oi miten se on kasvanut! On ollut todella hämmentävää huomata, kuinka lyhyessä ajassa pätkästä on tullut melko iso tyttö. Sen kolmen kulune...

Matkan aikana siitä kasvoi iso, hauska lapsi

15.3.14 Satu Kommentteja: 14

Voi miten se on kasvanut! On ollut todella hämmentävää huomata, kuinka lyhyessä ajassa pätkästä on tullut melko iso tyttö. Sen kolmen kuluneen kuukauden aikana, jotka olemme viettäneet poissa kotoa, olen huomannut jälkikasvussa monia isoja muutoksia. En ole ihan varma, onko kyse pelkästään kersan kasvupyrähdyksestä vai siitä, että minulla on matkan aikana ihan eri tavalla aikaa seurata lapsen kehitystä kuin kotona Islannissa. Tavalliseen arkeen kuuluu yhdessäolon lisäksi kaikkea muuta pakollista, kuten työssäkäyntiä ja päiväkotia. Tämän reissun aikana olemme samoissa tiloissa ja tilanteissa 24/7, joten pienimmätkin kehitysaskeleet huomaa heti.

Kiinnipitäjä tarpeeton.
M niin kuin mummi.
Yhden matkailuautossa nukutun yön jälkeen lapsi ilmoitti, että hän haluaa tästä edespäin käydä pissalla yksin ja vetäisi ohuen muovioven perässään kiinni. Koska olen rohkea tyttö.

Iltojen lempipuuha muumien katsominen on vaihtunut numeroiden ja kirjaimien opetteluun. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa lapsi haluaa, että minä olen vähän aikaa opettaja ja hän oppilas. Oma-alotteisesti hän keksi, että haluaa oppia kirjoittamaan kaikkien tarhakavereiden nimet ennen kotiin paluuta. Miten hienoa sen täytyykään olla, kun eteen aukeaa maailma, jossa voi kirjoittaa ja lukea! Otin tietty vahaliidut käteen ja aloin piirtää aakkosia ruutuvihkoon lapselle malliksi. I niin kuin Ilmari. U niin kuin Tuhkimo.

Kaikkein upeinta on ollut huomata, että kersa on alkanut viihdyttää itseään ja muita tilannekomiikallaan.

Eräänä iltana söimme ravintolassa. Lapsi pieraisi äänekkäästi ja ilmoitti sitten kuuluvalla äänellä kaikille (suomeksi) pieraisseensa, jotta mahaan mahtuisi lisää ruokaa. Tämän jälkeen se hohotti ääneen viisi minuuttia.

Tänään aamulla tulin kiireellä vessasta ehtiäkseni ottaa kiehuvan puuron pois liedeltä. Lapsi istui sohvalla ja katseli ikkunasta ulos. Tyynesti se ilmoitti, että äiti ei pessyt käsiään vessassakäynnin jälkeen ja nyt kaikkien puuroon menee kakkaa.

Hän on kalassa.
Yhdellä luonnonpuistoreissulla kävelimme kauniin lammen rantaan. Lapsi löysi maasta kuivan oksan ja alkoi demonstroida onkimista. Se sai saaliiksi monta kalaa ja roikotti niitä ilmassa kävellessämme takaisin autolle. Kysyin, että kai kalat  ovat jo kuolleet. Ai miksi? No kun eivät kalat pysty hengittämään veden pinnan yläpuolella samalla tavalla kuin ihmiset, selitin. Lapsi katsoi minua kuin kylähullua: Äitii, eivät nämä kalat voi kuolla, koska ne eivät ole oikeita kaloja. Mä olen kuvitellut ne!

Äiti stressaa taas, tiiätkö.


Jos netti alkaa takkuilla hoitaessani jotain asiaa - kuten seuravan leirintäalueen varaamista - lapsi ennakoi tilanten ja ilmoittaa isälleen, että äiti on taas stressaantunut, voisitko tehdä sille jotain.

Niin. Että kohta varmaankin ulkoistan tämän blogin kirjoittamisen jälkikasvulle. Tässähän alkaa tuntea itsensä tarpeettomaksi.


14 kommenttia:

  1. Ensi vuonna se on jo suunnitellut ja varannut oman vastaavan reissun ja huomaat sen sitten, kun tyyppiä ei löydy mistään ja jääkaapin oveen on ilmestynyt lappu, että "nähdään myöhemmin, pidä huolta itsestäsi". :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja viestin perään on ehkä laitettu tilinumero, minne voi laittaa käyttörahaa.

