Postikortteja kaukaa

Postikorttia lähettämässä.
Lähettääkö kukaan enää reissuiltaan postikortteja paitsi siskoni, jolta saan keskimäärin kerran kuukaudessa kortin paikasta, joka joko sijaitsee sotaalueella tai  jonka nimeä en osaa ääntää? Olen ainakin itse toivottoman laiska korttien lähettelijä. Yritämme laittaa pidemmiltä reissuilta kortit omalle äidille ja kiipeilijän äidille ja elossa oleville mummoille. Alle viisi korttia ei ole paljon, mutta silti aina joku mättää. Mistä saa postimerkkejä? Onko tuo ruskea laatikko roskis vai postilaatikko? Ai tästä voi lähettää kortteja vain arkisin kello 10-16. Yleensä koko homma jää. Sitä paitsi suurin osa turistikaupoissa myytävistä postikorteista on tyylitöntä tusinatavaraa, joita ei tee edes mieli lähettää kenellekään. Auringonhaalistamia valokuvia paratiisirannoilta, jotka näyttävät ihan erilaisilta paikoilta kuvassa kuin tosielämässä. Jos kortin kuvaamaan paikkaan nyt tavisturisti voi edes löytää ilman että vaeltaa tiettömässä erämaassa kolme päivää.

Äidit ja mummot joille postikortteja täältä maailmalta lähetetään haluavat kuitenkin kaikista mieluiten nähdä oman lapsenlapsensa tai lapsenlapsenlapsensa - eli pätkän - naaman.

Koska kännykkäni pursuilee lomakuvia lapsesta, olen alkanut lähetellä itse ottamiani valokuvia lomapostikortteina. Käytän Appstoresta lataamaani ilmaista TouchNotea. Palvelu on järjettömän heppo käyttää. Valitaan kuva, jonka haluaa lähettää. Kirjoitetaan osoite, jonne kortti halutaan lähettää. Tilaa on myös lyhyelle viestille. Kortti maksetaan luottokortilla tai PayPalilla (yksi kortti maksaa reilun euron). Parin päivän kuluttua tilauksesta kortti printataan mahdollisimman lähellä vastaanottajaa ja postitetaan. Kortti kolahtaa luukusta noin viikon kuluttua lähettämisetä. Helppoa ja omaperäistä. Suosittelen!

Tunnisteet: