ätä sitten seuraavat kuusi päivää . En pistä pahakseni. Landella netti toimii hitaanlaisesti, joten blogin puolella ensi viikkoon! PS. Ins...

Hevostelua

28.8.13 Satu Kommentteja: 4

T ätä sitten seuraavat kuusi päivää. En pistä pahakseni. Landella netti toimii hitaanlaisesti, joten blogin puolella ensi viikkoon! PS. Instagrammissa voit seurata kuvavirtaa reissulta @satu_reykjavik


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

esign-kaupassamme on jännä viikko tulossa. Marimekolta tulee syysuutuuksia ja Ivana Helsingiltä laitettiin pari päivää sitten sähköpostia...

Design-löytö: Hottis musta mekko

27.8.13 Satu Kommentteja: 0

D esign-kaupassamme on jännä viikko tulossa. Marimekolta tulee syysuutuuksia ja Ivana Helsingiltä laitettiin pari päivää sitten sähköpostia, että Rotterdam-syysmallisto on pian postitusvalmis. Jeijj! Rotterdam on ihana: sametinnäköistä, paljon raitaa, tummia värejä, lyhyitä helmoja ja sellaista hämyisää pin-up-henkeä. (Mistä tulikin mieleeni, että kai olette jo nähneet Outista otetut upeat pin-upt kuvat?!)

Ennen Rotterdamin saapumista pitäisi saada pari edellisen malliston irtokappaletta pois rekistä. Tässä olisi nyt myynnissä ihana musta pitsimekko Ivanan Mourning Sun Motel -mallistosta. Kokeilin mekkoa itse, mutta peiliä katsoessani totesin, että mulla on tähän aivan liian lihaisa vartalon yläosa (163 cm / 63 kg). Eli laitan tämän hotsituksen myyntiin. Ehkäpä täältä joku lyhyt tai pitkä, mutta itseäni sirovartaloisempi löytäisi nastan mekon syksyn ja tulevan pikkujoulukauden pirskeisiin? Materiaali on Italiassa valmistettua pitsiä (100 % polyamidi). Yläosa on läpikuultava, joten ujoimmat voivat laittaa alle mustat rindet tai ohuen topin. Hot hot hot!
Megan-mekko. Koko 38. Hinta 60 €. (Kuva: Ivanahelsinki.com)

Ale on yli viisikymmentä prosenttia! Faktat: koon 38 pituus kauluksesta helmaan 111 cm, vyötärönympärys 72 cm, kannujen kohdalta 94 cm. Tarkemmat tuotetiedot ja osto-ohjeet löytyvät Design ale / Suomi PRKL! -osioista.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ai olen muistanut jo monta kertaa vihellellä, että Vuoden mutsi 2 ilmestyy tammikuussa? Huhkimme kakkosta Katjan kanssa kasaan vielä syys...

Mitä haluaisit kysyä kaksikielisyyden tutkijalta?

26.8.13 Satu Kommentteja: 25

Kai olen muistanut jo monta kertaa vihellellä, että Vuoden mutsi 2 ilmestyy tammikuussa? Huhkimme kakkosta Katjan kanssa kasaan vielä syyskuun ajan ja sitten tuotos pitäisi olla siinä kunnossa, että sen kehtaisi ojentaa Otavalle. Näimme pari viikkoa sitten kannen. Se on - tirsk - ihan helvetin hauska. Kiitos taas kerran,  Satu Kontinen. Huippua!

Vuoden mutsiin liittyen haastattelen tällä viikolla lasten kaksikielisyyteen perehtynyttä tutkijaa Sirje Hassista. Hassinen esittelee väikkärissään mm. viisi erilaista käytäntöä, joiden mukaan vanhempi voi toimia pyrkeissään lapsen kaksikielisyyteen. Todella kiinnostavaa luettavaa! Palaan aiheeseen vielä tarkemmin, kunhan haastattelu on tehty.

Mitenkään vuodenaikaan liittymättä: pääsiäistarjous islantilaisittain.
Olen pannut merkille, että useammalla lukijallani on kaksikielinen perhe. Olisiko teillä jotain lapsen kaksikielisyyteen liittyvää kysymystä, johon janoatte vastausta? Kyssiä voi heitellä tuohon kommenttiosioon, otan niitä esille haastattelussa ja listaan vastaukset myös tänne blogin puolelle.

PS. Hassiselta on ilmestynyt myös käytännönläheinen käsikirja kaksikielisen lapsen vanhemmille, Lapsesta kasvaa kaksikielinen. Kirjaa saa varmasti kirjastoista tai tilattua omaksi mm. Suomalaisesta nettikirjakaupasta.

25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

iipeilijäukolla oli eilen syntymäpäivät. Kärräsimme lapsen illalla hoitoon ja menimme leffaan katsomaan (syndesankarin toiveesta) Before Mi...

Ennen puoltayötä

23.8.13 Satu Kommentteja: 36

Kiipeilijäukolla oli eilen syntymäpäivät. Kärräsimme lapsen illalla hoitoon ja menimme leffaan katsomaan (syndesankarin toiveesta) Before Midnight. Nyökkäilin innoissani - kyllä kyllä, juuri tämä elokuva meidän pitää nähdä. Onhan tässä jo kymmenen vuotta odotettu.

Penkkiriviltä 8.
Monella 1990-luvun teinillä on yhteinen kokemus romanttisesta elokuvasta: Before Sunrise (1995). Alle parikymppiset tapaavat junassa, ihastuvat, kuhertelevat Wienin puistoissa läpi yön ja näyttävät aamulla ihan freeseiltä.

Kului kymmenen vuotta. Before Sunsetissa (2004) tyypit tapaavat uudestaan, ovat vieläkin umpilovessa, mutta toisella on perhe Yhdysvalloissa. Ollaan pariisilaisessa kerrostaloasunnossa ja vähän vilkuillaan kelloa, että pitäisi lähteä, mutta ei ehkä sittenkään. Sitten alkaa soida Nina Simone ja ruudulle lopputekstit. Saivatko ne koskaan toisiaan?

Vuosikymmen on nyt odoteltu, että miten kävi. Kun luin lehdestä, että keskiyö (kyllä, olemme jo antaneet leffalle lempinimenkin) tulee Islannissakin leffateattereihin, soitin heti miehelle ja hihkuimme puhelimessa kuin mitkäkin vajaamieliset.



Leffa oli odotusten mukaisesti mahtava. Tuntui kuin olisi seurannut kahden pitkään parisuhteessa olleen fiksun ihmisen keskustelua. Kina kotitöistä, perhesuhteista ja puuduttavasta seksielämästä. Puolisoiden liikuttavan ihanat sisäpiirivitsit. Aivan kuin näyttelijät eivät olisi näytelleet ollenkaan! Katsoessani kymmenminuuttista dialogia yhdessä pitkässä otossa ilman leikkauksia, olin varma, että tämä ei voi olla elokuvaa, vaan olen noilla kylässä.

Syytän before-elokuvien viehätysvoimasta myös omaa syntymävuottani. En tiedä, oletteko te muut trilogian katsoneet samaa mieltä, mutta minusta tuntuu, että olen elänyt elokuvan päähenkilöiden kanssa hassulla tavalla samassa ajassa. 1990-luvulla olin toivottoman ihastunut johonkin rinnakkaisluokan finninaamaan. Niissä hormonihöyryissä Hawken näköinen jössikkä keskieurooppalaisessa kaupungissa tuntui epäreilun kaukaiselta. Vuonna 2004 Celine ja Jesse tapasivat pitkän tauon jälkeen ja huomasivat, ettei elämästä tullutkaan sellaista kuin piti. Olin itse noihin aikoihin vakiintumassa: avoliitossa, valmistumassa koulusta, suunnittelemassa asunnonostoa. Ja koko homma alkoi maistua ihan puulta.

Ja nyt tämä kolmas elokuva. Kun tyypit ovat - anteeksi spoileri - vihdoin saaneet toisensa ja saaneet lapsia, elämään tulee uusia juttuja. Kuten pelko siitä, ettei ehkä olekaan enää niin täydellinen, filmaattinen ja viehättävä kuin silloin kun ensi kertaa tavattiin Wienissä. Ei kun siis Reykjavikissa.

36 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ess! Nyt tulee painavaa asiaa, kun postiluukusta kolahti kustantajalta pyytämäni näytekappale äitien sijiotusoppaasta. Väitän nimittäin, et...

Äideistä ja rahasta

20.8.13 Satu Kommentteja: 57

Jess! Nyt tulee painavaa asiaa, kun postiluukusta kolahti kustantajalta pyytämäni näytekappale äitien sijiotusoppaasta. Väitän nimittäin, että Mitä jokaisen kotiäidin tulee tietää sijoittamisesta? on yksi hyödyllisimmistä äitiysoppaista ikinä. (Kirja on saatavilla myös e-kirjana Elisa-Kirja-palvelusta*, tarjouskoodin löydät jutun lopusta.)

Taloustoimittajat ja äidit Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja kirjoittivat kirjan siitä, miksi naistenkin kannattaa ja ennen kaikkea pitää ajatella rahaa ja sijoittamista.

Selkeä opas sijoittamisesta. Kirja pitää kädestä noviisia: se kertoo sijoitusmuodoista ja tavoista päästä alkuun. Kirja kaataa erinomaisella tavalla sen myytin, että sijoittaminen on vain isotuloisia (miehiä) varten. 

Ensin ne karut faktat:

Naisen tulot laskevat äitiys- ja vanhempainvapaiden aikana noin 35 prosenttia. Tulotason lasku alentaa tietty myös tulevaisuuden eläkkeitä. Ja joo, tiedetään, että nainen synnyttää ja imettää eli äiti on pakostakin kotona isää pidempään. Mutta kun vanhemmuus ei pitkässäkään juoksussa tee hyvää vanhempien palkkatasolle. Siis äitien palkkatasolle: 26-40-vuotiaiden työssäkäyvien äitien palkka on jopa kolmanneksen pienempi kuin samanikäisten isien palkka. Wotwotwot.

Sijoittaminen on ärsyttävän mieskeskeistä. Perheen raha-asiat hoitaa useimmiten mies (neuvottelee pankkilainat, kilpailuttaa vakuutukset ja hallinnoi säästöjä). Pörssisäätiön tekemän tutkimuksen mukaan yli 50-vuotiaat miehet tekevät yli 60 prosenttia kaikista suomalaisista arvopaperisijoituksista. Lisäksi meillä on joku täyspösilö Helsingin Pörssiklubi, joka ei edes hyväksy jäsenikseen naisia.

Jotain tarttis tehdä:

Hyvä nainen. Jäät sitten kotiin kolmen vuoden hoitovapaalle tai et, turvaa selustasi! Säästä. Kartuta varallisuuttasi! Se ei ole mahdoton tehtävä. Väitän, että on vaikeampaa opetella virkkaamaan kuin sijoittamaan.

Opasta lukiessa huomaa, että sen kirjoittajat ovat taitavakynäisiä taloustoimittajia: teksti on selkeää ja ohjeet konkreettisia. Havainnollistavat esimerkit kertovat ymmärrettävästi mutta ilman lässytystä esimerkiksi sen, kuinka sijoittamisen voi aloittaa 30 eurolla kuukaudessa - ja ilman pankkien myymiä kalliita sijoitusrahasto-osuuksia, joista useimmiten hyötyvät vain pankit, eivät piensijoittajat.

Sijoitusoppaan kirjoittajat ovat molemmat ruuhkavuosissa eläviä äitejä, joten he tietävät, mistä kirjoittavat. Ystävällisesti he esimerkiksi muistuttavat, että luksuskäsilaukku ei ole sijoitus, vaikka naistenlehdet niin meille yrittävät uskotella: "Laukku ei kasva korkoa, se ei synnytä uusia pieniä laukkuja."


Hei, mekin säästetään.
Myöskään ne reimojen talvihaalarit, yhdistelmärattaat (vaikka ovatkin tosikalliit) tai lastenhuoneen sisustus ei ole sijoittamista. Ne ovat hankintoja, ja niiden kustannukset pitäisi kahden vanhemman perheessä jakaa vanhempien kesken tasan. Ei nimittäin kannata mennä siihen lankaan, että äiti vastaa lapsen hankinnoista ja mies hoitaa säästötilin. Mies osaa ostaa välikausihaalarit siinä missä äiti osaa ostaa osakkeita. Syyttäkää kyyniseksi, mutta kyllä minusta kannattaa pitää mielessä se keljuin vaihtoehto: ero. Kaikista huonoimmassa skenaariossa mies ja nainen eivät olleet naimisissa, vaan avoliitossa, ja mies osoittautuu täydeksi mulkuksi. Silloin on aivan laillista, että naiselle jää kasa talvivaatteita kokoluokassa 80, 98 ja 128 miehen pitäessä omissa nimissään olevan sijoitusomaisuuden.

En nyt väitä itse olevani aina oikeassa (hah), mutta kun eteen tuli lastenrattaiden hankinta, hankin ne käytettynä 30 eurolla (Uuden Suomen toimittajakin ihmetteli vauvavuoden pientä budjettiani.). Loput 400 euroa laitoin Sammon osakkeisiin: nyt saisin kahdet yhdistelmärattaat. No, ostinhan vähän Nokiaakin, kun olin varma, että kolme ja puoli euroa osakkeesta olisi ollut halpa hinta (2*hah).

Äitien sijoitusopas ilmestyi vuonna 2011, mutta sen ajankohtaisuus ei ole hävinnyt minnekään. Opasta saa paitsi tavallisista kirjakaupoista myös Elisa Kirjasta* sähkökirjana hintaan 26,20 €. Jos et ole vielä käyttänyt Elisan lukijoilleni tarjoamaa alekoodia, nyt olisi hyvä tilaisuus (koodilla satu2 saat maksaessasi kirjan hinnasta 10 % alennuksen).

Lupaan, että kirja on paras sijoituksesi pitkään aikaan. Ja kyllä; tätä kirjaa voi kutsua sijoitukseksi. Sen ohjeet saletisti maksavat itsensä takaisin.

*)Yritys on Suomen Blogimedian sisältöyhteistyökumppani.

57 kommenttia:

Mitä tuumaat?

iisteintä sykkeennostatusta, mitä voi tehdä housut jalassa, on hikoilla vuoristossa. Tsiigatkaa nyt, mä en ole ollut näin tyytyväinen sitte...

Terveiset vuorilta

17.8.13 Satu Kommentteja: 3

Siisteintä sykkeennostatusta, mitä voi tehdä housut jalassa, on hikoilla vuoristossa. Tsiigatkaa nyt, mä en ole ollut näin tyytyväinen sitten viime kerran! Haikkasimme tänään kersan ja miehen ja ystävän kanssa Islannin korkeimman vesiputouksen päälle, kävelimme sen yli ilman kenkiä ja laskeuduimme alas. Mieletöntä! Lisää vuoristokuulumisia ja kolmevuotiaan kantovälinepohdintaa seuraa vähän myöhemmin. Sillä nyt on pakko mennä lepuuttamaan hanuria ja reisilihaksia tonne sänkyyn hyvä kirjan kanssa. Ah. Lauantait.



3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

eljän viikon kesäloma Suomessa nosti muksun suomen kielen taitoa huimasti. Lauseissa sekottuvat edelleen suomi ja islanti, mutta kaikki san...

Kaksikielinen ketutus

15.8.13 Satu Kommentteja: 27

Neljän viikon kesäloma Suomessa nosti muksun suomen kielen taitoa huimasti. Lauseissa sekottuvat edelleen suomi ja islanti, mutta kaikki sanat taipuvat oikein. Suomalaiset sanat taipuvat suomen kielioppisysteemissä ja islanninkieliset sanat islantilaisittain. Mamma, ég vil nyt maitoa. Kun mä olen stór eins og þú, minä aion myös tykätä kaffi. Mä olen vielä vähän pieni en bráðum minäkin tahdon í skóla. Ainut, kuka osaa poimia merkitykset tästä pälätyksestä olen minä tai ne muutamat tuntemani islannintaitoiset suomalaiset ja suomentaitoiset islantilaiset. Lapsi ei itse vielä ihan käsitä, että vaikka ihmiset puhuvat näitä kahta eri kieltä, harva puhuu molempia.

Olosuhteet aiheuttavat välillä raivokohtauksia. Jos mummi ei heti kässää, mitä lapsi haluaa (mä haluan aabee mjólk) tai isä ei tajua, mitä roolia sen pitäisi leikissä vetää (leggstu niður ja ole apina), palaa kiinni. Huutoa, itkua ja raivopuuskia. Kun useamman kerran päivässä tulee olo, että jengi ei ymmärrä, on ymmärrettävää, että alkaa ottaa palloon.

Islanti. Se helppo kieli.

Minuakin turhauttaa. On raivostuttavaa olla porukassa se vähän yksinkertaisen oloinen ulkomaalainen, joka puhuu kuin ala-asteikäinen. Se, joka hokaa vitsit aina viimeisenä ja on porukan hiljaisin. Luonteen vastainen antisosiaalisuus on erityisen turhauttavaa tyypille, joka osaa kotikielellään olla miellyttävä ja viihdyttävä ja seurallinen. Satunnaisesti jopa hauska ja hyvä tunnelmanluoja. Osaan näppäriä sanontoja ja niiden muunnoksia. Perkele, on paljon kivempaa saada kanssakuulijat nauramaan jutuilleni kuin sille että sanon jotain hassusti.

I feel you my kiddo. Kyllä se tästä. Voit turvautua ajatukseen, että kohta sä pystyt kertomaan ne islanninkieliset vitsit mun puolesta ja mä lupaan nauraa. Viimeisenä.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

änään tajusin, että elämäni on todellakin muuttunut. Kaikki alkoi siitä, kun aamupäivällä havaitsin, että päivästä on tulossa varsin kaunis...

Puuhastelua kesäillassa

12.8.13 Satu Kommentteja: 7

Tänään tajusin, että elämäni on todellakin muuttunut. Kaikki alkoi siitä, kun aamupäivällä havaitsin, että päivästä on tulossa varsin kaunis. Ulkona on ollut lämmin koko päivän - kuka tietää, ehkäpä tämä on Reykjavikin viimeinen teepaitakeli ennen ensi vuotta. Laitoin iltapäivällä skumpan jääkaappiin aikomuksenani nauttia se tänään tuossa aurinkoisilla ulkorappusilla korkeajalkaisesta lasista yhdessä juuri työreissultaan palanneen armaan puolisoni kanssa. Sitten ruoan jälkeen, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Lesosin suunnitelmastani jo Facebookissakin. Iltakahdeksan aikaan istahdin sitten portaille ja ihailin hienoa säätä. Otsalohkooni alkoi hiipiä ajatus siitä, että tänään on kerta kaikkiaan aivan turhan hieno ilma olla lähtemättä juoksulenkille. Voisi hölkätä teepaidassa kesäillassa (kun vielä voi ilman otsalamppua), katsella puita, joissa on vielä lehdet ja läähättää meri-ilmaa naama punaisena sisään keuhkoihin. Ja niin siinä sitten kävi. Jätin skumpan jääkaappiin ja lähdin lenkille. Kun tulin kotiin, muu perhe jo kuorsasi. Tiskikonekin oli laitettu päälle ja pöytäkin pyyhitty. Kävin suihkussa ja maksoin sähkölaskun. Vaihdoin roskapussin uuteen. Söin banaanin. Minusta on hyvää vauhtia tulossa keskitylsä ihminen.

Iltapuuhat.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

aanko nyt vähän avautua? Olen nimittäin viime aikoina vetäissyt päähäni vitutuspipon useampaan kertaan samasta syystä: ilmaisten asioiden h...

Tekisitkö töitä ilman palkkaa?

10.8.13 Satu Kommentteja: 46

Saanko nyt vähän avautua? Olen nimittäin viime aikoina vetäissyt päähäni vitutuspipon useampaan kertaan samasta syystä: ilmaisten asioiden heruttajista. Kauppiaan näkökulmasta heruttaja (joka on joskus harvoin hyvänpäiväntuttu mutta useimmiten lähisukulainen) aloittaa yleensä näin: Mua haluttaisi hankkia toi uusi tuote X. Mutta mä tuun ostamaan sen sitten kun sä olet töissä, niin voin pyytää alennusta. 

No vittu joo. Tottakai mä haluan antaa sulle kolmenkymmenen pinnan alennuksen uudesta syysuotteesta. Sehän tarkoittaa vain 60 prosentin leikkausta mun katteesta. Siis siitä katteesta, josta mun pitää maksaa tilavuokra, sähkö, vesi, internet, luottokorttioperaattorin prosentit, varashälytinsysteemi, ikkunakoristeet, uudet lamput liikeeseen, henkarit, hintalaput, lattianpesuaineet, rahoituskulut pankille, mainoskulut ja toivoa, että jäisi rahaa vielä maksaa palkkaakin. Ja jotta vituttaisi vielä vähän enemmän, muistutan itselleni, että sinä joka sitä alennusta pyysit, olet erittäin hyväpalkkaisessa työssä ilman omaa riskiä.


Should I Work For Free -päätöspuu by Jessica Hische. (Kokonainen versio tästä.)

Ilmaisen työn pyytäjiä löytyy kyllä ihan joka alalta. Valokuvaava mieheni saa useita kertoja vuodessa pyyntöjä tulla kuvaamaan lukiokaverinsa häitä tai tekemään puolitutulle jonkun mainoskuvauksen palkkiona kämäinen lahjakortti kauppaan, jossa emme koskaan käy ostoksilla. Hammaslääkärikaveriltani ruinataan ilmaisia hammashuoltoja. Hostellia pitävä tuttuni saa joku sata kyselyä vuodessa tutun tutun tutuilta, jotka haluaisivat pystyttää telttansa hostellin olohuoneeseen ilmaiseksi. Kun eihän me viedä yhtään tilaa. 

Älkää ymmärtäkö väärin: on ihan ookoo antaa omasta työstään alennuksia tuttaville jos itse haluaa ja jos kassatilanne sen sallii. (Järjestämmehän me itsekin kaupallamme aleiltoja ja alekamppiksia.) On ihan ookoo ottaa kaverin lapsista maksutta joulukorttivalokuvat: sehän on mitä hienoin joululahja! Eikä rahankaan tarvitse aina vaihtaa omistajaa: mies otti kerran myyntikuvat tuttunsa autosta ja sai palkaksi syntisen hyvän suklaakakun. Ihan parasta.

