Mulla ja nuoremmalla pikkusiskollani on kuuden vuoden ikäero. Muistan, kuinka se 9-vuotiaana salapoliisina osasi paljastaa äidille vaatehuo...

Se pieni sisko

28.6.13 Satu Kommentteja: 8

Mulla ja nuoremmalla pikkusiskollani on kuuden vuoden ikäero. Muistan, kuinka se 9-vuotiaana salapoliisina osasi paljastaa äidille vaatehuoneeseen tekemäni kaljakätkön. Tai kuinka se muutamanakin perjantai-iltana muisti kotimme eteisessä kuiskata kovaan ääneen, että repussani oikeasti pullottaa villasukkaan kääritty Gin Lemon eikä ylimääräinen villakerrasto. Priceless.

Kuva: Flickr/Anuradha Sengupta
Se on mua edelleen kuusi vuotta nuorempi, mutta tekee kaiken vähän isommin. Tämä sen uusin tempaus on aika hyvä. Se halusi hakea vähän haastavampaa työpaikkaa. Sitten se soitti yksi päivä Skypellä ja ilmoitti, että lähtee kahden viikon päästä Afganistaniin kehittämään julkista hallintoa.

Yritin eilen pestä sormiväririhmastoa pois vessan seinästä. Samaan aikaan tyyppi opetteli sitomaan hijabia ja mietti, missä päin Kabulia myydään salaattia. On tultu aika pitkän matkan sieltä omakotitalon eteisen rappusilta, jossa perjantai-iltana kiljun kurkku suorana, että oliks pakko tulla pilaan mun elämä?!?!

Nyt on isosiskon sydän vähän syrjällään. Kyllä se siellä pärjää. Pärjäähän?

PS. Neiti pussikaljapoliisi aloitti vastikään Kabulista kertovan blogin, 1001 Kabul, joka kertoo länkkärin elämästä Kabulissa. Jos aihepiiri kiinnostaa, kannattaa vilkaista.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Islanti on monella tavalla ihan pimeä paikka. Kelatkaa esimerkiksi seuraavia yksityiskohtia: Kuva: Björgvin Hilmarsson . 1. Islanniss...

Hurmaava Islanti

26.6.13 Satu Kommentteja: 42

Islanti on monella tavalla ihan pimeä paikka. Kelatkaa esimerkiksi seuraavia yksityiskohtia:

Kuva: Björgvin Hilmarsson.
1. Islannissa ei ole sukunimiä. Puhelinluetteloissa jengi on aakkostettu etunimensä mukaan. Lapsen etunimen perään tulee useimmiten isän (joskus äidin) etunimi ja islanniksi tytär tai poika. Jón Jónsson on siis Jón Jóninpoika.
2. Johtuen kohdasta 1. keskustelunaihetta "otatko naimisiin mentyäsi miehesi sukunimen" ei ole.
3. Johtuen kohdista 1. ja 2. islantilaisissa postiluukuissa on ihan sairaan isot nimikyltit, tyyliin:

Skarphéðinn Arnarson (faija)
Ragnheiður Björgvinsdóttir (mutsi)
Baldur Skarphéðinsson (perheen poika)
Valgerður Skarphéðinsdóttir (perheen tytär)


4. Kaikki ovat täällä ihan oikeasti sukua keskenään. Mun miehen vanhemmat ovat sukua keskenään, samoin naapurin aviopari, mun lapsi on sukua Björkille, presidentille, lastentarhanopettajalle... Sukulaissuhteen läheisyyden voi tarkastaa kätevästi netistä tai mobiiliapplikaation avulla. Koska mä olen muuttanut tänne aikanaan muualta, mieheni ystäväpiiri järjesti minulle maahanmuuttoni kunniaksi "geenibileet".
5. Kerran vuodessa, tammikuun lopussa, jengi syö mädätettyä ja hapatettua ruokaa ja juo perskännit. Kelatkaa sitä krapulaa, kun suussa maistuvat edellisenä iltana nautitut happamat lampaansilmät ja pässinkivekset.
6. Johtuen kohdasta 5. päiväkodeissakin kokeillaan talvisin kaikkia eksoottisia ruokia. Lapseni kuulemma tykkäsi kovasti pissanhajuisesta hainlihasta.
7. Lämmin vesi haisee pierulle.
8. Islannissa on enemmän lampaita kuin ihmisiä. Reilun 300 000 asukkaan maassa päivälehdet ovat hiljaisena uutispäivänä hauskaa luettavaa. "Mies pyydysti ison kalan." "Nainen sai pullopostia." Kun yksi suomalainen valmistui islannin kieli toisena kielenä -kandiohjelmasta viime viikonloppuna, siitä tehtiin juttu illan pääuutisiin. Tv-klipin näkee tästä (itse en ole vieläkään kehdannut katsoa.)


42 kommenttia:

Mitä tuumaat?

"Diamonds are a girl's best friend." Hah. Valetta. Arvostan enemmän omaa tilaa, omaa rahaa ja hartioita, jotka eivät ole jumi...

Eroon niska- ja hartiasärystä?

25.6.13 Satu Kommentteja: 31

"Diamonds are a girl's best friend." Hah. Valetta. Arvostan enemmän omaa tilaa, omaa rahaa ja hartioita, jotka eivät ole jumissa. Onneksi armas mieheni tuntee tarpeeni ja osti minulle viime viikonloppuna valmistujaislahjaksi parhaan mahdollisen esineen: työtuolin, jossa on mahdoton istua kasassa. Jokohan hartiajumi helpottaisi?

Etukeno mahdoton.

Olen viimeisten vuosien aikana kärsinyt jatkuvasta niska- ja hartiajumista. Syy on selvä: istun yli puolet hereilläoloajastani tietokoneen ääressä leuka pitkällä ja selkä kasassa. Ongelma paheni vuodenvaihteessa, kun otin loppukirin Mondon Islanti -matkaoppaan kirjoittamistyössä ja elin muutaman viikon käytännössä vain läppärin edessä istuen.

Tajusin päänupin kannattajalihasten onnettoman kunnon käydessäni tammikuussa kosmetologilla. Olisittepa nähneet hennon kosmetologin ilmeen, kun hän siroilla käsillään yritti hoidon päätteeksi tehdä minulle pienen niskahieronnan. Hih! Hän ei saanut käsiään hartioideni alle.  Siis anteeksi nyt, mutta eihän sun kaularanka liiku ollenkaan. Täähän on täys halko!

Kosmeteologin kommentin innoittamana hain lekurilta lähetteen fysioterapiaan. Kun kuudennen hoitokerran jälkeen makasin viileässä hoitohuoneessa vesihauteessa lämmitetyn hernepussin päällä ja tajusin maksavani joka minuutista noin euron, päättelin, että lämmin pyyhe hartioilla kotisohvalla tulee paljon halvemmaksi. Lyhytpinnainen kun olen, en jaksanut kokeilla uutta fysioterapeuttia, vaan jätin homman siihen.

Flickr/David Wright

Hieronta auttaa, mutta hyvää hierojaa on pirun vaikea löytää. Olen parin vuoden aikana käynyt kokeilemassa täällä Islannissa pariakymmentä eri hierojaa urheiluhierojista spa-hoitoihin, mutta turhaan. En ole löytänyt sellaista, joka ei sivele vaan hieroo niin että tuntuu. Helsingissä minulla on kaksi hyvää kontaktia. Työmatkalla ollessani käyn joko Kampissa Helsingin Urheiluhieronnassa Kata Sinisalolla tai Organic Spiritillä Anna Doepelilla (jälkimmäiseen tutustuin Vuoden mutsin juoksuhaasteen yhteydessä ja sain aikanaan yhden hoitokerran ilmaiseksi).  Molemmat naiset ovat siroja kuin kauriit, mutta ulkonäkö pettää. Voimaa löytyy pyydettäessä enemmän kuin yhdeltäkään tähän asti kokeilemaltani vakuumipakattua nakkia muistuttavalta bodarihierojalta. Aivan taivaallisia naisia.

Helsinkiin on kuitenkin vähän turhan kallista lähteä hierottavaksi kerran kuussa, eli ongelmalle on pakko löytyä joku ratkaisu kotioloissa. Joogaan kerran viikossa, venyttelen päivittäin ja yritän kävellä hartiat suorassa ja pää pystyssä. Mutta yksikin tunti huonossa työasennossa leuka pitkällä ja hartiat lysyssä läväyttää jumin takaisin. Pistän nyt pelimerkit tämän uuden tuolin varaan.

Olen kolmen päivän ajan käyttänyt tätä uutta polvi-istuntatuolia ja oloni tuntuu jo vähän paremmalta. Polvien nojatessa jalkatyynyyn on selkä pakko pitää suorassa, jos haluaa pysyä tuolin päällä. Jos nojaan liikaa eteenpäin, rämähdän alas ja saan qwerty-merkin otsaan. Jos yritän vääntäytyä perinteiseen työasentooni, kaadun ja lyön kuuppani lattiaan. Kerrastahan sen sitten muistaa.

31 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vihjailin juhannuksen alla upeasta työjutusta, joka näkee päivänvalon maanantaina.  No nyt sen saa kertoa. Jes. Rumpujen pärinää...... S...

Suomen Blogimedia ja Salamatkustaja

24.6.13 Satu Kommentteja: 43

Vihjailin juhannuksen alla upeasta työjutusta, joka näkee päivänvalon maanantaina.  No nyt sen saa kertoa. Jes. Rumpujen pärinää......

Suomeen on tänään perustettu uusi blogimedia nimeltään Suomen Blogimedia, joka kokoaa yhteen Suomen blogiskenen - ja tähän väliin pari mainosretorista adjektiivia - arvostetuimmat ja ammattitaitoisimmat kirjoittajat. Suomen Blogimedian ensimmäisessä aallossa aloittaa Salamatkustajan lisäksi 10 muuta blogia, jotka yhteensä tavoittavat viikoittain yli 100 000 uniikkia lukijaa. Tässä seurassa on sangen päräyttävää olla mukana:

Suomen Blogimedian aloitusbileet pidettiin merellä. Kuvassa vasemmalta: Anu Harkki, Noora Shingler, Dorit Salutskij, Outi Pyy, Susanna Vento, Mikko Puttonen, Hanne Valtari, Katja Lahti ja Hanna Gullichsen. Kuvasta puuttuvat Mari Moilanen ja minä. Kuvaaja: Dorit Salutskij. Veneristelyn tehtiin XO-jahdin kyydissä* upeissa merellisissä tunnelmissa. 

Huippusuositun avokadopastan äiti Hanna Gullichsen ja Iltalehden sivuilta tuttu Mari Moilanen helpottavat suomalaisten arkiruoanlaittoa Safkaa- ja Jotain maukasta -blogeillaan.  Vuoden mutsi -kollegani Project Mama- blogin Katja Lahti naurattaa ja piikittelee ruuhkavuosia eläviä suomalaisia. Urbaanihipsteristä lähiön äidiksi ryhtynyt Hanne Valtari avautuu Lähiömutsissa  autottoman lapsiperheen arjesta Helsingissä.  Noora Shinglerin Kemikaalicocktail edustaa ekonäkökulmaa, kriittistä kuluttamista ja kansalaisaktivismia. Trashion-taiteilija Outi Pyy innostaa blogillaan huippumuodin faneja ja itse tekemisestä kiinnostuneita. DIY-meinikiä löytyy myös KOTOlivingin Anu Harkin tontilta.

Ihanan Kempparin ihana Noora. Kuva: Dorit Salutskij
Aivan mahdottoman hyvä valokuvaaja Mikko Puttonen hämmästyttää Suomen ehkä kauneimmilla muotikuvilla blogissaan. Visuaalista silmänruokaa ja viihdettä tarjoilevat arkea intensiivisesti tulkitsevan valokuvaaja Dorit Salutskijn Paikka auringossa, sekä sisustustoimittajan varmuudella kotiaan kaunistavan Susanna Vennon upea sisustusblogi Varpunen.

Paikka auringossa :) Kuvaaja: Mikko Puttonen.
Törkeän siistiä! Sairaan hyviä blogeja. Upeita kirjoittajia ja kuvaajia ja ennen kaikkea ihan mielettömän tyyppejä. Dream team.

Miten tämä uusi kuvio vaikuttaa Salamatkustaja-blogiin? Blogin aihepiiriin tai kirjoitustyyliin blogimediayhteistyö ei vaikuta millään tavalla. Luvassa on ennestään tuttua ulkosuomalaista näkökulmaa perhearkeen, tunnelmia design-kaupan pyörittämisestä Reykjavikissa ja hyvillä kirjoilla fiilistelyä. Kiroilen edelleen, kun siltä tuntuu. 

Me and my girl. Kuvaaja: Björgvin Hilmarsson.
Suurin muutos liittyy sisätömarkkinointiin ja mainontaan. Olen viimeisen vuoden aikana silloin tällöin käyttänyt teksteissäni aihepiiriin sopivia affiliate-linkkejä ja blogin reunoilla sopivaksi katsomaani bannerimainontaa. Blogin tuotoilla olen ostanut kerran viikossa ison pussin irtokarkkia.

Olen pitänyt tätä blogia yli kolme vuotta ja laittanut siihen satoja tunteja. Olen tehnyt tätä, koska tämä on ollut ihan mielettömän hauskaa, olen tavannut samassa tilanteessa olevia mutseja, tutustunut ihmisiin ja saanut ja jakanut vertaistukea. Koska aika on rajallista, on pakko karsia jostain. Mutta olen tiukassa paikassa karsinut vaikka yöunista, mutta en blogistani. Sitä paitsi olen jatkuvasti halunnut kirjoittaa enemmän ja useammin. Ja nyt siihen on mahdollisuus! Voin tulevaisuudessa uskoakseni tehdä vähemmän jotakin muuta hommaa ja blogata enemmän, koska blogista tulee ainakin jossain muodossa osa työpäivää.

Suomen Blogimedialle. Tsingtsing. Kuvaaja: Dorit Salutskij. 

Älkää pelästykö. En aio hehkuttaa roinaa, jota en itse ostaisi, mainostaa pikavippejä tai lisätä sivun reunoille vitukkeita eli niitä saatanan ärsyttäviä pop up -mainoksia, jotka peittävät puolet läppärin ruuduista ja joiden "sulje"-nappula on kätevästi maastoutettu mainoksen taustaväriin. 

Suomen Blogimedia on erilainen. Teemme fiksua markkinointia. Ja sehän tarkoittaa esimerkiksi tätä:

- Bloggaajille tarjotaan sisältöyhteistyöehdotuksia ja bannerimainontaa. Sisältöyhteistyön (esim. tuotetestauksen) osalta jokainen päättää itse, lähteekö mukaan.
- Bloggaajat tuovat aina ilmi, kun bloggauksessa on kyse sisältöyhteistyöstä. Meidän mielipiteitä ei voi ostaa, joten jos bloggaaja kehuu tuotetta, on hän aidosti sitä mieltä.
- Sisältöyhteistyössä bloggaaja laatii ja vastaa sisällöstä täysin itse. Bannerimainonnassakin kirjoittaja voi tapauskohtaisesti vaikuttaa bannerin ulkoasuun ja viestiin.
- Meiltä mukana olevilta bloggaajilta on pyydetty unelmayhteistyökumppanilistausta, jonka perusteella blogeihin haetaan mahdollisimman hyvin blogien aihepiireihin sopivia yhteistyöprojekteja ja mainoksia. Eli minä en esimerkiksi tässä blogissa tee sisältöyhteistyötä hajuvesivalmistajan kanssa, koska en itse käytä hajuvettä. Sen sijaan lukemiseen, matkailuun, ulkosuomalaisen perhearkeen, lastenhoitoon jne. liittyvät tuotteet ja palvelut ovat asioita, joista minulla voi olla kokemukseen perustuva mielipide.

Ulkosuomalainen elementissään. Itse leivottuja karjalanpiirakoita kääräistynä Polkka Jamin keittiöliinaan. Kuvaaja: Björgvin Hilmarsson.

Piilomainonta on ja pysyy kiellettynä. Kerromme aina, minkä tahon kanssa teemme yhteistyötä. Yhteistyöpostaukset merkitään selvästi. Itse aion merkitä yhteistyökumppanuudet tähdellä (*) ja kertoa tekstin lopussa, että kyse yhteistyökumppanuudesta.
- Olemassa olevat yhteistyökumppanuudet kuuluvat bloggaajalle. Voin siis myös jatkossa hölistä täällä design-kaupastani, kertoa järjestämistäni Islannin-matkoista ja myydä Vuoden mutsi -kirjaa. 

Reilu tulonjakomalli. Kuvaaja: Dorit Salutskij. 
Suomen Blogimediaan liittyy myös yksi itselleni erityisen tärkeä seikka. Nimittäin reilu tulonjakomalli.

Teistä ehkä jotkut muistavat, kuinka lopetin toimittajana yhteistyön SMF:n ja Hesarin kanssa, koska freelance-toimittajien olisi pitänyt allekirjoittaa avustajasopimus, joka oli täysin naurettava. (Kirjoitin aiheesta täällä.). Sama juttu koskee blogeja. Työtä ei ole mitään järkeä tehdä puoli-ilmaiseksi. Jos monta blogipostausta kuukaudessa vaativa blogiyhteisö maksaa kävijöitä saitille houkuttelevalle bloggaajalleen muutaman satasen suuruista kuukausipalkkiota, on kyse minusta jo melkein vittuilusta. 

