ontakohan kertaa olen jo hehkuttanut Nesbön dekkareita? Kun Suomen Blogimedialta tuli kysely, haluaisinko kirjoittaa siitä isänpäivään lii...

Jo Nesbön Poliisi: melkein liian täydellinen

31.10.13 Satu Kommentteja: 25

Montakohan kertaa olen jo hehkuttanut Nesbön dekkareita? Kun Suomen Blogimedialta tuli kysely, haluaisinko kirjoittaa siitä isänpäivään liittyen postauksen, ei tarvinnut kahta kertaa yskäistä. Saan siis tästä tekstistä korvauksen ja lukijat saavat vinkin Nesbön uusimman dekkarin edullisimpaan nettihintaan. Linkki nettikauppaan löytyy jutun lopusta. Mutta siis nyt tärkeimmästä, eli Jo Nesböstä. Jos Nesbö ei kirjoittaisi itsenäni miellyttävää, pirullisen koukuttavaa dekkariviihdettä, tyyppi saattaisi jopa hieman ärsyttää. Koska hän on lähes liian täydellinen multitalentti.

Hupparit miehillä. Voi huoh. Kuva: WSOY.
Ensinnäkin sillä on ekonomin-tutkinto ja takana ura osakemeklarina. Toisena jäbä on myös menestynyt muusikko. Täydellisyys on todellista, kun siinä on ainakin yksi särö. Nesbön särö on se, että hänen musiikkinsa on kyllä aika kaameaa renkutusta. Kolmanneksi Nesbö on tehnyt uraa myös jalkapalloilijana. Neljänneksi tämä osakemeklari-lauluntekijä-jalkapalloilija on luonut yhden kaikkien aikojen parhaista fiktiohahmiosta: inhimillisen, kaoottisen, kaikella tapaa ristiriitaisen mutta silti uskottavan oslolaispoliisin Harry Holen. Viidenneksi kirjailija on virtuoosi pyörittämään juonta. Yksi parhaista dekkari- ja jännityskirjallisuuden kerrontateknisistä vuoristoradoista löytyy Nesbön uusimmasta Harry Hole -kirjasta Poliisi. Yhdessäkin kohdassa lukijaa huijataan kymmeniä sivuja uskottelemalla tälle väärän tyypin murha. Menin itsekin lankaan! Karo Hämäläinen muuten kirjoitti Poliisin ja Harry Holen hienoudesta todella ansiokkaasti Suomen Kuvalehteen. Suosittelen arviota - se ei sisällä yhtäkään juonispoileria.

Hämäläinen on siinä ihan oikeassa, että kaikkein parhaiten Harry Holen maisemiin pääsee kiinni, jos aloittaa lukemisen sarjan alusta. Itse aloitin Hole-sarjan keskeltä, Punarinnasta. Jokainen teos on kuitenkin suhteellisen itsenäinen, jonka kieputukseen pääsee mukaan ensikertalainenkin (ainakin Poliisin ensimmäisenä Harry Hole -kirjana lukenut kaverini väitti näin). Jos aikaa on vain yhteen, suosittelen Poliisia, koska se on sarjan parhain. Hyvin lähelle yltää muutaman vuoden takainen Lumiukko, jonka ohjaustyöstä Nesbö on tehnyt diilin Martin Scorsesen kanssa - voi autuutta.

Luin Poliisin e-kirjana.
Kuudenneksi kaikki muutkin rakastavat Nesbötä. Miehen nerokkuus rikoskirjailijana on löytänyt isot massat. Siis todella isot. Jätkän kirjat ovat myyneet maailmalla lähes kymmenen miljoonaa kappaletta. Yksistään Suomen markkinoilla yli puoli miljoonaa. Sillä määrällä saa jo aika mukavat tekijänkorvaukset. Luulenpa, että herra (tai siis hänen assarinsa) ei joudu käyttämään työtunteja ratkoessaan apurahahakemusten liitetiedostojen yhteensopivuusongelmia. Seitsemänneksi Nesbö on ihan järjettömän komea. Tällaiset huppariin pukeutuneet parransänkiset vähän vanhemmat, mutta sielultaan nuoret ukkelit nyt vaan osuvat herkkään kohtaani.

Niin että jos on vielä isänpäivälahja hankkimatta, Poliisi olisi hyvä kandidaatti. Jos et puolisolle raaski, hanki röyhkeästi itselle iltaluksemiseksi. (Löytyy muuten myös kirjastoista.) Poliisi näyttäisi tällä hetkellä olevan edullisimmillaan Adlibriksen nettikaupassa, hintaan 23,10 € (hinta voimassa 15.11. asti).

25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

eillä on pienoinen ongelma. Tai siis miehelläni on. Olen nimittäin lapsemme suosikkivanhempi. Sankari vastoin tahtoaan. Lähes joka päivä ko...

Suosikkivanhempi avautuu

29.10.13 Satu Kommentteja: 41

Meillä on pienoinen ongelma. Tai siis miehelläni on. Olen nimittäin lapsemme suosikkivanhempi. Sankari vastoin tahtoaan. Lähes joka päivä kolme ja puolivuotias sanoo isälleen, että voisitko mennä taas illalla töihin, koska hän halua olla äidin kanssa. Aamuisin se kehottaa isäänsä nukkumaan vielä vähän pidempään, että voidaan olla äidin kanssa kahdestaan hereillä. Jos pitää valita kahdesta, se olen aina ja joka kerta minä. Äiti laittaa. Ei kun äiti pukee. Ja siis äiti pesee hampaat. Eikun äiti lukee. Viehän äiti tarhaan? Äiti, tuu sit hakeen tarhasta, ei isi. Hopeamitalisija on miehelleni kova paikka.

Kukkia voittajalle.
Asia ottaa palloon kahdestakin syystä. Toinen niistä on täysin itsekäs. Haluaisin itse nukkua aamuisin pidempään. Haluaisin myös, että minulle sanottaisiin ulko-ovella Mene jo. Lähtisin ilomielin juoksulenkille ilman puntissaroikkujaa. Asia harmittaa myös miehen puolesta. Se on tilanteesta ihan surkeana. Mies miettii, mikä siinä on vikana. Kerran se kysyi lapselta, pitäisikö hänen mennä kokonaan pois. JOO vastasi lapsi. Ai vienkö mä sit kaikki sulle tuomani lelut mukanani, hän kokeili kepillä jäätä. JOO ja lähde jo, vastasi lapsi. Auts! Hämmentynyt katse silmissään mies epäili, pitäisikö varata aika perheterapiaan.

Olet toiseksi kivoin.
Ehdottomasti ei.  Kehotin ottamaan iisisti. Kolmevuotiashan puhuu suurimman osan aikaa täysin järjettömiä. Loogisuudessa on päästy näin pitkälle: rikki menneen tietokoneen voi korjata teipillä ja takin taskuun mahtuu elävä lammas. Kersan jutut ovat täydellistä hakuammuntapapatusta. Ei tätä jaadailua kannata ottaa vakavasti.

Lapsen loogisen ajattelun puutteesta kertoo jo se, että on valinnut ykköseksi minut. Meistä kahdesta mulla on paljon lyhyempi pinna. Mies ei koskaan läiski ovia tai painota viestiään sihisemällä hampaiden välistä kaulalihakset jäykkänä. Hän ei kiristä, uhkaile eikä juuri lahjo. Minä lankean niihin kaikkiin joka päivä. Mies on kaiken kaikkiaan paljon parempi vanhempi kuin minä. Ei kai nyt kukaan järjellinen kädellinen valitse ykköseksi huonompaa vaihtoehtoa?

Numero yksi vastoin omaa tahtoaan.

Väitän, että lapsi sekoilee ja se nyt vaan pitää kestää siinä missä yövalvomiset, uhmarähinät ja aamuöiset kantapääpotkut naamaan. On parasta olla ottamatta tilanteesta pulttia ja ignoorata älyttömyydet. Vanhemmat päättävät, kumpi herää ensimmäisenä, ei kersa.

Tuttu tilanne?

41 kommenttia:

Mitä tuumaat?

alasin eilen illalla neljän päivän Helsingin-pikavisiitiltä takaisin jääpalalle. Matkalaukku painoi mennessä viisi kiloa, tullessa 25 kiloa...

Shoppailukierros á la Salamatkustaja

28.10.13 Satu Kommentteja: 29

Palasin eilen illalla neljän päivän Helsingin-pikavisiitiltä takaisin jääpalalle. Matkalaukku painoi mennessä viisi kiloa, tullessa 25 kiloa. Tein näet hieman hankintoja. Koska mun matkalaukku hävisi! Saapumispäiväni iltana tuijotin suu auki Helsinki-Vantaan lentovirkailijaa hänen kerrottuaan, että laukkuni on mennyt Helsingin sijasta Manchesteriin. Islannista ei tuona päivänä ollut suoria lentoja kyseiseen kaupunkiiin, joten hieman mietitytti tämä reittivalinta. Mutta toivottavasti hänen kiertomatkansa sujui näkökulmaa laajentavissa ja rennoissa merkeissä. Itselläni meinasi palaa hihat.

Tärähtänyt.
Laukussa oli aivan kaikki tarpeellinen. Läppärin laturi, piilolinssineste, pikkuhousut ja tarkoin harkittu hame seuraavan päivän Vuoden mutsi -kuvauksiin. Siinä tilanteessa pystyi auttamaan vain yksi nainen. Ystäväni Ninni. Ystävä tarttui naista hermoromahduksen partaalla käsivarresta ja vei COSiin (koskaan kuullutkaan koko kaupasta) ja neuvoi ostamaan täydellisen mekon. Naapurin Menkkahaukasta löytyi pikkarit ja sukkahousut. Läppäriin laturi Stockalta ja Stockan kellarin apteeksta piilolinssinestettä ja dödö. Aikaa meni tunti.  Lentoyhtiö korvasi tarvehankinnoista 100 dollaria, vakuutusyhtiö nokitti parilla sadalla. Nyt viimeistään opin sen, että en enää ikinä lähde edes erittäin lyhyelle matkalle ilman matkavakuutusta. Jos mulla ei olisi ollut voimassa olevaa vakuutusta, olisin joutunut menemään kuvauksiin asusteena väärinpäin käännetyt alushousut.

Mutta eihän se +20 kiloa matkalaukussa ihan pelkästään mekosta johtunut. Kirjamessuilta ostin (ja blogia varten sain) sitten pari kirjaa. Uu-la-laa:

Taivas ja Helvetti (Puustinen, Mäkeläinen)
Poliisi (Nesbö)
Luonnon laki (Hotakainen)
Minä, Katariina (Hirvisaari)
Me, keisarinna (Hirvisaari)
Keitäs tyttö kahvia (Talvitie)
Levantin Kyy (Rönkä)
Kuolematon (Kilpi)
Mondo Skotlanti (Sihola)
Lapsiperheen matkakäsikirja (Lahti ja Fernández)

Pian pukkaa siis kirja-arvostelua... Kertokaas muuten mielipiteenne, tuleeko näitä kirja-arvostelua liikaa? Viime aikoina olen innostunut kirjoittamaan kirjoista tavallista enemmän. Vuorokauteeni on nimittin tullut yllättäen lisää tunteja, kun design-kaupan toinen omistaja palasi äitiyslomalta sorvin ääreen ja Vuoden mutsi 2:n kässäri on palautettu. Ja ne tunnit ajattelin allokoida kirjojen lukemiseen.

29 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ietimme eilen Katjan kanssa puoli päivää Otavan studiolla keskellä vehreintä Länsi-Pasilaa. Kuvasimme tunnelmiltaan rohkeaa Naikkonen joka...

Tunnelmia kulisseista

25.10.13 Satu Kommentteja: 0

Vietimme eilen Katjan kanssa puoli päivää Otavan studiolla keskellä vehreintä Länsi-Pasilaa. Kuvasimme tunnelmiltaan rohkeaa Naikkonen joka kuukaudelle -vuosikalenteria. Teemaväreinä musta, tummanvaaleanpunainen, turkoosi ja valkoinen. Paljon lakkaa ja puuteria. Kulisseissa tuli vähän kuuma.


Hommelia naamaan.
Aluksi.

Tunnin päästä. 

Despikset.

No hehheh. Oikeastihan meistä otettiin Vuoden mutsi 2:een liittyviä promokuvia. Emmepä malttaisi odottaa, että saamme vilauttaa Vuoden mutsi 2:n valmista kantta. Ja niitä oikean kuvaajan ottamia kuvia. Molemmat niin - aah - upeita! (Hannasimme nyt kuitenkin siitä kalenteriprojektista. Se olisi yleisön hyvinvointi huomioon ottaen kannattanut tehdä ennen lapsia. Joku ympäristönsuojeluvaisto meilläkin.)

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

elkään ja pidän Jari Tervosta. Jos Helsingin Kirjamessuilla kävelisivät vastaan Kari Hotakainen ja Jari Tervo, pyytäisin nimmarin ensiksi m...

Syksyn herkkiskirja: Jari Tervon Esikoinen

23.10.13 Satu Kommentteja: 37

Pelkään ja pidän Jari Tervosta. Jos Helsingin Kirjamessuilla kävelisivät vastaan Kari Hotakainen ja Jari Tervo, pyytäisin nimmarin ensiksi mainitulta mutta jälkimmäisen kohdalla luultavasti punastuisin ja luikkisin karkuun. En ole aivan varma, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että verkkokalvoilleni on piirtynyt kuva naisesta, jolla on pikkurillin mittaiset nännit. Mielikuva on pelottava.

Olen luultavasti jo maininnut, että olen yrittänyt lukea Tervon Myyrän varmaan kolme kertaa ja kerran äänikirjana. Aina se on jäänyt kesken. En saa lukukonetta käyntiin. Pari kertaa olen päässyt siihen kriittiseen nänninkuvauskohtaan asti, mutta en siitä pidemmälle. Ohranaa ja Troikkaa en uskaltanut edes kokeilla.
Kuva: WSOY / Veikko Somerpuro
Viime vuonna tartuin Laylaan. Se oli todellinen yllättäjä. Täysin erilainen kuin aikaisemmat Tervo-fainitukseni Taksirengin rakkaus, Pyhiesi yhteyteen tai Koljatti, jotka sekä viihdyttivät että naurattivat. Laylalla Tervo kirjoitti itsestään feministin.

Ja nyt tämä Esikoinen. Se on todella kaunis kirja. Esikoinen on nuoren pojan kasvutarina, jossa ei ole mitään härskiä. Tai no onhan siinä härskejä sanoja, mutta ne kantavat herkkiä merkityksiä. Koulukaveriinsa toivottoman rakastunut, ruumiillisen kehityksen hämmentämä poika ilmoittaa tunteistaan tähän tapaan:

En tiedä ketkä ovat Irenen vanhempia Rovaniemen puhelinluet­telon viidestätoista Virtasesta. Jos tietäisin, en tietäisi miten pyydetään anteeksi lupausta, jota rehtori pitää uhkauksena.
Vain harmia koituu laskeutumattomista palleista.


