aaleatukkainen lapsemme saa Thaimaassa huomiota non-stop. Kaupassa, ravintoloissa, kaduilla ja uimarannalla paikalliset haluavat tulla koke...

Tumma iho, vaalea iho

14.2.14 Satu Kommentteja: 21

Vaaleatukkainen lapsemme saa Thaimaassa huomiota non-stop. Kaupassa, ravintoloissa, kaduilla ja uimarannalla paikalliset haluavat tulla kokeilemaan lapsen hiuksia ja ihoa. Hän saa osakseen hellittelyä, hymyjä, hihkauksia ja ihailua. Bungalowimme keittäjä antaa lapselle joka aamu ylimääräisen banaanin. Naapuriravintolassa on jo kolmesti kannettu eteen ilmaiset jätskit. Kersa ottaa tilanteen lunkisti: hän kun on viime ajat leikkinyt (uskonut?) olevansa prinsessa, ja prinsessojen kuuluu saada osakseen ihailua. (Tässä kohtaa feminsti raapii päätään ja miettii, mistä raunioista lapsi on onnistunut kaivamaan esiin prinsessafantasiansa; palaan aiheeseen myöhemmin).

Kuva: Björgvin Hilmarsson
Useamman kuin kerran paikalliset naiset ovat todenneet lapsemme olevan todella kaunis, koska hän on niin vaalea. "Hänellä kaunis iho, minulla tämmöinen vaan ruskea", sanoi yksikin tarjoilija ja puristi oman käsivartensa ihoa. Viittilöin näissä lapsemme vaaleaa ihoa ihannoivissa keskusteluissa läheisen rannan suuntaan ja muistutan, että Euroopasta saapuu väkeä kuin pipoa tänne ruskettamaan omasta mielestä liian vaaleaa ihoaan. Tarjoilijan mielestä havaintoni on väärä. Vaalea iho on kaunis, ei sitä kukaan voi haluta ruskeammaksi!

Vaalennushyllyllä.
On surullista nähdä, kuinka innokkaati vaaleaa ihoa palvotaan täällä. Paikallisen supermarketin kosmetiikkahyllystä yli puolet ovat ihonvalkaisutuotteita. Vaalennusvoiteita, vaalennnusseerumeita ja hiustenvaalennustuotteita. Olen nähnyt jopa ihoa vaalentavaa deodoranttia. Kyse ei ole mistään ihan pienestä markkinasta. Näppärästi näitä samoja tuotteita osittain valmistavat ne samat kosmetiikkabrändit, jotka myyvät valkonaamalänkkäreille itseruskettavia ihorasvoja ja sävyttäviä päivävoiteita. Ei siitä montaakaan vuotta ole, kun Suomessakin solariumissa käyminen oli muidenkin kuin päästään vinksahtaneiden bodarien harrastus.

Haluaako ihminen haluaa aina sitä, mitä hän ei ole? Vai olisiko yhteiskunnallisempi analyysi paikallaan? Ihonvärissä ei ole kysymys kauneudesta vaan valta-asemasta: Keskellä talvea nätisti päivettyneellä suomalaisella on rahaa matkustaa aurinkoon. Vaaleaihoisella aasialaisella taas on varaa olla altistumatta auringonsäteille ja viettää päivät ilmastoidussa toimistossa, autossa ja kotona.

Kun nyt tilaisuus on, niin hämmästelenpä tässä samalla myös omaa käytöstäni. Haluanhan itsekin ruskettua! Meillä on miehen kanssa jopa skaba siitä, kummalla on nätimpi rusketus Thaimaan rantalomakauden päätteeksi. Jär-je-tön-tä.

21 kommenttia:

  1. Näitä samoja aatoksia on omassakin päässä pyörinyt reissun aikana. Olen itse sitä ei ruskettuvaa sorttia, joka lähinnä muuttuu possunpunaiseksi ja pilkulliseksi auringossa. Ja voi että se harmittaa, kun muut ovat kauniin tasaisen päivettyneitä, omaan silmään siis terveen näköisiä. Mutta sitten taas, he jotka luonnostaan ovat tummia, katsovat kadehtien sitä aina punaista vaaleaa ihoani, aah ja ooh!
    Kerran Suomen kesän jälken eräs hyvänpäiväntuttu kysyi, olenko lomaillut koko kesänä laisinkaan, kun olet noin valkoinen. Joo-o, toimistossa vietin lomanikin.
    Japananissa ihmiset todellakin vaalivat omaa vaaleaa ihoaan, kun aurinko paistaa, on koko kroppa peitetty varpaista päähän asti. Tyypit olivat kuin jostain scifielokuvista koko kasvot peittävien aurinkolippojen kanssa. Kerrankin tunsin kuuluvani joukkoon... :D

    Meillä tuon skaban olen hävinnyt jo heti alkumetreillä, mies on kuin papu. Meitsillä ehkä pienet rusketusrajat kankuissa, kun ne onnistuin polttamaan rasvauksesta huolimatta.

