Lomalla ei ole aina kivaa

Matkapostauksista ja lomakuvista voi helposti saada kuvan, että lomalla on aina täydellistä ja mukavaa, viini viileää ja ilma lämmintä. Haluan oikaista tämän väärinkäsityksen. Reissun päällä tulee koettua hetkiä, jolloin kaikki on hanurista ja arjen pienet vastoinkäymiset alkavat hiertää päänahkaa. Tälläkin reissulla on ehtinyt tapahtua vaikka mitä.

Kyllä näissäkin maisemissa riidan aikaiseksi saa.
Eräänä iltana reilu viikko sitten totesin pelkääjän paikalta, että kannattaisi nyt ottaa sitä dieseliä, koska tankki on jo puolillaan. Kuskin mielestä ei kannattanut, koska tankkihan oli vielä puoliksi täynnä. Ajoimme 150 kilometriä, eikä bensa-asemaa näkynyt. Ulkona alkoi järjettömän kova myrsky ja rantatielle huuhtoutui aaltoja Tyynestämerestä. Kova vastatuuli lisäsi dieselin kulutusta ja tie oli mutkikas. Tottakai se diesel loppui! Mies lähti kävelemään lähimmälle bensikselle vesisateeseen, minä jäin kylmään ja pimeään asuntoautoon rauhoittelemaan kersaa, että ei tässä mitään hätää. Vaikka oli kaikki hätä. Kylmä, pimeä, keskellä rajua myrskyä kuka tietää missä päin Uuden-Seelannin maaseutua. Auto heilui tuulessa niin, että olin varma sen kaatuavan kohta kyljelleen. Onneksi yksi ystävällinen kiwi poimi miehen kyytiin tien vierestä ja tarjosi kyydin pumpulle ja takaisin. Miehen palatessa tunnin kuluttua punaisen öljykanisterin kanssa teki mieli sanoa ääneen mähän sanoin. Katsoin kuitenkin paremmaksi olla hiljaa.


Muutama päivä sitten lapsi sairastui ummetukseen ja sitä sitten hoidettiin matkailuauton ahtaissa tiloissa keskellä vilkasta leirintäaluetta. Tätä kokemusta rikkaampana voin kyllä todeta, että oksu- ja ripulitaudin poteminen, sen hoitaminen ja siitä toipuminen on puistokävelyä.

Viime viikolla ajoimme viisi tuntia maan korkeimmalle vuorelle, jonka piti olla todella unohtumaton vierailukohde. Peruimme sen takia aikataulusyistä käynnin kaverin luona läheisessä kaupungissa.  Kahvitreffien sijaan vaelsimme kolme tuntia jääkylmässä (+3 c) viimassa päästäksemme mahdollisimman lähelle sitä samperin vuorta vain nähdäksemme, että lohkareen eteen oli kasaanutunt läjä pilviä. Odotimme samoilla hoodeilla vielä aamuun, mutta vuoresta ei edelleenkään näkynyt mitään. Lopulta olin niin jäässä, että vaadin, että nyt joko lähdetään helvettiin täältä tai sytytetään keittötilaan nuotio.

Melkein pakkasta eikä meillä ollut mukana hanskoja. Mutta villasukat oli! 
Arki asuntovaunun viidessä neliömetrissä synnyttää jännitteitä. Kinaamme miehen kanssa reissussa kahdesta asiasta: joko toinen on aina toisen tiellä, tai jompikumpi on unohtanut vessassa käynnin jälkeen sulkea matkailuauton vessan vimeäriventtiilin, jolloin koko kämppä haisee p*skalle.

Tällä viikolla matkailuauton vessasäiliötä tyhjentäessämme onnistuin jotenkiin tyrimään ja sain nilkoilleni litran säiliön sisältöä.

Pari päivää sitten kuivailin itsenäni erään leirintäalueen ahtaassa suihkussa. Tottakai päähäni tipahti katsossa roikkunut viiden sentin mittainen ruma hyönteinen. Sain sätkyn ja primitiivisenä reaktiona tilanteeseen ryntäsin suihkutiloista suorinta tietä ulos. Enkä tietenkään ollut ehtinyt pukea päälleni kuin rintsikat. Hei vaan!

Vaikka lomailu noin keskimäärin onkin kivempaa kuin arki kotona, lomailun hienous on vaihtelussa. Lomaa ei ole, jos ei ole arkea. Juuri siksi ei ole käynyt kertaakaan mielessä, että jatkuisipa tämä loma ikuisesti. Jotkut ehkä viihtyvät nomandeina, mutta minun on jo nyt vähän ikävä omaa vessaa. Koska se ei läikytä varpaille.

Tunnisteet: ,