Kirjassa erityisen hienoa on se tyyli, jolla pojan kasvutarina on kirjoitettu: lapsen viattomuus ja lapsenomainen vapaasti assosioiva ajattelutapa sekoittuu puheisiin munakarvoista ja laskeutumattomista palleista. Poika miettii sairasta veljeään ja pohtii kuolemaa sekä sitä salaperäistä tuntematonta miestä, jonka poskea äiti silittää huoltoaseman parkkipaikalla. Sitten taas runkataan ja soitetaan läähätyspuhelu ihastuksen kohteen kotipuhelimeen. Ne kasvukivut!

Tarinaan piirtyy kuva 1970-luvun Suomesta: kommunismista, Kekkosesta ja hiihtokilpailuista. Pojan kasvutarinan lisäksi tarinassa kerrotaan myös mm. pojan äidin ja isomummu Esmen elämästä. Näiden kehystarinoiden kautta näytetään, miten tähän, missä nyt ollaan, on tultu.

Kuva: WSOY

Kerronta on toteutettu päiväkirjamerkintöinä, mikä tuo pojan kokemukset lukijan iholle. Päiväkirjakerronnan takia kirja ei kuitenkaan ole mikään helppo luettava. Se vaatii keskittymistä: ollaanko 1900-luvun alussa Helsingissä, vieläkin kauempana noitavainoissa vai 1970-luvun Lapissa, jonne pojan tarina keskittyy.

Vaikka kirja vaatii lukijalta tarkkuutta, jokaisella aukeamalla muistetaan tervomaisesti naurattaa yleisöä - mutta ei päälleliimatusti. Huumori on kiinni tarinan juuressa ja yksittäisissä sanoissa. Tähän tapaan:

Saako lähimmäistä rakastaa?
”Saa, totta kai”, äiti sanoi.
”Harkintaa on pakko käyttää”, isä sanoi.

Isä sääli ihmisiä, jotka eivät erota puolueita toisistaan ja jotka kokoontuvat tanhuamaan ja suunnistamaan.

”Miksi jumalanpalveluksessa ei lauleta iloisia virsiä?”
”Tämä ei ole Ruotsi”, isä sanoi.

Kirjaa on sanottu Tervon henkilökohtaisimmaksi. Jäin miettimään, miksi ihmeessä. Kertooko Tervo siinä omasta lapsuudestaan? Romaanihan se on, eikä omaelämänkerta. Tekeekö asetelma - mieheksi kasvava poika (Tervo on mies) ja Rovaniemi (Tervo on Rovaniemeltä kotoisin) - tarinasta jollain tavalla korostetun henkilökohtaisen? Yhtä lailla henkilökohtainen olisi voinut olla vaikka Pyhiesi yhteyteen, joka sekin tapahtuu Rovaniemellä ja senkin päähenkilönä on mies. Sanoisin mieluummin, että kirja on lukemistani Tervon teoksista ehdottomasti herkin. On helppo yhtyä uusimmassa Parnassossa (5/2013) julkaistuun Matti Sauraman kritiikkiin:

”Kirjailija rakentaa lapsuus- ja ajankuvaa ironian piikit myötätunnon lämmöllä pehmentäen. (…) Hauskat ja viiltelevät heitot saavat vastavoiman kyvystä uskaltaa tuntea ja tunnustaa rakkautta, valaa uskoa ja tarjota ymmärrystä.”

--
Tämä postaus on tehty yhteistyössä WSOY:n kanssa. Minulta kysyttiin, haluaisinko lukea Esikoisen ja kirjoittaa siitä mielipiteeni. Sain kirjoituksesta pienen palkkion ja arvottavaksi pari kirjaa. Olisin lukenut kirjan joka tapauksessa, joten otin hommasta kopin. Kuten aina, mielipiteeni ovat ominani.

Tykkäätkö Tervon kirjoista? Miksi? Miksi et? 1. marraskuuta mennessä kommentin jättäneistä kaksi saa Esikoiset kotiin kannettuna.


EDIT 24.10.: Äsken eräs lukija ystävällisesti kertoi, että Tervo on kuulemma koko syksyn puhunut eri medioissa siitä, kuinka kirja perustuu hänen omiin lapsuusmuistoihinsa. No voi perse. Pistän ulkosuomalaisuuden piikkiin tämän tekstini neljänneksi viimeisessä kappaleessa olevan pällistelyni. No nyt ainakin punastuttaa. :)

37 kommenttia:

Mitä tuumaat?

hanaa, että vuoden parhaat messut ovat taas täällä! Tai siis Helsingissä, mutta kohta minäkin olen siellä. Kyllä  Helsingin Kirjamessut on...

Joku muu menossa kirjamessuille?

22.10.13 Satu Kommentteja: 21

Ihanaa, että vuoden parhaat messut ovat taas täällä! Tai siis Helsingissä, mutta kohta minäkin olen siellä. Kyllä Helsingin Kirjamessut on koettava, vaikka matkaa on vaivaiset 2 200 kilometriä. Tiedän, että siellä on tungosta. Tiedän, että tulee hiki. Tiedän, että teen taas kymmenen kilon edestä heräteostoksia, joita kannan olkapäät jumissa Pasilasta ystävän luo Kapteeninkadulle. Tiedän, että messuruokalassa tulee (taas) syötyä överit (en tajua miksi teen sen aina) ja seuraavana päivänä on otsassa kivat finnit. Mutta juuri sen kreisin menon takia siellä onkin niin mahtavaa!

Ainakin Jari Tervoa (su 12.30) olisi kiva käydä kuuntelemassa ja Sofi Oksasta (la 16.30). Sekä tietenkin Marko Kilpeä, jonka dekkareista pidän valtavan paljon - poliisimies-kirjailijan uusin, Kuolematon, on muuten juuri ilmestynyt. Mahtavaa! Kilpi puhuu kansainvälistyvistä dekkareista yhdessä Matti Röngän ja Pekka Hiltusen kanssa (la kl. 16). Fanitan näitä jäbiä ihan täysillä, joten toivottavasti ehdin nähdä esityksen. Loistavia Berliini-kirjoja kynäillyt Wladimir Kaminerkin on paikalla (la 12.30). Huhuh, sykemittari messiin! Koittakaa kestää, marraskuussa on luvassa ekstrapaljon kirjafiilistelyä.

Viime vuonna kävimme Project Maman Katjan kanssa kirjamessuilla Vuoden mutsi -asioilla. Tänä vuonna sama juttu: paitsi nyt käsis on valmis ja asialistalla Amican lounas ja markkinointisuunnitelma.

Jos et ehdi kirjamessuille, messutarjoksia pääsee hyödyntämään myös kirjaverkkokaupoissa. Akateeminen tarjoaa kaikki verkkokaupasta tilatut kirjat ilman toimituskuluja lokakuun loppuun asti*. Marko Kilven uutuus, Kuolematon, lähtee mukaan reilulla 23 eurolla. Samalla hinnalla löytyy myös Hotakaisen uutuus Luonnon laki, joka on ainakin omalla syksyn lukulistallani kärkipäässä. (Hesarin Jouni K. Kemppainen muuten kirjoitti todella hyvän jutun Hotakaisesta ja Luonnon lain luomistyöstä. Suosittelen lukemaan tekstin. Sen lopetuslause on yksi parhaita koskaan.)

Elisa Kirjalla on hyviä e- ja äänikirjatarjouksia koko tämän viikon. Joka päivä sunnuntaihin asti yksi äänikirja ja yksi e-kirja lähtee alle neljän euron. Tänään tarjouksessa mm. Hosseinin Ja vuoret kaikuivat.