    Kumpi teillä johtaa?

    -Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mies… Mä olen myös enempi sitä punastuvaa sorttia. Mutta onneksi saan pisamia!

      Poista
  2. Mä oon tosi valkonen. Mulle sanottiin viime keväänä että oon valkosen valkonen. Osa ihmisistä kuulemma on punasen valkosia. Mä en edes rusketu kunnolla. Iho muuttuu harmaaksi liiassa auringossa ja tulee huono olo. Oon ite ainaki tyytynyt omaan valkoseen naamani, mitäpä sitä ruskettuun ku ei se näytä olevan mahollista meikäläisellä :D mut aika monella se taitaa olla että haluaa sen mitä ei ole. Kiharat hiukset suoriksi, suorat hiukset kiharaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suorassa auringonpaisteessa makaaminen on minusta valtavan tylsää, mullekin tulee huono olo. Eikä se ole edes terveellistäkään...

      Poista
  3. Olisiko tää vähän niin kuin suoratukkaiset haluaisivat kiharat hiukset ja päin vastoin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti siitä on osittain kyse, vaihtelunhalusta.

      Poista
  4. Mä en taas halua edes ruskettua, tosin en rusketu herkästi ees, että kai olen vain tyytynyt kohtalooni. :D Sääriin olen joskus käyttänyt sävyttävää voidetta kesäisin, koska jalat ei rusketu yhtään ja jos on joku musta hame(niinku yleensä on) niin onhan se kivempi et ei ole ihan kalkkilaivan kapteeni sääristä.
    Itse kävin loppu kesästä Turkissa ja kun sieltä palasin töihin, työkaveri ihmetteli että olenko ollut ulkona siellä ollenkaan! No kyllä kuule olin, suojakerroin 50 ja sanoin jo etukäteen et en tuu ruskettuneena takasi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin aurinkorasvapurkissa suojakerroin 40. Palaminen on niin hanurista! Kivuliasta, ja riskialtista.

      Poista
  5. On todella rasittavaa, että ei voi olla ylpeä hyvin vaaleasta ihosta. Nimenomaan kesällä saa osakseen jos mitäkin kummastelua siitä, että on niin vaalea. Minä en yksinkertaisesti rusketu, pysyn vaaleana tai sitten palan. Enkä nykyään enää edes välittäisi ruskettua, se on liittynyt nuorempana juuri sosiaalisen paineeseen olla sopivasti päivettynyt. Auringon haittavaikutukset eivät näytä suomalaisiin uppoavan, vaikka niistä ja melanoomasta joka kevät kirjoitetaan. Mutta mukavaa olisi, että vaaleutta ei tarvitsisi puolustella.

    VastaaPoista
  6. Kauneusihanne on aina sitä, mikä on hankala saavuttaa, tämä lienee ainakin länsimaisen kulttuurin helmasynti. Rubensin naiset olivat kauneuden perikuva aikana, jolloin rahvas kärsi aina välillä nälkää. Nyt kun ruokaa on vaikka miten, pitää olla laiha. Ihonväri ja hiusten suoruus ovat myös periaatteessa samaa settiä, mutta myös valta-asetelman tulosta (no kyllä painoasiatkin siihen kuuluu, mutta nämä vielä eri tavalla). Länsimainen = nätti, afrikkalainen tms. = ruma. Käsittääkseni esimerkiksi Yhdysvalloissa on jotain mustien naisten hiusemansipaatiokampanjoita, jotka kannustavat tyyppejä olemaan suoristamatta afrotukkaa valkoihoisten sorttiseksi ties millä kemikaaleilla ja raudoilla, ja olemaan ylpeitä kiharoistaan.

    Jokin aika sitten HS:n kuukausiliitteessä oli juttu korealaisnaisten silmäluomileikkauksista. Niitä aasialaiset luomet eurooppalaisemman näköiseksi tekeviä leikkauksia teettää siellä ilmeisesti jos nyt ei puolet naisista, niin todella suuri osa. Toisaalta samassa jutussa sivuttiin sitä, että nyt on muotisuhdanteet muuttumassa ehkä tasapuolisempaan suuntaan, eli muutakin kuin vaaleaa eurooppalaista lookia ihaillaan, kun esim. lattaripepusta on tullut pop. Ja silloinpa päästään ovelaan kauneusihannehybridiin, jossa peppu on lattari, luomet eurooppalaiset ja se ja tämä ja tuo osa kropasta jonkun muun paikan ihanteen mukainen. Mahtava keksintö, koska se todella on kaikkien saavuttamattomissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selittää muuten osaltaan täydellisesti sen, miksi Beyoncé on niin käsittämättömän suosittu ja ihailtu - sillähän on nimenomaan ne isolla rahalla suoristetut + värjätyt paksut hiukset, lattaripeppu, suuret silmät ja ihonväri jostain tumman ja vaalean väliltä. Toisin sanoen melko lailla mahdoton yhdistelmä suurelle osalle maailman ihmisiä.

