinänsä samaa mieltä, mutta ontuva argumentti herätti väittelyhalun, pahoittelut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pointtina on just se, että lähetystyössä nyt kuitenkin lähtökohtaisesti (kai) on ajatuksena myös parantaa kohdemaan ja alueen ihmisten elinoloja? Ja jos näin ei käykään vaan jotain ihan muuta, niin se on erityisen paheksuttavaa. Siksi en vertais tuota esim. tuohon konsertin järjestämiseen tms. :)

      Poista
    2. Ylempi Anonyymi, ei kommenttisi kuulostanut yhtään hyökkäävältä, no worries! Mä nyt vaan olen sitä mieltä, että ihmisen perustarpeet ovat tarpeeksi ravintoa ja terveellinen ja turvallinen ympäristö. Kaikki muu tulee tarvehierarkiassa sen jälkeen. Ei se tietenkään mitenkään väärin ole tukea asiaa X vaikka asia Y kaipaisi enemmän tukemista. Väitän edelleen, että lähetyssaarnaajia enemmän tarvitaan lääkäreitä ja sen jälkeen tulevat esim. opettajat.

      Poista
  13. Oon Satu sun kanssa niin samaa mielta. Tosi hyva kirjoitus, asiaa!

    VastaaPoista
  14. Tämä kirjoitus vahvisti jonkin aikaa sitten tekemääni päätöstä erota kirkosta. Pitkään olin jäsen sillä mielellä, että ”tekeehän se kirkko paljon hyvääkin niin voinhan minä sen 1% tuloistani maksaa” – lopputulema on kuitenkin se, että suurin osa kirkon varoista menee kuitenkin johonkin ihan muuhun kuin ns. absoluuttiseen vähempiosaisten tukemiseen, ihan budjettifaktana tämä. Puhumattakaan siitä, että kirkko edustaa ja hyväksyy niin paljon sellaista, mikä on omien arvojen vastaista. Hienoa tietenkin olisi, jos laittaisin itse ko. veroeurot sitten johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen, mutta näin en aio väittää, mutta Lastensairaala saanee ainakin jotain. Suomesta kun puhutaan, niin kirkko ja valtio todellakin olisi syytä erottaa –kirkko hoitakoon omat hommansa, varojensa keräyksen yms, ei valtiolla ole mitään syytä tukea tätä kuviota – edes järjestämällä ko. varojen keräystä (verotusprosessin kautta).

    Ja sitten tämän kaiken vastapainoksi on tosiaan näitä, http://www.kauniaistenrotarit.fi/blogi-paivakirja/leena-pasanen-tansania/, http://fi.wikipedia.org/wiki/Leena_Pasanen, http://www.suomenlahetysseura.fi/ls_fi/sivut/uutiset/leena_pasanen__noel___daktarin_tarinoita_tansaniasta/, , joita tarinoita lukiessa tulee itku. Leenakin asuu varmasti paremmin kuin paikalliset keskimäärin ja yhdessä haastattelussa kertoo, että hän tarvitsee jaksaakseen kyllä palan länsimaista elämää aina välillä, ison kirjaston ja musiikkikokoelmansa jne ”ylellisyyksiä”, mutta NÄIN tämän pitäisi mennä eikä niiden lihavien passattavien ökypappien johdolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin lahjoitan myös itse mieluummin suoraan hyviksi katsomilleni järjestöille: menee varmemmin sinne minne pitää, kun itse vie rahan mahdollisimman perille asti.

      Kyllä monet lähetystyöntekijät tai lähetysseuroista palkkansa saavat tekevät varmasti ihan hiton tärkeää työtä humanitaarisella puolella, kuten noista sinunkin laittamista linkeistä käy ilmi. Ja onhan lähetetyillä työntekijöillä lähes aina paremmat asunnot kohdemaassa kuin maan keskivertopulliaisasukkailla, se on osa korvausta siitä, että asuu pois omasta kotimaastaan.

