ei hei marraskuu, ei tule ikävä! Kuusi tuntia ja ollaan maalissa. Joulukuun puolella. Valmistauduin tulevaan googlaamalla sanan joulustress...

Muistakaa joulustressi

30.11.13 Satu Kommentteja: 7

Hei hei marraskuu, ei tule ikävä! Kuusi tuntia ja ollaan maalissa. Joulukuun puolella. Valmistauduin tulevaan googlaamalla sanan joulustressi. Sain 27 800 osumaa. Joulustressistä kirjoitetaan ja puhutaan melko paljon (vertailuksi: hakusana masentuneisuus tuotti 30 500 osumaa) kun ottaa huomioon, että se ei ole millään tapaa vakavasti otettava mielenterveydellinen ongelma. Joulustressi on kauppiaiden luoma henkinen tila, joka houkuttelee ihmiset ostamaan ja tekemään lähes mitä tahansa ja vain siksi, että joulu on tulossa. Pitäähän siivota, leipoa, hankkia uusia kalusteita, uusia vaatteita, uusi kampaus ja uusi himmeli. Yllättävän moni menee tähän lankaan.

Ammattini puolesta osaan eläytyä jouluun (ja näyttää typerältä).
Näin kauppiaana olen siitä tietysti tyytyväinen. Suunnitelma etenee kuin rasvattu: ihmiset hamstraavat piparimuotteja, joulukalentereja, uusia keittiöpyyhkeitä ja joulukoristeita. Viime vuonna podin huonoa omaatuntoa joulun kaupallisuudesta (tunteeni heittelivät hyvän tekemisestä ensin helpotukseen ja sitten ahdistukseen). Tänä vuonna olen kaupallisuudesta pelkästään kiitollinen. Asiakkaat ovat hyvällä tuulella ja minä olen hyvällä tuulella. Kiitos teille hamstraajille siitä, että minulla ja parilla muulla on ollut tänä vuonna työpaikka.

Omat jouluvalmistelut olen hoitanut jo aikoja sitten. Aion näet istua valmiiseen pöytään: lennämme perheeni luokse Suomeen aatonaattona. Jouluviinit tilasin edellisviikolla ystävältäni Barcelonasta. Matkahuolto toimittaa 16 pulloa (tirsk) äidin kotiovelle ensi viikolla. Mitään muuta ei sitten tarvitakaan.

Hyvää joulukuuta kaikille! Muistakaa stressata paljon. Ja kanavoikaa ainakin osa siitä ahdistuksen hoidosta pienyrittäjille. Pleaze.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

uoritimme viime keväänä kahdentoista äidin ryhmässä  Mutsien kympin . Sinne treenatessani mietin, onko mahdollista hölkätä kymmentä kilsaa ...

Ryhmän paine ajaa hulluihin tekoihin

27.11.13 Satu Kommentteja: 9

Suoritimme viime keväänä kahdentoista äidin ryhmässä Mutsien kympin. Sinne treenatessani mietin, onko mahdollista hölkätä kymmentä kilsaa pyörtymättä, oksentamatta tai pissaamatta housuun. Kysymyksenihän oli ihan tyhmä. Totta kai se on mahdollista! Sillä ryhmän paineessa onnistuu mikä vain. Jopa kymmenen kilometrin lenkki. Toiseksi parasta meidän viime keväisessä pinkomisprojektissa oli se, että juoksuharrastukseni jatkuu. Hengästyminen ja varvasrakot eivät jääneet toukokuiseen viikonloppuun. Vetäisin nimittäin toissapäivänä sadannen juoksulenkin sitten viime vuoden tammikuun. SADANNEN. Vitun hullua.

Oikeasti mittarissa on 100 lenkkiä. Se yksi oli eräs surkea maanantai, jolloin alkoi sataa rakeita naamaan 20 m/s.  Käännyin takaisin ekan viiden minan jälkeen, koska nenästäni alkoi vuotaa verta (ulkopuolelta). 
Oli hienoa löytää liikuntaharrastus, joka ei vaadi paljoa aikaa, nostaa kuntoa ja jonka aikana voi kuunnella äänikirjoja. Parasta Mutsien kympissä oli kuitenkin porukka. Opin tuntemaan tosi kivoja uusia tyyppejä ja heidän blogejaan. Jubailemme edelleen Facebookissa - tai ainakin minä stalkkaan säännöllisin väliajoin, mitä niille kaikille mahtaa nykyään kuulua. Hei tuo sai uuden duunin, loistavaa! Ja hän aloitti opinnot, jeejee!! Blogeja on niin satapäin ja vapaa-aika on erittäin rajallinen hyödyke, että en varmaankaan olisi löytänyt teitä ilman tätä projektia. Kiitos siis Katja, Dorit, Hanne-Lähiömutsi, Tessa, Paula, Lydas, Liina, Hanne-Valeäiti, Rouva Ruuhka, Vihreä Lintu ja Kahvia unelmia -blogin Nonariina. Innostuiko joku muuten Mutsien kymppi -projektin takia juoksemaan? Juokseeko teistä mutsin kymppiläisistä vielä moni?

Mä lähden nyt - haa - lenkille!

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

hmiset lomailevat, jotta voivat rentoutua ja viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Kuulostaa hyvältä. Paitsi minä näen tilanteessa h...

Laatuaikaa perheen kanssa

25.11.13 Satu Kommentteja: 8

I hmiset lomailevat, jotta voivat rentoutua ja viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Kuulostaa hyvältä. Paitsi minä näen tilanteessa heti pari pientä haastetta. Rentoutumisen taito ei ole vahvin puoleni. Jos muistatte sen uimahallikeikan, niin tiedätte tapauksen. Project Maman Katjan teehetki kuulosti hyvinkin tutulta. Mun pään sisässä on just tuollainen meininki. Se toinen haaste: aikaa läheisten kanssa. Yleensä ihmiset lomailevat yhdessä muutamia viikkoja kesäisin. Alan epäillä, että siihen on työmarkkinapolitiikan ohella myös muita syitä.

Lomailu näet aiheuttaa tilastoiden valossa avioeroja: elokuussa ja tammikuussa, siis kesäloman ja talviloman jälkeen, jätetään käräjäoikeuksiin suhteellisesti eniten avioerohakemuksia. Me olemme matkalla yhteensä 4 kuukautta ja 16 päivää. Siinä ehtii jakaa haarukoita neljän kesäloman edestä. Olemme yhdessä 136 päivää ilman minkäänlaisia taukoja. Noin neljännes tästä ajasta nukutaan matkailuautossa perhepedissä. Ei ole päiväkotia, mummoa lapsenvahtina tai miehellä kiipeilyjengiään. Asumme korkeintaan 30 neliössä. Näen horisontissa paitsi nätin auringonlaskun myös haasteita.
Viikonloppuna kävimme teatterissa. Tottakai ajattelin, että kivan teatteriesityksen jälkeen yhteiskuva näyttelijöiden kanssa olisi kiva. Kersalta ei herunut arvostusta  ideaani kohtaan.
Kiinnostavaa nähdä, kuinka kauan menee, ennen kuin joku (siis minä) alkaa jännittää leukaperiään ja kävellä kovaa kantapäitä lattiaan paukuttaen. Ja kyllä sekin askarruttaa, että miten tässä kuviossa (siis perhepedissä) hoidetaan parisuhdetta. Jos pysähdyspaikoissa ei ole muita lapsia leikkikavereina, kumpi meistä kyllästyy ensimmäisenä leikkimään prinsessaa ja Maijan karitsaa, joista jälkimmäinen yrittää syödä ensiksi mainitun? 

Pisin aika, jonka olen tähän mennessä viettänyt miehen ja lapsen kanssa kolmistaan ilman ulkopuolista seuraa on seitsemän päivää. Silloin istuin takamus tikattuna sohvalla ja yritin opetella imettämään. Vaikka olenkin vähän taipuvainen pessimisseilyyn, sen verran kyllä uskallan luvata itselleni, että lomasta tulee hauskempaa. Jos takapuoli pitää jostain toisesta syystä tikata, voin vetää kipulääkkeeksi pari gintonicia aurinkovarjon alla. Lapsikin osaa jo itse pukea ja käydä vessassa. 

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

eljä ajankohtaista ajatusta näin työviikon päätteeksi. Sain viimeinkin aikaiseksi pystyttää Salamatkustajalle oman fb-sivun. Jos tykkäät, n...

Sana viikonvaihteeksi

22.11.13 Satu Kommentteja: 2

Neljä ajankohtaista ajatusta näin työviikon päätteeksi. Sain viimeinkin aikaiseksi pystyttää Salamatkustajalle oman fb-sivun. Jos tykkäät, niin tykkäähän. Sivu löytyy täältä. Toinen asia; jouduin sulkemaan parin postauksen kommentointimahdollisuuden, koska hukuin kikkelinpidennysmainoksiin. Menkää myymään niitä stronger&longer&everlasting-pillereitänne jonnekin muualle, emme ole kohderyhmää. Jos roskapostitus ei rauhoitu, joudun ehkä kohta laittamaan koodikyselyn päälle kommenttikenttään; pahoittelen tätä vittumaista proseduuria jo etukäteen. Kolmanneksi, muistakaahan laittaa viikonlopun cava-pullo viimeistään nyt kylmään. Itsehän laitan pullon puoleksi tunniksi pakkaseen ennen tarjoilua. POKS.

Kunhan on kylmää.
Ja neljänneksi: perjantaibiisi! Retro Stefson on mielestäni  tällä hetkellä Islannin paras bändi, törkeän energistä tykitystä. Alle linkkaamani Kimba-biisi parantaa elämänlaatua joka kuuntelukerralla. Lähipunttiksella (vain naisille) käy muuten just tuonnäköistä väkeä. Kuin paljon tässä oikein pitää body pumpata että saisi takaisin nuo pakarat? I rest my case. Ja korkkaan sen cava-pullon ja kaivan esiin irtokarkit. Viikonloppu on täällä. Jei!


2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ain eilen illalla päätökseen Pekka Hiltusen  Ison . Ihan ensiksi haluan esittää anteeksipyynnön miehelleni, joka palasi viikon mittaiselta...

Pekka Hiltunen: ISO

21.11.13 Satu Kommentteja: 9

S ain eilen illalla päätökseen Pekka Hiltusen Ison. Ihan ensiksi haluan esittää anteeksipyynnön miehelleni, joka palasi viikon mittaiselta työmatkalta kotiin. Sen sijaan että vaimo olisi hieronut hänen kamerankannosta kipeytyneitä hartioitaan ja kuunnellut kuulumisia, se makasi sängyllä ja luki kirjaa todella lihavasta naisesta, koska oli keskellä erittäin tiivistunnelmaista ja jalkapohjia pistelyttävää tarinan loppukohtausta. Kun on kyse hyvästä kirjasta, tarvitaan keskeyttämiseen todella painava syy (tulipalo, kolmevuotias huutaa vessassa pyyhkivänsä kohta itse, keittiössä kaatuu maitotölkki). Onneksi on hyvä mies, se ymmärtää.


Hiltunen on kirjoittanut viime vuosina Studio-sarjaa (josta olen muuten kirjoittanut täällä ja täällä). Iso ei kuulu siihen. Iso ei ole dekkari, eikä sen tarinassa tai henkilöhahmoissa ole mitään fyysisesti vauhdikasta saati yliluonnollista. Tarinassa on sen sijaan paljon tutkimustietoa, lihavuudesta. Päähenkilö, ylipainoinen Anni ampuu alas vääriä väittämiä lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista.  (Hiltunen luettelee tutkimustiedot kirjan nimiösivulla, ne eivät ole fiktiota.)

Iso on valtavan koskettava tarina lihavan naisen elämästä. Siitä, miltä tuntuu kun on oikeasti iso ja joutuu valitsemaan lounaspaikan ravintolan tuolien mallin eikä maittavan ruoan perusteella. Kun puolisokokelas ei halua liikkua lihavan seuralaisen kanssa julkisella paikalla tai kun ihmiset huutelevat kadulla perään. Kirja näyttää, kuinka ylipainoisia sorretaan. Se tekee pahaa. Siksi se pitääkin lukea. 

Vaikka Iso ei mitenkään liity Studio-sarjaan, on niissä hämmästyttävän paljon yhteistä. Päähenkilöt ovat naisia, jotka uskaltavat nousta vastustamaan rumaa ja vastustamisenarvoista: perheväkivaltaa, uusnatseja, homovihaajia, ihmiskauppiaita, läskiterroria ja ihmisten kiusaajia.

"Älä asetu suomalaisten naisten tielle." sanotaan Vilpittömästi sinun -kirjan takakannessa. 
"Minä olen Anni Kantto. Olen toisineläjä. Elämä alkaa halusta, ja toisin eläminen haaveista." sanotaan Ison ensimmäisellä ja viimeisellä sivulla.

Hiltusen kirjoissa naiset ottavat vallan omiin käsiinsä ja runnovat ympäristössään läpi oikeudenmukaisuuden nimissä muutoksia. Aseet vain ovat erilaiset. Studio-sarjassa tilanteet muutetaan hakkereiden, lentokoneiden ja pistoolien avulla, Isossa käytetään akateemisista verbaalivasaraa.

Naisten ystävä, Pekka Hiltunen. (Kuva: WSOY/Pertti Nisonen)
Näin ekonomina on vielä todettava yksi taloudellinen pikkuseikka tähän loppuun. Iso on hyvä kirja ja nautinnollinen lukuelämys, joka on paitsi vetävän tekstin myös keskustelua herättävän aihevalinnan ansiota noussut esille joka toiseen naistenlehteen, hyvinvointilehteen, paikallismediaan, aamuohjelmaan, sanomalehteen ja terveysmediaan. Kirjasta on tänä syksynä puhuttu todella paljon. Sekä kirjoittaja että kustantaja ovat saaneet satoja rivejä palstatilaa ja paljon prime timea teeveessä. Se on mainio juttu. Iso ei kuitenkaan julkisuushuumasta huolimatta ole noussut eniten myyneiden kirjojen listalle. Syy siihen taitaa löytyä peilistä. Kuinka monella on oikeasti pokkaa kääräistä lahjapaperiin lihavuutta käsittelevä kirja ja kirjoittaa mukana tulevaan onnittelukorttiin rempseästi: Isosti onnea!

Kyllä pitäisi kehdata, oli saaja minkä kokoinen vaan.

Ison saa saa CDON:sta pikkuisen alle 30 euron.*

)*affiliate-linkki 

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

oi pojat ja tytöt! Maksoin tänään ensi kevään reissumme lentolippujen viimeisen osamaksusuorituksen. Olo on kuin puoli minuuttia ennen ko...

Pakkaamisen filosofiaa

19.11.13 Satu Kommentteja: 24

V oi pojat ja tytöt! Maksoin tänään ensi kevään reissumme lentolippujen viimeisen osamaksusuorituksen. Olo on kuin puoli minuuttia ennen kokouspuheenvuoron alkua: enää ei voi  perääntyä, eikä missään nimessä edes halua. Sähköisiä matkalippuja selatessani posahti päähän myös se tosiasia, että perheemme pitäisi pärjätä yli neljä kuukautta kolmella matkalaukulla. Mies haluaa kiipeillä, minä murtomaahiihtää ja lämpötilaero kylmimmän (Äkäslompolon) ja lämpimimmän paikan (Samoa) välillä on jopa 60 astetta. Kaikki koukut, köydet, monot, talvihaalarit, kesävaatteet ja lääkekaappi eivät todellakaan mahdu 3*22 kiloon. Ei helvetti.

Suhtaudu kevyesti.
Mutta eihän niiden tarvitsekaan! Tätä dilemmaa pitää nimittäin käsitellä täysin päinvastaisesta näkökulmasta. Sen sijaan, että yrittäisimme hankkia mahdollisimman isot ja kevyet matkalaukut ja mahduttaa sinne mahdollisimman paljon tavaraa, meidän pitää ottaa mukaan mahdollisimman vähän. Ehkäpä pärjäisimme kolmella cabin-bagilla?

- Kaiken, minkä voin vuokrata, vuokrataan. Ei ole järkeä raahata Uuteen-Seelantiin kuuttakymmentä metriä kiipeilyköyttä, kun niitä köysiä on varmaaan aika monta Uudessa-Seelannissakin.
- Se mitä meillä ei vielä ole ja mikä on edullisempaa matkan päällä kuin Islannissa - eli lähes tulkoon kaikki paitsi puhdas juomavesi - kannattaa ostaa sieltä, eikä täältä. Lapsella ei ole hellevaatteita. Mutta ne ostetaan Thaimaasta eikä Henkka-Maukasta, jonne ne on jo kertaalleen shipattu Thaimaasta.
- Satsataan monikäyttöisyyteen. Yritän löytää reissulle yhdet hiton hyvät lenkkarit, jotka käyvät lyhyisiin juoksulenkkeihin, ovat sopivan tukevat helpohkoille vuoristovaelluksille eivätkä sokeuta ketään kaupunkioloissa.
- Kaikkea ihan sairaan vähän. Emme tarviste kuutta t-paitaa per lärvi. Kolme kappaletta riittää, koska aina voi pyykätä.
- Talvivaatteet jätetään ennen lähtöä Suomeen. (Henkinen irtiotto talvihaalarista ja villasukista tulee olemaan terapeuttinen.) Thaimaasta hankittava uimapatja jää sinne seuraavan perheen käyttöön. Ehjiä ja hyväkuntoisia vaatteita voi lahjoittaa pois pitkin matkaa. Muuta ei tarvitse tuoda takaisin kotiin paitsi itsensä.

Kenen idea oli ostaa matkalle uudet kengät?

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

oska me lähetään kohta pitkälle lomalle (haa!), pistän asunnon, toimiston ja muun tavallisen elämän telakalle. Siivousoperaatioon kuuluu my...

Päräyttävä Vuoden mutsi -tarjous

18.11.13 Satu Kommentteja: 0

Koska me lähetään kohta pitkälle lomalle (haa!), pistän asunnon, toimiston ja muun tavallisen elämän telakalle. Siivousoperaatioon kuuluu myös kirjavaraston tyhjennys. Myyntihyllyssäni notkuu vielä muutama Vuoden mutsi. Nytpä tarjoan sitä päräyttävään tarjoushintaan: 20 euroa. Tämä hinta sisältää postituskulut minne tahansa maailmassa - paitsi Suomeen. Me ulkkarisuomalaiset joudumme niin usein kärvistelemään korkeiden postimaksujen kanssa suomalaisista verkkokirjakaupoista tilatessa, että tasoitus on ihan paikallaan.

Jos haluat Vuoden mutsin, toimi näin:
1. Laita sähköpostia (satu ät suomi piste is).
2. Laitan sinulle pankkiyhteystiedot.
3. Maksun kirjautumisen jälkeen kirja lähtee postissa.

Hei osta meidän kirja! (Kuva: Tommi Tuomi / Otavamedia)
Ensi vuonna Otava ottaa uuden painoksen (järjestyksessä seitsemmänen - oho!) Vuoden mutsista. Kirjan mainio jatko-osa Vuoden mutsi 2 ilmestyy tammikuun alussa. Kai olen jo muistanut vilauttaa teille kantta:

Vuoden mutsi 2 - kaupoissa tammikuussa. (Kannen suunnitteli: Satu Kontinen.)

EDIT 5.12.: Tarjous on ohi, kirjavarastoni on tyhjä. Vuoden mutsia saa nyt alle 22 euron hintaan (ja ilman toimituskuluja) Booky.fi:stä.

0 kommenttia:

uten viimeviikkoinen osoitti,  minun on vaikeaa lomailla päiväaikaan. Sen sijaan iltaisin rentoutuminen ja omien asioiden tekeminen on tode...

Vallan linnake ja yksinäiset illat

16.11.13 Satu Kommentteja: 28

Kuten viimeviikkoinen osoitti, minun on vaikeaa lomailla päiväaikaan. Sen sijaan iltaisin rentoutuminen ja omien asioiden tekeminen on todella helppoa. Tykään hullun paljon niistä illoista, jolloin lapsi nukahtaa vaivatta ja mies on työn takia poissa kotoa. Jos en lue kirjaa, käynnistän projektorin ja dvd-soittimen. Katson elokuvia harvoin, mutta hyviä televisiosarjoja tykitän ilma mitään aikarajoja. Laadukas televisiosarja nousee asteikollani laadukkasta leffaa  korkeammalle, koska tarina kestää pidempään. Opin tuntemaan henkilöhahmot vähitellen ja saan viettää heidän kanssaan aikaa jopa sata tuntia sen kaksi- ja puolituntisen leffan sijaan.

Olen esimerkiksi luukuttanut Sopranos-sarjan kaikki tuotantokaudet kolme kertaa alusta loppuun. Ensimmäisen ja viimeisen kauden olen katsonut neljä kertaa. Tähän syksyyn asti olin varma, että sitä parempaa televisiosarjaa ei voi olla. Pidin nimittäin hyvin epätodennäköisenä, että joku voisi pystyä luomaan yhtä toimivan kokonaisuuden, jossa monisäikeinen juoni, lavastus ja henkilöhahmojen syvyys ovat kaikki järjettömän korkealaatuisia.

No sitten äiti lähetti Suomesta postia. Kuplamuovisuojattuun ruskeaan kirjekuoreen oli pakattu muumitarrojen lisäksi Borgen, tuotantokaudet 1-2. Sen jälkeen ei ole yksinäinen ilta ollut enää entisensä.


Vallan linnake on (kai?) jo vanha juttu Suomessa. Muistan nähneeni sarjasta ylistäviä kommentteja tuttujen facebook-seinillä. Odotukset olivat kovat. Pistin ensimmäisen levyn soittimeen ja otin lasin valkkaria. Neljää tuntia myöhemmin olin juonut koko pullon ja poskeni hehkuivat. Pääministeri, joka pyöräilee ja vitsailee vatsamakkaroistaan! Kodinhengettären rooliin ahdistuva ministerin puoliso, The Isi!! Kiehtovaa poliittista peliä ja uutistyötä. Ilmiömäinen lehdistösihteeri Kasper Juul,  josta näkee kilometrin päähän, että sillä on sielussa iso vika. Syy taitaa selvitä viimeistään toisella tuotantokaudella.

Kiipeilijämies sai viime viikolla 20 kilon vaatelähetysen Marmotilta ja ne häipyivät kuvaamaan jotain pressimatskua jonnekin kauas jäätikölle. Se on poissa viikon. Jess!! Ehdin katsoa toisen tuotantokauden ennen kuin hän palaa. Hyvä telkkaviihde vaatii joko yksinäisyyttä tai yhtä omistautuneen kanssakatsojan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin katsoa ohjelmaa jonkun kysellessä selän takana, että mikä sarja tää on, kuka toi on ja miksi se tekee noin.

Sormiani polttelee tuo toinen tuotantokausi. En malttaisi odottaa huomisiltaan! Oletteko katsonut Borgenia, onko toinen tuotantokausi yhtä hyvä kuin ensimmäinen? Mut ei juonispoilereita, please :)

Borgenin kolmas tuotantokausi tulee myyntiin CDONissa marraskuun lopussa. Varasin sen jo itselleni joululahjaksi. Borgen-neitsyille tiedoksi:  CDONissa kaudet 1-2*  ovat nyt myynnissä tarjoushintaan 29,95 €. (Varaudu yöunien lyhenemiseen, tätä on pakko nauttia isoina annoksina.)

*) affiliate-linkki

28 kommenttia:

Mitä tuumaat?

eykjavíkin mittapuulla eilen oli järjettömän hyvä sää. Siis sellainen, että tukka ei lähde päästä, jos unohtaa laittaa pipon päähän. Aurink...

Pako työpaikalta

14.11.13 Satu Kommentteja: 20

Reykjavíkin mittapuulla eilen oli järjettömän hyvä sää. Siis sellainen, että tukka ei lähde päästä, jos unohtaa laittaa pipon päähän. Aurinko paistoi. Oli kylmä. Kello 14:05 katselin ulos kotitoimiston ikkunasta ja näin, kuinka paju hennosti taipui tuulessa. Siinä en-yhtään-mitään miettiessä ja kadonnutta inspiraatiota etsiessä sain hetkellisen mielenhäiriön. Päätin karata. Siis paeta työpaikalta kesken päivän. Iskin läppärin kiinni, laitoin kännyn soittoäänen äänettömälle, pakkasin repun, laitoin oven kiinni perässäni ja hain pyörän autotallista. Toimin nopeasti, jotta en ehtisi muuttaa mieltäni.


Pyöräilin keskustasta Vesturbaerin kaupunginosaan. Kuuntelin iPhonesta uusinta Maria Kallio -dekkaria ja pohdin kyläkaupan ohi ajaessa, että illaksi on pakko muistaa ostaa jäätelöä. Kaupan jälkeen käännyin pyörätieltä oikealle. Olin perillä. Uimahallilla.



Viihdyn parhaiten lämpimässä mutta raikkaassa paikassa. Kun haluan pitää kropan kuumana mutta pään kylmänä, menen uimahalliin. Islannista löytyy ulkoilmauimaloita lähes joka ikisestä kylästä. Isommissa kunnissa on useampi allas. Reykjavíkissa pyöräilen kotimme ulko-ovelta neljään eri uimahalliin kymmenessä minuutissa.






Uimahalleissa on iltapäivisin rauhallista, niin eilenkin. Sain 25 metrin altaan kokonaan itselleni. Uin kilometrin. Neljän vartin jälkeen nousin altaasta ja könysin uimahallin pihalla olevan höyrysaunan muovisille lauteille. Makasin kananmunanhajuisessa lämpimässä höyryssä puoli tuntia. Olin siinä puoli tuntia hereillä, eikä kukaan kysynyt mitään. Tämä luksus maksoi pari euroa.



Puolitoistatuntisen kylpyläkeikan jälkeen pyöräilin takaisin kotiin. Söin voileivän. Istuin työpöydän ääreen. Avasin konen. Ja sitten vittu huomaan ajattelevani, että olen juuri hukannut työpäivästäni kaksi tuntia. Tällaiselle hullulle mitään lomaa voi antaa. Stressihän siitä tulee. Ei saatana.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

upertaifuuni Haiyan on aiheuttanut pahaa tuhoa Filippiineillä. Kuolonuhrien määrän arvioidaan nousevan yli 10 000:n. Lisäksi yli 600 000 fi...

Lahjoita rahaa Filippiineille

13.11.13 Satu Kommentteja: 13

Supertaifuuni Haiyan on aiheuttanut pahaa tuhoa Filippiineillä. Kuolonuhrien määrän arvioidaan nousevan yli 10 000:n. Lisäksi yli 600 000 filippiiniläistä on joutunut kodittomaksi ja avun tarpeessa on jopa neljä miljoonaa lasta. Siellä tarvitaan jeesiä, nyt heti. Päätimme Suomen Blogimedian jengin kanssa lähteä levittämään sanaa Punaisen Ristin katastrofikeräyksestä. Tavoitteenamme on kerätä supertaifuunista kärisiville alueille mahdollisimman paljon apua mahdollisimman pian. Tavoitteemme on saada kasaan vähintään 100 000 euroa.

Halusin lähteä mukaan keräykseen, koska meillä on velvollisuus auttaa. Meillä on varaa syödä ja asua sisätiloissa. Osalla on rahaa matkustaa trooppisille alueille kylmää talvea pakoon. Olemme oikeasti niin rikkaita, että lähes kaikilla on antaa muutama euro keräykseen. Filippiineille on matkaa Helsingistä 8 800 kilometriä. Paikka on kaukana, mutta kuitenkin tosi lähellä. Se on nimittäin pelkästä tuurista kiinni, että olemme sattuneet syntymään Suomeen, jossa katastofi-sanalla kuvaillaan ilmailualan lakkoa ja ensilumeen liittyviä sääilmiöitä.

Kuinka voit lahjoittaa?

a) Tee lahjoituksesi Punaisen Ristin katastrofirahastoon verkkopankkimaksulla tai luottokortilla.
b) Lahjoita soittamalla: Soita 0600-122 20 (20,28 € + ppm)
c) Lahjoita tekstarilla: Lähetä tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €)

Jokaisella Punaiselle Ristille lahjoitetulla eurolla on merkitystä, sillä noin 90 % Katastrofirahaston lahjoituksista saadaan yksityisiltä lahjoittajilta. Apu menee tehokkaasti perille: Katastrofirahaston keräyskulut ovat vuodessa korkeintaan 15 % ja apu toimitetaan perille yhteistyössä paikallisen Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun yhdistyksen kanssa.

Jos sinulla ei ole juuri nyt yhtään ylimääräistä, voit silti auttaa asiassa: levitä sanaa omassa Facebookissa, blogissa tai Twitterissä. Paina tuossa postauksen alla olevaa Facebookin like-nappulaa, siitäkin on apua.

Lahjoitin itse 50 euroa. (Se on 0,0005 % tavoitteesta, mutta meitä SBM:n lukijoita ja heidän kavereitaan ja heidän kavereiden kavereitaan on onneksi aika paljon. Keräyksen etenemistä voi seurata tästä linkistä.)


13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kersasta on viime vuoden aikana tullut selvästi esiin yksi erittäin tuttu luonteenpiirre: valikoiva ujous. Se vierastaa puolituttuja ja tun...

Me ujot lapset

11.11.13 Satu Kommentteja: 39

Kersasta on viime vuoden aikana tullut selvästi esiin yksi erittäin tuttu luonteenpiirre: valikoiva ujous. Se vierastaa puolituttuja ja tuntemattomia lapsia. Kun kotimme ulko-ovesta astuu sisään joku lyhyt tyyppi, kersa kasvaa samassa sekunnissa kiinni jalkaani. Päiväkotiryhmän lasten kanssa se ei ujostele, koska näkee niitä lähes joka päivä. Mutta jos kylään tulee kaverin tai sukulaisten lapsia, kestää kaksi tuntia, ennen kuin se uskaltaa päästää pohkeestani irti ja käydä tsiigaamassa vieraat. Ennen kuin leikitään - jos leikitään - on kulunut noin kolme tuntia.

On myös hyvä joukko lapsia, joiden kanssa lapsi ei halua leikkiä ollenkaan. Näissä tilanteissa se  hengaa mieluummin yksin pöydän alla koko illan ja räplää pehmokirahvia. Suhde serkkuihin on kaikkein hankalin: ne ovat samanikäisiä, asuvat lähellä ja näemme toisiamme usein. Siis kaiken puolin kelpo play-mate seuraa. Mutta eivät kersan mielestä.

Kahden cocktail-partyssa.
Sukulaisten mielestä on vähän kummallista, että lapsi ei halua leikkiä serkkujensa kanssa. No olen vähän eri mieltä. Itse asiassa ymmärrän lasta täydellisesti. Olemme nimittäin tässä asiassa täysin samanlaisia.

Voi että minua otti lapsena pattiin, kun piti olosuhteiden pakosta leikkiä jonkun toopen kanssa vain siksi, että se sattui olemaan äidin tai isän sukulaisen lapsi. Ei minua kiinnostanut leikkiä sellaisten tyyppien kanssa, joiden mielestä kiva leikkiminen oli sitä, että heitellään hiekkaa pois hiekkalaatikosta, huudetaan kovaa tai näsäviisaasti tiedustellaan, miksi meidän kirjahyllyssä on niin vähän kirjoja. Halusin leikkiä rauhallisia leikkejä ja lämpenin uuteen tyyppiin hitaasti. Pelästyin, jos joku tuli heti repimään kädestä mukaan.

Olohuoneessa hengaavien aikuisten sisaruus- tai ystävyyssuhde ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapset tulisivat hyvin toimeen keskenään lastenhuoneessa. Siksi yritän muistaa antaa lapselle aikaa päättää, tykkääkö se hengata jonkun uuden tyypin seurassa vai ei. Yritän rohkaista sitä olemaan oma itsensä, eli joskus myös ujo ja hiljainen.

Uteliaisuus voittaa ujouden.
Typerintä, mitä voin tehdä, on kylään saavuttua ilmoittaa kovalla äänellä, että menepä leikkimään tuonne lastenhuoneeseen Maijan / Gudmundrin / Liisan / Marian / Jónin / Joonaksen kanssa. Emmehän me aikuisetkaan toimi siten. Kun me menemme uutena ihmisjoukkoon, jossa emme tunne ketään, saatamme hengailla kulisseissa hiljaa koko alkuillan. Jotkut puheliaat menevät heti esittelemään itsensä kaikille ja tunkevat käyntikorttia kouraan. Osa tarkkailee tilannetta ensin etäältä ja tutustuu vain muutamaan, kiinnostavaksi kokemaansa uuteen ihmiseen.

Olen sitä mieltä, että kaikille pitää olla ystävällinen, mutta kaikista ei tarvitse pitää yhtä paljoa. Ujoudessa ei ole mitään hävettävää. Punastella saa. Kaikkiin sukulaisiin tai vanhoihin koulukavereihin ei ole pakko pitää yhteyttä. Eikä juhlissa ole heti pakko mennä puhumaan tuntemattomille.  Pätee niin lyhyisiin kuin pitkiinkin tyyppeihin.

39 kommenttia:

Mitä tuumaat?

uistin juuri, että isänpäivää vietetään sunnuntaina. Se on henkilökohtaisesti jotenkin kiusallisen hankala päivä. Minulla on paljon kivoja ...

Isäpäivitys

8.11.13 Satu Kommentteja: 9

Muistin juuri, että isänpäivää vietetään sunnuntaina. Se on henkilökohtaisesti jotenkin kiusallisen hankala päivä. Minulla on paljon kivoja muistoja isästä siltä ajalta kun olin pieni. Muistan, kuinka sain kerran pestä sen hiukset hotellin kylypammeessa jossain Välimeren rantalomakohteessa. Muistan myös, kuinka kävimme uimahallissa kerran viikossa. Uinnin jälkeen ajoimme snägärin kautta (mutsilla oli ansaittu vapaapäivä). Uimahallikeikka oli viikon kokokohta. Sitten kului muutama vuosi ja vanhempani erosivat, kun olin vähän päälle kymmenen. Niistä vuosista ei jäänyt kovin hyviä muistoja. Itse asisasa inhosin teinienergioissa isääni aika monta vuotta, koska se lähti. Emme juuri pitäneet yhteyttä.

Isä ja sen isä 1950-luvulla.
Kyllähän sen tietää, miten ihmissuhteissa käy, jos ei pidetä yhteyttä. Ne laimenevat vähitellen. Yhtenä päivänä sitä tajuaa, että ei ole vuosiin soiteltu. Toisen ihmisen olemassaololla ei enää ole suurtakaan merkitystä omassa arkielämässä. Olen vakaasti sitä mieltä, että perhesuhteet eivät tee tässä pelissä poikkeusta. Sukulaisuussuhde ei lakkaa koskaan olemasta, mutta se voi kyllä muuttua täysin näkymättömäksi, jos ei sitä pidä yllä.

Olen pirun onnekas, että molemmat vanhempani ovat edelleen elossa. Suhde äitiin on säilynyt läheisenä. Puhumme Skypessä joka viikonloppu ja vietämme aikaa yhdessä useita viikkoa vuoden aikana. Lapsi puhuu mummista päivittäin. Mummi on kuulemma sen prinsessa. Isäni ei valitettavasti ole ainakaan vielä yltänyt prinssin asemaan. Lapsi kyllä tunnistaa hänet kuvista ja halaa, kun käymme kylässä pari kertaa vuodessa. Näin nämä jutut välillä menevät.

Isänpäivään on siis kaksi päivää aikaa. Vähän ennen kuin isä muutti pois kotoa, muistan että hän luki joskus sinikantista kirjaa, jonka otsikko tuntui käsittämättömän typerältä: Kuka tarvitsi Pentti Kouria? Muistan miettineeni, että eikö kukaan tosiaan tiedä kun sitä pitää tässä näin näkyvästi kysyä! Kirjan on kirjoittanut entinen taloustoimittaja, nykyinen viestintäkonsultti Harri Saukkomaa. Sama tyyppi kynäili Jorma Ollilan kanssa Otavan syksyn kirjahitin Mahdoton menestys. Koska Islannista perille ehtii enää vain tekstari, laitoin tilauksen Suomalaisen* kautta.  Mahdoton menestys. Vanhemman roolia vetävälle aika tuttu tunne.

PS. Pienenä mainoksena: A-lehtien isänpäiväkampanjassa saa tilattua esim. Apu-lehden, Tuulilasin tai Urheilun muutamaksi kuukaudeksi reilulla 20 eurolla. (Se on kestotilaus, joten pistä kännykkään peruutusmuikkari, jos et halua tilauksen jatkuvan):

Isänpäivän 10.11. parhaat lahjat A-lehdiltä*. Tilaa nyt valitsemasi lehti isälle puoleen hintaan!

*) affiliate-linkki

9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ietimme tänään laatuaikaa kahden lapsen kanssa. Mies on taas työreissulla jossain jäätiköllä, eli olemme pätkän kanssa kotona kahdestaan. N...

Piparihommat

7.11.13 Satu Kommentteja: 8

Vietimme tänään laatuaikaa kahden lapsen kanssa. Mies on taas työreissulla jossain jäätiköllä, eli olemme pätkän kanssa kotona kahdestaan. Näissä illoissa kytee vaara: jos en kehitä jotain tekemistä, minä jämähdän läppärin ja lapsi iPadin ääreen, sillä kukaan ei ole louskuttamassa koneella roikkumisesta. Koska hyödyllisyydestä ja monikanavaisuudesta saa lisäpisteitä, päätin, että leipokaamme yhdessä joulupipareita. Olemme tällä viikolla viritelleent Suomi PRKL! -kaupalle joulusisustusta. Havuja, jouluvaloja, kuusenkoristeita ja punaisia Unikko-patakintaita. Uu-la-laa. Piparit vain puuttuvat. Lapsi hommiin ja työasioille. Ostin lähimarketista taikinaa ja hain kaupalta parit piparimuotit koekäyttöön.


Lapsi halusi ensin tehdä superpiparin. Lopputulos on asiaan kuuluen todella pr-henkinen ja myyvä. 


Kehotin kokeilemaan vähän ohuempaan taikinaan.


Tykitin muumimammoja, Marimekon rati-riti-rallaa-tähtiä ja Unikkoja. Vaikea uskoa, että ihan itse tein. Kyllä se niin vaan on, että valmistaikina kauppiaat ja mutsit pelastaa.


Sitten loppuhuipennus. Löysin kaapista muumitalosulkeisten jäminä muovikelmuun pakattua värjättyä sokerimassaa. Näytin sille kaulinta ja saksia. Taittelin ja rypytin. Ta-daa: tein Maija Isolan piparin. Unikkopiparin! Näitä kun ripustaa näyteikkunaan, on ihme, jos ovipumppu ei ala laulaa.



8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

oulukamaa saapuu kauppaan laatikkokaupalla. Aamulla  Ivana Helsingiltä tuli uusi lähetys talvivaatteita ja Valonalta koivukristallikor...

Design-löytö: Marimekon mekko

6.11.13 Satu Kommentteja: 10

J oulukamaa saapuu kauppaan laatikkokaupalla. Aamulla Ivana Helsingiltä tuli uusi lähetys talvivaatteita ja Valonalta koivukristallikoristeita. Jeij, kohta se jouluhulluus taas alkaa! Siistimme tänään rekeistä pois yksittäiskappaleita uusien mekkojen, paitojen ja villasukkien tieltä. Myös piparkakkumuoteille, kuusenkoristeille ja muumijoulukalentereillekin piti löytää tilaa. Käsissämme on tuhannen palan palapeli. Otin yhden mekoista sivuun blogia varten. Nyt olisi siis myynnissä kuvan turkoosi-ruskearaidallinen Robo-mekko. Tämän Marimekko-mekon hihoissa on jännän väljä leikkaus. Materiaali on 100 % puuvillaa. Mekko on kooltaan aika iso, joten S sopii hyvin itseni kokoiselle tai himpun verran isommalle (165cm/63 kg). Mekon pituus kauluksesta helmaan 98 cm. Ensimmäisessä pesussa kutistuu korkeintaan 5 prosenttia. Mekon hinta postikuluineen on 60 € (alennus noin 50 %). Tarkemmat osto-ohjeet löytyvät täältä.

