ullessani paksuksi lupasin itselleni, että tästä äitiydestä ei sitten kyllä tehdä mitään numeroo. Että elämä jatkuu kuten se on jatkunut tä...

Elämäni ristiriita alessa 14.2. asti

11.2.14 Satu Kommentteja: 9

Tullessani paksuksi lupasin itselleni, että tästä äitiydestä ei sitten kyllä tehdä mitään numeroo. Että elämä jatkuu kuten se on jatkunut tähänkin asti, vaikka perhekoko kasvaisikin yhdellä. Tämän bloginkin piti alun perin olla nimetön avautumiskanava siitä, kuinka perseestä on olla raskaana ja saada hiivatulehduksia non-stop. Enhän kehdannut ensimmäiseen puoleen vuoteen edes kertoa asuinmaatani. Jostain syystä homma kehittyi toiseen suuntaan ja sitten oltiin tilanteessa, jossa äitiys-aiheesta piti kirjoittaa kaksi kirjaa. Vuoden mutsi -kirjoihin kulminoituu elämäni ristiriitaisuus. Välttelen asiaa sitruuna ja sitten siitä sitruunasta tuleekin mun elämä.

No hei! (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Tammikuussa ilmestyi yhdessä Katja Lahden kanssa kirjoittamani Vuoden mutsi 2. Tämä pinkeän pinkki kirja on jatko-osa Vuoden mutsille, jonka tarkoitus oli paljastaa totuus hempeiden vaaleanpunaisten ja -sinisten verhojen takaa ja tarjota suoraa puhetta raskausajasta, visiitistä synnärille ja ensimmäisestä vuodesta mutsina. Tämä tuore kakkonen puolestaan keskittyy upeaan taaperoikään! Pottasekoilusta ja uhmaiästä huolimatta taaperon kanssa on mielestämme paljon helpompaa ja mukavampaa olla kuin vastasyntyneen vauvan (koska esim. synnytys ja imetys ja jatkuvat yöheräilyt ovat takanapäin). Metriheikin kanssa asiat kuitenkin vähän monimutkistuvat. Siksi olemme tähän jatko-osaan oman sekoilun lisäksi haastatelleet asioista jotain oikeasti tietäviä: kasvatuspsykologeja, kielentutkijoita, lääkäreitä.

Ja nyt viimein jutun otsikkoon: Suomalainen kirjakauppa tarjoaa 14.2. asti Vuoden mutsi ja Vuoden mutsi 2 -kirjoista 10 %:n alennuksen koodilla 20140101* Että jos vaikka ystävänpäivälahjaksi :)

*) affiliate-linkki



9 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, vaikka ei tietenkään millään lailla sinun vika, mutta Suomalainen osoittautui aika pettymykseksi. Klikkasin aiemmin linkkiäsi ja tilasin Vuoden mutsin itselleni. Maksoin ostoksen heti ja valitsin noudon liikkeestä. Meni yli kolme viikkoa toimitukseen! Nyt minun ja kirjan välissä on parisataa kilometriä, kun optimistina uskoin, että se ehtisi kahden viikon sisällä saapua, ja nyt olen eri paikkakunnalla (mikä ei tietenkään ole Suomalaisen vika). Vieläkään ei ole kirjaa hyppysissä, mutta jospa ollaan jo voiton puolella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kuulosta kovin hyvältä palvelulta. Harmi, että jouduit odottamaan niin (liian) kauan!

      Poista
  2. Saako noita kirjoja e-kirjoina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, saa, vihdoin!! Suomalaisessa näytti olevan e-kirja myynnissä, ja Elisa Kirjassa myös.

      Poista
  3. Aivan mahtikirja! Yhdessä asiassa olen kyllä toiminut toisin ja se on tuo valhe/totuus- osion "Missä lapselle voi valehdella"- kohta. Omille lapsilleni olen (aina?) pyrkinyt kertomaan totuuden. Mutta ei kai kaikkien nyt tarvitse kaikessa kasvatuksesa samaa kaavaa noudattaa :) Hienosti onnistuitte kertomaan kasvatuksen/vanhemmuuden vaikeistakin asioista ja purkamaan niitä selkokielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta :)
      Ilman muuta saa olla eri mieltä, ja pitääkin. Yhtä totuutta tuskin on.

      Mä olen edelleen narraamisen kannalla - sopivissa tilanteissa. Tänään narrasin muksua, kun se kysyi, voisiko tiikeri syödä sen (keskustelimme siitä, mitä erilaiset eläimet syövät). Vastasin, että ei se voi. Vaikka kyllään tiikeri periaatteessa voisi pistellä ihmisen illalliseksi, jos saaliiksi jäisi. Nämä keskustelut ovat joskus niin mielettömiä <3

      Poista
    2. Olen keskustellut pikkusiskoni kanssa aiemmin aiheesta ja oli erittäin mielenkiintoista kuulla se, kuinka häntä rauhoittivat tälläiset pikku valheet ja kun hän tajusi vanhempana, että kyllähän se "tiikeri voikin pistää pikkutytön suihinsa" niin hän ei ollut millänsäkään. Oikeammin oli vain tyytyväinen, että häntä oli silloin pienenä juuri noin lohduteltu.Minä taas muistan kuinka tyrmistynyt olin tajutessani, että minulle oli vastavassa tilanteessa valehdeltu. Koin, että hätääni ei oltu kuultu ja lisäksi tuo valehtelu. Minusta se oli (ja on kai vieläkin) pahinta maailmassa. Siinä meni luotto vanhempaan moneksi vuodeksi. Voi melkein sanoa, että vuosikymmeneksi. No, mitäs tästä opimme...Sen varmaan, että samankin perheen lapset on niin erilaisia, mikä sopii yhdelle lapselle ei sovi toiselle ja aina vanhemmat kuitenkin tekee jotain väärin. Ehkä minä olisin tuossa tiikerijutussa sanonut, että voi syödä, mutta minä en anna sen tapahtua. Vain kuolleen ruumiini yli, niin sanoaksemme. Mutta muistan, kuinka tyttäresi kauhistui sitä kissakalaa/naapurin katti, että saattaisi lapsiraukka aivan pelästyä, kun toteaisit "äiti kuolee ennemmin" Voi kääks! Siis suo siellä vetelä täällä :) Ihanat lomanjatkot sinne täältä koto-Suomesta.

      Poista
  4. Piti vain raportoida, että uskaltauduin tilaamaan tämän innoittamana elämäni ensimmäisen kunnollisen e-kirjan. :) ipadillä toimii ainakin hyvin (vaikkakin kirjan kansi ei ollut yhtä korkealaatuinen, kun kuva oli selvästi pikselöitynyt etenkin noista kaarevista kuvioista, mutta ehkä sillä kannella ei ole niin väliä..;))
    Kiitoksia!

    VastaaPoista
  5. Kiitos hienosta kirjasta! Oli pakko lukea se yön tunteina yhdeltä istumalta, vaikka pitäishän se jo tietää tähän mennessä, mitä se tarkoittaa seuraavaa aamua ajatellen ;) Erityiskiitos vielä oksutaudin ylistys -osiosta, joka palautti sairaanloisesta oksukammosta kärsivän äidin uskon siihen, että elämää voi (mahdollisesti) olla myös taudin jälkeen ;) Muutenkin kirjan lukeminen oli helpottava kokemus, huh, en sittenkään ole ainoa keskinkertainen (siis huono) mutsi maailmassa ;)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?