Odotettavissa on, että messujen jälkeen sekä puinen että sähköinen kirjahyllyni natisevat liitoksissaan ja yöunet jäävät vähiin. No mitäpä pienistä, koska parasta, mitä voi tehdä sängyssä housut jalassa on tarttua hyvään tarinaan. Että siellähän se Tervo sopivasti odottelee, kun  oma mies kuorsaa.

PS. Onko kukaan lukijoista tulossa kirjamessuille?

21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

niversumille kiitos, että omasta synnytyksestäni on pian neljä vuotta. Sitä osaa kyllä arvostaa, kun istuessa ei satu hanuriin eikä bebassa...

Vielä kerran epiduraalista

20.10.13 Satu Kommentteja: 61

Universumille kiitos, että omasta synnytyksestäni on pian neljä vuotta. Sitä osaa kyllä arvostaa, kun istuessa ei satu hanuriin eikä bebassa ole käynnissä prosessia, jossa kymmenen itsestäänliukenevaa tikkiä sulautuu ihoon. Tai ropisee pikkareihin. Vaikka supistuksista on jo aikaa, muistini ei ole antanut ajan kullata muistoja. Synnyttäminen ei mielestäni vieläkään ole ihanan voimaannuttava kokemus, jossa "voi kokeilla rajojaan", kuten Kätiöliitto tänään Hesarissa kaikille äideille suosittelee.

Pardon my Frence, mutta voi kakanmarjat! Ei synnyttäminen ole mikään juoksukilpailu tai yritys rikkoa saunomisennätys. Mielestäni mielikuva tykinkuulan pissimisestä on lähempänä totuutta.

Vertauskuva tykinkuulasta.
Jouduin itse luomusynyttämään vahingossa. Synnärille kirjautuessa kätilö kysyi, haluaisinko luomuosastolle, jossa huoneissa on oma pieni lämminvesiallas, miehellekin ilmaiset ateriat ja parisänky. Vai menisinkö mieluummin sairaalan puolelle, jossa puoliso nukkuisi nojatuolissa ja joutuisi maksamaan itse omat ateriansa. Sänkynikin olisi kuulemma paljon kovempi. Ja luomulta voisi milloin tahansa vaihtaa sairaalan puolelle, jos muuttaisin mieleni ja haluaisinkin epiduraalin! Voitte arvata, että valinta ei ollut vaikea.

Kukaan ei vain muistanut kertoa, että epiduraalia pitää osata pyytää vähintään tuntia ennen synnyttämistä. (Ja kyllähän jokainen ensisynnyttäjä tietää, milloin aikarajat paukkuvat.) Aikarajojen lisäksi paukkui hajalle vähän muukin. Synnyttäminen sattui niin s**tanasti, että toivoin vain jonkun sammuttavan valot, jotta voisin vajota tiedottomaan tilaan. Tunsin itseni luomuhuijatuksi.

Meillä on yksi maailman parhaista terveydenhuoltojärjestelmistä ja mahdollisuus lievittää synnytystuskia myös lääkkeillä. Kun ei ole pakko synnyttää kovalla lauteella kivunlievityksenä laulaminen, en ymmärrä, miksi sinne saunaan pitäisi nyt kaikkien palata.

Kuva ei sinänsä liity juttuun. 
Ilman kivunlievitystä synnyttäminen on heitä varten, jotka sen haluavat. Ei siinä mitään pahaa ole. En arvostele luomusynnytyksen kannattajia ja heitä, jotka synnyttävät ilman lääkkeitä. Joten eikö olisi aika reilua, jos  te pro-luomulijat - etenkin terveydenhuollon ammattilaiset, joiden käsissä me siellä synnärillä olemme - lakkaisitte suhtautumasta alentavasti meihin, jotka haluavat epiduraalin?

"Voisiko ennen päänsärkylääkkeen ottamista miettiä, pitäisikö esimerkiksi venytellä niskoja?"

Hey, sister. Synnytyskivulla ja hedarilla ON eroa.

61 kommenttia:

Mitä tuumaat?

oissailtana tuli vastaan hetki, jonka muistaa varmasti lopun elämäänsä. Lapsi meinasi jäädä auton alle. Ilta oli ihan tavallinen. Pätkä ja ...

Kun aikaa on yksi sekunti

17.10.13 Satu Kommentteja: 34

Toissailtana tuli vastaan hetki, jonka muistaa varmasti lopun elämäänsä. Lapsi meinasi jäädä auton alle. Ilta oli ihan tavallinen. Pätkä ja mies lähtivät ruoan jälkeen ostamaan lähikaupasta jäätelöt, kuten meillä joskus on tapana. Muistan siinä nettihesaria selatessa pohtineeni, että onkohan kaupassa jonoa, kun näin kauan kestää. Syy selvisi pian. On maksettu jäätelöt, otettu vaihtorahat ja astuttu kaupasta kadulle. Kuten aina, pysähdytään tutun kaupan tutun tien varteen odottamaan sopivaa hetkeä ylittää tie. Autot menevät ohi. Mies katsoo vasemmalle ja oikealle. Autoja ei näy. Paitsi se iso maasturi, jolla ei ole valoja päällä. Mies katsoo alaviistoon. Lasta ei näy missään. Se on lähtenyt ääneti ylittämään tietä, koska kaikki autot ovat jo menneet.

Aikaa on ehkä sekunti. Tämä on se kohtalokas sekunti, jonka aikana pitää päättää, mitä tekee. Se on sekunti, jota saattaa joutua miettimään loppuelämänsä. Pyörtyykö, huutaako vai yrittääkö tarttua kadulle ehtineestä lapsesta kiinni. Kiipeilijämies ei tee noista mitään vaan juoksee itse auton eteen.


Koska mitään muuta vaihtoehtoa ei kuulemma ollut.

Jonkin käsittämättömän nopeasti läpi kelatun ajatusketjun tuloksena se sanoi tajunneensa, että auto osuu, jos se ei hiljennä vauhtia. Lasta ei enää ehdi napata kiinni. Huudosta se vain jähmettyy. Ison maasturin kyydistä ei näe lähellä olevaa metrin mittaista pätkää. Mutta jos alle on juoksemassa iso mies, kuljettaja saattaa ehtiä jarruttaa. Se ehti.

34 kommenttia:

Mitä tuumaat?

atkajärjestelymme etenevät. Käytin viime kesänä monta viikkoa lentojen kilpailuttamiseen ja googlessa hengaamiseen. Sinnikkäällä vertailemi...

Majoitusviidakko - ja miten sieltä löytää pois

15.10.13 Satu Kommentteja: 16

Matkajärjestelymme etenevät. Käytin viime kesänä monta viikkoa lentojen kilpailuttamiseen ja googlessa hengaamiseen. Sinnikkäällä vertailemisella, meilien lähettelyllä ja puhelinpommituksella säästimme ainakin 6 000 euroa. (Sikäli harmi, että tuota rahaa ei saa konkreettisesti handuun!) Nyt on vuorossa majapaikan etsintä. Olen saanut käytettyä tähänkin ihan kohtalaisen määrän alunperin yöuniin allokoituja tunteja. Etukäteissäätö kuitenkin kannattaa. Parikymppisenä oli tapana pöllähtää reppu selässä paikalle ja tingata sisäänheittäjiltä edullisin mahdollinen majoitus palmurannalta. Mutta nyt haluan nukkua ihan oikeassa sängyssä, en lattialle taitellun froteepyyhkeen päällä. Seikkailu ei merkitse enää sitä, että huomaan - 40 kiloa painavien matkatavaroiden ja matkaväsymyksestä kitisevän lapsen kanssa - kaikkien majoituspaikkojen olevan täynnä.