      Terveisin yksi kiharatukkainen kalkkilaivan kapteeni ;)

      Poista
    2. Jepjep, kauneusihanne on juurikin se saavuttamaton ihanne. Ennen teollistumista Euroopassakin yläluokka vältteli aurinkoa, koska ruskettunut iho toi mieleen maatyöläisen, jonka on pakko työskennellä ulkona pellolla. Vaalea iho oli merkki siitä, että ei joudu tekemään töitä ulkona. Jos tarvittiin lisävaalennusta, käytettiin lyijypitoista puuteria, terveydelle tuhoisin seurauksin.

      Kun duunarit joutuivat tehtaaseen ja toimistoon sisätöihin, rusketuksesta tulikin merkki siitä, että on aikaa lorvailla ulkona päivisin tai varaa matkustaa etelään. Lyijyvalkaisun tilalle saatiin yliannostus UV-säteilyä. Mitäpä sitä ei kauneuden vuoksi kärsisi?

      Poista
  7. Australiassa tuntuu olevan nykyään muotia olla valkoinen ruskettuneen sijasta. Itse kiinnitin huomiota naisten valkoisiin sääriin tammikuussa (Australiassa kesä kauneimmillaan). Siellä melanooma on iso riski ja ihmiset ovat alkaneet kiinnittämään asiaan huomiota enemmän. Siellä jopa tuntui oudolta olla itse hieman ruskettunut.

    Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Melanooma on vakava sairaus ja riski sairastua siihen käsittääkseni moninkertaistuu jos polttaa itsensä usein auringossa.

      Poista
  8. Minä olen myös niitä, jotka ovat mielellään ruskettumatta. Palan myös helposti ja rusketuskin on punertava, joten olen todennut näyttäväni oikeasti paremmalta liljanvalkeana. Sen verran väriä yritän kesällä saada kasvoihin, että näytän terveeltä, muuten välttelen aurinkoa. En myöskään kaipaa kiharoita suoran tukkani sijasta, mutta en voi valitettavasti sanoa, että olisin kuitenkaan vapaa tyytymättömyydestä omaan ulkonäkööni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rusketus on minustakin parhaillaan just silloin, kun aurinko pikkuisen tarttuu ihoon. Silloin iho näyttää siltä että on ollut aikaa olla ulkona, mutta grilaamiselta on vältytty.

      Poista
  9. Piikkisuorien hiusten omistajana ihailen tyttäreni luonnonkiharaa hiuspehkoa. Hänellä taas menee aikaa, kun suoristusraudalla värkkää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli samanlainen enkelikiharapilvi lapsena. Eipä ole enää, nyt on ihan tämmöinen piikkisuora lasitukka. :)

      Poista
  10. Minä, vaaleaihoinen, vaaleatukkainen, inhosin lapsena etelänlomilla sitä, että väki tuli ja kosketti kun on niin nätti iho ja tukka. Iuh.

    Helsingissä kerran ollessani apteekissa tuli joku aasialainen nainen kysymään että onko meillä skin bleachiä. Vilkaisin kollegaani -blondi hänkin- ja totesin naiselle, että näytytäänkö me siltä että täällä tarvitaan bleachia vaalentamaan. Ei ehkä ollut parasta asiakaspalvelua, mutta kysyjäkin nauroi. :)

    Mä lärvään nykyisin aurinkorasvaa vaikka olisin ulkona aurinkoaikaan vain 20 minuuttia työmatkalla. Rusketun mielummin hitaasti tai olen ruskettumatta kuin palan. Punainen ei kai kenekään mielestä kiva. Mitä hiuksiin tulee, tykkään kovasti tästä vaaleasta.

    -Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä palan ilman aurinkorasvaa heti, ainakin näillä leveysasteilla. Yhtenä iltapäivänä ajattelin, että kävelen vain nopeasti rannan päästä toiseen. Selkä punoitti 20 minuutin jälkeen, ja ihan vikoissa auringonsäteissä...

      Poista
  11. Itse muutama vuosi sitten Thaimaassa törmäsin nännien vaalennusvoiteeseen! :O
    Sain myös kokea kuinka haastavaa on löytää kyseisestä maasta aurinkopuuteria, kun joka paikassa myyjien sanan mukaan heiltä sellaisia löytyy ja kun pääsin hyllyn eteen oli se täynnä vaaleita puutereita, joissa oli erittäin korkea aurinkosuojakerroin! Ei mennyt ihan putkeen, mutta muistaakseni löysin sen ihan oikean aurinkopuuterinkin lopulta! :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?