Ötökkäkammo - vertaistukea, vinkkejä, anyone?

T arkalleen 2/3 perheestämme kärsii ötökkäkammosta: minä ja pätkä. Kestän kärpäset, hyttyset ja kastemadot. Raatokärpästä isommat lentävät asiat ja seinillä luikertelevat liskot saavat aikaan paniikinomaisen reaktion: kiljaisen, säpsähdän, menen kyyryyn ja hengästyn. Tämä hyönteisten perässä säntäily pitää Thaimaassa sykkeet säännöllisen ylhäällä. Tiedän, että on naurettavaa ja täysin järjetöntä juosta toiseen huoneeseen pakoon hämähäkkiä. Mutta kun en voi sille mitään! Paitsi nyt, kun reissussa on minua paljon vakavampi ötökkäkammoinen: lapsi. Se alkaa parkua nähdessään millin mittaisen muurahaisen.
Kylppäristä löytyi lisko. Rakensimme poistumistien.
Olen järkevä aikuinen, joka pystyy hillitsemään tunteensa. Kun oikein pinnistän, pystyn esittämän coolia, vaikka näen katonrajassa kiipeilevän liskon, joka aivan varmasti pian putoaa lautaselleni tai menee paidankauluksestani sisään. Tai vähintäänkin se murskaantuu viereiseen tuulettimeen ja saan naamalleni annoksen liskomuhennosta.

Mutta miten toimia Islannin ilmastossa kasvaneen lapsen kanssa, joka alkaa parkua pienestä kärpäsestä? Hämähäkki saa aikaan tärinäpaniikkireaktion ja liskon ensi kertaa nähdessään pelkäsin todella, että se saa sydärin. Auttaako tässä rauhallinen totuttautuminen vai asian ignooraaminen? Miten hyönteispelon saa pois tai edes siedettäväksi? Tropiikissa ja muissa ötökkämaissa lasten kanssa matkustaneet vanhemmat: jos teillä on hyviä vinkkejä, pistkäkää jakoon. Niille olisi nyt todellista tarvetta.

PS. Olen yrittänyt jo ns. järkevää lähestymistapaa. Kerroin, että on itse asiassa ihan sairaan hyvä juttu, että täällä on paljon liskoja, koska ne syövät pois kaikki vittumaiset hyönteiset. Kersa mietti vähän aikaa  epäilevästi ja sanoi sitten, että minä narraan. Koska täällähän on molempia: liskoja ja hyönteisiä. No niinpä.

Tunnisteet: