Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Tykkään julmetusti kookoksesta. Suosikkisuklaani on Bounty. Kookoshuulirasva kulkee takintaskussa aina talvisin mukana. Rakastan kookosjäätelöä – tai ihan vaan tavallista vaniljajäätelöä, johon on sekoitettu kookoshiutaleita. Ainut koskaan hankkimani hajuvesi on ollut Bodyshopin kookosöljy. Kookos vaan on ihan parasta! Täällä Samoalla kookosfanilla on hyvät oltavat.

Irtoa, perkele!

Kookoksia tulee vastaan joka puolella jopa siinä määrin, että rannoille on pystytetty kylttejä, joissa matkailijoita varoitetaan palmuista putoavista kookospähkinöistä. Ja kyllä niitä saa varoakin. Olen pariin otteeseen herännyt keskellä yötä siihen, kun rantamajan ulkopuolella ammuskellaan. Mutta ne olivatkin vain majan peltikattoon kolahtaneita kookospähkinöitä!

Kookospalmuun.
Eilen olin kärppänä paikalla kun pari paikallista poikaa lähikylästä opetti meille kookoksen käsittelyä. Koska kukaan meistä ei kehdannut yrittää ison viidakkoveitsen kanssa puuhun kiipeämistä, pojat hoitivat pähkinöiden ja kookospalmun lehtien pudottamisen maahan. Sen jälkeen me pääsimme hommiin.

Samoalaiset ovat mestareita kookoksen hyödyntämisessä. Lehdistä punotaan koreja ja falen seiniä. Kookoksen uloin kuori on oivallista polttomateriaalia. Kookospähkinän päällä olevista jouhia muistuttavista karvoista tehdään nuotion sytykkeitä tai ne rullataan pesusieniksi (kuorivat kuulemma tosin hyvin). Itse kookospähkinän kuorista tehdään säilytysastioita tai hiiliä bbq-iloja varten.

Kookosraastetta tulossa.
Sitten itse sisuksen kimppuun. Nuori kookospähkinä on pinnalta heleän vaaleanruskea Sen vesi on ihanan makeaa ja kookoksen liha pehmeää, jonka voi kaivertaa syötäväksi lusikalla. Hyvin kypsä kookos (samoaksi popo) taas on väriltään tummanruskea. Popon kookosvesi on aavistuksen karvaampaa ja liha veitsellä leikattavan kovaa. Kookoskerma tehdään raastamalla kypsän kookoksen kovasta lihasta raastetta, josta kerma puristetaan käsivoimin ulos. Jäljelle jää kuivaa kookoshöttöä, jota voi hyödyntää ruoanlaitossa.
Tämä shotti päätyi pina coladaan.
Tadaa: puolituntisen askartelun jälkeen koko kookospähkinä on käytetty: mehu, liha, kuoret ja kookospalmun lehdet. Mitään ei ole pakko heittää tarpeettomana roskiin.




Iäkkäämmän kookoksen kookosvettä.
Kookoksen parissa pusertamisen jälkeen valmistutin hostellin baarissa kookoskermasta itselleni piña coladan. Miten ihanaa, että baarimikolla oli jääkaapissa myös tuoreita ananaksia!  Siemailin pari ihan sairaan hyvää drinkkiä ja luin loppuun Mario Puzon mafia-bestsellerin. Näin nämä päivät täällä pikkusaarella menevät. Edistämme maallista läsnäoloamme pullistumalla ja ruskettumalla kuin kookokset auringossa.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson



Tunnisteet: ,