Tämä Robo on Marimekon syysmallistosta 2013. Kuva: Marimekko. Hinta 60 €.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

iedättekö, mikä on puolison suusta kuultu kaunein lause tavallisena tiistai-iltana? Mene sinne joogaan, mä haen lapsen tarhasta, käyn kaup...

Epäreiluuksia Reykjavíkissa

5.11.13 Satu Kommentteja: 20

Tiedättekö, mikä on puolison suusta kuultu kaunein lause tavallisena tiistai-iltana? Mene sinne joogaan, mä haen lapsen tarhasta, käyn kaupassa ja duunaan ruoan valmiiksi. On nimittäin ollut sellainen tiistai, että ilman tuota muutaman sanan mittaista käskylausetta olisin luultavasi pistänyt jotain palasiksi. Kolmelta iltapäivällä saan kollegalta viestin, että kauppamme kyltti on hävinnyt kadulta. Siis hävinnyt ilman johtolankoja. Saatana. Pienen soittelun ja lähiputiikkeihin tehdyn visiittikierroksen jälkeen selviää, että kaupungin rakennusvirasto on käynyt poistamassa kaikki pääkadun kyltit, koska  ne ovat laittomia. ARGH.

Kyllä järki voittaa: laittomuuksia kadulla.
Rakkaat lukijat, tässä on käsillä malliesimerkki Islannin huonoimmasta puolesta: kukaan ei ilmoita mistään eikä informoi ketään vaan hommaan ryhdytään sillä samalla sekunnilla. Aivan sama, aletaanko rakentaa alumiinisulattamoa, turhaa tietä luonnonsuojelualueen läpi, perustaa pankkia, pestä rahaa tai noukkia kaikkien pikkukauppojen kyltit talteen. Ensin toimitaan, sitten selitellään, jos jaksetaan.

Missään ei ensinnäkään lue, että kadulle laitetut kyltit ovat laittomia. Kukaan ei ole lähestynyt meitä esimerkiksi soittamalla, sähköpostilla tai käymällä paikan päällä. Rakennusviraston miehetkin vain päräyttivät paikalle, poimivat kyltit kuorma-auton lavalle eivätkä katsoneet asiakseen edes ilmoittaa avoinna olevien kauppojen henkilökuntaa. Saatana mikä mafia, sanon.

Kun lopulta saamme kiinni asioista vastaavan kaupungin virkamiehen, hän kertoo meille, ettei voi tietää, missä meidän kyltti on. Se on siellä, minne ne kuljettajat sen veivät. Voi hyvää päivää. Kuule kyykkää virkamies, mä maksan SUN palkan ja eläkkeen! Jos kyltti ei huomenna ilmesty takaisin, käyn tekemässä rikosilmoituksen Reykjavíkin kaupungin tekemästä varkaudesta.

Kyllä järki voittaa, osa II: Reykjavikissa on edullisempaa parkkeerata yksityislentokone kuin auto.
Okei. Ehdin rauhoittua noin tunnin.  Sitten avaan sähköpostin. Sielläpä on lapsemme päiväkotiryhmän vastuuopettajalta mukava ja informatiivinen viesti, joka alkaa näin: "Lapsenne osastolla on tavattu täitä. Pyydämmekin nyt kaikkia vanhempia…."

Voi perse!!! Ei tähän voi mitään muutakaan enää lisätä.

20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

äväisin kirjamessuille Helsingissä pari viikkoa sitten. Samalle viikonlopulle ajoitettiin myös Suomen Blogimedian pikkujoulut. Ou! Jee! Ol...

Blogipikkujoulut

5.11.13 Satu Kommentteja: 2

Käväisin kirjamessuille Helsingissä pari viikkoa sitten. Samalle viikonlopulle ajoitettiin myös Suomen Blogimedian pikkujoulut. Ou! Jee! Oli tavattoman kivaa nähdä bloggausporukkaamme livenä (paitsi Outia ja Hannaa, jotka eivät harmillisesti päässeet tällä kertaa mukaan), koska minähän tunnen nämä tyypit jo. Tapasinhan Katjankin ekaa kertaa blogissa: ehdimme kirjoittaa ekan Vuoden mutsi -kässärin puoleen väliin ennen kuin olimme kertaakaan edes livenä tavanneet toisiamme. Kasvokkaistapaamiset tuovat kuitenkin suhteisiin jännää lisäväriä. Tajusin nimittäin, että vanha ystäväni asuu Marin naapurissa ja että Hannella oli myydä minulle varsin kätevä läppäri kakkoskoneeksi. Kiitoksia vaan!

Katja, Anu ja itselläni joku kalajuttu menossa. Kiitos kuvasta, Mikko Puttonen.
Whole Roasted Market Fish.
Pikkujoulujuhlissa tapasin ensimmäistä kertaa myös uudet SBM-läiset: Kasper Diem (teidän on ihan pakko lukea tämä), PinjaColada (voi luoja miten kaunis blogi!), Also Sprach Jussi (hyvää juttua hyvistä levyistä ja kirjoista, muun muassa), hyvinvointi- ja ruokablogi Torkkuja & Nokkosia (tajunnanräjäyttävä bataattiranskalaisohje, kokeilekokeilekokeile) ja huikea Karinin blogi.

Casablanca Fizz. Sandron paras cocktail. Pahoittelut epätarkasta kuvasta. Kolmannen jälkeen vakaus kärsi.
Juhliamme sponsoroivat Sandro*, Saimaan juomatehdas* ja Saloniemen juustola*. Tarjoilut siis saatiin maksutta bloginäkyvyyttä vastaan. Olin todella innoissani Sandrosta, jonne tuskin olisin ilman näitä bileitä eksynyt. Nyt tiedän, missä käyn drinkillä ja syömässä seuraavallakin Helsingin-keikalla.

Ah. Pikkujoulut. Kiitos kuvasta, Mikko Puttonen.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?