uin äskettäin Juha Itkosen Hetken hohtava valo (2012). Aluksi ihastuin kirjaan. Sitten kyllästyin. Lopuksi kiinnyin. Monivaiheista lukukoke...

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo

18.2.14 Satu Kommentteja: 8

Luin äskettäin Juha Itkosen Hetken hohtava valo (2012). Aluksi ihastuin kirjaan. Sitten kyllästyin. Lopuksi kiinnyin. Monivaiheista lukukokemusta selittää ainakin osittain se, että tämähän ei ole mikään yhden päivän mittainen lukuromaani. Mikissäkin sivuja oli melkein tuhat. Keskivaiheen kyllästyminen johtui siitä, että luin kirjaa juonivetoisella odotushorisontilla: venasin, että tarinassa tapahtuisi kohta jotain. Keskiosasta yli päästyäni tajusin olleeni vähän hölmö. Tarinahan ei ole juuri lainkaan juonivetoinen: tässä ei tule tapahtumaan yhtä tai kahta isoa asiaa, joita pohjustetaan ensimmäiset parisataa sivua. Perinteistä draaman kaarta ei ole. Mutta eihän elämässäkään ole, ja juuri siitä tämä kirja kertoo: yhden suomalaisperheen elämästä, 1960-luvulta tähän päivään. Tämän ymmärrettyäni kiinnyin tarinaan, mutta vielä silloin en oikein ymmärtänyt, miksi.

Sinä päivänä aurinko paistoi koko päivän.
Toki tarinassa oli paljon sellaista, johon vuonna 1980 syntyneen on helppo samastua tai joka muuten tuntuu tutulta: kapitalismin nousu, kasinovuodet, yrittäjäperhe, konkursseja, laman jälkeiset mielenterveysongelmat, perheen yhteiset rantalomat  ja ulkopaikkakunnille muuttaneet perheenjäsenet.

Hetken hohtavan valon synnyttämän kiintymyksen ymmärtämiseen tarvittiin vielä yksi asia: Parnasso-lehti. Olin sattumalta pakannut matkalaukkuun mukaan yhden viime vuoden lukematta jääneen Parnasson (6-7/2013). Eräänä hiljaisena iltana (mies ja lapsi nukkuivat, netti ei toiminut) lueskelin sieltä Tommi Melenderin kirjoitusta Sydämeltään runoilija. Kirjoituksessaan Melender pohtii, mitä annettavaa lyriikalla voisi olla proosalle:

"Paras kirjoittamisen koulu on lukea lyriikkaa, niin ahkerasti ja antaumuksella, että se painuu hengitykseen ja verenkiertoon. Siinä missä proosa on lineaarista, analyyttistä ja suoraviivaista, runous on asssosiatiivista, monivivahteista, äänteille, rytmeille ja nyansseille herkkää. Jotta proosa voisi olla muutakin kuin sujuvaa tai luettavaa, sen on lähestyttävä runouttua."

Silloin ymmärsin, että se, mikä Itkosen teoksessa minua eniten viehätti, oli ilmaus ja kieli. Tekstin upea rytmi ja monivivahteisuus. Toimivat lauseet tuntuivat kauniilta, vaikka niissä käsiteltiin niinkin tylsää aihetta kuin televisioiden toimintaa. Tässä muutama mielestäni erityisen kauniisti ja voimakkaasti kirjoitettu kohta:
"Siellä ne nyt ovat, kunniapaikoilla asiakkaiden olohuoneissa, kaikki hänen kevään ja kesän ja syksyn aikana myymänsä Salorat, Luxorit, Grundigit ja Asat. Yhtä aikaa ne napsahtavat päälle, samaan aikaan joka ilta, koko kisojen ajan, ja niiden kajo loistaa pientilojen ja rintamamiestalojen ja leskenasuntojen ja poikamiesboksien ikkunoista, sininen hohde lokakuun pimeässä."
"Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Yksikään tavoitteista ei tunnu mahdottomalta, päinvastoin. Tuntuu väistämättömältä että jokainen niistä toteutuu. Elämä avautuu hänen edessään suurena ja tuntemattomana ja tarjoaa avokätisesti suunnattomia lupauksiaan."
"Pelissä on niin paljon enemmän kuin yksittäinen ateria. Pelissä voi olla koko yhteinen, siihen asti eletty elämä ja sen mahdollinen jatko. Siksi aivan tavallisen illallispaikan valitseminen voi olla niin saatanallisen vaikeaa; ei sen takia, että oikeasti olisi mitään merkitystä sillä, syökö yhtenä keskiviikkoiltana Kreetalla kinkkupitsan vai kenties moussakan."

Melender päättää Parnasson kirjoituksensa lukukokemukseensa Tua Forsströmin Lumileopardi, Puistot -teoksesta: "Lävitseni kävi tuttu huumahdus, koko olemassaoloni valaistui. Tuo hetki palautti minut takaisin kaunokirjallisuuden maailmaan. Aloin taas kirjoittaa, ensin runoja, sitten proosaa."