Suomen Blogimedian kirjoittajat saavat korvauksen sisältöyhteistyökohtaisesti. Kuukausikohtaista parin sadan euron suuruista könttäkorvausta (jota täydennetään parilla ilmaisella samppoopullolla) ei ole. Suomen Blogimedian kuvio parantaa ammattimaisten bloggaajien ansaintamahdollisuuksia, koska he pystyvät tarjoamaan laadukasta ja kohdennettua sisältömarkkinointia hyvin laajalle joukolle mainostajia. Vilkaisemalla mukana olevia blogeja näkee heti, että tämän blogiyhteistön aihepiirit eivät rajaudu vain tiettyihin kategorioihin. Bloggaajista suurin osa on ammattikirjoittajia tai -kuvaajia, ja melkein jokaisen blogin sisältö syntyy kirjoittajan ammatin harjoittamisen ohessa/takia. Sisältö siis on priimaa. Ja kun priimalla sisällöllä haluaa ansaita, sisältöä ei kannata myydä puoli-ilmaiseksi.

Haluan keskittyä bloggaamiseen työaikana(kin), mutta minulla ei ole itsellä aikaa, osaamista tai kontakteja hakea yhteistyökumppaneita. Mainosmyynti ei ole ydinosaamistani, kirjoittaminen sen sijaan on. Niinpä lähdin mukaan Suomen Blogimediaan.

Salamatkustaja(t). Kuvaaja: Björgvin Hilmarsson

Olen niin täpinöissäni ja innoissani! Mutta entäs te? Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä te lukijani tuumaatte tästä? Kysymyksiä? Kommentteja? Jos en tiedä vastausta, otan selvää. 

*)Yritys on Suomen Blogimedian sisältöyhteistyökumppani, eli tuote/palvelu on saatu ilmaiseksi.

43 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ulkosuomalaisen suurin häviö (maksuttoman kouluruokailun, äitiyspakkauksen, opintorahasysteemin, maksuttoman yliopistokoulutuksen ja lapsil...

Hyvää keskikesää!

21.6.13 Satu Kommentteja: 4

Ulkosuomalaisen suurin häviö (maksuttoman kouluruokailun, äitiyspakkauksen, opintorahasysteemin, maksuttoman yliopistokoulutuksen ja lapsilisän ohella) on se, että missaa juhannuksen. Ei ole kesämökkiä, rantasaunaa tai edes koivuja, joista voisi käydä taittamassa pari oksaa ovenpieleen.

Onneksi juhliminen ei kaatua koivunpuutteeseen. Ratkaisuksi juhannuksettomaan keskikesääni järjestän huomenna juhlat lähimmälle ystävä- ja perhepiirille. Hyvien kemujen resepti on mielestäni varsin yksinkertainen: niissä hetkissä kun elämässä kuuluu olla kuohuviiniä ja suklaata, niitä pitää olla niin paljon, että ne eivät varmasti lopu kesken, vaikka tulisi yllätysvieraitakin. Tätä periaatetta noudattaen huomenillalla nostetaan malja jos toinenkin kandinpapereille, upealle perheelle, hyville ystäville ja yhdelle hiton kivalle työhommalle, josta kerron lisää maanantaiaamuna. (Haluaisin nyt jo, mutten vielä pahus vieköön voi...)

Kivaa kesäviikonloppua kaikille, missä sitten ikinä olettekin :)

Niin pientä kivaa juttua ei olekaan, etteikö sen vuoksi voisi laittaa cava-boksia kylmään ja syödä suklaakarkkeja.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kesäloman alkuun on vielä kolme pitkää viikkoa. Huolimatta muutamista pienistä yksityiskohdista (kuten että työpöytäni pursuaa  to do ennen...

Kesäloman lukulista

18.6.13 Satu Kommentteja: 25

Kesäloman alkuun on vielä kolme pitkää viikkoa. Huolimatta muutamista pienistä yksityiskohdista (kuten että työpöytäni pursuaa to do ennen kesälomaa -muistilappuja ja sähköpostissa on vastaamattomia viestejä pienen kyläkirjaston arkiston verran), en malta olla jo mehustelematta kesälomani lukulistaa. Koska hyvä kesä tarvitsee aina kaverikseen kirjan. Tai ainakin neljä.

Lomalomaloma.

Haluan, että kesälukemistoni viihdyttää, naurattaa tai nappaa kyytiin ja vie matkalle. Näillä pääsee alkuun:

1. Jo Nesbö: Poliisi. Herreguuuuud! Meinasin puraista aamiaisleivän sijasta kieltäni kun tajusin, että Nesböltä on tullut uusi Harry Hole -dekkari. Olin 99,5 prosenttisen varma, että Harry kuoli Nesbön edellisessä teoksessa Aave. Mutta ei näköjään. Voi onnea! Poliisia saa Akateemisen verkkokaupasta* alle 24 euron.

2. Alexander McCall: Harhapolkuja savannilla. Botswanalaisen Mma Ramotswen etsivätoimistosarja on kesälukemista parhaimmillaan. Se viihdyttää, naurattaa ja vie matkalle Botswanaan. En ole lukenut vielä viime vuonna ilmestynyttä Harhapolkuja savannilla, joten nautiskelen ensiksi sen. Ja kun Häähumua lauantaina ilmestyy, hotkaisen sen jälkiruoaksi. Huomasin, että Ramotswen tarinoita on alle kymmenen euron pokkaritarjouksessa Suomalaisen verkkokaupassa*.

3. Tarquin Hall: Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus. Muistuttaa Mma Ramotswea: pieni etsivätoimisto, jonka saamat toimeksiannot liittyvät paikalliseen elämänmenoon kuten sulhais- ja morsiankandidaattien taustojen selvittämiseen. Botswanan sijaan nyt ollaan ristiriitaisessa Delhissä.

