ehtävän loppuun suorittaminen. Työn hedelmät ja menestys. Yhden syklin päättyminen ja toisen alkaminen. Onnistuminen kaikissa yrityksissä. ...

Pakan paras kortti

31.12.13 Satu Kommentteja: 14

Tehtävän loppuun suorittaminen. Työn hedelmät ja menestys. Yhden syklin päättyminen ja toisen alkaminen. Onnistuminen kaikissa yrityksissä. Tätä pidetään pakan parhaana korttina. Se osoittaa, että sota on ohi ja voitto on sinun", sanoo Maailma-kortti. Näin ennusti minulle siskoni tänään Taroteista. Ihan läpällä annoin hänelle luvan ennustaa korttipakalla, jonka oli ostanut itselleen Kirjatorilta. Ja voi perkeleen perkele, tätä oli vaikea uskoa, vaikka omin silmin näin: kahdessa peräkkäisessä mutta toisistaan riippumattomissa ennustuksissa elämäni nykytilaa kuvaavassa kohdsassa pakasta nousi Maailma-kortti. Pakassa on 78 korttia ja vain yksi Maailma. Ja se nousi pakasta kaksi kertaa. Todennäköisyys tälle on 0.000612.

Pätkä ja pidempi.
Eikä tässä vielä kaikki. Toisen ennustuksen lopussa viimeinen kortti, joka kertoo koko ennustuksen lopputuloksen, oli kuin päävoitto. Sieltä nousi Narri:

"Mikään ei voi vahingointtaa sinua. Voit tehdä mitä vain. Ota riski. Elämässä alkaa uusi luku."

Eipä ole lisättävää.

Friikkiä uutta vuotta kaikille - kiitos valtavan paljon tästä vuodesta teille kaikille siellä näyttöjen toisella puolella! Lähden nyt ottamaan pari isoa riskiä tuolta pakastelokerosta. Poks. POKS. Kippis! Otetaan vastaan se, mitä ensi vuonna päättää tulla.

Narrit.

EDIT. 1.1.2014: Eräs tarkkasilmäinen lukija huomasi, että olin laskenut todennäköisyyden väärin. Oikea lukuhan on 0,000165….

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ivan ensiksi tahtoisin kiittää niitä mahtavia blogini lukijoita , jotka suosittelivat tulemaan Lapin-lomalla Äkäslompoloon. Tämä on aivan m...

Euforiaa Äkäslompolossa

29.12.13 Satu Kommentteja: 20

Aivan ensiksi tahtoisin kiittää niitä mahtavia blogini lukijoita, jotka suosittelivat tulemaan Lapin-lomalla Äkäslompoloon. Tämä on aivan mahtava paikka! Poroja hengaa nurkan takana, lunta on paljon, tunturit ovat ihan vieressä ja urheilumahdollisuudet ovat todella hyvät ja todella lähellä: kylän keskustassa sijaitsevan vuokramökkimme takapihalta pääsee hiihtoladulle. Myös kaikki tarvittavat palvelut  ovat lähellä, eli vuokrasukset, punaviinä ja jääkapin täytettä saa muutaman sadan metrin päästä. Nukkuakin voi, koska isoja bilemestoja ei ole. Tai ainakaan niiden älämölö ei kantaudu meille asti.

Hiihtochicksit. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)
Suunnitelmani hiihtää joka päivä muutaman tunnin lenkki on helposti toteutettavissa. Reittejä on todella paljon ja niistä osa on valaistuja. Tänään hiihdimme 22 kilometrin lenkin Äkäslompolon järven eteläpuolella. Lenkki vei mökkimme takapihalta Velhon kodalle, mistä matka jatkui Tunturijärven parakkikahvilaan. Viimeinen kuusi kilometriä hiihdettiin valaistua latua takaisin mökille. Tarkempi kuvaus reitistä löytyy Ylläksen sivuilta. Matka oli latukartoissa luokiteltu pääosin helpoksi (6 km keskivaikeaa). Näin myös oli, sillä jopa me ensimmäistä kertaa Lapissa hiihtäneet tunsimme olomme mukavaksi koko reissun ajan. Uskalsin jopa laskea kaikki alamäet, vaikka ensimmäisen laskun kohdalla lyhyen hetken ajan ajattelin ottaa suket jalasta ja kävellä ladun reunaa. Kun näin pari esikouluikäisten päristävän mäkeä alas, oli itsetuntosyistä seurattava perässä. Kaaduin lenkin aikana vain kahdesti, mutta onneksi pehmeä hanurini edellä.

Ladulta palattuamme kiipeilijä totesi, että murtsikkataitoni tekivät häneen melkoisen vaikutuksen. Mieheni tuntien se on aika paljon sanottu. Ei, se on todella paljon sanottu. (Hän kehuu kyllä, mutta ei koskaan turhasta - ja koska olen aika hidas rimanalittaja melkein kaikissa urheilulajeissa, joissa hän on hyvä, hän ei juuri mehustele suorituksillani. Mikä on sinänsä ihan reilua, koska en minäkään kehu häntä, kolme kirjaa vuodessa lukevaa, nopeaksi lukijaksi.)

Yksi vuoden parhaista päivistä. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)

Automme oli tulomatkalla niin täynnä, että sinne ei olisi saanut mahtumaan edes puolikasta monoparia. Niinpä päätin jo ennen reissua hakea lainasukset paikallisesta urheilukaupasta Äkäslompolo Sportshopista. Sain murtsikkasetin eli sauvat, sukset ja monot käyttööni viikoksi blogimainintaa vastaan. (Listahinta on 20 €/päivä, 70 €/viikko.) Äkäslompolosta löytyy varmasti muitakin suksivuokraamoja, mutta päädyin Sportshoppiin, koska sieltä sai myös kaiken muun tarpeellisen: Siskoni suunnittelivat kokeilla lumilautailua ja vuokrata välineet. Mies vuokrasi keskiviikoksi ahkio-pulkan, jotta voimme ottaa lapsen mukaan hiihtoreissulle. En tajua suksien huollosta mitään, joten olin iloinen, että suksivuokraamon jäbät ajattelivat asian valmiiksi. Suksien pohjaan heitettiin tämän päivän suojasäätä ajatellen sopivat mömmöt ja pyydettiin tulemaan pakkaspäivänaamuna tuunauttamaan sukset pakkashangille. Loistavaa palvelua, kiitos!

Huomenna on ihanaa herätä lihakset urheilusuorituksesta väsyneinä. Ei istumisesta kireinä.

Siskot munkkikaakaolla Tunturijärven taukopaikalla. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

erveisiä Lapista! Viimeisen kahden päivän aikana olen matkustanut kumipyörillä Suomen läpi. Istuin puristuksessa lastenistuimen ja siskon ...

Matkalla pohjoiseen

28.12.13 Satu Kommentteja: 10

Terveisiä Lapista! Viimeisen kahden päivän aikana olen matkustanut kumipyörillä Suomen läpi. Istuin puristuksessa lastenistuimen ja siskon välissä 930 kilometriä. Matkalla ikkunasta vilahteli vuorotellen ABC-asemia ja metsää. Forssassa satoi. Samoin Tampereella. Ja Jyväskylässä. Ja Oulussa. Vasta Kemissä huomasin maiseman muuttuvan: metsä on lyhyempää, lunta enemmän ja ABC-peukkuja näkyi enää harvakseltaan. Pellossa tie oli jäässä. Ylitorniossa juotiin Neste Oililla makoisat munkkikahvit. Kolarissa lunta oli jo reilusti. Äkäslompolossa vastaan käveli pari poroa ja haisi ihan talvelta: raikkaalta pikkupakkaselta ja lumelta. Jess!!

Lähdimme etsimään lunta vähän pohjoisempaa.
Tapaninpäivän Docventures-elokuvassa Iron Ladies of Liberia presidentti Ellen Johnson Sirleaf totesi, että paras tapa pitää entiset kapinalliset poissa rellestämästä on pitää heidät kiireisenä, siis tarjota työtä ja järkevää tekemistä. Ajattelin Sirleafia, kun kersa pärähti huutamaan Jyväskylän kohdalla. Päätin toimia toisin, kuin yleensä. Sen sijaan, että olisin yrittänyt lahjoa lasta hiljaiseksi muumikekseillä ja trippimehuilla, yritin keksiä järkevää tekemistä. Rajoitettu tilankäyttö (henkilöauto & 5 ihmistä) vaatii mielikuvitusta, joten piti laittaa kaikki peliin. Heittäydyin avuttomaksi kissaksi! Esitin naukuvaa pikkukissanpentua yli 600 kilometriä ja yhden Oulun Scandicissa nautitun hotelliyön ajan. Esitin pimeää pelkäävää kissaa, jota lapsen piti paapoa ja pitää tyytyväisenä koko automatkan ajan.

Tsillausta hotellissa. Muumeja ja mehua.
Ta-daa: sen sijaan, että olisin paaponut lasta, tein siitä paapojan. Lisäsi kaikkien osapuolten matkustusmukavuutta, kun kolmivuotias jaksoi vetää roolileikkiä useita tunteja. Lapsella meni aika nopeasti. Kukaan kanssamatkustajista ei saanut kuulovaurioita. Itse sain pehmeästi äännettyjä sanoja, päänrapsutusta, virtuaalikermaa ja kämmenselän silittelyä. Kersan kissanhoitajaleikki teki siis myös omasta perseenhikoilutussessiosta huomattavasti kivempaa. Lapsen kanssa on ihan huippua matkustaa - jopa autossa ja jopa tuhat kilsaa. Enpä olisi uskonut. Leikki-ikäinen osaa yllättää.

Huomenna ladulle!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ukupuoli on loppujen lopuksi ihmisen elämässä aika pieni tekijä sen suhteen, mistä tarina kokonaisuudessa muodostuu", sanoo Helsingin...

Äiti, nainen, ihminen

26.12.13 Satu Kommentteja: 0

S ukupuoli on loppujen lopuksi ihmisen elämässä aika pieni tekijä sen suhteen, mistä tarina kokonaisuudessa muodostuu", sanoo Helsingin yliopiston historian tutkija Laura Kolbe, joka esiintyy tänään Yle Puheessa kello 13. Olen samaa mieltä: Suomessa totuus taitaa ollakin aika lähellä tätä. Sukupuolta enemmän yksilön elämään  vaikuttavat esimerkiksi omat henkilökohtaiset ominaisuudet, koulutus, yhteiskunnallinen asema ja sosiaaliset verkostot.

Mutta ei tarvitse ihan Afganistaniin asti mennä (Kabulissa asuva siskoni pitää kiinnostavaa blogia paikallisesta arjesta ja naisen asemasta sikäläisessä yhteiskunnassa) kun näkee, että sukupuoli voi olla isokin tekijä. Esimerkiksi Espanjassa nainen ei saa enää itse päättää abortin tekemisestä.

Kuva: Yle/ruutukaappaus

En muista koskaan tulleeni feministiksi, olen mielestäni aina ollut sitä. Sukupuolella ei mielestäni pitäisi olla mitään väliä. Haluaisin ensisijaisesti olla minä, en naissukupuolen edustaja. Ei pitäisi olla olemassa tyttöjen ja poikien harrastuksia, tyttöjen ja poikien vaatteita tai tytöille ja pojille sopivia leikkejä. Naisen soveltumista miestä paremmin hoitoalan tehtäviin ei pitäisi mielestäni perustella sillä, että naisella on enemmän hoitoviettiä. On mielestäni myös varsin epäreilua, että vain miehet joutuvat käymään armeijan tai sivarin. Esimerkkejä ei ole vaikea keksiä lisää.

Sukupuolella ei pitäisi olla mitään väliä, mutta silti sillä vaan näyttäisi olevan. Maailman köyhimmät ihmiset ovat edelleen naisia. Suurin osa maailman varallisuudesta on miesten omistuksessa. Joissakin yhteiskunnissa naiset eivät saa ilmaista mielipiteitään julkisesti, pojat ovat tyttöjä toivotumpia lapsia eikä olisi puhettakaan, että naiset olisivat mukana politiikassa. Muun muassa näiden epäkohtien takia naisten asemaan ja oikeuksiin pitää kiinnittää erityistä huomiota. Saan näppylöitä, kun kuulen väitteen, jonka mukaan feministit dissaavat miehiä ja ajavat vain omia etujaan. Väite on pöljä.

Tasa-arvo ei ole vesiämpäri, joka tyhjenee, jos sieltä antaa enemmän naisille. Sen sijaan se tulee täydemmäksi ja sisällöstä riittää enemmän kaikille.

Tänään Yle Puheessa kello 13 naisista ja vallasta puhuvat Laura Kolbe, Riku Rantala ja Tuomas Milonoff. Komentoin keskustelua shoutboxissa. Tervetuloa osallistumaan! Illalla kello 21 keskustelu naisista ja vallasta jatkuu osoitteessa Docventures.


0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

emestelykausi lähenee, enää kaksi yötä jouluun. Sitten: LOMA!!!  Käyn tänään myymässä tuhat muumimukia, sullon hengähdystauolla voileipän n...

Remes aloittaa joulun...

22.12.13 Satu Kommentteja: 5

Remestelykausi lähenee, enää kaksi yötä jouluun. Sitten: LOMA!!!  Käyn tänään myymässä tuhat muumimukia, sullon hengähdystauolla voileipän naamaani 30 sekunnissa (se on mahdollista), nukun pari tuntia ja hurautan bussilla lentokentälle. Seuraavan kerran raportoinkin sitten Kouvolasta. Ennnen kuin alan kuormittaa teitä reissufiilistelyllä ja muuttolaatikkohärdellillä, on aikaa laittaa postiin yksi kappale Ilkka Remeksen Omertan liittoa. Tällä kertaa valinta osui tuijalehtisfani Katariinaan. Onnea! Nimimerkki Katariina, laittaisitko minulle meilillä osoitetietosi satu (ät) suomi (piste) is, niin WSOY:n tonttu ehtii laittaa kirjan vielä aatonaattona postiin.



PS. Tähänastisen bloggaaja-urani huipentuma nähdään tapaninpäivänä Ylen Docventuresissa, kun pääsen kommentoimaan presidentti Tarja Halosen (!!) ja toimittaja-matkailijasankareiden Rikun ja Tunnan keskustelua illan elokuvasta The Iron Ladies of Liberia. Katkaise suklaanhikinen sohvaperuntointi tunnin ajaksi tapainpäivän iltana kello 21 ja tule katsomaan hyvää elokuvaa ja keskustelemaan aiheesta. Ylen chätissä nähdään!

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ocventuresin Nainen-sarjan viimeinen osa esitetään tapaninpäivänä. Viisi Suomen Blogimedian mimmibloggaajaa on ollut tänä talvena vieraana...

Docventures: Siksi naiset tarvitsevat lisää valtaa

22.12.13 Satu Kommentteja: 3

Docventuresin Nainen-sarjan viimeinen osa esitetään tapaninpäivänä. Viisi Suomen Blogimedian mimmibloggaajaa on ollut tänä talvena vieraana Docventuresin Nainen-sarjan jaksoissa (katso lista Docventuresin naisjaksoista ja bloggaajista tämän postauksen lopusta). Nyt on minun vuoroni. Aiheena on ensi torstaina nainen ja valta. Herkullinen aihe näin ekonomifeministin näkökulmasta! Katsomme ensi torstaina 26.12. kello 21 elokuvan Iron Ladies of Liberia (2007), joka kertoo Liberian ja koko Afrikan mantereen ensimmäisen naispresidentin Ellen Johnson Sirleafin ensimmäisestä vuodesta kovia kokeneen maan presidenttinä. Elokuvan jälkeen siitä keskustelee Tunnan ja Rikun kanssa suuri idolini, presidentti Tarja Halonen! Olen tavattoman iloinen, että pääsen tähän jengiin vetämään nainen ja valta -teemaan liittyvää Docventures-chattiä.

Harvardissa koulutettu Ellen Johnson Sirleaf on Nobelin rauhanpalkinnon saanut politikko, kahdeksan lapsenlapsen isoäiti, entinen poliittinen vanki ja maailmanpankin työntekijä. Astuttuaan valtaan vuonna 2005 Liberia oli käytännössä raunioina. Takana oli pari vuosikymmentä kestänyt erittäin väkivaltainen sisällissota, raakalaismaiset diktaattorit (kuten Charles Taylor), sen jälkeen seurannut korruptio, omaan taskuun rahaa kauhovat virkamiehet, omia etujaan äänekkäästi vaativat entiset sotilaat ja toisella äärilaidalla köyhä ja sodasta eniten kärsinyt maaseudun väestö. Ellen Johnson Sirleaf halusi kääntää kehityksen suunnan ja tuoda maahan pysyvän rauhan.

Hän teki sen antamalla kabinettinsa kaikki tärkeimmät ministerinsalkut naisille, joita alettiin kutsua lempinimiellä Iron Ladies. 