Chicagon meksikolaiskortteli.

Mukavuudenhaluisena ja vähitellen keski-ikäistyvänä tätinä haluan varata majoitukset etukäteen, kohde kerrallaan. Ensin Thaimaan Ko Lanta. Aluksi on päätettävä, mitä haluamme. Mitä on oltava majapaikan lähellä? Onko julkisia? Pääseekö helposti kauppaan? Halutaanko lähelle paikallisasutusta? Onko tärkeämpää olla lähellä merta vai lähellä pusikkoa?

Turvauduin alueella aikaisemmin lomailleiden kaverieni kokemuksiin ja tutun matkatoimittajan ylläpitämään Minnethaimaassa-nettioppaaseen. Oppaan kautta löytyy huolella valikoituja majoitus- ja aktiviteettivinkkejä, jotka on luokiteltu erilaisten matkailijoiden näkökulmasta, suosittelen! Pienen taustatyön jälkeen selvisi, että Ko Lantan itärannikolla on enemmän paikallisasutusta, mutta loivemmat hiekkarannat (ja turistimestat) ovat länsipuolella. Päädyimme länteen. Itärannalle voi tehdä päiväretkiä, mutta pätkän kannalta on kiva, että ranta on lähellä. Mieheni taas ei kestä pelkkää rantalomailua, joten lähistöllä on oltava jotain muutakin. Luonnonpuisto ja metsäalue sijaitevat saaren eteläpäässä. Näillä pelimerkeillä mennään, joten aloin haravoida majoitusta saaren lounaisosasta.

Ostaisitko näiden vierestä istumapaikan lentokoneessa?
Alue valittu. Seuraavaksi majapaikan koordinaatit. Noudatin seuraavia askeleita sekalaisessa järjestyksessä.

1. Älä luota sokeasti TripAdvisoriin. TripAdvisoriin kirjattujen kokemusten perusteella saa luotua itselleen ensifiiliksen hyvistä ja huonoista paikoista. Me ihmiset olemme kuitenkin hyvin erilaista sakkia. Jotkut kokevat puheliaan siivojan hännystelijänä, joka luo hotelliin epäilyttävää ilmapiiriä. Toiset taas arvostavat henkilökohtaisia kontakteja. Lueskelen usein TripAdvisoriin listattuja Islannin parhaita hotelleja, kauppoja ja ravintoloita ja huomaan olevani kokemuksista useammin eri mieltä kuin samaa mieltä.

2. Luota sen sijaan kaveriin. Jos tuttusi ovat käyneet kohteessa, kysy heiltä. Tuliko eteen paikka, jota kannattaa välttää? Tai jonne pitäisi ehdottomasti mennä?

3. Selaa matkalehtiä ja matkablogeja. No tämä on hieman puolueellinen näkemys, sillä avustanhan itse säännöllisesti Mondoa. Kyseisen lehden jutuille uhratut työtunnit ja erittäin perusteellinen (joskus jopa vähän ärsyttävän yksityiskohtainen) pilkunviilaus ovat kuitenkin takeita laadukkaasta lehdestä. Olen itse löytänyt Mondosta hyviä vinkkejä kohteista, jotka eivät ole olleet minulle entuudestaan tuttuja. Eikä blogejakaan kannata unohtaa! Jos blogosfääristä löytyy kiinnostava tyyppi, jonka kanssa kokee hengenheimolaisuutta, yleensä vinkitkin osoittautuvat hyviksi. Ulkomaisista sivuista luen mm. Adventurous Katea. Kotimaisista matkailublogeista listalla on mm.  Destination Unknown (englanniksi ja suomeksi).

Jos vietän kohteessa vain muutaman yön, ei majoituksella ole niin väliä: silloin voi tarttua vain hyvään tarjoukseen. Koska olemme yhdessä kohteessa kuukauden, haluan olla varma, että majapaikka on juuri sitä, mitä haluamme (ja mihin on varaa). Niinpä valitsin kohtien 1-3 perusteella Ko Lantan majoituspaikaksi Ancient Realm Resortin. Se on pieni bungalow lähellä merta, vaatimaton sisustus ja edullinen hinta. Kaupat ovat lähellä. Samoin sademetsä. Bungalowissa on pieni spa (luksus!!) ja kersalle pieni uima-allas.

Jos pätkä saa päättää, hotelli on rannalla.
Alue ja majapaikka valittu. Seuraavaksi alkoi hintojen huudatus.

4. Kytke cookiesit (evästeet) pois. Jos hakukone tunnistaa, että siellä käy sama tyyppi tsiigaamassa hotellia tietylle alueelle tiettynä päivänä, se ovela piru tietää, että olet kohta ostamassa jotain. Hinnat nousevat joka hakukerralla. Mutta jos hämäät sitä antamalla vaikutelman, että joka kerta hintoja vertailee uusi tyyppi, saat nauttia ensikertalaisille suunnatuista edullisimmista hinnoista joka kerta.
Haravoin ensin yleistä hintatasoa hakukoneiden avulla (Hotels.com, Trivago.com, Agoda.com (erittäin hyvä hakukone jos haet majoitusta Aasiasta; tänne ohjaa myös Minnethaimaassa.com), Kayak.com, TravelPony.com).

5. Kysy suoraan hotellista. Hakukoneet tarjoavat joskus verrattomia tarjouksia - mutta joskus hotelli pistää paremmaksi. Laitoin Ancientiin meiliä ja kysyin tarjousta neljälle viikolle tammikuussa. Ystävällinen omistaja kehoitti hyödyntämään ainoastaan heidän omilla nettisivuillaan olevan Early Bird -tarjouksen. Yllättävää mutta totta: edullisin hinta löytyi, kun varasin suoraan hotellin omien sivujen kautta.

6. Tilaa uutiskirjeitä. Jos kestät saada meiliisi mainospostia, suosittelen liittymään suurimpien hakukoneiden meililistoille ja fb-sivuille. Osa hotellitarjouksista on nimittäin voimassa vain toistaiseksi tai siitä ilmitetaan vain some-kanavissa. Sain esim. itse eilen meiliini tiedon, että Hotels.com:lla on keskiviikko-iltaan 16.10. asti voimassa kampanja, jossa hotelliöitä saa jopa puoleen hintaan, jos matkustusajankohta on ennen tämän vuoden loppua. Itseäni tämä tarjous ei ehdi hyödyttää, mutta jos olet hotelliyötä vailla ennen vuodenvaihdetta, kannattaa katsoa, löytyisikö täältä hyvää huonetta halvalla.*

Jos jollain on hihassa lisää hyviä vinkkejä majoituksen etsintään, otan ilolla vastaan. Tässä pitäisi vielä kolmeen kohteeseen googlata majoitusmestat.

*) affiliate-linkki

EDIT 22.11.: Jouduin sulkemaan postauksen kommentointimahdollisuuden massiivisen roskapostituksen takia. Menkää jonnekin muualle niitä pippelilääkkeitänne mainostamaan! UGH.

  

16 kommenttia:

istin design-alen puolelle myyntiin uuden mekon. Ivana Helsingin A-mallinen minimekko nimeltään Cherrie. Koko on 38, ja se sopii hyvin itse...