4. Jarkko Sipilä: Valepoliisi. Kesän pakollinen suomidekkari on oikein mielellään Takamäki-sarjan uusin. Parhaiten Sipilän kirjat toimivat minulla lenkkiseurana. Varsinkin, kun tämän uusimman äänenä on ihanan möreä-ääninen Veikko Honkanen (siis se DNA-mainosten oravien juoksua selkänahassa aihuttava miesääni). Valepoliisi on 7 h 18 minuuttia pitkä, eli tarinaa riittää ainakin kahdeksaan juoksulenkkiin. Äänikirjat tilaan Elisa Kirjasta.

Mitäs tuumaatte, jäikö listalta puuttumaan jotain oleellista?

(Tiedoksi siis, että tähdellä merkityt ovat affiliate-linkkejä. Vaikka voisivat ne olla lumisadettakin; Reykjavikin kesäkuun lämpötila on edelleen kymmenessä. Jösses.)

25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Rakastan matkustelua sekä vapaa-ajalla että työssä. Parhaita hetkiä reissun päällä ovat ne, joissa kohtaa ihmisiä. Siis ei tapaa ohimennen,...

Rakkaudella Omanista

16.6.13 Satu Kommentteja: 6

Rakastan matkustelua sekä vapaa-ajalla että työssä. Parhaita hetkiä reissun päällä ovat ne, joissa kohtaa ihmisiä. Siis ei tapaa ohimennen, vaan kohtaa. Se pieni hetki, jonka aikana jakaa jotain merkityksellistä ihmisen kanssa, jonka on tavannut aivan sattumalta ja täysin sattumanvaraisessa paikassa, jää mieleen pitkäksi aikaa.

Yksi tälläinen kohtaaminen tapahtui eräällä Mondo-lehden työkeikalla. Suuntasimme yhdessä valokuvaajan kanssa Emiraatteihin. Vietimme reilun viikon Abu Dabissa ja Dubaissa ja ehdimme vierailla pikaisesti myös Omanissa.

Avaraa matkailua.

Muistan, kuinka valokuvaajan kanssa odotimme dubailaisen hotellin edessä omanilaista matkaopastamme, jonka tarkoitus oli viedä meidät kahden päivän mittaiselle kierrokselle Pohjois-Omanin vuoristoon. Pian hotellin pihaan kaarsi nelivetomaasturi. Nilkkapituiseen dishdasha-kaapuun ja omanilaiseen perinnehattuun ja bling bling -aurinkolaseihin pukeutunut nuorimies avasi autonikkunan ja väläytti hymyn. Moi tytöt. Mun nimi on Hani ja mä vien teidät Omaniin.

Hotellilta ajoimme kolme tuntia Omanin rajalle. Aloimme heti jutella paljon ja kaikesta. Muodollinen kohteliaisuus ja ilmoista puhuminen väistyi ensimmäisen vartin jälkeen. Pian pälätimme jo rakkaudesta. Hani kertoi, kuinka hänen elämänsä suurin rakkaus asuu Australiassa. Ja sitten hän kertoi koko stoorin.

Se oli aivan tavallinen työpäivä. Mies oli hakemassa kahta turistia opastetulle retkelle Dubaista Omaniin. Kahden hengen matkaseurue odotti matkaopastaan hotellin pihaan parkkeeratussa matkanjärjestäjän maasturissa. Autoa lähestyessäni miehelle tuli hassu olo. Sydän alkoi kuulemma hakata hurjasti. Melkein pyörrytti. Hän yritti pysyä rauhallisena, koska edessä oli pitkä työpäivä. Mies avasi kuljettajan puoleisen oven, istui ratin taakse, hengähti syvään ja vilkaisi kuljettajanpeilistä takapenkille, jossa istui kaksi australialaista naista. "Siellä hän istui. Tiesin heti, että hän on elämäni rakkaus. Hän lausui nimeni sellaisella tavalla, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Honey."

Kuvaustauko.
Mieletön tarina eteni yksityiskohtaisesti. Ensimmäisestä iltana seurue söi yhdessä illallista. Sitä seurasi kahdenkeskeinen kävelyretki ja vierailu miehen perheen luona. Seuraavina päivinä australialainen nainen ja omanilainen matkaopas juttelivat miltei tauotta ja tapasivat neljä kertaa. Lähtöpäivän iltana vaihdettiin skype-tunnuksia. Tuli uusia tapaamisia. Pari tapasi Dubaissa, joka on maalaismaista Omania vapaamielisempi paikka. Mies venytti penniä matkaoppaan palkastaan, jotta pääsisi käymään elämänsä naisen luona Australiassa edes kerran.

Pariin vuoteen en kuullut matkaoppaasta mitään. Tänään valmistaessani hummusta ja paprikalla maustettua paistettua kalaa (yhdistelmä, jota maistoin ensimmäisen kerran samalla reissulla omanilaisessa turistiveneessä), matkaopas tuli jälleen mieleeni. Mietin, mitäköhän hänelle kuuluu. Menin Facebookkiin. Hänen kotikaupungikseen on merkitty kaupunki Australiassa. Tuoreissa valokuvissa hän hymyilee tutunnäköisen naisen kanssa. Sen saman naisen, josta pari vuotta sitten näin taskussa rypistyneitä valokuvia omanilaisilla vuoristoteillä. Voih, rakkautta <3

****

PS. Pieni mainos tähän loppuun. Uusin Mondo-juttuni ilmestyi kesäkuun lehdessä. Juttu ei ole yhtä romanttinen, mutta silti suositeltava. Se nimittäin esittelee Islannin parhaimpia retkiä, luonnonkohteita ja uima-altaita. Jos tilaat lehden allaolevasta linkistä, koltahtaa seuraavan reissun matkakassaani pari ropoa. Vilpitön kiitos.

Mondo - mainio matkailulehti, aloita matkailu kotisohvalta! Katso tutustumistarjous ja tilaa jo tänään!