Miettikää, miten isoa muutosta naispresidenttiys ja naisten nousu hallitukseen tarkoittaa maassa, joka on juuri toipumassa sisällissodasta, jossa kymmeniätuhansia naisia alistettiin ja raiskattiin. Järjestelmälliset raiskauksethan ovat sodankäynnin välineitä lukuisissa sodissa, kuten 1990-luvulla Balkanilla ja Ruandassa. Konfliktin jälkeen on tyypillisesti alkanut väkivallan toinen aalto, kun ihmiskauppa on yleistynyt sekaisin olevalla alueella. Paljon naisten oikeuksia koskevaa ihmisoikeustyötä mm. YK:n leivissä tehnyt uusi presidentti tiesi, miten pitää toimia, jotta yhteiskunta lähtisi kehittymään: naiset otettiin tietoisesti mukaan yhteiskunnan rakentamiseen.

Sukupuolikiintiö ei tietenkään yksinään ratkaissut Liberian sisällissodan aiheuttamia ongelmia ja yhteiskuntaan syntyneitä valtavia jännitteitä, mutta presidentin kiintiölinjalla oli siihen valtava vaikutus. Elokuvan katsottua tiedät, miksi.

Niin. Ne sukupuolikiintiöt. Sitä keskusteluahan käydään myös Suomessa. Konteksti vain on täysin eri. Meillä on toimiva yhteiskunta: naapurit eivät järjestelmällisesti lahtaa toisiaan, lapset käyvät koulua, palkat maksetaan ajoissa, hanasta tulee puhdasta vettä ja sähköt toimivat. Taloissa on ikkunat. Kaksikymppisiltä ei puutu sodassa amputoituja raajoja.

Vaikka meidän yhteiskuntamme on hyvässä jamassa, ei se täydellinen ole. Naisilla ei Suomessakaan ole yhtä paljoa valtaa kuin miehillä. Miettikääpäs, että vasta 1990-luvulla avioliitossa tapahtunut raiskaus katsottiin rikoslaissa rikokseksi. Vallankäyttövajeeseen liittyvät ongelmamme ovat  maailman mittakaavassa naurettavan pieniä, mutta ongelmia ne ovat silti. Meillä on todella vähän naisia esimerkiksi johtamassa suurimpia yhtiöitä. Miehet pitävät vanhempainvapaista murto-osan. Naisten ja miesten palkkaeroissa on selittämättömiä eroja. 

Tarvitaanko sukupuolikiintiöitä? Miksi yhteiskunnan vallankäyttäjinä tarvitaan miesten lisäksi myös naisia? Olisiko miespresidentti pystynyt Liberiassa samaan kuin naispresidentti? Mitä siitä seuraa, jos valta kasaantuu vain toiselle sukupuolelle?

Vastauksia näihin kysymyksiin torstaina 26.12. netissä Docventuresin sivuilla klo 21:00 alkaen. Elokuvalähetyksen jälkeen elokuvasta ja edellä mainituista aiheista keskustelevat Tunnan ja Rikun kanssa presidentti Tarja Halonen ja minä vedän chat-keskustelua.

Haluaisitko tulla mukaan kutsuvieraschättiin? Ilmoita halukkuudestasi kommenttiboksissa. Kuva: Ruutukaappaus / YLE
Haluaisitko tulla keskustelemaan näistä aiheista 26.12. Docventuresin kutsuvieraschattiin? Saan kutsua mukaani kaksi vierasta. Jos aihe kiinostaa, haluat keskustella siitä omalla nimelläsi ja jaksat katsoa leffan loppuun asti (se kestää vajaan tunnin), jätä viesti kommenttiboksiin maanantai-aamuun mennessä, niin otan sinuun yhteyttä. Tästä tulee varmasti hyvin kiinnostavaa vääntöä!

*) Suomen Blogimedian bloggaajia on ollut mukana sarjan jaksoissa keskustelemassa elokuvan aikana ja sen jälkeen. Project Maman Katja Lahden aiheena oli äitiys, Kemikaalicocktailin Noora Shingler puhui kauneudesta ja kauneusleikkauksista,  Outi Les Pyy -blogin Outi Pyy seksuaalisuudesta, Lähiömutsin Hanne Valtari naisen identiteetistä  ja Kotolivingin Anu Harkki ikääntymisestä. Nämä kaikki edelliset jaksot löytyvät edelleen Docventuresin sivuilta. 

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

oulupäivän ohjelmaan kuuluu aina seuraavaa: Mukava asento sohvalla. Päällä vain yöpuku. Radio auki taustalle. Käden ulottuville iso kippo p...

Ilkka Remes: Omertan liitto

19.12.13 Satu Kommentteja: 63

Joulupäivän ohjelmaan kuuluu aina seuraavaa: Mukava asento sohvalla. Päällä vain yöpuku. Radio auki taustalle. Käden ulottuville iso kippo popcornia, kilo irtokarkkia tai suklaalevy. Ja sitten: kirja auki! Kutsun tätä toimintoa remestelyksi, koska hyvin todennäköisesti tuo joulupäivänä luettava kirja on Ilkka Remeksen uutuus. Tein tänä vuonna karmean poikkeuksen ja ahmaisin joulujännärin ennen joulua. Aivan yhtä väärin on syödä lanttulaatikkoa juhannuksena. Halusin kuitenkin saada postauksen ilmoille ennen joulua, koska Omertan liitto on sen verran painava kirja, että en halua viedä sitä Suomeen matkalaukussa ja haluan järjestää WSOY:n sponsoroiman kirjakilpailun ennen joulun pyhiä.

Suhtautumiseni Remekseen on kaksijakoinen. Toisaalta diggaan jäbää paljon. Remeksen kirjat ovat erinomaista viihdettä samalla tavalla kuin hyvät action-leffat. Kaksi tuntia James Bondia on leffalipun hinnan väärti. Sama juttu Remeksen kanssa: kirjaan tarttuessaan tietää, mitä saa.  Remeksellä on hyvä brändi ja osa siitä liittyy hänen salaperäisyyteensä. Ilkka Remes - tai siis oikealta nimeltään eräiden lähteiden mukaan Petri Pykälä - ei anna haastatteluja, esiinny kirjamessuilla tai vastaile Facebokoissa fanien viesteihin. Mies vain kirjoittaa ja myy. Joka juuttaan syksy ilmestyy uusi bestseller. Ja joka joulu tuhansissa suomalaiskodeissa joku saa lahjaksi Remeksen ja viettää se sylissään joulupäivän.

Ja taas mennään.
Hekään, jotka eivät muuten lue, lukevat jouluremeksensä. Olen nähnyt useita suomalaisia kirjahyllyjä, joissa on ylioppilas- ja hääkuvien lisäksi rivissä kymmenen kirjaa: kaikki Ilejä.  Se, että monet tykkäävät, ei tietenkään tee tykkäämisen kohteesta huonoa. Koska Remeshän on tavattoman hyvä kynäilijä. Hän osaa kirjoittaa vetäviä juonia isolla pensselillä. Ydinaseita, kansainvälistä terrorismia ja pahoja venäläisiä (viimeksimainitusta Tuomioja pahoitti vuosikymmen sitten mielensä, ja me muistamme sen vieläkin.)

Sitten se toinen toisaalta. Omaan makuuni monissa hänen kirjoissaan mennään aavistuksen verran liikaa överiksi. Juonenkäänteet ovat Hurjia ja mutkat Jyrkkiä. Järkyttävän vauhdin sekaan on ripoteltu isolla kouralla nippelitietoa, joka ei juuri helli omia makuhermojani. Lukunautintoani ei esimerkiksi lisää aseiden ominaisuuksien seikkaperäinen selostus. Pistooli on pistooli, se tieto riittäisi (minulle) ihan hyvin.

Vertailin pari vuotta sitten kahta suomalaista jännityskirjailijaa, Taavi Soininvaaraa ja Ilkka Remestä keskenään ja vaakani kallistui silloin ensiksimainitun suuntaan. Molemmilla on juonenrakennustaito hallussa, mutta Soininvaara pisti paremmaksi henkilöhahmojen syvyydessä ja kiinnostavuudessa.

Ilkka Remes. (Kuva: Milla von Konow)
No millainen tämä Remeksen uusin sitten on? Juonipaljastuksia ei tipu. Mutta sen voin sanoa, että luin  Omertan liittoa sivuja kiihkeästi käännellen. Juoni toimii! Tottakai. Ilokseni myös huomasin, että henkilöhahmoihin on tullut lisää syvyyttä, ne ovat muutakin kuin puhuvia päitä, jotka vievät juonta dialogissa eteenpäin. Tykkään myös trillerin aiheesta: Omertan liitto on terävän ajankohtainen jännäri: EU:n pankkikriisi goes mafia. Ja taas kerran suomalainen - tällä kertaa sijoitusasiantuntija - pelastaa maailmaa pahisten kynsistä. Kyllä on Remes jälleen kerran lyönyt kasaan mehukkaan stoorin. Veikkaanpa, että Timo Soinille ei ole tänä vuonna vaikea ostaa joululahjaa:
Tuomon ja Riikan kujanjuoksu kiihtyy, kun heille selviää, miten satoja miljoonia katoaa EU:n tileiltä. Todelliseen kuolemanvaaraan he joutuvat tajutessaan, miksi kukaan Brysselissä ei puutu asiaan.Varsinainen helvetti repeää, kun heille valkenee tukihuijausten olevan vain nappikauppaa verrattuna siihen peliin, jota vallan kabineteissa käydään veronmaksajien rahoista. (Omertan liiton esittely, WSOY.fi)
Koska Remes on nyt nautittu, aion keskittää joulunpyhien lukulistalle seuraavat kirjat

- Laila Hirvisaaren Minä, Katariina ja Me, Keisarinna
- Islantilaisen dekkarikirjailijan Arnaldur Indriðasonin uutuus Skuggasund (vapaasti suomennettuna Varjokuja)
- Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia. Tämä kirja liittyy mielestäni ensi viikon Docventures-ohjelmaan, jossa olen mukana. Docventuresista lisää vähän myöhemmin.
- Jotain, mitä joulupukki tuo. Toivottavasti tuo. Haluan ainakin yhden kovakantisen yllätyksen!

Mitä sinä aiot lukea joululomalla? Lauantaihin 21.12. mennessä puumerkkinsä jättäneistä lähtee yhdelle Omertan liitto. 

63 kommenttia:

Mitä tuumaat?

inulla on pulma. Joulumyyntien aikaan kaupassamme käy päivittäin satoja asiakkaita. Suurin osa heistä on vallan ihanaa porukkaa - myös ne, ...

Pulma nimeltä typerä asiakas

18.12.13 Satu Kommentteja: 16

Minulla on pulma. Joulumyyntien aikaan kaupassamme käy päivittäin satoja asiakkaita. Suurin osa heistä on vallan ihanaa porukkaa - myös ne, jotka eivät välttämättä osta mitään. Sekaan mahtuu kuitenkin myös typeriä tapauksia. Typeriä ihmisiä. Toissapäivänä kävi asiakas - Islannissa asuva ulkomaalainen, enkä nyt paljasta kansallisuutta, ettei tule leimatuksi ketään - joka ensin jutteli avoimesti asioistaan ja perheestään. Vaihdoimme kuulumisia ja kerroimme kummatkin joulusuunnitelmistamme. Sitten se yhtäkkiä madalsi ääntään ja alkoi haukkua islantilaisia päiväkoteja.

Eikö sunkin kannattaisi laittaa lapsesi tähän yhteen yksityiseen, ulkomaalaisten vanhempien (aivan erityisesti diplomaattien) lapsille suunnattuun päiväkotiin. Kun nuo islantilaiset päiväkodit ovat sellaisia karjapaikkoja. Sinne vaan tungetaan lapset ja jätetään päiväksi, eivätkä ne edes opi siellä mitään. (Ironista tai ei, kyseinen tyyppi kertoi asuneensa täällä jo yli kymmenen vuotta muttei ole viitsinyt opetella islantia kun se on kuulemma niin vaikea kieli.)

Syön aamupalaksi kaikki rastistit, sovinistit ja muut typerykset. Tervetuloa ostoksille!
Asiakaspalvelijaminä tyytyi vetämään typerän hymyn naamalleen ja varovasti toteamaan, että onhan kokemuksia tietysti monenlaisia. Että meillä on kuitenkin pelkästään hyvää sanottavaa islantilaisista kunnallisista päiväkodeista ja mielestäni lapset oppivat siellä paljonkin uusia asioita. Nyhverönyhverönyhverönyhverö! Oi miksi en sanonut, että olet niin väärässä. Että älä yleistä! Olet nyt yhtä typerä kuin se, jonka mielestä yksi kilipäävähemmistö tekee kaikista muslimeista terroristeja.

Siviilissä olisin sanonut tyypille suorat sanat, kehottanut vähän avaamaan silmiään, tutustumaan asioihin ja lähtenyt nostelemaan. Yritin kuitenkin olla liian jyrkästi olla tuomatta esiin omaa kantaani. Loistan asiakaspalvelutilanteissa olemalla mahdollisimman paljon oma itseni. Vaikka pyrin aitouteen, asiakaspalveluminä on kuitenkin vähän vesitetty ja kulmista pyöristetty versio, joka ei voi sanoa ihan kaikkea mitä mieli tekisi.  Se aiheuttaa välillä päänvaivaa näiden typerien ihmisten kanssa. Argh.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuva: Tammi ytpä haluan kiittää teitä kaikkia laajaan muumikeskusteluun osallistuneita. Ehkä koskaan aikaisemmin en ole nauttinut min...

Tove Janssonin elämänkerran voittaja

17.12.13 Satu Kommentteja: 12

Kuva: Tammi
N ytpä haluan kiittää teitä kaikkia laajaan muumikeskusteluun osallistuneita. Ehkä koskaan aikaisemmin en ole nauttinut minkään postaukseni kommenttiketjun lukemisesta yhtä paljoa kuin nyt! Opin tajuttomasti uusia faktoja muumeista ja Tove Janssonista. Samalla tuli myös jotenkin turvallinen olo. Arkiset kertomukset siitä, miten muumit ovat olleet ja ovat osa meidän blogeissa roikkuvien elämää, näytti, kuinka paljon yhteisiä kokemuksia meillä on kultaiselta 1990-luvulta. Eli KIITOS kaikille. Oli vaikeaa valita voittajaa näiden kaikkien hyvien tarinoiden joukosta, mutta pakko mikä pakko. Lupasin nimittäin lähettää WSOY:lle vain yhdet yhteystiedot.

Kiitoksena varsin perusteellisista muumimuistoista ja ainakin meikäläliselle uusista Muumi-faktoista kirja lähtee Riitalle (Pikkuisen parempaa -blogista).

Riitta, laitatko mulle meilillä osoitetietosi satu (ät) suomi (piste) is, niin laitamme sinulle kirjan tulemaan.  Samalla voit pyyhkiä teoksen yli sieltä lahjatoivelistaltasi ;)

Kirja ehtii ehkä ennen joulua, viimeistään välipäiviksi. Riippuu vähän, kuinka nopeasti posti kulkee joulukiireessä.

Ennen joulua on tulossa vielä yksi kirja-arvonta: kotimaisen dekkarin puolelle mennään. Arvaako kukaan?

12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ämä kauppias laittaa pillit pussiin ja pussin muutamaksi kuukaudeksi hyllylle joulun jälkeen. Ennen sitä vielä pari edullista design-löytöä...

Design-löytö: Marimekon mekko

15.12.13 Satu Kommentteja: 0

Tämä kauppias laittaa pillit pussiin ja pussin muutamaksi kuukaudeksi hyllylle joulun jälkeen. Ennen sitä vielä pari edullista design-löytöä. Myynnissä nyt musta-vihreäraidallinen Marimekon Riffi-raitamekko. Pituus kauluksesta helmaan 91 cm. Mekko on 100 % puuvillaa.  Koko S sopii itseäni (163 cm / 63 kg) hieman pienemmälle (siis laihemmalle) ilman, että berberin kohdalta kiristää. Ensimmäisestä kuvasta näkee Riffi-mekon mallin, toisesta kuvasta värin. Kiva perusmekko vaikka työvaatteeksi. Sopivilla sukkiksilla ja kaulakorulla menee myös juhlavammissa tilaisuuksissa.  Hinta 50 € (alennus noin 50 %). Tarkemmat osto-ohjeet ja ilmoitukset ostohalukkuudesta täällä.

 

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

len viime päivien iltoina lepuuttanut hermojani (taas kerran tuntuu siltä, että koko vuoden hommat valahtavat jostain ihmeellisestä pohjatt...

Tove Jansson: Tee työtä ja rakasta

13.12.13 Satu Kommentteja: 132

Olen viime päivien iltoina lepuuttanut hermojani (taas kerran tuntuu siltä, että koko vuoden hommat valahtavat jostain ihmeellisestä pohjattomasta mustasta aukosta työpöydälle vuoden viimeisellä kahdella viikolla) Tove Janssonin kattavan elämänkerran parissa. Facebook-ryhmässä joku jo kehaisikin kirjaa upeaksi, koskettavaksi ja monipuoliseksi. Olen täsmälleen samaa mieltä. Tee työtä ja rakasta (Tuula Karjalainen) on rakkauden ja työnteon ylistys. Sain kirjan arvosteltavaksi Tammelta/WSOY:ltä ja postaus on toteutettu yhteistyössä heidän kanssaan, mutta as always - mielipiteet ovat omiani. Tekstin lopusta löytyy pieni muumiaiheinen kilpailu.

Minulle Tove Jansson on ennen kaikkea ollut yhtä kuin Muumit. Kuinka tsiljoonan tsiljoonaa kertaa olen kaupallammekin kertonut asiakkaille muumeista ja Tove Janssonista aikaa ennen muumimukeja, muumishamppoita ja muumihammastahnoja. Vaikka olen muksusta asti tiennyt, kuka täti Tove on, kirjaa lukiessa eteeni avautui ihan uusi maailma. Jestas, hänhän oli paitsi tavattoman lahjakas taiteilija, tarinankertoja ja fantasiamaailmojen luoja myös anarkisti, pasifisti, feministi, vela ja työnarkomaani.

Töissä Tovea.
Kirjan kautta tulee selvästi esiin myös se, että vaikka Tove oli monilahjakkuus ja yhteiskunnallisesti kantaaottava, hän teki kaiken tavattoman - noh - vaatimattomasti. Enkä tarkoita nyt vaisua tekemistä, itsensä vähättelyä tai asioissa puolitiehen jäämistä vaan tapaa, jolla hän toteutti itseään eli teki töitä ja rakasti. Tärkeintä oli se, että teki, eikä puhe siitä, mitä teki. Hän ei ollut joukon äänekkäin paasaaja, vaan käytti energiansa toteuttamiseen. (Ja tähän kohtaan on aivan pakko sanoa, että yleensä he, jotka todella osaavat, eivät pitä ääntä siitä, että osaavat.)

Ai niin, ja olihan Tove oli myös humoristi - ja poliittinen pilapiirtäjä! Kirjan luku Toven sodanaikaisista pilapiirroksista on hyvin mielenkiintoinen. Pilapiirrokset käsittelivät ankeita ja järkyttäviä aiheita, mutta kuvien katsojaa saattaa hyvin alkaa naurattaa vakavan aiheen äärellä. Tove vihasi sotaa, kävi sen kimppuun kynällä ja huumorilla ja totesi myöhemmin: "…kaikkein eniten pidin siitä, että sain olla sikamainen Hitleriä ja Stalinia kohtaan." (s. 60)

Taiteen, tarinoiden, kantaaottamisen ja maailmalla matkustamisen lisäksi Toven henkilökohtaisimmat ihmissuhteet saavat kirjassa paljon tilaa. Tove rakastui Helsingin kaupungin rahoitusjohtajaan, vielä tapaamishetkellä naimissa olevaan Vivica Bandleriin. Salaiset tapaamiset ja salakieli olivat osa arkea, koska homous oli Suomessa tuohon aikaan vielä rikos. Vivica oli Toven ensimmäinen naisystävä ja hän kuvaa suhteen alkua kirjan mukaan näin:

"Tiedätkö mitä, tunnen ensimmäistä kertaa itseni vihdoin rakkaudessa naiseksi…Voin nyt puhua kaikesta enkä häpeä enää. Ystäväni tuijottavat minua ja kysyvät mitä on tapahtunut. Olen kuin uudesti syntynyt, vapautunut, onnellinen ja vailla syyllisyydentuntoja." (s. 105)

Vaikka Vivican ja Toven rakkaussuhteesta ei tullut elämänmittaista, se jatkui ainakin muumikirjojen sivuilla: Tiuhdin ja Viuhdin esikuvia ovat juurikin Vivica ja Tove. (Tätä en muuten tiennyt!)

Tuula Karjalaisen kirjoittama Tee työtä ja rakasta on laaja teos, joka sisältää valtavan määrän materiaalia. Onneksi kirjan rakenne mahdollistaa lukemisen myös lyhyemmissä pätkissä. Luvut ovat teemoittain, eivät aikajärjestyksessä.  Maalaustaide teoskohtaisine analyyseineen on eritelty omiksi luvuikseen, samoin sota-aika ja Toven ihmissuhteet. Muumien synnylle ja muumiteoksille on omistettu monta lukua.

Kotona Tovea.
Vaikka olen tänä vuonna hehkuttanut sähkökirjojen puolesta, tämä on teos, joka on aivan ehdottomasti luettava perinteisenä kirjana. Lukuisat kuvat Janssonin taideteoksista, sormissa sopivasti rahisevat paksupaperiset sivut ja massiiviset kovat kannet tuovat taidekirjamaista tunnetta.

No kenelle tämä sopisi? Lahjaksi tärkeälle ystävälle, rakastetulle ja työkaverille. Joskus ne kolme voivat olla - kuten Tovella usein oli - yksi ja sama henkilö. Sujauta toki lahjapakettiin mukaan pullo hyvää viiniä. Viimeisen lasillisen jälkeen on hyvä käydä sohvalle pitkäkseen ja huomata, että:

"Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi." (s. 210)

Edullisimmillaan Tee työtä ja rakasta löytyy hieman yllättäen Akateemisesta hintaan 32,90 €*. (Huomasin heidän sivuiltaan, että kirja tulee perille ilman lähetyskuluja kotimaassa 17.12. asti ja lahjapaketoinnin saa kaupan päälle ennen 15.12. tehtyjä tilauksia.

Lopuksi se kilpailu: Tammi lahjoitti yhden kappaleen lukijoiden kesken arvottavaksi. Koska suurin osa (luen itseni mukaan tähän porukkaan) tuntee Toven muumeista, jutellaanko niistä? Mikä on sinun rakkain muumitarinoihin liittyvä muistosi? Tai kaikkein ärsyttävin? Vastausaikaa maanantaihin 16.12. asti. Ilmoitan voittajan tiistaina 17.12. eli kirja ehtii vielä jouluksi jonkun kotiin.

*) Affiliate-linkki

132 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ävin tänään myymässä suomalaista designia Yhdysvaltojen suurlähetystön joulumarkkinoilla Reykjavíkissa. Ja kauppahan kävi. Tavarakuormasta...

Design-löytö: Kaksitvån rannekoru

12.12.13 Satu Kommentteja: 3

K ävin tänään myymässä suomalaista designia Yhdysvaltojen suurlähetystön joulumarkkinoilla Reykjavíkissa. Ja kauppahan kävi. Tavarakuormasta jäi pari tuotetta yli, jotka haluan nyt laittaa myyntiin tänne blogin puolelle: kaksi Suomen ehkä cooleimman brändin Kaksitvån rannekorua. Musta nahkainen ranneke yhdistettynä ruusukuvioituun keramiikkaan. Toinen koruista on oranssi, toinen vaaleansininen. Hinta 20 €/rannekoru - alennus jälleen yli 50 %. Tyylikäs ja sopivan seksy. Sopii terästämään niin jakkupukua kuin narutoppiakin. Itselläni on tuo oranssi, ja sehän pääsi vilahtamaan jopa Islannin "maikkarilla". Tarkemmat osto-ohjeet ja ostoilmoitukset tänne. Kiitos.

PS. Näin käytännönläheisenä kauppiaana haluan ilmoittaa, että vielä ehtii kirjepostilla Suomeen ennen joulua, jos heti tilaat.

Kaksitvå, rannekoru. Hinta 20 €.

3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

itsailin taannoin blogin Facebook-sivuilla, että vuorikiipeilijä on aloittanut lobbaamisen toisen lapsen puolesta. Kuulen nykyään muka spo...

Kyllä nyt pitää vanhuudenturva ihmisellä olla

10.12.13 Satu Kommentteja: 45

V itsailin taannoin blogin Facebook-sivuilla, että vuorikiipeilijä on aloittanut lobbaamisen toisen lapsen puolesta. Kuulen nykyään muka spontaaneiksi sivuhuomautuksiksi verhottuja sivulauseita, jotka sisältävät ajatuksensiemenen mahdollisesta toisen lapsen yrittämisestä. Olin saada paskahalvauksen. Tästähän on puhuttu. Niinpä otin käyttöön sen kaksikielisen perheen peruskikan, jolla voi feidata esimerkiksi pyykkivuoron tai roskapussin viemisen (kun on parempaakin tekemistä, kuten blogin kirjoittaminen). Teeskentelin, että en ymmärtänyt kuulemaani vaan jatkoin sitä, mitä olin tekemässä. Ohitin vieraskielisen lauseen samalla tyyneydellä kuin hankalan sanan paikalislehden uutisotsikossa.