      Jos tämäkin pappi olisi saarnannut vaikka lähimmäisenrakkaudesta ilman rajoituksia tai puhunut suvaitsevaisuudesta, olisin vähän vähemmän hiilenä.

      Poista
    2. Oliko tuolla siis oman seurakuntasi/kirkkosi rahoittamia lähetystyöntekijöitä? Vai miksi tämä kirjoitus sai sinut kirkosta eroamaan?

      Omassa seurakunnassani on esimerkiksi leirikeskuksista partiolaisilta perittäviä vuokria nostettu ja musiikinopetusta ajetttu alas, koska kirkostaeroamiset ovat ajaneet taloutta ahtaalle. Useimmilla vanhemmilla on toki varaa maksaa lastensa harrastuksista selvästi korkeampiakin maksuja, mitä seurakuntien osittain rahoittamissa harrastuksissa peritään, mutta joidenkin perheiden talous on jo niin tiukalla, että pienetkin korotukset tuntuvat heti.

      Poista
    3. Niin ja naapurilippukunta (ja samalla alueen päiväkerhot yms.) on menettämässä kokoontumistilansa, koska rakennus kaipaisi peruskorjausta, mutta seurakunnalla ei ole varaa ylläpitää kaikkia omistamiaan rakennuksia, vaan tämä rakennus (seurakuntatalo) on myyntilistalla.

      Poista
    4. Kirkon kuuluminen tai ei on tietenkin vapaasti päätettävissäsi, enkä yrittää pyörtää päätöstäsi. Mutta jäipä vaivaamaan tämän jutun mainitseminen päätöksesi osa perusteluna.

      Kun tämän kirjoituksen huonoilla esimerkeillä ei ole sitten mitään tekemistä Suomen evlut kirkon kanssa. Sen sijaan positiivisen esimerkkisi, Leena Pasasen työtä juuri sinunkin kirkollisveroäyrisi tukevat! Lähetysseura on Suomen evlut kirkon suurin ja vanhin lähetysjärjestö.

      Poista
    5. En varmaan ollut siis riittävän selkeä ilmaisussani. :) Tein päätöksen jo jokin aikaa sitten (kuten kirjoitinkin) ja toteutin päätöksen tuolloin samalla myös, eli olen eronnut jo viime vuoden puolella - tämä kirjoitus ehkä vain ns. jälkikäteen "toi lisää vettä myllyyn" ja vahvisti jo tehtyä ja nimenomaan jo toteutettua päätöstä, johon oli siis monia syitä, sekä ihan kotimaisen kirkon tiimoilta, että myös ns. maailmanlaajuisia kirkon sallimia (ainakin hiljaisesti sallimia asioita, arvoja ja tekoja), joista Suomen ev.lut kirkko ei kuitenkaan pysty kokonaan irtisanoutumaan salliessaan omassa piirissäänkin hyvinkin fundamentalistista toimintaa ja toimijoita, vaikka viralliset linjaukset muuta olisivatkin. Syitä mm. Suomessa nimenomaan raportoitu miespappien mielivaltainen käytös ja sen salliminen - tietyissä ev lut seurakunnissa miespapit ovat ilman rangaistusta pystyneet esim. jättämään saapumatta työpaikalle, jos on naispappi vuorossa - ja palkka juoksee... Sen lisäksi yksi kamelin selän katkaisijoita oli ev lut kirkon piirissä ja siten veroroposilla kustannettu esiteineille ja teineille jaeltu lehtinen, jollaisia lehtisiä en todellakaan soisi omien lapsieni lukevan. Ja sitten on se abortti-kysymys jne jne jne...

      Poista
    6. Minä näen tässä eroamisaallossa sellaisen ongelman, että kirkkoa johdetaan demokraattisesti. Päätökset tekevät seurakuntaneuvostot, jotka taas valitaan vaaleilla tavallisten seurakuntalaisten keskuudesta. Jos liberaalit protestimielessä jättävät kirkon, se vie kirkossa kehitystä aivan väärään suuntaan. Jos haluaa kirkon toimintaan ja linjauksiin vaikuttaa, äänestäminen on se oikea tapa.