En ole myöskään ilmaiseksi tekemistä vastaan. Vapaa-ajalla voi kääntää vaikka anopin perunapellon tai viikata pyykkihuoneessa naapurin lakanat ihan vaan siksi, että on kivaa tehdä toiselle hyvä mieli. Mutta työtä ei kuulu tehdä ilmaiseksi. Siinä hommassa käteen ei jää kuin kasa maksamattomia laskuja ja työ, jota kukaan ei arvosta, koska se on ilmaista.

Flickr/s8an
Ilmaisten palveluksien ja alennuksien kysyminen viattomina kaverinpalveluksina on joko pihiydellä terästettyä hyväksikäyttöä tai silkkaa tyhmyyttä. Kuinkakohan moni näistä ilmaisten asioiden heruttajista pyytää S-marketin kassalla alennusta kauppalaskuun? Tai pyytää pankista 100 000 euron lainaa, josta vain 70 000 tarvitsee maksaa takaisin? Tai vaatii kodinkonemyyjältä ilmaista jääkaappia?

Kaikista paras tapa näyttää arvostavansa ystäviensä ja sukulaistensa ammattitaitoa on maksaa ammattimaisesti tehdystä työstä sen vaatima palkkio.

Kiitos. Jo helpotti tämä ketutus :)

46 kommenttia:

Mitä tuumaat?

esign-kaupassamme ovat syysmyynit alkaneet ja siivoamme hyllyjä kevää ja kesän kuoseista. Design-alen puolella olisi nyt kaupan Marimekon...

Design-löytö: Marimekon mekko

8.8.13 Satu Kommentteja: 2

D
esign-kaupassamme ovat syysmyynit alkaneet ja siivoamme hyllyjä kevää ja kesän kuoseista. Design-alen puolella olisi nyt kaupan Marimekon Vilma-mekko. Islantilaiset diggaavat Marimekon vaatteista, ja ne myyvät hyvin. Yksi yksinään rekkiin jäänyt Vilma (koko S) kuitenkin etsii nyt uutta kotia ja todella hyvällä tarjouksella: ale on yli viisikymmentä prosenttia. Faktat: pituus kauluksesta helmaan 95 cm. Koko S on kiitollisen väljä: se sopii, vaikka käyttäisitkin normaalisti M-koon vaatteita. Ei kiristä. Materiaali: 95 % viskoosi, 5 % elastaani. Tarkemmat tuotetiedot ja osto-ohjeet löytyvät Design ale / Suomi PRKL! -osioista.

Vilma-mekko. 60 €.

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

ei, olen Satu ja olen nettilääkäriaddikti. Löysin nettilääkärikirjapalvelut lapsen syntymän jälkeen. Jos en ollut varma, mistä tässä päähä...

Nettilääkärillä on juuri nyt ruuhkaa

7.8.13 Satu Kommentteja: 14

H ei, olen Satu ja olen nettilääkäriaddikti. Löysin nettilääkärikirjapalvelut lapsen syntymän jälkeen. Jos en ollut varma, mistä tässä päähän ilmestyneessä kuhmussa tai ärhäkässä laattiksessa on kyse, kysyin internetiltä. Olen googlaillut vaikka mitä: "Lapsi tippui keinusta, aivotärähdyksen oireet." "Oven väliin jääneet sormet. Mistä tietää, onko poikki?" "Korvatulehduksen ja uimisen yhteys." Joskus tein kuvahakuja "Kihomatoja ulosteesssa" "Miltä päätäi näyttää". Hakutulokset eivät ole poistuneet sarveiskalvolta vieläkään. Lääkäripalstoista on ollut paljon apua. Enhän muuten tietäisi, että pitää tarkkailla keinusta pudonneen lapsen virkeystasoa ja ögäilyherkyyttä. Tai että elävät kihomadot liikkuvat - muut vaipasta tehdyt löydökset ovat luultavasti jotain kuidunpalasia eivätkä vaadi lääkitystä.

Kuva: Flickr/epSos.de
Yleensä lekuripalstat lietsovat omalla kohdallani paniikkia vain silloin, kun googlailen omia oireitani.  Lukemalla esimerkiksi Terveyskirjastoa tai Tohtori-palstaa olen kehitellyt itselleni mitä mielikuvituksellisempia sairauksia. Toissapäivänä ylävatsassani alkoi ärsyttävä kipu. Selasin raivokkaasti nettiä kolme tuntia ja kehitin itselleni sappikivet, vatsahaavan ja vatsalaukun syövän. Voisi se toisaalta olla maksatulehduskin - koska ehkä se väri naamallani ei olekaan rusketusta, vaan ihoni kellertää! Tämän seurauksena sain itselleni helvetinmoisen päänäsäryn. Ehkä pitäisi varata aika ihan oikealle lääkärille. 