Omaan ymmärtämättömyyteen tai yllättäen huonontuneeseen kuuloon ei voi kuitenkaan vedota liian usein. Saatan saada hullun paperit tai kehotuksen mennä korvalääkäriin. Pitänee siis hyvin pian keksiä jotain muuta, koska lobbausyritysten frekvenssi on kasvanut. Eikä näissä lausunnoissa muuten säästellä tunteisiin vetoavia merkityksiä tai kunnon draamaa:
  • "Mieti, kuinka tylsää meidän lapsella tulee olemaan isona, jos sillä ei ole sisaruksia. Kenen luokse se menee jouluna?"
  • "Ajatella jos meidän lapsi muuttaa vaikka ulkomaille aikuisena. Ja sitten jos meistä jompi kumpi kuolee, toinen jää ihan yksin eikä kukaan käy katsomassa."
  • "Kuka vaihtaa lampun eteiseen, jos tuo meidän ainut lapsi on vaikka sairaana?"
Ei tuollaisiin kysymyksiin osaa vastata. Niitä on epäreilua esittää ihmiselle, joka on vapaaehtoisesti yhden lapsen äiti.


No eilen tuli käyttöön uusi taktiikka: huumori. Mies katseli jonnekin puolilleöin jotain nettivideoita ja nauroi niin että tuolin jalat tekivät lattiaa vasten hinkkaavaa liikettä. Itse luin kirjaa sängyssä. Sitten kuulin, kuinka se nousi tuolilta ja tuli kuikuilemaan makuuhuoneen ovelle. Sun on kuule nyt ihan pakko nähdä tämä video! Eikä ole, kello on kaksitoista ja mulla on tämä Tove Janssonin elämänkerta kesken. Mutta eihän se antanut periksi, oli pakko mennä. Videossa talvihaalariin puettu, kankeaa teletappia muistuttava 70-senttinen harjoittelee huojuvaa kävelemistä pihatiellä. Videon lopussa se pyllähtää vesilätäkköön.

Mä luulen, että joku viisiperheisen lapsiperheen isukki on työpaikalla doupannut miehen kahviin foolihappoja.

45 kommenttia:

Mitä tuumaat?

äy toki ensin vessassa ja hae jotain syötävää. Tämä on nimittäin pitkä juttu. Kaikki alkoi siitä, kun päätin ottaa tammikuussa alkavaan rei...

Etukorttisuossa - tapauskertomus Priority Pass

8.12.13 Satu Kommentteja: 16

Käy toki ensin vessassa ja hae jotain syötävää. Tämä on nimittäin pitkä juttu. Kaikki alkoi siitä, kun päätin ottaa tammikuussa alkavaan reissuumme mukaan hyvin pienen ja hyvin köyhän näköisen kukkaron. Rispaantunut hamppukukkaro kiinnittää maksutilanteissa vähemmän epätoivottua huomiota kuin poroporvarillinen nahkalompakko. Niinpä tyhjensin arkilompakkoni ylimääräisestä. Kaikki kaverini, jotka ovat nähneet rahapussini koon, tietävät, että kyse ei ole mistään ihan pikkujärjestelystä. Säkkeröiseeni nimittäin mahtuu iPhone ja sen laturi, kirjanpitäjää varten arkistoidut kahden kuukauden kuitit (missä muuallakaan ne pysyisivät säilössä), käyntikortteja (koskaan ei tiedä, kenelle tarvitsee seuraavaksi soittaa), passi (aina messissä), erilaiset maksukortit, kolikoita ainakin kahdessa valuutassa ja kasa etukortteja. En pidä pienistä käsilaukuista siitä yksinkertaisesta syystä, että sinne ei mahdu suurta lompakkoa.

Erottelin lompsan kortti- ja kuittinöyhtästä erittäin tärkeän sisällön. Kuitit lähetin kirjanpitoon, passin laitoin yöpöydän laatikkoon lähtöä odottamaan, käyntikortit skannasin ja säilöin Dropboxiin, luottokortit ja ajokortin jätin lompakkoon jne. Viimeiseksi kävin läpi kaikki etukorttini. Ja sain päänsäryn.

Operaatio etukortit.
- Suomalaisen kirjakaupan pokkaripassi. "Ostettuasi 9 pokkaria, saat 10. ilmaiseksi". Kortti on voimassa ensimmäisestä ostosta 12 kuukautta. Hyöty on omassa käytössäni mitätön.
- Lähikahvilan klippikortit. "Saat yhden ilmaisen sufen kun olet ostanut 30 kuppia." Tämä huima alennus tarkoittaa 3 %:n alennusta per kahvikuppi. Ei maksa vaivaa.
- Ruotsalaisen camping-järjestön etukortti, joka on ollut lompakossani vuodesta 2007. Vilautettu kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran Göteborgissa leirintäalueella ja nyt toisen kerran Reykjavíkissa muovinkierrätyspisteellä.
- Club Changen etukortti. Jäsennumero löytyy netistä, joten rindekortti teki camping-läpyskälle seuraa.
- Priority Pass. Nyt seuraa se päänsärkyosuus.

Priority Pass on kortti, jota näyttämällä pääsee käyttämään 600 lentokentän lounge-palveluita ympäri maailmaa. Sain sen muutama vuosi sitten firman Visa-kortin kylkiäisenä kotipankistani. Kun nyt löysin tämän kortin lompakkoni pohjalta, olin varma, että tämä jos mikä tulee reissussa käyttöön. Ajatella, miten kätevää, että tällä yhdellä kortilla pääsemme nauttimaan nopeasta langattomasta netistä, mukavista tuoleista ja ruoka- sekä juomatarjoilusta. Ei enää yhtäkään ylihinnoiteltua kumisämpylää.

Skeptinen kun olen, halusin kuitenkin selvittää, miten tämä kortti ihan oikeasti toimii. No se ei ollutkaan ihan helposti tehty.

Priority Passin sivuilla kerrotaan, että korttia saa kolmessa luokassa: karvalakkiluokka, semi-business ja luksus. Karvalakit maksavat vuodessa sata euroa ja sillä pääsee sisään loungeihin 24 euron sisäänpääsymaksua vastaan. Semi-businessin vuosimaksu on 250 euroa, ja se sisältää 10 ilmaista käyntikertaa, yli menevistä kerroista veloitetaan 24 €. Luksusluokan kortista saa pulittaa jo 400 euroa vuodessa, mutta kaikki käyntikerrat ovat ilmaisia (kortinhaltijan vieraat tosin maksavat käynnistä 24 €).

Fair enough. Erittäin paljon työn takia matkustaville PP on ihan kelpo - varsinkin silloin, jos ei matkusta kalliilla businesluokan lipulla, johon yleensä kuuluu sisäänpääsy loungeen.

Seuraavaksi yritin selvittää, mikä kortti minulla on käsissä. Tämä luokkatieto kun ei (tietenkään) käy ilmi kortista. Jos kortin on saanut pankista, Priority Pass kehottaa ottamaan yhteyttä sinne. Niinpä soitin Arion Bankiin. Keskustelussamme kiteytyi asiakaspalveluosaamisen huippu:

Minä: Sain teidän kautta tällaisen Priority Pass -kortin pari vuotta sitten. Yritän nyt selvittää, mihin korttiluokkaan se kuuluu.
Pankin asiakaspalvelija: Sehän on siis semmoinen kortti, jolla pääsee sisään loungeihin lentokentillä. Lisää tietoja löytyy sieltä kortin nettisivuilta.
Minä: Siellä nettisivuilla nimenomaan kehotetaan ottamaan lisäkysymyksissä yhteyttä kotipankkiin, koska te olette antaneet sen kortin minulle.
Pankin asiakaspalvelija: Me ei kyllä täällä osata sanoa näistä korteista sen enempää.
Minä: Tehän sen kortin minulle annoitte Visa-kortin kylkiäisenä. Kyllä teidän pitäisi silloin tietää, millaisen kortin te olette minulle antaneet. En minä sitä tietoa mistään muualtakaan saa.
Pankin asiakaspalvelija: Onko se niin tärkeää, millainen kortti se on, jos sillä vaan pääsee loungeen?
Minä: Tottakai on. Jos se on edullisin versio, joudun maksamaan jokaisesta lounge-käynnistä 24 euroa. 
Pankin asiakaspalvelija (vaivaantuneena): Kuule, ota yhteyttä Icelandairiin, tämä kortti on etu, joka tulee heidän kauttaa meidän pankin asiakkaille.