Design-löytö: minimekko

14.10.13 Satu Kommentteja: 2

Pistin design-alen puolelle myyntiin uuden mekon. Ivana Helsingin A-mallinen minimekko nimeltään Cherrie. Koko on 38, ja se sopii hyvin itseni kokoiselle tai himpun verran isommalle (165cm/63 kg). Minimekon kangas on paksua, joten vaate on melko lämmin, vaikka helma onkin lähempänä vesirajaa kuin polvia. Kangas ei rypisty (ihmisenä, joka ei omista silitysrautaa, koen tämän merkittäväksi ostokriteeriksi) ja se on haarniskamainen. Eli vaikka kävelisikin joskus vähän lysyssä, tässä mekossa sitä ei huomaa. Hinta nyt 80 €, alennus reilusti yli 50 %. Lisätietoja vaatekappaleesta & osto-ohjeet löytyvät täältä.
Cherrie on Ivana Helsingin kesämallistosta 2013. Kuva: Ivana-Helsinki.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

n tullut aika valita kirjakisan voittajat. WSOY lupasi lähettää Säteen kahdelle valitsemalleni kommentoijalle. Reima on ollut niin paljon ...

Miina Supisen Säde heidät valaiskoon

13.10.13 Satu Kommentteja: 6

On tullut aika valita kirjakisan voittajat. WSOY lupasi lähettää Säteen kahdelle valitsemalleni kommentoijalle. Reima on ollut niin paljon mutsiblogeissa tämän syksyn aikana läsnä, että onhan siihen itsekin pakko tarttua. Annan kertomus siitä, kuinka Porin paikallislehdessä kerrottiin Reiman työllistävän 180 henkilöä, joista 100 on Suomessa ja 45 Kankaanpäässä, on vähintään kirjan arvoinen huomio. En tiedä, onko lainaus totta, mutta tarina nauratti sen verran, että Annalle (6.10. kl 2:25am) lähtee kirja. Toisen Säteen haluan antaa töissä stressaantuneelle Anonyymille (4.10. kl 3:35 pm). Jos tämän kirjan avulla pääsisi hetkeksi irti kaikesta maallisesta. Laittakaa minulle osoitteenne meiliin satu (ät) suomi (piste) is, niin laitan postia tuleman. Onnea voittajille!


PS. Kohta tulee muuten toinen kirja-arvonta! Luen parhaillaan Jari Tervon Esikoista. Ekan 50 sivun jälkeen olen vakaasti sitä mieltä, että Myyrästä alkanut tiiliskivisarja oli pitkä, minut Jarista kauas johtanut harhapolku. Luulen nimittäin, että tämä isokokoinen Lapin-mies on oikeasti paitsi feministi myös vähän herkkis. Palaan Esikoiseen tuota pikaa.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

atja kirjoitti tosi hyvin parisuhteesta liittyen tähän viime päivinä käytyyn "kuka vedettää ketä" - keskusteluun . Se on mielest...

Parisuhteen strategiapäivät

11.10.13 Satu Kommentteja: 6

Katja kirjoitti tosi hyvin parisuhteesta liittyen tähän viime päivinä käytyyn "kuka vedettää ketä" -keskusteluun. Se on mielestäni juurikin näin: "Parisuhde on kahden aikuisen ihmisen välinen sopimus yrittää elää yhdessä toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella. -- Jos ison mittakaavan toiveet ja tavoitteet eivät kohtaa, sopimuksen saa irtisanoa."

Yksi isoimpia sarvikuonoja parisuhteen olohuoneessa on puhumattomuus. Se, ettei keskustella omista toiveista ja haluista. Olen ollut kahdessa pitkässä parisuhteessa ennen tänä nykyistä. Yhdessä suhteessa keskustelu oli jääkaapista kaivettujen paprikoiden heittelyä keittiön seinään. Toisessa suhteessa keskustelua ei ollut. Vika ei ollut kummassakaan tapauksessa vain siinä toisessa, vaan myös itsessäni. Tällä kolmannella kerralla päätin, että ei helvetti. Nyt tämä ei kaadu ainakaan siihen, että en tiedä kuka tuo toinen on ja mitä se haluaa. Mies oli samaa mieltä. Siksi järjestämme kerran vuodessa keskustelutapahtuman, jonka olen nimennyt strategiapäiväksi (Miehen mielestä nimitys on ihan pöljä, mutta mitäs nai ekonomin.) 


Juttelemme kyllä keskenämme päivittäin, mutta normipäivän viestinvaihto "voitsä ostaa maitoo", "meetsä jo nukkuun", "mitä mieltä sä olit tästä lehtijutusta" ei jätä aina tilaa harkitulle ja keskittyneelle keskustelulle. Siksi sille on järjestettävä omaa aikaa.

Strategiapäivän ideana on mennä ilman lasta jonnekin kodin ulkopuoliseen paikkaan ja varata aikaa puhumiseen. Mietimme yhdessä, olemmeko tyytyväisiä elämäämme nyt ja mitä haluamme tulevaisuudelta. Tulevaisuusskenaario tehdään yhden, kolmen ja viiden vuoden päähän. Lisääntymisasiat, kesämökkihaaveet ja työhön liittyvät toiveet. Asiat kirjoitetaan ylös, koska se helpottaa budjetointia. Ensi vuoden pitkästä matkasta päätettiin viimevuotisessa strategiapäivässä. Finäänssisyistä reissun noustessa listalle päätettiin lykätä yhtä pitkään suunniteltua remonttia vuodella.

Eihän elämä tietenkään mene niin kuin sen suunnittelee. Mutta jos molemilla on omia suunnitelmia ja ajatuksia niiden toteuttamiselle ja tieto siitä, mitä toinen haluaa ja onko se onnellinen, pystyy yllättävätkin tilanteet luultavasti handlaamaan vähän helpommin. Sitäpaitsi K-18-strategiapäivän ohjelmaan kuuluu aina paljon kuoharia, hotelliyö ja muita oheistoimintoja. 

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

euraa pieni mainos. Löytyisiköhän lukijoitteni tai heidän tuttaviensa kautta vuokralaisia asuntoomme ensi kevääksi? Kokeilen! Olemme matkoi...

Asunto ja auto vuokralle Reykjavíkista

9.10.13 Satu Kommentteja: 7

Seuraa pieni mainos. Löytyisiköhän lukijoitteni tai heidän tuttaviensa kautta vuokralaisia asuntoomme ensi kevääksi? Kokeilen! Olemme matkoilla joulukuun puolivälistä toukokuun alkuun. Aiomme laittaa kotimme & automme täksi aikaa vuokralle. Nastaa olisi, jos vuokralainen löytyisi tuttujen tai edes blogituttujen kautta. Jos tiedätte jonkun, jota tämä kiinnostaisi, vinkatkaa ihmeessä eteenpäin.

  • Kivitalo, rakennettu v. 1918. Talossa kolme asuntoa. Oma asuntomme sijaitsee keskikerroksessa. Oma sisäänkäynti. Asunnon koko noin 80 neliötä.
  • Sijainti keskustassa, Reykjavík 101. Puolessa minuutissa pääsee baariin, minuutissa kasvisravintolaan ja 1,5 minuutissa pääkatu Laugavegurille. Rauhallisen kotikadun ansiosta asuntoon ei kuitenkaan kantaudu viikonloppumölinää.
  • Kaksi makuuhuonetta, joista toisessa parisänky, toisessa lastensänky (voimme laittaa lastenhuoneeseen lastensängyn sijasta 1 h aikuisten sängyn).

Paikallinen sisustuslehti kävi tekemässä jutun. Lisäkuvat hoituvat pyynnöstä.