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Taisin joskus mainita, että tytär sai kiipeilijäisältään 3-vuotislahjaksi boulderointiseinän omaan huoneeseensa. Jotenkin huojentavaa, ett...

Kiipeilyseinä lapselle

5.8.13 Satu Kommentteja: 30

Taisin joskus mainita, että tytär sai kiipeilijäisältään 3-vuotislahjaksi boulderointiseinän omaan huoneeseensa. Jotenkin huojentavaa, että viimeistään nyt yhteisten lomien kiipeily- ja varmistuspaine on nyt lopullisesti poissa nivusistani. Pian nuo kaksi nimittäin treenaavat yhdessä. Kiipeilyseinän rakentaminen itse ei ollut kovin vaikeaa. Projekti vei pari iltapäivää maalin kuivumisineen. Ostimme puutavarakaupasta puolitoistametriä leveän ja kolmisen metriä korkean palan 1,5 senttiä paksua vaneria. Kiipeilyotteet tilattiin Atomikilta. Reippaan värisiin sammakoihin, autoihin, sydämiin ja pääkalloihin matsasi kirkkaanvihreä, jolla mies maalasi vanerin kolmeen kertaan. Otteet laitettiin kiinni kuivuneeseen levyyn, joka lopuksi pultattiin paksuilla ruuveilla kiinni lastenhuoneen seinään.

Jalka junalle, käsi sydämelle.
Olemme sopineet seinän käyttöön liittyen kahdesta säännöstä. Sormia ei saa koskaan eikä ikinä tunkea ruuvin kannassa oleviin reikiin, eikä kiipeilyseinälle saa mennä yksin. Koska veikkaan, että ainakin jälkimmäistä sääntöä joskus rikotaan, hankimme kiipeilyseinän alle paksu boulderointipatjan - siis sellaisen paksun alustan, jota kallioilla ilman valjaita kiipeävät käyttävät pehmukkeena.

Puoliväli.
Kiipeilyseinä on ehdottomasti paras lastentavarahankinta, mitä olemme tehneet. Kersa on seinään ihan lovena. Se haluaa kiipeillä päivittäin. Joka kerta se haluaa oppia uusia otteita ja reittejä, ja aina kun joku homma menee kohdalleen, se haluaa näyttää isälleen. Kiipeilyseinä on lelu, johon ei kyllästy koskaan. Seinällä leikkiessän lapsi  kokee onnistuvansa ja kehittyvänsä treenatessaan, ja se haluaa jatkuvasti oppia lisää. Seinä muovaantuu myös kätevästi erilaisiin roolileikkeihin. Siisteintä on leikkiä Lumikkia ja pinkoa kuningatarta vertikaalisti karkuun.

Yksityiskohtaiset kiipeilyseinän rakennusohjeet löytyy vaikka täältä.

30 kommenttia:

Mitä tuumaat?

esäloman pilaa helpoiten sillä, että yrittää tehdä kaikkea liikaa. Etenkin tämä vaivaa Suomeen lomalle tulevia ekspattiperheitä. Kun ulkoma...

Varsin mainio ekspattikesä

3.8.13 Satu Kommentteja: 17

Kesäloman pilaa helpoiten sillä, että yrittää tehdä kaikkea liikaa. Etenkin tämä vaivaa Suomeen lomalle tulevia ekspattiperheitä. Kun ulkomailta tullaan käymään kotimaassa, pitäisiki sitten ehtiä tavata kaikki.   Pirjo-tädin luo Pohjanmaalle, sieltä Turun saaristoon edellisen Suomen-naapurin mökille, juhannukseksi vanhempien ja isovanhempien luo, heinäkuussa purjehtimaan Hangossa asuvien pikkuserkkujen kanssa. Ai niin, ja seuraavana viikonloppuna vanhalla koulukaverilla on häät – 500 kilometriä Hangosta pohjoiseen. Ja kas, yli puolet valveillaoloajasta menee takamus hiessä vuokra-auton takapenkillä.

Ylikyläilyn vaara mielessäin tein tämän kesän suunnitelmat periaatteella pieni on kaunista. Vietimme kolme ja puoli viikkoa äitini luona Kouvolan liepeillä. Teimme kaksi kahden yön reissua: toisen Turkuun ja toisen Helsinkiin. Jokaiselle reissupäivälle vain vähän ohjelmaa: söimme ravintolassa, joka oli lähellä hotellia. Kävimme korkeintaan yhdessä kylässä per päivä. Ajopäivinä otettiin lunkisti ja tutustuttiin lähinnä hotellin leikkihuoneeseen.