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kaffismiðja Íslands. Viikon päästä juhlitaan! Saan lauantaina kandinpaprut Islannin yliopistosta. Tämä tilaisuus tuntuu isommalta jutul...

Olen sen arvoinen

15.6.13 Satu Kommentteja: 24

Kaffismiðja Íslands.
Viikon päästä juhlitaan! Saan lauantaina kandinpaprut Islannin yliopistosta. Tämä tilaisuus tuntuu isommalta jutulta kuin kahdeksan vuoden takainen maisteriksi valmistuminen Suomessa.

Opiskeleminen oli tällä kertaa paljon vaikeampaa. Minusta on iisimpää oppia derivoimaan kuin tajuta islannin kielen lauserakenteiden säännöt. Sitä paitsi 2000-luvun ekoina vuosina minä vain opiskelin: asuin yksin, vietin päivät Etu-Töölössä luentosaleissa ja iltaisin urheilin. Myöhäisillat ja viikonloput hengattiin baareissa.

Tällä kertaa tilanne oli toinen. Myöhäisillat ja viikonloput opiskeltiin, koska päivät ovat täynnä työtä ja perhe-elämää. Suoraan sanottuna en vieläkään oikein tajua, kuinka pystyin siihen. Siis lukemaan yli tuhat sivua Islanninsaagoja ja kirjoittamaan niistä esseistä. Tai ymmärtämään, miten erilaiset passiivirakenteet muodostetaan.

Siispä. Olen todellakin ansainnut ihan hiton hyvät juhlat. Koska nämä bileet järkätään vain kerran, en halua viettää niitä kahvinkeittimen ja kakkutarjottimen takana. Niinpä soitin kotikatuni varressa sijaitsevan suosikkikahvilani pitäjälle ja kysyin, voisikohan kahvilaa mitenkään vuokrata yksityiskäyttöön lauantai-iltana. No sehän järjestyy! Pari tuntia Islannin parhaiden baristojen valmistamaa kahvia ja lähileipomon suklaakakkua. Mies lupautui kärräämään vinyylilevyt ja skumpat paikalle. Ja lopuksi joku muu siivoaa tiskit.

PS. Koska täysin toimeeton en osaa olla, päätimme ystäväni kanssa pitää juhlia edeltävänä iltana karjalanpiirakkasulkeiset.

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kolmevuotiaan kanssa sairaan aikaiset aamut ovat taaksejäänyttä elämää. Pätkä kuorsaa miltei aina vähintään kasiin. Paitsi toissa-aamuna, j...

Aamulla aikaisin

13.6.13 Satu Kommentteja: 13

Kolmevuotiaan kanssa sairaan aikaiset aamut ovat taaksejäänyttä elämää. Pätkä kuorsaa miltei aina vähintään kasiin. Paitsi toissa-aamuna, jolloin se ponkaisi pystyyn puoli kuusi ja ilmoitti kirkkaalla äänellä ettei enää yhtään väsytä ja haluaisi katsoa nyt Muumipeikkoa viidakossa. Päiväkodin aukeamiseen on kolme ja puoli tuntia. Minä olen nukkunut viisi. Työnsin muumit dvd-soittimeen ja toivoin, että voisin jatkaa sohvalla unia feikaten että muka seuraan piirrettyä. Esitykseni meni läpi puoli tuntia, jonka jälkeen alkoi käsivarren töniminen: Äiti älä nuku. On tullut daaaguuuur. Ei oo enää nótt. Herääääää jooooooo. Ekki soooovaaaa.

Univaje yhdistettynä Tarzan-asuun pukeutuneeseen valkoiseen läskiin virtahepoon lyhentää muuten sytytyslankaa aika nopeasti. Tajusin hyvin pian, että ainut keino selvitä aamunavauksesta ja välttää koko päivän valahtaminen vitutuksen mustaan aukkoon on lähteä ulos. Päätin viedä skidin brunssille kilsan päässä sijaitevaan Bergssonin-kahvilaan, joka on arkisin auki seiskasta seiskaan. Kävelimme hiljaisen kaupungin läpi. Olimme paikan ainoat aamurvirkut vieraat. Tilasimme aamiaissetin, lapselle maitolasillisen ja minulle paljon kahvia. Voitelimme leipää ja keskustelimme juuston koostumuksesta. Kasin aikaan kersa simahti kahvilan sohvalle. Käytin härskisti tilaisuuden hyväksi ja aloin lukea kännykällä blogeja. Join lisää aamukahvia. Puoli yhdeksältä  lähdimme vatsat täynnä (ja ilman kotona odottavia tiskejä) arkipäivään. Kersa päiväkotiin, minä töihin. Tai siis oikeastihan käytin yrittäjän vapautta: menin kotiin vetämään hirsiä ja vietin supertehokkaan iltapäivän.








13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tällä viikolla tulee kuluneeksi tasan vuosi Suomi PRKL! Design -kaupan avaamisesta. Olen siis ollut osakkaana suomalaisessa design-kaupass...

Muistilista suunnittelijalle - näin saat tuotteesi kaupaksi

11.6.13 Satu Kommentteja: 10

Tällä viikolla tulee kuluneeksi tasan vuosi Suomi PRKL! Design -kaupan avaamisesta. Olen siis ollut osakkaana suomalaisessa design-kaupassa 365 päivää. Olen edelleen hengissä, enkä ole tehnyt konkurssia. Mielestäni se on aika hyvin, kun muistaa, että takana on se kaikkien yrittäjien vaikein toimintavuosi.

Hetkeni julkimona paikallisessa juorulehdessä.