  • Kylpyhuoneessa wc ja iso suihku.
  • Iso olohuone-keittiö yhdistelmä. Keittiösaareke, kaasuhella, iso uuni ja kaikenlaista keittiöroinaa kahvipavunjauhajasta leivänpaahtimeen. Tiskikone, tottakai.
  • Astioissa löytyy skumppalaseista muumilautasiin. Ruokapöydän ääressä istumapaikat kuudelle.
  • Hyvät äänentoistolaitteet, projektori ja leffakangas (kattava valikoima omasta mielestäni hyviä leffoja ja tv-sarjoja). Levarit ja vinyylejä. Nopea wifi.
  • Kahden muun talon asukkaan kanssa jaettu pyykkitupa; pesukone on oma. Hyvät kuivaustilat.
  • Auton vapaa käyttö & maksuton parkkipaikka. Auto on Kia, pikkumaasturi, neliveto. Vuosimalli alkaa kakkosella (voin tarkastaa vuosiluvun, jos yksityiskohta kiinnostaa) Vähän ruosteessa helmoista, mutta hyvin toimii. Hyvät talvirenkaat, eli mahdollistaa matkustelun Islannin maasedulla myös talvisin. Lastenistuinkin löytyy.
  • Vuokraan sisältyy kaikki wifistä sähköön, lakanoihin, pyyhkeisiin, pesuaineisiin ja lämmitykseen ja auton rajaton käyttö. Hintaan kuuluu myös matkakonsultointi eli reissuvinkit Islantiin. :)

Vuokra: 1.850 € / kk. (Takuu 1 kk). Mielellään vuokraamme koko ajaksi samalle vuokralaiselle. Myös lyhyemmät vuokrasuhteet mahdollisia, mutta hinta saattaa silloin olla äsken ilmoitettua hieman korkeampi (koska mun pitää maksaa jollekin avainlogistiikasta jne.). Jos haluat vain asunnon, mutta et autoa tai toisinpäin, niin siitäkin voidaan totta kai neuvotella. Hinta on tällöin tietysti halvempi. (Islantilaiset autovuokraamot pyytävät samantyylisestä autosta kuukaudessa vuokraa halvimmillaan yli tuhat euroa.)

Kommenttikentässä voi kysellä yleisiä, tarkemmat tiedustelut tai varaukset kannattaa laittaa sähköpostilla: satu (ät) suomi (piste) is.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

os sitä kiipeilyseinää ei lasketa, paras lapsiaiheinen hankinta tavaraosastolla on perheessämme ehdottomasti ja kaikissa olosuhteissa pyör...

Parasta on pyöräily

8.10.13 Satu Kommentteja: 13

Jos sitä kiipeilyseinää ei lasketa, paras lapsiaiheinen hankinta tavaraosastolla on perheessämme ehdottomasti ja kaikissa olosuhteissa pyöräkärry. Emme pyöräile päivittäin, koska päiväkotiin on kävelymatka. Sen sijaan temme kolmisin pidempiä pyörälenkkejä vähintään kerran viikossa. Välillä pyöräilemme anopille kahville, joskus vain kierrämme Reykjavíkin merenrantoja ja käymme moikkaamassa matkan varrella asuvia kavereita. Pyöräily on ihan sairaan siistiä!

Reykjavík lokakuussa.
Kaksikymmentä kilometriä menee huomaamatta - jopa omasta mielestäni ja oma kulkupelini on sentään yksivaihteinen Jopo. Kiipeilijä painaa maastopyörällä lapsi perässä paljon kovempaa, mutta yleensä ne kaksi pysähtyvät katselemaan maisemia ja odottelevat perässäpolkijaa.

Kas, Atlantti!
Ostimme kuvissa vilahtelevan keltaisen pyöräkärryn paikallisesta pyöräkaupasta, hintaa sillä oli pari vuotta sitten 450 euroa. (Veikkaan, että tämänkin asian saa Suomesta edullisemmin; nopean googlauksen perusteella tämä kärry on vähän sama kuin Suomessa melko yleinen Spectra.) Kersa istui siinä ensimmäisen kerran vöissä ja kypärä päässä puolitoistavuotiaana ja kärry on edelleen sopiva. Kätevää on myös se, että pyöräkärryn takaosassa on pieni varastotila. Sinne mahtuu yksi kauppakassillinen ja leipomosta mukaan napatut munkit. Voi talvi, älä ihan vielä tule!

Perässätulijalla on aina paremmat näkymät. Tirsk!

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tiedättekö, mikä ei ole hyvä yhdistelmä? No tämä ylläoleva ja allaoleva. Olen langennut aikuinen, joka otti perjantaina aiotun kahden ol...

Ei hyvä yhdistelmä

6.10.13 Satu Kommentteja: 0


Tiedättekö, mikä ei ole hyvä yhdistelmä? No tämä ylläoleva ja allaoleva. Olen langennut aikuinen, joka otti perjantaina aiotun kahden oluen sijaan nelinkertaisesti miehen työpaikan juhlissa - tietäen vallan hyvin, että seuraavana päivänä on mega-alen takia kiireinen työpäivä. Pikkuisen harmitti kyllä tuo eilinen spurttailu nakutellessani kassakoneella vuoden parhaat myynnit ilman vessa- ja juomataukoja. Mutta silloin kun on kivaa, on kivaa, minkäs sille voi! Hyville juhlille en halua oppia sanomaan ei.

Mutta voisiko joku silti kehittää Instagram-applikaatioon krapula-filtterin?


0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Miina Supinen. Kuvaaja: Pertti Nisonen. itä sä oikein täriset siinä, ootko täydessä kunnossa , mies kysyi huolestuneella äänellä pari i...

Kirjahyllyssä: Miina Supisen Säde

4.10.13 Satu Kommentteja: 54

Miina Supinen. Kuvaaja: Pertti Nisonen.
Mitä sä oikein täriset siinä, ootko täydessä kunnossa, mies kysyi huolestuneella äänellä pari iltaa sitten, kun olimme menossa nukkumaan. Tai siis hän oli, minä luin peiton alla Miina Supisen uusinta teosta Säde. Tärisin, koska nauratti niin paljon. Kyselin Miinalta kirjasta ja WSOY lahjoitti pari kirjaa, arvontaohjeet löytyvät tuolta lopusta.

Muutama satunnainen näyte Säteestä, niin ymmärtänette syyn yöllisiin tärinäkohtauksiini:

Kaikki rakastaa mua niin helvetisti koko ajan. Kaikki on koko ajan että onpa se suloinen ja hauska. Oikein kukkanen. Mä olen usein surullinen ja vihainen. Ainoastaan Anttia se ei haittaa. Sitä ei yhtään haittaa vaikka olisin kuolemassa vitutukseen.
--
"Sä olet niin pikkuinen likka. Se musta kyrpä on sulle liian iso kuule!"
"Ihan sopiva se on!!" Säde tiuskaisi olan yli.
--
"Yritin saada hengellisiä vastauksia, ja sain taas vain munaa."
"Kuulostaa ihan sulta."
--

Sehän oli hyvä juttu, valmis tarina, sellainen jonka kertoisin vielä monille ihmisille. Kerran minulla oli kierroksessa sellainen täysi nymfomaani. Kerran se jopa hukkasi vaatteena ja joutui olemaan alasti koko viikonlopun.

Säde kertoo sähköjäniksen energiatasoilla operoivasta Säteestä (ateisti, arkeologi drop-out, irtosuhteiden harrastaja), hänen tuppisuupoikakaveristaan Antista (introvertti pelikehittäjä), Kreikassa vaikuttaneesta brittiarkeologista Victorista, omituiseen uskonlahkoon kuuluvista tyypeistä ja kaivauksista, joita tehdään helsinkiläisessä metsässä metroradan varrella. Juoni kulkee eteenpäin Säteen ja Antin kotona Helsingissä, arkeologisella kaivausalueella ja Kreikassa.