Kesänainen.
Muumien ja Suokin lisäksi kävimme Repovedellä ja kerran Tykkimäellä. Loput päivistä kuluivat äidin takapihalla, ruokakaupassa, rivitalon sähkösaunassa ja sauvakävelylenkillä. Joimme kahvia Kouvolan torilla. Lapsi keräsi päivisin mustikoita, katseli muumeja, leikki mummin kanssa ja kasteli takapihalla kukkapenkkiä. Iltaisin juttelin äidin kanssa, joimme valkoviiniä ja grillasimme sian kylkeä.

Itseni tuntien tiedän, että voin hyvin, jos teen päivisin myös muutaman tunnin töitä. Niinpä pakkasin joka päivä läppärin reppuun, kävelin läheiselle ABC:lle ja istuin siellä neljä tuntia juomassa yhtä kahvikuppia. Tein kauppaan liittyviä juttuja ja suunnittelin facebookin chatissa yhdessä kollegan kanssa tulevan syksyn ja joulun kuvioita. Kirjoitin ja hengasin blogeissa.

Tein pari lyhyttä työmatkaa maakuntiin. Patrioottisimman hetkeni koin eilen illalla, kun vietin kolme varttia Pieksamäen juna-asemalla. Seisoessani aseman laiturilla tuuli heilutti hiuksia, kun seurasin asemaa lähestyvää junaa. Vasemmassa housuntaskussa puristi Aakkospussi. Meinasin purskahtaa itkuun kun ajattelin, kuinka hienoa on, että Suomessa on junia ja veturinkuljettajia. Että ei tarvitse itse ajaa. 120 kilometrin tuntivauhdissa voi kävellä ravintolavaunuun ostamaan Tuplan ja kahvin.

Kaiken tämän jälkeen huomenna on haikeaa lähteä kotiin. Toisaalta Helsinki-Vantaan lähtöterminaaliin on kiva kävellä, kun tietää, että  takana on täydellinen kolme ja puoli viikkoa. Se ei ollut työvapaa loma, mutta se tuntui siltä. Viimeisen lomapäivän kunniaksi kehotin kersaa hymyilemään nätisti vakkarijädekiskan edessä. Ajattelin, että olisi voitu mummille lähettää postitste muistona kiva kesäkuva kehyksissä. Kymmenen minuutin maanittelun jälkeen lopputulos on tämä. Varmaan ihan hyvä, että se päiväkoti aukeaa ensi viikolla.


17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Otteita viimeaikaisista keskusteluista lapsen kanssa: Olemme ulkona kävelyllä. Lapsi kerää kukkia ja ojentaa minulle katkenneen koiran...

Puhumme muumia

1.8.13 Satu Kommentteja: 29


Otteita viimeaikaisista keskusteluista lapsen kanssa:

Olemme ulkona kävelyllä. Lapsi kerää kukkia ja ojentaa minulle katkenneen koiranputken:
- Ota vastaan vaatimaton lahjani. Se on alppitähti!

Syömme aamiaista. Kysyn, laitetaanko maitoa puuron sekaan. Lapsi nyökkkää ja sanoo pokerinaamalla:
- Parempi liikaa, kuin liian vähän.

Teemme eteisessä kauhealla kiireellä lähtöä. Kauppa on sulkemassa, ja kersan toinen kenkä on hukassa:
- Se on varmaankin yksinäisillä vuorilla.

Ruokana on kalaa. Lapsi tuijottaa annosta ja heittää haarukan lattialle.
- Kahdeksan särkeä. Lähden etelään.

Venyttelen eteisen matolla juoksulenkin jälkeen.
- Ei hätää. Ei se välttämättä koidu kuolemaksi.



Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että meillä katsotaan aika paljon muumeja. Olen jollain tavalla aina arvellut, että lapset ovat liima-aivoja. Puolivahingossa lausutut perkeleet ainakin tarttuvat mieleen kuin raatis kärpäspaperiin. Silti en oikein käsitä sitä, että kolmevuotias pystyy muistamaan ulkoa televisiosarjasta kokonaisia lauseita ja soveltamaan niitä oikeassa kontekstissa kesken oikean keskustelun. Mielenkiintoista on myös se, että kersa tiputtelee dialogia vain heikommalla kielellään eli suomeksi. Islanninkielisten lastenohjelmien kanssa ei tapahdu samaa.

Ensi kesänä hankin sille sivuosan teatteri Emmasta.

29 kommenttia:

Mitä tuumaat?