Katehinnoittelun, Islannin stasimaisten tullisäännösten, muumimukien, tukkurien toiminnan, viemäritukosten handlaamisen, pankkineuvottelujen ja Marimekon kesäuutuuksien lisäksi on tullut opittua aika paljon kaikenlaista.  Koska kauppa on keskittynyt myymään suomalaista designia, lukijoitani -  heidän joukossa lienee myös muutamia suunnittelijoita tai oman tuotemerkin kanssa aloittelevia - varmaankin kiinnostaa eniten se, miten omia tuotteita saa myytyä vähittäiskaupoille. Olen sitä mieltä, että jakamalla ideoita saa lopulta itsekin enemmän. Siispä tarjoan ensimmäisen vuoden varrella mukaan tarttuneet vinkkini suunnittelijoille. Olkais hyvät.

1. Pidä myyntiviestisi todella lyhyenä. En ehdi lukea 40 rivin mittaista sähköpostiviestiä, jonka ensimmäinen kappale kertoo matkastasi Islantiin tai vierailustasi kaupallamme. Kerro sen sijaan ensin, mitä tuotteita sinulla on myynnissä. Delete-nappula on aika herkässä, kun inboksiin törähtää päivittäin kaikennäköisiä sähköposteja yli sata.

2. Tarjoa lyhyessä viestissä relevanttia informaatiota. Tarina siitä, kuinka tuotemerkkisi sai alkunsa, voi olla kiinnostava. Mutta sen perusteella yksikään kauppias ei tee ostopäätöstä. Kerro, mitä myyt ja mistä/missä ne on valmistettu (esim. pyöränkumista valmistettuja kaulakoruja), jos tuotteellasi on nostetta, kerro siitä lyhyesti (tuotteitani on hehkutetu Monoclessa, suomalaisissa blogeissa tms. ja laita mukaan linkit juttuihin), kerro toimitusehdot (incoterms + mahdolliset vähimmäistilausmäärät) ja mikä tärkeintä: lähetä kuvia ja kerro hinta. 

Lastenvaatemerkki Blaa! osasi myydä: lähettivät samassa viestissä kuvaston, hinnaston ja toimitusehdot.  Teimme tilauksen kolmen päivän kuluttua ja ostin kuormasta kersallekin apinamekon. (PS. Matsku on luomupuuvillaa.) 

3. Lähetä heti ensimmäisessä viestissä kuvamateriaalia. Design-tuotetta on mahdoton myydä, jos siitä ei ole kuvamateriaalia. Ennen kuin myyt, laita kuvapuoli kuntoon. Älä lähetä 10 megan kokoisia jpg-tiedostoja, ne tukkivat sähköpostit. Lähetä low-res-kuvia tai selkeä linkki kuvagalleriaan. Älä sano, että tuotteista löytyy kuvia Facebook-sivuiltani. Etsimiseen menee ylimääräistä aikaa, eikä sellaista ole. Lähetä sen sijaan suora linkki Facebookissa olevaan kuvakansioon. Tässä kohtaa kauppias joko kiinnostuu tuotteesta tai sitten ei. Ennen kuin hän tekee ostopäätöksen, on katsottava hintaa.

4.  Jos kauppias syttyy tuotteesta, on seuraava kysymys aina se, mitä tuote maksaa. Lähetä heti ensimmäisessä viestissä hinnasto. Tai sano selvästi, että lähetät heti hinnaston, jos ostajalla on kiinnostusta. Isoin turn-off on se, että myyjä ei itse tiedä, mitä tuote maksaa. Jos teet uniikkituotteita, joiden tukkuhinta vaihtelee, olet heikoilla. Paitsi jos tuotteesi ovat niin upeita ja mahtavia, että niitä on kerrassaan pakko saada ja kauppias on valmis ottamaan riskin. Harvoin on.

Kun sisäänostohinta on selvillä, lasketaan toimituskulut, kate ja lisätään hintaan alv ja katsotaan, muodostuuko hinnasta sellainen, että kyseinen tuote kävisi sillä kaupaksi. Tuotteessasi ei välttämättä ole mitään vikaa, vaikka se ei kelpaakaan myyntiin. Jokainen markkina ja jokainen kauppa on erilainen; kauppiaan pitäisi tuntea asiakaskohderyhmänsä niin hyvin, että hän tietää, mistä jengi on valmiita maksamaan. (Alussa kauppias tekee aina huteja. Siksi se ensimmäinen toimintavuosi onkin kaikkein vaikein.)

Räsymattoa myydään ensisijaisesti laadukkaana mattona eikä kierrätystuotteena, vaikka se sitä onkin.

5. Oman kauppamme - ja design-tuotteita myyvien kauppojen kohdalla yleisestikin - ekologisuus tai kierrätysmateriaalien käyttö ei ole myyntivaltti, vaan se on itsestäänselvyys. Jos matto, joka on valmistettu kierrätetystä farkkukankaasta, näyttää rumalta tai on liian kallis, ei sitä kannata ostaa vaikka se olisi miten hyvin kierrätetty. Joka toinen pieni suomalaissuunnittelija myy tuotteitaan seuraavilla adjektiiveilla: ekologinen, leikkisä, hauska, laadukas, kierrätysmateriaaleista valmistettu. Jos haluat erottua, keksi jotain uutta.

6. Harkitse tilimyyntivaihtoehtoa. Jos kauppias tuntuu luotettavalta ja haluaisit suunnittelijana jakaa riskiä ja saada hyllytilaa tuotteellesi, tarjoa luomuksiasi aluksi tilimyyntiin, eli saat tuotteista maksun, kun ne ovat menneet kaupaksi.

7. Ota etukäteen selvää, mitä kauppa myy. Meille on tarjottu myyntiin mm. suomalaisia ruohonleikkureita ja lihasäilykkeitä. Ei varmaan yllätä ketään, että ei tullut kauppoja.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Nyt puhun lyhyesti, sillä kuvat puhukoon puolestaan. Takana on viikko aktiivilomailua meikäläisen opastuksella Pohjois-Islannissa. Ehkäpä t...