Ai niin ja kirjan ensimmäisessä lausessa käy ilmi, että yksi tarinan päähenkilöistä on itse asiassa jo kuollut.

Tässä taitaa kuulkaa olla käsissä yksi kirjasyksyn kreisifriikeimpiä romaaneja! Siksi onkin vähän yllättävää, että Supinen itse sanoo tasoittaneensa tarinasta todenmukaisuuksia pois, jotta se ei olisi ollut liian outo.

"Tosielämän kulteista löytyy niin uskomattomia juttuja, että niitä ei voinut sellaisenaan siirtää romaaniin. Se olisi ollut liian paksua."

Niinpä. Ehkä muistatte Lemminkäisen temppelin ja Ior BockinSäde ei kerro Lemminkäisen temppelin kaivaustöistä, vaikka Kyypelinvuoren tapahtumista tekstissä lyhyesti mainitaankin.

Supinen kertoo, että tarinan alussa oli kuollut päähenkilö, joka on läsnä katsellen ja kokien tapahtunutta kuolleen näkökulmasta.

"Sitten mukaan tuli Kreikkaa, uskonnon teemoja ja ihmissuhteita. Tarina syntyi kerros kerrokselta, ja jokaisessa kerroksessa siihen tuli vähän lisää."

Kirjan tärkein ihmissuhdekertomus on mielestäni Säteen ja Antin välinen. Se on tarina kahdesta hyvin erilaisesta ihmisestä, jotka ovat pitäneet yhtä pitkän aikaa. Toinen on säntäilevä ja irtosuhteisiin menevä, toinen antisosiaalinen ja umpimielinen. Tämä äkkiseltään epätodennäköinen pariskunta kohtaa arjen vitutuksia, suuria kysymyksiä ja nussii Helsingin metsissä ja lähiössä.

Säde on upea runsaudensarvi, jossa on täytteenä niin uskonlahko, ateisti, zombie-peli, Kreikan talouskriisi, paljon seksiä kuin halu löytää jotain ikiaikaista ja maailmanhistoriallisesti merkittävää.  Tällaisen peruslukijan näkökulmasta tarinan hienous onkin siinä, että se sisältää ihanan paljon kaikkea, mutta ei silti kosahda käteen. Se pysyy kasassa loppuun asti. Kustantaja luonnehtii kirjaa sivuillaan kasvukertomukseksi. Ehkä se onkin juuri sitä: viimeisissä luvuissa tarinan tilassa pyörineet palaset nimittäin loksahtivat kohdalleen. Yhtäkkiä ymmärsin. Melkein kaiken.

Hävyttömän hyvä ja hauska kirja heille, jotka tykkäävät epätavallisuuksista, hurjista jutuista ja kehtaavat nauraa kuolemallekin. Supinen itse kertoo tällä hetkellä nauravansa erityisen paljon amerikkalaista Community-sarjaa katsoessaan.

Mikä teitä naurattaa juuri nyt? Vastaajista kahdelle lähtee varsin hyvää luettavaa. Sain nimittäin WSOY:ltä kaksi Sädettä arvottavaksi lukijoiden kesken. Vastausaikaa 10.10. asti.

Säde ilmestyi pari viikkoa sitten. Kirja lähtee Suomalaisesta* hintaan 27,20. Adlibriksessä hinta on tätä kirjoitettaessa muutaman euron edullisempi.

*) affilinkki

54 kommenttia:

Mitä tuumaat?

auppias-minälläni on ongelma. Se tykkää liikaa omista tuotteistaan. En juuri ehdi lorvailla kaupungilla ja käydä kaupoissa. Ruokaostoksiaki...

Kauppiaan paheet

2.10.13 Satu Kommentteja: 4

Kauppias-minälläni on ongelma. Se tykkää liikaa omista tuotteistaan. En juuri ehdi lorvailla kaupungilla ja käydä kaupoissa. Ruokaostoksiakin tehdessä olen useamman kerran joutunut turvautumaan lähikioskiin, koska kaupat ovat jo kiinni, kun ehtisin sinne. Jos vapaa-aikaa joskus jää, en halua käyttä sitä shoppaillen. Paitsi tietty omassa kaupassa, missä homma välillä lähtee lapasesta. Omassa kaupassa on nimittäin se huono puoli, että voi tehdä ostoksia kaikkien maailman aukioloaikojen ulkopuolella ja tingata itse itselleen sopuisa hinta. Olen kieltämättä tänä syksynä syönyt kuormasta muutamaan otteeseen ja raahannut kotiin kaikenlaista - eh - kivaa ja tarpeellista. Mutta kun näissä kaikissa on ihan oikeasti joku juju!


Mum'sin ihana uutuus, Suomessa suunnitellut ja Etelä-Afrikassa valmistetut vaatenaulakot on tehty vanhoista sähköjohdoista. Testasin tätä 10 cm:n korkuista naulakkoa kotiloissa, ja se kestää hyvin seinään kiinnitettynä painavammankin läppärilaukun. Sitä paitsi kirjava poronpää lisää hyväntuulisuuttani.


Iittalan keramiikka-astioista EGO* on ollut suosikkini siitä asti kun siihen ekaa kertaa silmäni iskin - joskus 1990-luvun lopulla. Rohkastuin pari viikkoa sitten ja ostin 8 kappaletta aluulautasineen. Hyvän suunnittelun ansiosta kupperoa on vaikea sohaista kumoon ja se on tukeva pitää kädessä. Kahviosastolle hankin myös HILEen puisen kahvipussitelineen ja sen kaveriksi kahvipussin sulkijan/kahvilusikan, joista jälkimmäistä saa Finnish Design Shopista* hintaan 19 euroa.


Salaattikulhoksi lähti Iittalan Kastehelmi*-sarjan parilitrainen kulho, joka toimittaa kyllä useammin hedelmäkulhon tehtävää. Kastehelmeä kauniimpaa lasidesignia ei ole, väitä mä.


Ja ne Johtoi-jatkojohdot! Niistä tuli, kuten ennustin, hyvin myyvä tuote. Varasto on kohta loppu, pitää ehdottomasti tilata karkinvärisiä johtoja lisää joulumyyntiin. Sain yhden jatkiksen Johtoi-firmalta ilmaiseksi kokeiluun, joten tämä yksilö ei vaikuttanut omaan tuloslaskelmaan. Johtoi-jatkiksia saa muutamista Rautioista ja mm. Finnish Design Shopista*. Kuvan räsis on kudottu Kokemän Kudonnassa.



Meni yksi päivä hermo IKEAsta hankittuihin muovipäisiin aterimiin, joista katkesi veitsi leipää voidellessa ja lusikka suklaakakun taikinaa vaivatessa. Hemmetti, sekajätteeseen meni ja tämä tuli tilalle: Iittalan Mango*-setti. Aika tyyriit (FDS:ssa hinta 246 euroa) mutta eipä tarvitse hankkia toista kertaa.


Okei, YKSI juttu vielä. Poola Katarynan koivuvanerista leikatut korut ovat upeita. Kuvan pupurintaneula lisää palaveriuskottavuutta ainakin silloin, kun repusta putoaa lattialle karvatupsulla koristettu Angry Birds -kynä. Tai legopalikoita.



Ellen ole ehtinyt tyhjentää koko kauppaa, näitä tuotteita pitäisi löytyä Suomi PRKL! Designista (Laugavegur 27, Reykjavik). Jos sen sijaan ostat tähdellä merkityistä (*) linkeistä, pari prossaa kilahtaa seuraavaan haarukkarahastooni. Muutama pikkulusikka jäi nimittäin vielä puuttumaan.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?