Silläkin uhalla, että kuulostan nyt valaistuneelta hihhulilta, on myönnettävä, että minulle kävi hieman samalla tavoin. Kun Esko Vuoren perheen saaga on lopussa sellaisenaan kuin Itkonen sen tarinaan oli kirjoittanut, tartuin heti kynään. Väsäsin jossain inspiraatioaallossa mikin lopussa oleville tyhjille sivuille seuraavan kirjaideani (ei tosin ole proosaa, eikä lyriikkaa) synapsiksen, jota täydensin seuraavana päivänä. Haudon sitä vielä muutaman päivän ja aion sitten lähettää sen kustantajalle vilkaistavaksi. Peukut pystyyn!

8 kommenttia:

  1. Oo! Peukut pystyssä kadehtivana ihaillen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Katsotaan, mitä tästä tulee!

      Poista
  2. Hei Satu, saitkohan kommenttiani, sekoiliko Firefox. No joka tapauksessa: olisin kysynyt, oletteko olleet tyytyväisiä Lantan hotelliinne. Mulla reppureissu häämöttää ja yritän kuikuilla majoitusvinkkejä. Mitä kautta tuon varasitte? Monet sivustot kuten booking.com ja agoda tarjoavat eioota suosittujen hotellien kohdalla, mutta esim. tuon Ancient Realmin omien sivujen mukaan löytyisi tilaa. Saitti kuitenkin näyttää vähän hassulta, en ole varma, olenko kovin innokas lykkäämään sinne luottokorttitietojani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tyytyväinen! Luulen, että Ancient Realm oli paras hintalaatusuhteeltaan tuolla alueella. Kotoisa ja suhteellisen siisti, aamiainen oli perussettiä, mutta kelpasi meille. Plussaa erinomainen sijainti, hyvät palvelut lähellä mutta ei kovin äänekästä menoa. Hyvä ranta lähellä. Uima-allas oli tosi pieni, mutta kelpasi hyvin kersalle. Omistajat ovat mukavia ja heiltä sai hyviä vinkkejä alueelle. Kalja maistui heille iltaisin, mutta mitäpä se nyt vieraille kuuluu :) Miinusta pölykoirista nurkissa ja paikoittain hieman epäsiististä pihasta.

      Nettisivu vaikuttaa epäilyttävältä, mutta sitä kautta sain halvimmat hinnat. Maksu tapahtuu PayPalin kautta, joten luottokorttitietoja ei tarvitse laittaa nettisivujen kautta.

      Suunnitelmissa on laittaa yksityiskohtaisempi arvio hotellista myöhemmin, mutta toivottavasti tästä oli apua :)

      Poista
    2. Kiitos! Oli apua! Mahtavaa jatkoreissua teille!

      Poista
    3. Hei Satu, edellinen anonyymi lähettää hikiset terveiset Thaimaasta. Laitan nyt viestini ehkä vähän nurinkurisesti tämän vanhan ketjun jatkoksi, kun ajattelin, että se olisi jollain tavalla loogisehkoa.

      Piti pikkuisen hämmästelemäni sitä, että ette ilmeisesti Ancient Realmissa juurikaan häiriintyneet viereisen moskeijan rukouskutsusta aamulla klo 4.35 - ja kello 5.02. Ja kello 5.26. Ai niin, ja vielä 5.48...

      Toki tästä Tripadvisorin arvioissakin mainittiin, mutta missään ei siitä, että kiinalaisen kidutuksen tapaan nukkujat tosiaan karjaistaan hereille puolen tunnin välein, neljästi.

      Ymmärrän, että hotelli ei tätä nettisivuillaan mainosta, mutta jonkinlaisen kuluttajansuojan nimissä ehdotan, että mainitsisit asiasta, jos kirjoitat yksityiskohtaisemman arvion hotellista myöhemmin. Vaikka ette itse olisi häiriintyneet, voisi kuitenkin olla asiallista mainita, että todistettavasti ainakin kahta normaaliunista suomalaista ärsytti aika paljon olla lomalla pari tuntia hereillä kukonlaulun aikaan, vaikka sitten sen jälkeen pystyikin pariksi tunniksi nukahtamaan.

      Ja ei, korvatulpat eivät auttaneet. Olisi varmaan pitänyt olla peltorit!

      Poista
  3. Osasitpa sanoa asiat hyvin! Itkonen on aina ollut lempi kirjailijani ja juuri tuo kiintymys on ehkä paras kuvaus suhteestani hänen kirjoihin. Ja mitä tulee tuohon rytmitykseen ja lauseiden kauniuteen ja kaikkeen, niin heh hehe, aikoinani alleviivasin varmaan puolet Kohti - romaanista kun koitin "koodata" sitä kirjan maagisuutta auki.

    VastaaPoista
  4. Täysin aiheen vierestä: Oli todella mielenkiintoinen juttu sinusta Kylterissä! :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?