Islantilainen kesäloma

7.6.13 Satu Kommentteja: 20

Nyt puhun lyhyesti, sillä kuvat puhukoon puolestaan. Takana on viikko aktiivilomailua meikäläisen opastuksella Pohjois-Islannissa. Ehkäpä täydellisyys on jotain tämänkaltaista:

Tauon paikka.

Vesiraja.


Pysähdys varikolla.

No anna nyt pusu!

Jos ette pahastu, niin pieni mainos tähän perään. Seuraava samanlainen matka järjestetään elo- ja syyskuun vaihteessa. Matkatoimistosta kertoivat juuri, että muutama paikka on vielä jäljellä.



20 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Terveisiä työmatkalta Pohjois-Islannin auringon alta! Persusta on treenattu ratsatsamalla, päätä melkein särkee hienoista maisemista ja naa...

Operaatio Lipstick ja toinen hyvä esikoinen

6.6.13 Satu Kommentteja: 6

Terveisiä työmatkalta Pohjois-Islannin auringon alta! Persusta on treenattu ratsatsamalla, päätä melkein särkee hienoista maisemista ja naama paloi auringossa. On uitu, syöty kalaa, kuultu tarina merilehmistä ja huomenna kävelemme mm. tulivuoren päällä. Olisipa mun kaikki työmatkat yhtä upeita! Laitan kuvia heti, kun kotiudumme täältä paratiisista. Tai siis jos kotiudumme - mies nimittäin löysi internetistä kohtalokkaan myynti-ilmoituksen. Tässä hevostilan kupeessa olisi iso maapläntti myytävänä. Hehheh.

Kuva: Otava
Ennen kuin hyppään hevosenselkään ja suuntaamme jälleen töltäten kohti vuonon rantaa (bongasimme vuonossa muuten eilen valailta!), on pakko tässä kesäfiiliksessä hehkuttaa myös vähän kesälukemisesta. Nimittäin kahta aivan erityisen hyvää kotimaista esikoiskirjaa. Suosittelen niitä molempia kesäseuraksi, vaikka ne eivät tyyliltään voisi ollakaan kauempana toisistaan.

Toinen on kevyt chic lit seksiseikkailuja diggaavasta sotakirjeenvaihtajasta, toinen on intensiivisellä tavalla haikeamielinen tuplatarina (kaksi kertojaääntä, kaksi päätarinaa) ihmisen mielen hajoamispotentiaalista ja siitä, millaisena vasarana ihmissuhteet - yleensä juurikin rakkaussuteet - voivat toimia.

Pia Heikkilän Operaatio Lipstick on kuin Shakiran semisti seksikäs vetkutusbiisi pyllyä kohottavassa tennishameessa - mielellään hiekkarannalla alkuillasta ensimmäisen skumppalasillisen jälkeen. Huulipuna on railakas kirja auringonottoseuraksi, perjantai-illan kaveriksi tai matkalukemiseksi. Etu- ja takakannen väliin mahtuu seksin, komeiden miesten ja actionin lisäksi kiinnostavia yksityiskohtia kreisistä ekspattimenosta Kabulissa.


Kuva: WSOY.
Virpi Pöyhösen Hän rakastaa minua on hiljaa soitettu Nina  Simonen mollivoittoinen biisi polviin asti ulottuvassa sadetakissa mökin terassilla. Siinä kynnetään ystävyyssuhteita, perhesuhteita ja ennenkaikkea rakkaussuhteita. Tätä kirjaa luetaan rauhassa ja mielellään yhdeltä, korkeintaan kahdelta istumalta. On toimittaja, joka aloittaa suhteen naimisissa olevan työkaverinsa kanssa. On huoneeseensa linnoittautuneita japanilaisnuoria, yksi kadonnut käsilaukku ja itseään vaihto-oppilasvuoden jälkeen etsivä nuori tyttö. Kirjan synnyttämät tunne-elämykset ovat hämmästyttävän voimakkaita. Useammin kuin kerran kirjaa lukiessani koin kuiskaavani kirjan henkilölle Mä niin tiedän, miltä susta tuntuu.

Hän rakastaa minua tuli jäsenkirjana Pienestä Esikoiskirjakerhosta. Sen voi hankkia myös mm. e-kirjana Elisa Kirjasta. Operaatio Lipstick ilmestyi suomeksi tällä viikolla, joten sen pitäisi olla jo kirjakaupoissa. Kirja ilmestyi ensin englanniksi (en ole itse ehtinyt vielä lukea sitä suomeksi), ja ehkä joku tarkkasilmäinen lukija muistaa, että minun piti olla mukana tekemässä kirjaa suomeksi. No, se homma kaatui muihin työkuvioihin, mutta uskon, että suomennoksesta tuli siitä huolimatta varsin hyvä ;)

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos pitäisi piirtää tyytyväisyys, kuvaisin hevosen keväisessä ulkoilmassa syömässä apilaheinää. Hevosen helppo elämä on kiinni parista pe...

Hevosenelämää

3.6.13 Satu Kommentteja: 6


Jos pitäisi piirtää tyytyväisyys, kuvaisin hevosen keväisessä ulkoilmassa syömässä apilaheinää. Hevosen helppo elämä on kiinni parista perusasiasta:

- Sosiaalisuus. Yksi juoksee, lauma juoksee.
- Vastavuoroisuus. Jos sä rapsutat mun bebaa, mä rapsutan sun.
- Pikkuasiat pikkuasioina. Jos tuulee naamaan, käännetään takapuoli tuuleen päin ja jatketaan, mitä oltiin tekemässä.
- Hedonismi. Kun näköpiirissä on herkullista ruokaa, isketään heti kiinni.
- Huumori. Pieraisemalla saa aina jonkun ratsastajista nauramaan. 

Lähden huomenna hevostelemaan Pohjois-Islantiin. Viikon päästä näette ihania hevoskuvia ja saatte raporttia tölttimatkan käänteistä. Voi miten siisti työprojekti. Melkein kuin lomalle lähtis!

Raps, raps.



6 kommenttia:

Mitä tuumaat?