Pankki siis ei tiedä, millaisia etukortteja se asiakkailleen jakelee ja kehottaa ottamaan yhteyttä lentoyhtiöön. Kolme kirjainta: WTF?

Henkinen olotila.
Otin seuraavaksi yhteyttä Icelandairiin, vaikka tiesin jo etukäteen, että se on täysin turhaa. Pankki vastaa pankin asioista, lentoyhtiö lentoyhtiön asioista. Aika kummallista, jos Finnair yhdistäisi lentoaikataulutiedustelut Handelsbankeniin. Icelandair varmisti kantani: korttiasia pitää selvittää oman pankin kanssa.

Laitoin pankin asiakaspalvelijalle tiukan mutta ystävällisen viestin. Pyysin häntä selvittämään, mikä kortti minulla on. Jos hän ei tiedä, hänen pitäisi pyytää esimiestään ottamaan yhteyttä. Jos näin ei tapahtuisi, siirtäisin oman, firman ja muun perheen pankkiasiat toiseen pankkiin.

Meni viisi minuuttia ja sain puhelinsoiton toffeeääniseltä managerilta. Hän ystävällisesti kertoi, että kyseessä on Priority Passin karvalakkiversio. Eli minä ja seuralaiseni maksamme jokaisesta lounge-käynnistä 24 € henkilöltä. Tiedustelin ihan yleisestä mielenkiinnosta, että mikä järki on tarjota rahanarvoisena mainostettua etukorttia kertomatta sen käytön todellisia kustannuksia. Annoimme kortin parempia versioita aikaisemmin kaikille yrityksille, jotka saivat meiltä Visa-kortin. Nyt kun lähes kaikilla islantilaisilla alkaa olla yritys ja yrityksellä luottokortti, etu tulee meille kamalan kalliiksi. 

Pankit ovat isoja mainostajia ja niiden business on tehdä kannattavuuslaskelmia; ei siis tullut mieleen viestiä korttikäytännöstä omia asiakkaita saati laskea asiakastarjouksen kannattavuutta?

All in all. Priority Pass on täysin turha kortti, jos matkustaa suhteellisen harvoin, jos odotusajat lentokentillä ovat lyhyitä ja jos matkustaa hännillä mukana seilaavan seurueen (eli perheen) kanssa. Pysähdymme neljän kuukauden matkamme aikana 12 kertaa lentokentällä. Nykyisellä "VIP Lounge Access" -Priority Passilla saisin pulittaa lounge-palveluista 864 euroa. Kyllä sämpylät, wifit ja kahvit pitäisi vähän halvemmallakin saada.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ain Luona In -kalustefirmalta Suomen Blogimedian kautta kyselyn, kiinnostaisiko yhteistyö. Havuvanerista ja kuusilaudasta valmistettuja s...

Luona: puukalusteita lastenhuoneeseen

6.12.13 Satu Kommentteja: 16

S ain Luona In -kalustefirmalta Suomen Blogimedian kautta kyselyn, kiinnostaisiko yhteistyö. Havuvanerista ja kuusilaudasta valmistettuja simppeleitä mutta monikäyttöisiä huonekaluja, jotka on valmistettu Suomessa. Kyllä kiitos innostun! Vietämme lapsen kanssa Suomessa reilun kuukauden joka vuosi. Äitini on mummin tarmokkuudella antanut kyytiä kotinsa työhuoneelle ja tehnyt siitä lastenhuoneen. Halusin ottaa osaa lastenhuoneen sisustukseen, joten valitsin sinne kaksi huonekalua.

Havuvanerista valmistettu lelulaatikko* (45 cm x 45 cm x 45 cm) nielee paljon tavaraa ja näyttää hyvältä. Sitä paitsi tämän ei ole pakko olla välttämttä juuri lelulaatikko. Sen voi kääntää ylösalaisin ja käyttää vaikka yöpöytänä makuuhuoneessa.

Luona In -lelulaatikko. 79 €. (Kuva: Luona In)

Lelulaatikko-yöpöydän rinnalle valitsin lasten työpisteen* (leveys 100 cm). Kersa on tänä syksynä innostunut piirtämään mörköjä ja prinsessoja, ja se tarvitsisi puuhiinsa jonkunlaisen pöydän myös mummilaan. Koska vietämme äitini luona aikaa vain muutaman viikon vuodesta, en näe mitään järkeä hankkia sinne nimenomaan lasten kirjoituspöytää. Luona In -työpiste käy aikuisille tai lapsille riippuen ihan siitä, mille korkeudelle sen asentaa. Äitini innostui työpisteestä: sitähän voi käyttää lapsenlapsiajan ulkopuolella vaikka kirjahyllynä. No niinpä!

Luona In -työpiste (lattialla oleva hylly ei kuulu pakettiin) 169 €. (Kuva: Luona In)
Enpä malta odottaa, että pääsen hypistelemään näitä kalusteita joulukuussa Suomeen mentyämme. Puu ei nimittäin ole Islannissa kovin jokapäiväinen materiaali. Itse asiassa se on milteinpä ylellisyyshyödyke. Täällä kun ei ole metsiä; puutavara tuodaan useimmiten Tanskasta tai Norjasta ja on siis pirullisen kallista. Yhdellä suomalaisella tutullani on tapana tuoda Reykjavikin-reissuillaan matkalaukullinen harjattuja koivunhalkoja tuliaisina islantilaisille ystävilleen. Lahjaa pidetään kuulemma suuressa arvossa...

Luona Inin Suomessa valmistetut puiset lastenhuonekalusteet herättäisivät Islannissa varmasti mielenkiintoa. Harmi vaan, että oma design-puotimme on pinta-alaltaan niin pieni, että sinne ei mitenkään mahdu näytille sänkyä tai leikkimökkiä. Muutoin tiedustelisin mahdollisuutta tuoda näitä tänne ja tehdä vähän busness-to-business.

Luonan huonekaluja voi tilata heidän nettikaupastaan. Ne toimitetaan Suomessa mihin tahansa osoitteeseen kahdessa viikossa. Vinkvink: vielä siis ehtii pukinkonttiin! Kai muistatte, mitä sanoin niistä joululahjapaineiden kanavoinnista? Jos jotain ostatte, niin ostakaa pieniltä firmoilta ja ilman turhia välikäsiä. Ostoksillehan pääsee tästä.

PS. Luona In on luvannut maksuttoman kotiinkuljetuksen joulukuun 2013 aikana tehdyille tilauksille.

*) Tuotteet on saatu Suomen Blogimedian kautta bloginäkyvyyttä vastaan. Jos päädyt ostamaan Luona Inin shoppiin ostoksille blogini kautta,  saan pienen provikan. 

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

stin elokuussa paikallisesta puutarhaliikkeestä kaksisataa tulppaaninsipulia. Ajattelin, että niistä tulee ihana kukkaloisto talomme pihaan...

Perheenäiti pitää puutarhan nättinä

4.12.13 Satu Kommentteja: 9

Ostin elokuussa paikallisesta puutarhaliikkeestä kaksisataa tulppaaninsipulia. Ajattelin, että niistä tulee ihana kukkaloisto talomme pihaan! Liioittelin hieman sipulien lukumäärän kanssa, koska halusin pelata varman päälle. Jos sipuleita istuttaa todella paljon, ainakin osa niistä jaksaa nousta maanpinnalle asti. Järkevästi ajateltu. Paitsi että havahduin joulukuun ekalla viikolla siihen, että sipulit ovat vieläkin autotallissa. Kaivoin - tai siis oikeastaan kairasin – onionit maahan lumisateessa. Tuli samalla ulkoreissulla luotua lumet pyörävaraston edustalta. Kyllä siitä vielä hieno puutarha tulee, ei epäilystäkään!


9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

uuri nyt koen itseni loppuunajetuksi raadoksi. Takana on tähän asti lukemistani kirjoista ehdottomasti vaikein. Sain eilen loppuun rikoski...

