Katselimme tänään netistä Hesarissa ollutta juttua . Lapsi kysyi, miksi meistä on tietokoneessa. Selitin, kuinka tämä kaikki kuvat, blogi, ...

Äiti, miksi mä en voi olla sun äiti?

31.1.14 Satu Kommentteja: 22

Katselimme tänään netistä Hesarissa ollutta juttua. Lapsi kysyi, miksi meistä on tietokoneessa. Selitin, kuinka tämä kaikki kuvat, blogi, Vuoden mutsi -kirjat ja muut alkoi siitä, kun sain lapsen, siis sinut. Lapsi näytti megapettyneeltä ja alkoi tehdä itkua. Mutkun mä haluun olla sun äiti. Sanoin, että se ei oikein onnistu, koska mä olen sun äiti ja mulla on jo yksi äiti. Tämä ei riittänyt vaan lapsi vaati lisäselitystä.

Piirsimme perheemme sukupuun. Meidät kolme, isovanhemmat, tädit ja sedät. Kävimme läpi kaikkien nimet, ulkonäöt ja asuinpaikat. Juttelimme siitä, mitä kukakin tekee. J seisoo päällään. (Tädin aviomies joogaa.) K syö. (Lapsen samanikäinen serkku on hieman pullea lapsi.) Mummi rakentaa joulukuusia. (Mummin luona oli jouluna aito kuusi - luksusta Islannissa-asuvan näkökulmasta) H on kuollut (Islannin isoisä kuoli muutama vuosi sitten). Mutta kuvasta puttuu D! (Siskoni poikaystävä, jonka pätkä tapasi joululomalla.)



Kun sukupuu oli valmis, tenttaus alkoi:

- Miksi meillä on vain yksi lapsi?
- Miksi J haluaa seistä päällään?
- Miksi tädeillä (siis mun siskoilla) ei ole lapsia?
- Miksi H-afi (Islannin ukki) on kuollut?
- Miksi isomummo (isäni äiti) on vielä sairaalassa. Eikö lääkäri tule? Mulla on lääkärilaukku. Voin auttaa.
- Miksi sä oot noin lyhyt? Miksi mä mahduin sun mahaan?
- Miksi mummi ei voinut tulla matkalle? Onko se kissan kanssa keittiössä lukossa?


Täytyy myöntää, että en ole vähään aikaan pinnistellyt yhtä paljoa kysymyksiin vastatessani. Kerroin hartaan yksityiskohtaisesti, mistä mikäkin asia johtuu. Luulin, että olen aina vastatannut perusteellisesti, kun lapsella on ollut asiaa ja se on halunnut tietää jotain. Mutta olen ilmeiesti elänyt jonkin sortin itsepetoksessa. Käymämme sukupuukeskustelun jälkeen kersa nimittäin totesi onnellisena: Äiti, sä puhut mun kanssa! Puhutaan lisää!

Tämän hetkinen lomamme ja irrottautuminen arjesta vaikuttaisi olevan paikallaan koko perheyksikölle.

Kuva: Björgvin Hilmarsson


22 kommenttia:

  1. Hei!
    Tästä tuli mieleen, kuinka se sukunimi juttu menikään siellä Islannissa. Onko sun tytär Satusdottir?
    Jännää ja hienoa, oikeaa tasa-arvoa! Täällä Härmässähan ollaan vaan isintyttöjä...

    Hieno keskustelu teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useimmiten nimi on patronyymi, eli isän poika tai tytär. Mutta saa valita myös matronyymin eli äidin tytär tai poika. Jos äidin nimi on Maria ja hän antaa lapselleen matronyymin, lapsen "sukunimi" on Mariudóttir tai Mariuson. Jos isän nimi on Jón ja hän antaa lapselleen patronyymin, lapsen "sukunimi" on Jónsson tai Jónsdóttir.

      Koska lapsella on tavallaan mun etunimi (meidän etunimet tarkoittavat samaa), sovimme että sukunimi tulee isännimestä. Aika monta kertaa me joudutaan matkustaessa selvittämään, että ollaanko me perhe ollenkaana, kun kaikilla on eri sukunimi ja passejakin kahdesta maasta :)

      Poista
    2. Äidin nimen on kuitenkin voinut antaa vasta 90-luvulta alkaen. Sitä ennen taidettiin isättömille lapsille antaa äidin isän nimi.

      Poista
  2. Ilmeisesti pääsitte lopultakin aiheeseen, joka kiinnostaa lasta ja siitä innostus puhumiseen. Sukupuuta on kyllä välillä hyvä miettiä ihan itse kunkin. Millaisia ihania (?) ajatuksia ne kaukana olevat sukulaiset saavatkaan aikaan? Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukupuun lisäksi toinen lemppari on karttapallo. Sieltä pitää käydä läpi ainakin Islanti, Mummi (= Suomi), Kabul ja Lontoo.

      Poista
  3. Nää sukuasiat on kyllä jänniä, meillä hämmennystä aiheuttaa se, miten mä en olekaan oikeastaan sukua miehen sukulaisille. Pitäisi piirtää puu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen kesti kauan sisäistää, että mummi on todella mun äiti. Se että mä olen jollain tavalla sidoksissa mummiin on kuulemma "todella outoa". Hih.

      Poista
    2. Mun siskon poika ei pienempänä voinut millään uskoa, että olen hänen äitinsä sisko, eli pappa on meidän molempien isä. "Eihän sillä nyt kahta tytärtä voi olla!", poika tokaisi.

      Poista
  4. Mulla meinas tulla itku tuosta "puhutaan lisää!" kommentista. Kuinka ihana lapsi :´) terveisin raskaushuuruinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välitän terveiset :)

      Poista
    2. Samoin, terveisin lisääntymiskuumeinen.

      Ps. Pinkki minikynsi kruunaa postauksen. <3

      Poista
    3. Hierontapaikan naiset halusivat välttämättä pamperoida kersaa, joka totta kai bongasi vaaleanpunaisimman kynsilakan hyllystä...

      Poista
  5. lapset <3 niin aitoja. suoria. avuliaita. uteliaita. meillä aikuisilla taitaa olla aika paljon opittavaa lapsilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä ei tosiaan ole vielä mitään turhia filttereitä päällä.

      Poista
  6. Hieno tarina! Oma lapseni ei sano vielä tässä vaiheessa (1 v 4 kk) kuin muutamia sanoja. Tuollaisia keskusteluja odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen jälkeen kun lapsi oppi puhumaan, tuntuu, että tässä hommassa on ehkä sittenkin jotain järkeä.

      Poista
  7. Ihana!

    Ja oli söötti se Hesarin juttu myös. :)

    VastaaPoista
  8. Ihana kommentti muksulta :) Nuo sukujutut aiheuttavat välillä päänvaivaa meilläkin, sukupuuta ei ole kuitenkaan tullut piirrettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirtäessä lapsi halusi muitella mikä kukakin nimi on ja mitä ihmiset tekevät. Piirtäminen oli hauskaa, suosittelen :)

      Poista
  9. Meidän tytär ihmetteli noin 4-vuotiaana, että miten me ei isin kanssa olla tunnettu lainkaan pienenä!?
    Myös nämä, että mummot ovat myös äitejä aiheutti päänvaivaa :D
    Äiti Sininen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsesta oli kummallista myös se, että me ollaan asuttu kodissamme ennen hänen syntymäänsä.

      Poista

Mitä tuumaat?