      Poista
  15. Hmmm.... mua hämää tässä se, että eikö lähetystyön tarkoitus ole käännyttää ihmisiä johonkin tiettyyn uskontokuntaan? Ainakin kristillisesssä perinteessä se alkuperäinen lähetyskäsky tarkoittaa juuri tätä. Ei siinä puhuta humanitaarisesta työstä mitään. Se on tullut vasta paljon myöhemmin mukaan. Pitäisin siis kehitysavun ja lähetystyön erillään toisistaan. Jotkut kristilliset tahot tekevät myös avustustyötä, mutta se on eri asia.

    Lisäksi pitää muistaa, että amerikkalainen kristillisyys ja esim. suomalainen luterilaisuus ovat monesti todella kaukana toisistaan, vaikka samat päähenkilöt niissä onkin. En siis suoralta kädeltä lähtisi yleistämään lähetystyötä/kristinuskon perusteita/tms yhden amerikkalaisen esimerkikin perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin mäkin olen ymmärtänyt. Siksi tuossa tekstissänikin lopuksi sanoin, että jos niistä lähetystyöhön laitetuita varoista käytettäisiin osa johonkin muuhun - kuten humanitääriseen työhön, ihmiset voisivat paremmin.

      Mä en muuten tavannut luterilaista kirkkoa tällä reissulla kertaakaan.

      Poista
  16. Nyt oli lopultakin pakko tulla lukemaan ja myös kommentoimaan, I feel you! Vietin vuonna 2009 2,5 kuukautta Tyynellämerellä kulkien reittiä (Havaiji), Fiji, Samoa, Tonga, Cookinsaaret, Tahiti asuen pääasiassa perhemajoituksissa ja käyden koko tuon ajan joka sunnuntai jossakin kirkossa -yleensä eri. Samoalla kävin kerran mormonikirkossa ja luterilaisenkin kirkon löysin, en kyllä nyt muista, miltä saarelta.. Olen uskonnoton agnostikko, näen henkilökohtaisessa uskossa mihin tahansa jumaluuteen/jumaluuksiin paljon hyvää, mutta suhtaudun suurella kriittisyydellä ja varauksella usein vallan väärinkäyttämiseen päätyviin virallisiin uskontokuntiin ja kirkkojärjestelmiin. Tuona aikana kävin siis useammin kirkossa kuin muussa elämässä yhteensä. Syynä oli pitkälti kulttuurinen mielenkiinto, olin niin hämmästynyt, että tahdoin ottaa selvää ja ymmärtää.

    Tongahan on noista se "pahin" paikka, jossa ainakin tuolloin muut kuin kristinusko olivat kiellettyjä -kuningas oli tosin antanut muutamalle lähinnä juutalais- ja muslimidiplomaatille luvan pitää uskontonsa, kunhan eivät julkisesti sitä harjoittaneet. Tapasimme mm. Englannista vuosikymmeniä sitten muuttaneen "pakanapastorin" ja kävimme tutustumassa hänen uskontokuntansa "kirkkoon". Tämä selitti, kuinka he saivat uskonnollensa virallisen aseman, kun lisäsivät Jeesus-patsaan puujumaliensa joukkoon. Koulutus on noin 100%:sti kirkkojen käsissä, eli jos et kuulu kirkkoon, lapsesi ei opi lukemaan.

    Yövyimme yhdessä vaiheessa mormonin luona, joka (meille suomalaisturisteille) sanoi suoraan, että hän valitsi mormonikirkon, koska näillä on eniten rahaa (Utahista pumpataan huomattavia summia alueen kirkoille ja lähetystyöhön) ja tätä kautta hänen poikansa pääset aikoinaan lähetystyön kautta Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Hän aikoo vaihtaa kirkkoa, kunhan lapset ovat omillansa eli mormoneista on otettu kaikki hyöty irti.

