Vatsa sekaisin - lapsen turistiripuli

Ämpärin takaa.
No tulihan se sieltä, se ensimmäinen turistimahatauti! Eilen illalla yhdeksän aikaan peiton alta ehti kuulua mammaaaa, mulla on vähän paha ol…. ÖÖÖÖRGHHHHHH. Hyppäsin kärppänä nostamaan lasta ylös, mutta enhän tietenkään ehtinyt. Oksennuksen nopeudelle kun ei pärjää mikään.

Jos yksi asia tropiikissa on enemmän perseestä kuin kotona, se on lapsen vatsatauti. Ei siinä vielä mitään, että joka nurkka haisee kaatopaikalle ja vatsanesteille ja kaikkien hiuksista roikkuu pahanhajuista löysää riisiä ja nuudelinpätkiä. Mutta kun hotellin respa on kiinni, mistään ei saa vaihtolakanoita tai lisää pyyhkeitä.  Likainen lakanamytty lattialla kerää kaikki saaren muurahaiset herkkubuffettiin. Suu pitää huuhdella pullovedellä.

Onneksi lapsen oksennusrutiini on käynyt tutuksi: tavaraa tulee puolen tunnin välein. Ja jos ei tule, ögäily on mennyt ohi. Kun oksentelu eilen illalla loppui, huokaisimme molemmat helpotuksesta. Mutta vain varttia liian aikaisin. Kun oksentelu oli loppunut, ripulilla jatkettiin. Kolmannen kerran jälkeen tilanne alkoi muuttua epätoivoiseksi, koska vessanpönttöön ei saa heittää paperia ja likaisten vessapapereiden roskis on noin maitotölkin kokoinen.  Voi perkele! Taskuihinko me nämä ripulipaperit piilotetaan?

Yöllä saimme rantapyyhkeillä verhotussa seitsemän tunnin yöunet. Aamuvarhaisella kannoin kolme kiloa vaatteita likapyykkiin ja pyysin siivoojalta pesuaineita lainaksi, jotta pääsisimme muurahaisista eroon.

Lapsella ei ole ainakaan vielä noussut kuumetta, se ei ole ollut veltto eikä ulosteessa ole ollut verta. Viimeöinen oksennuskin näytti niin tavalliselta kuin oksennus nyt voi näyttää. Analysoimme oireista turistiripulin. Turistiripulihan alkaa usein noin viikon kuluttua uuteen maahan saapumisesta. Olemme olleet matkalla nyt noin kymmenen päivää, josta viikon Thaimaassa. Olemme syöneet koko perhe maitohappobakteereja pari päivää ennen matkalle lähtöä. Käytämme käsidesiä kymmeniä kertoja päivässä. Syötämme lapselle vain kuumennettua ruokaa. Mutta eihän näistä mikään ole täydellinen ehkäisykeino turremahaa vastaan. Kersa on voinut saada vieraan pöpön jostakin ruoasta. Tai ehkä se on jossain vaiheessa ehtinyt laittaa sormet suuhunsa, vaikka yritämme vahtia, että niin ei tapahdu.

Seuraavat päivät tulevat kulumaan rattoisasti: syömme banaaneja ja keitettyä riisiä ja toivomme, että tämä menee parissa päivässä ohi. Juotamme lapselle paljon vettä ja Osmosal-juomia. Hengaamme ilmastoidussa huoneessa ja toivomme, että tämä ei ole virus, joka tarttuu seuraavaksi meihin. Yritämme keksiä yksiössämme jotain tekemistä. Kyllä meinaan nyt harmittaa, että jätin tilanpuutteen takia pakkaamatta mukaan ne muumi-dvd:t. Hittolainen.

Tunnisteet: ,