Marko Kilpi: Kuolematon

3.12.13 Satu Kommentteja: 14

Juuri nyt koen itseni loppuunajetuksi raadoksi. Takana on tähän asti lukemistani kirjoista ehdottomasti vaikein. Sain eilen loppuun rikoskirjailija Marko Kilven uusimman teoksen, tänä syksynä ilmestyneen kirjan Kuolematon. Lukeminen ei ollut tällä kertaa viihdyttävää, hauskaa tai kihelmöivää eskapistista haahuilua. Se oli kamalaa. Olen vereslihalla. Sivulla 40 jouduin juomaan itseni humalaan, että pystyin lukemaan kirjan loppuun. Jos teos olisi huono tai edes yhdentekevä, olisin jättänyt sen kesken. Mutta kun se ei ole. On ehkä yksi tärkeimmistä.

Kuolematon käsittelee lasten hyväksikäyttöä ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elävien kirjoihin -kirjasta (myös Jäätyneitä ruusuja ja Kadotetut) tutut Olli Repo ja tämän poliisikollega Elias Kaski tutkivat yhdessä rikosta, joka laajenee yksittäisen tapauksen tutkinnasta ongelman laajempaan käsittelyyn ja kuvaa rikoksen selvittelyn ohella niitä syitä, joista tutkittavana olevan rikoksen motiivit kumpuavat. Tällä kertaa tarinan liikkelle laittava rikos on yksi kamalimmista: seksuaalirikos, jonka uhrina on lapsi.

Kirjan kansikuva: Gummerus.

Se ristiriita, joka muodostuu silmittömän julmuuden kuvaamisesta ja kauniisti kirjoitetusta kielestä, saa jääkylmän rautapainon laskeutumaan alavatsaan. Levikinnälkäiset iltapäivälehdet hierovat julmuutta naamaan uutisoidessaan perhesurmista tai lasten pahoinpitelyrikoksista. Keltamustat A3:et voi ohittaa kääntämällä huomion karkkihyllyllyyn. Kilven teksti sen sijaan avaa lukijan eteen terävän ja syvän kuilun, jonne on pakko katsoa:

Mitä se viimeinen miettii? Elias kysyy hiljaa. - Se tietää, että sen vuoro on kohta. Kyllä se sen ymmärtää, vaikka olisi miten pieni. (s. 40)

Sellainen touhu saattaa jatkua pitkäänkin, kun se tapahtuu perheen sisällä. Monesti ei paljastu koskaan, jos ei näkyviä vammoja synny. Siinä syntyi. Neuvolasta ilmoittivat, että kannattaisi tulla vähän jututtamaan tätä perhettä. (s. 75)

Kuolematon on vaikea lukukokemus myös siksi, että se pakottaa ajattelemaan, mistä maailman julmimpiin tekoihin syyllistyneiden ihmisten pahuus kumpuaa. Väkivaltaisen tekojen kuvausten lukemista hirveämpää onkin pakottaa itsensä ymmärtämään syitä. Miksi joku tekee niin? Miten kukaan voi tehdä niin? Kysymykset ovat vaikeita etenkin siksi, että kaikissa ihmisissä on potentiaali pahuuteen ja pahoihin tekoihin. Esimerkiksi omassa lapsuudessa koetut traumat kulkevat usein muodossa tai toisessa eteenpäin, jos niitä ei osaa pysäyttää tai ymmärrä opetella pysäyttämään.

- Mutta ei kaikista uhreista tule tekijöitä, Olli sanoo.
- Ei tietenkään. Kyse onkin niistä, joista tulee. Leinokin oli siitä jo aikanaan hajulla. "Ja poika perii kehdossa synnit isänkin ja rinta täys on ruumenta ja ruuhkaa. Mihin päättyvi tie?" (s. 300)


Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä (ihmettelempä sanan "hyväksikäyttö" etymologiaa; mikään muu ei voi olla kauempana hyvästä kuin tämä rikos) tapahtuu Suomessa ihan koko ajan. Valitettavasti Jammu Siltavuori ei ollut yksi yksittäinen poikkeustekijä vuosisadassa.

Vanhempi konstaapeli ja kirjailija Marko Kilpi (kuva: www.markokilpi.com)
Marko Kilpi - joka on siis päivätyössään vanhempi konstaapeli - tietää tämän. Hän on mukana vetämässä poliisissa postrauma-työpajatoimintaa, johon osallistuu työssään järkyttäviä asioita kohdanneita poliiseja. Työpajojen tarkoitus on auttaa poliisikollegoita pääsemään yli traumasta ja jatkaa elämäänsä tasapainoisemmin. Kysyin Markolta, oliko kirjan kirjoittaminen hänelle itselleen terapeuttinen kokemus. Kyllä se kuulemma oli ainakin jossain määrin. Kirjan kirjoittamisen aikaan traumaryhmän toimintaan nimittäin osallistui useampia hyväksikäyttötapauksia tutkivia seksuaalirikostutkijoita. Kirja on kuitenkin vain julmuuden pintaraapaisu.

"Siinä tuli käytyä tiivistettynä massana läpi huomattava määrä julmimpia ja pahimipia alan rikoksia mitä tässä maassa on viime aikoina tapahtunut. Ne tapaukset olivat todella järkyttäviä mukamas kaiken nähneelle ja kokeneelle konstaapelillekin. Ei sellaisia tekoja pysty tavallinen ihminen edes kuvittelemaan. Niitä tapauksia ei voisi kirjoittaa mihinkään kirjaan mukaan", kirjailija sanoo. Kilven mukaan hänen uusin teoksensa on kuitenkin ennen kaikkea tutkimusmatka ihmiseen:

"Minun piti selvittää itselleni, että miksi nämä ihmiset tekevät sellaisia tekoja, mitä me muut emme kykene ymmärtämään ja siinä ainakin omalta osaltani onnistuin. Nyt ymmärrän."

Kerroin Kilvelle joutuneeni turruttamaan kirjan aiheuttamaa pahoinvointia alkoholilla. Hän ei yllättynyt. Isät tai äidit, joilla on pieniä lapsia, ovat kuulemma kokeneet kirjan muita ahdistavampana. En hämmästele sitä lainkaan. Kirja on järkyttävä, mutta mitään muuta se ei saisikaan olla. Tai kuten Kilpi itse sanoo:

"Millaisessa maailmassa me asuisimme, jos tuollaisen kirjan jälkeen lukija sanoisi, ettei se tuntunut missään ja tämähän aivan tuttua juttua? Ehkä silloin meillä ei olisi enää mitään toivoa."

Siksi sinunkin kannattaa lukea se. Pahuuden voi nimittäin pystyä pysäyttämään, mutta ensin siitä pitää ymmärtää jotain.

PS. Lasten kaltoinkohtelua tapahtuu kaikkialla. Yhteiskunnan ollessa hätätilassa esimerkiksi sodan tai luonnonkatastrofin vuoksi pahoinvointi kasvaa. Väkivalta ja seksuaaliväkivalta myös lapsia kohtaan yleistyy kriisitilanteissa. Filippiineillä elämä ei ole supertaifuunin jälkeen palautunut tavalliseen arkeen, vaikka muutaman viikon takaisesta luonnonkatastrofista ei enää niin uutisoidakaan. Siellä tarvitaan edelleen apua. Ole kiltti, ja lahjoita edes vähän. Niistäkin lapsista nimittäin kasvaa uusi sukupolvi.

PPS. Kuolematon edullisimmillaan Booky.fi:stä hintaan 24,60 € (ei postikuluja)*. 

EDIT: 3.12. kl 14:33: Pieni tarkennus Kilven poliisityötä koskevaan kuvaukseen.

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

uljettuani eilen kaupan kävin läpi varastoa ja etsin sivuun jääneitä yksittäiskappaleita. Löytyi yksi musta-valkoinen Saana ja Olli -jätti...

Design-löytö: Saana ja Olli -kassi

1.12.13 Satu Kommentteja: 2

Suljettuani eilen kaupan kävin läpi varastoa ja etsin sivuun jääneitä yksittäiskappaleita. Löytyi yksi musta-valkoinen Saana ja Olli -jättikassi parin vuoden takaisesta Yö metsässä -mallistosta. Nyt siis myynnissä iso kangaskassi, joka toimii reilunkokoisena käsilaukkuna tai hauskana pyykkikassina. Kassissa (60x80 cm) on sen verran tilaa, että sinne voi mennä vaikka piiloon - ja lähteä yöksi metsään. Materiaali on 100 % luomuhamppua. Maxikassin hinta postikuluineen on 35 € (alennus noin 50 %). Tarkemmat osto-ohjeet löytyvät täältä.

Saana ja Olli. Yö metsässä. Kuva: Saana ja Olli.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?