      Poista
  2. Mahtavia kommentteka teidän natiaisella !

    Niin ne lapset kasvaa... joskus sitä vaan pysähtyy enemmän ihmettelemään asiaa.
    Itse totesin miehelle viime syksynä, muista että toi meidän nuorin on enää vuoden pieni.. Tyttö aloitti siis syksylä neljännen luokan koulussa. Viidennellä alkaa (noiden kahden isomman tytön kokemuksella) sitten tull jo niitä murkkujen juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyppi on aika hauska :) Voi hitto, kuinka siistiä onkaan nähdä oman kersan kasvavan!

      Poista
  3. Meillakin aina huomaa jo viikon tai parin lomalla kuinka poika on kasvanut ja itsenaistynyt, suomen lomilla viela huomaa kuinka ihanasti suomenkieli on edistynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielenkehitys on ollut myös huimaa! Me varmaan vietetään niin paljon aikaa takapenkillä pälättäen miehen ajaessa.

      Poista
  4. U niin kuin Tuhkimo? :) Meillä on K niin kuin autotalli (hississä K-nappi vie pohjimmaiseen, autotallin kerrokseen, kun taas kellari ei ole siellä vaan ykkösessä). Tietyissä rajatuissa aikajaksoissa tajuaa lasten jatkuvan kehityksen. Mekin ollaan oltu monesti muutaman kuukauden reissuissa ja kotiin palatessa koko- tms. erot on havaittu selkeästi. Ei mahdu vanhoihin juttuihin, tai osaa jotain mitä ei ennen reissua osannut.

    Siistii.

    Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. U-äänne dominoi Tuhkimo-sanassa lapsen ääntämyksessä (Tuuuhkimo), siitä se kai tulee... :)

      Poista
  5. Mä oon pikku hiljaa tässä ulkoistamassa miehelle tehtävää jurputusta meidän melkein kolmivuotiaalle.

    Kun mies jää aamulla kikkailemaan futiksen kanssa olohuoneeseen, lapsi sanoo kyllästyneellä äänellä: "sinä myöhästyt kohta töistä".

    Kun se makaa sohvalla ja heittelee jotain lelua ilmaan, lapsi ilmoittaa: "kohta putoo taas toi taulu seinältä."

    Kun ipana istuu mun sylissä, vaikka mun pitäisi mennä tekemään ruokaa, hän sanoo: "isi tekee ruuan tänään".

    Täydellistä. (Ja tarvitseeko edes huomauttaa lapsen hiffanneen meidän vanhempien välisen dynamiikan aika oivallisesti.)

    Venni

    VastaaPoista
  6. Hei mites on mennyt sen lapsen ruokarajoitteisuuden kanssa? Muistelen lähtöjännityspostausta :) Ja tietty olisi mielenkiintoista tietää sen perhepedin onnistuminen, tai siis haitat... :D Mutta ei tarvitse paljstaa, ehkä menee too private -osastolle. Muistelen siitäkin olleen hieman huolta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luit ajatukeni :) Katso uusin postaus!

      Poista
  7. Ihana muksu :D

    Meidän kohta 6 vuotta täyttävällä kuopuksella on myös tilannekomiikka hallussa, niille jutuille saa joskus nauraa vedet silmissä. Muutenkin neiti on aika sanavalmis, hänen vakiotokaisunsa minulle motkotustilanteissa on nykyään "rauhotu, äiti, rauhotu", oikein rauhallisesti ja hitaasti sanottuna, käsillä elehtien vielä sanomaa korostaen. Vähänkö asianosaista äitiä ärsyttää, mutta joskus myös naurattaa ;)

    VastaaPoista
  8. Elämän pieniä iloja - toimiva netti, yksi iloinen syy olla takaisin Suomessa! Joten nyt vihdoin pääsen kurkkaamaan teidän reissukuulumisia.

    Vaikka meidän mini ei ole ihan yhtä iso kuin teidän pätkä, mutta ihan samoissa tunnelmissa mentiin meidän reissulla, tuntui siltä että tytöstä tuli seitsemän viikon aikana aikana niin kovin iso! Oli kyllä ihanaa viettää pidempi pätkä koko perheen kanssa yhdessä, vaikka kovasti arvostamani oma aika jäikin ihan minimiin...

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?