    En väitä, ettäkö kaikki olisivat tällaisia eikä kenelläkään olisi "oikeaa uskoa", mutta kyllä tuo uskonnollisuus ja etenkin kirkot vahvasti liittyivät maalliseen hyvinvointiin ja tässä mormonit (jotka erotuksena vaikkapa Eurooppaan nähdään ihan "tavallisina" krisittyinä siinä kuin ortodoksit tai protestantit) kyllä erottuivat varallisuudellaan muista. Ja todella yleisesti kirkko nähtiin nimenomaan väylänä Pohjois-Amerikkaan lähetystyön ansioista.

    Samoalle ja etenkin Savai'ille kyllä palaan vielä joku päivä, kaikista ongelmistaan huolimatta ihana paikka! Jumalanpalvelusten lisäksi otin joka paikassa yhteyttä paikalliskulttuuriin tanssitunneilla paikallisten naisten kanssa -ihan uskomatonta, miten kansan historia ja menneisyys elää kehon liikkeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi! Sinun matkantekosi kuulostaa kovin samalta kuin omani. Tosi kiinnostavaa lukea kokemuksistasi. Samoa tosiaan on aivan ihana paikka ja tykkäsin etenkin Savai'in saaresta, sieltä jäi todella hyvät muistot. Tapasin upeita ihmisiä!


      Poista
  17. Kiitos kun kerroit kokemuksistasi. Onhan jokaisella omat motiivinsa, mutta aika suuri uhraus lähetystyö muinusta joka tapauksessa on, ja vaatii pitempiaikaista sitoutumista korkeampiin moraaliarvoihin ja käyttäytymissääntöihin jo ennen lähetystyötä. Vaatimukset lähetyssaarnaajaksi lähtemiselle ei kovin heppoisia. On toki paljon kokemuksia ja kurinalaisia tapoja takaisin tuomisina, uskonkokemuksista puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmasti näin onkin. Uhrauksia tosin tehdään monella alalla, joten en nostaisi lähetystyötä mitenkään erityisasemaan tässä mielessä.

      Poista
  18. Laitan tämän kommentin tosi matti myöhäisenä, mutta siltä varalta, että joku muukin sattuu näitä vielä myöhässä lukemaan...
    Itse pyörin kehitysyhteistyökuvioissa ja antaisin ohjeeksi kysellä erityisesti niistä järjestöistä, joihin lahjoittaa seuraavia kysymyksiä: 1) Miten suuri osuus lahjoitetuista varoista menee ulkomaille? 2) Miten suuri osuus lahjoitetuista varoista menee suoraan hyödynsaajille (ei esim ulkomailla olevan toimiston pyörittämiseen tai expatttien palkkoihin vaan suoraan sille kummilapselle)?
    Luultavasti jälkimmäiseen on vaikea saada vastausta, mutta vain kyselemällä (ja lisäämällä järjestöjen painetta tällä tavalla) joitakin tällaisia vääristymiä, että kukaa lihoo ja kenen rahoilla saadaan oiottua. :)

    VastaaPoista
  19. Olet asian ytimessä. Näitä asioita minäkin matkustaessani mietin, kovin ovat koreita kirkot eikäpä se omaisuus vain kirkkoihin rajoitu. Mietin myös mitenkä osallistuu kirkko kriisitalkoisiin..Joskus toisinaan kuulen kotimaassa yksittäisen henkilön saaneen taloudellista tukea kirkolta. Miten lienee ulkomailla, kovin salamyhkäisesti tapahtunee kriisityö..Paljon on kuitenkin kodittomia samaan aikaan kun uusia uskonlinnoja nousee samoihin kaupunginosiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tarkoittaa salamyhkäinen kriisityö? :) Tässä linkki aiemminkin hyvänä esimerkkinä käyttämääni Suomen Lähetysseuran viime vuoden kriisitoimintaan: http://suomenlahetysseura.fi/ls_fi/sivut/tyomme/katastrofityo/katastrofityo_vuonna_2013/

      Poista

Mitä tuumaat?