Lapsen opettamisen kaksikieliseksi on välillä aivan toivotonta hommaa. Tänään aamulla se pyysi maitoa. – Mammaaaa, eg vil mjoolk. – Mite...

Suomen kielen alkeet

31.5.13 Satu Kommentteja: 27

Lapsen opettamisen kaksikieliseksi on välillä aivan toivotonta hommaa. Tänään aamulla se pyysi maitoa.

– Mammaaaa, eg vil mjoolk.
– Miten pyydät suomeksi?
– Mammaaaa, eg vil mjoolk.
– Sanotko saman suomeksi. Mitä se valkoinen juoma on suomeksi?
– Eg vil mjoooooolk. (ja nauraa päälle)

Kuva: Mauve/Flickr
– No älä nyt viitsi kiusata, tiedät kyllä mitä se valkoinen juoma, jota säilytetään jääkaapissa ja joka tulee lehmästä, on suomeksi. Eli pyydätkö uudestaan.
– MJOOOOOOOOOLK. 
– Äiti puhuu suomea. Joten puhu säkin mulle suomea, jooko?
– Eg viiiiiil mjoooooolk (huutaen jo kohtuullisen kovaa). Mamma taaaaalaaa islenskuuuuuu.

Vittu.

– Mammaaaa, eg vil mjoolk.
Ei kun pyydä suomeksi nyt, niin me päästään lähtemään. Tuolla ulkona sataa ja pitäisi pukea kurahousut ja siihen menee aina ihan törkeän pitkä aika.
– MJOOOOOOOOOOOOOLK. 
– No en kyllä anna, ellet pyydä suomeksi! (hermoni alkavat tehdä lähtöä)

Lapsi kantaa jääkaapin eteen jakkaran, kiipeää sen päälle seisomaan, avaa jääkaapin ja osoittaa maitotölkkiä. Argh. Jos lähtö viivästyisi vielä minuutinkin, kersa missaisi päiväkodin aamupuurotarjoilun. Perjantaiaamun aikataulu ei mitenkään veny puuronkeittoon, joten jouduin antamaan periksi ja kaatamaan lasiin maitoa. Lapsi otti huikan lasista ja totesi sitten että:

– Mamma, mä haluan olla prinsessanakki.

27 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kas. Kello on puoli yksi yöllä, ja mä olen edelleen hereillä. Ja netissä. Vastasin tänään noin 40 sähköpostiviestiin, lähetin satakunta vi...

Aikasyöpöstä hyvää iltaa

31.5.13 Satu Kommentteja: 4

Kas. Kello on puoli yksi yöllä, ja mä olen edelleen hereillä. Ja netissä. Vastasin tänään noin 40 sähköpostiviestiin, lähetin satakunta viestiä kolmesta eri sähköpostiosoitteesta (fucking multitasking, I say), päivitin neljää Facebooktiliä, vaihdoin oman Facebookin profiilikuvan, koska yksi kaverini sanoi, että vanhassa kuvassa mulla oli jotenkin rasvainen tukka (hei dude, se oli geeliä), hengasin omassa naamakirjassa katselemassa, mitä muut tekeävät. Luin blogeja. Lounastauon jälkeen yritin taas käyttää sitä saamarin Twitteriä, mutta turhaan. En osaa! Siellä hengaa fiksuja ja fiksua esittäviä toimittajia ja tutkijoita kommentoimassa kaikkea älykästä. Mä olen sen 140 merkin kanssa kuin vieraalla kielellä solkottava suomalainen Islannissa: vaikutan hiljaiselta, ujolta ja vähän tyhmältä.

Tähän kaikkeen virtuaaliseen yhteydenpitoon meni päivästä ainakin viisi tuntia. Siis melkein kolmannes valveillaoloajasta. Aika sairasta!  No ainakin niska-hartiaseudulla on.

Olohuoneen toisella puolella lehtikuvia parhaillaan editoiva mies lähetti mulle äsken linkin videopätkään, joka minunkin kuulemma kannattaisi katsoa. En ole vielä ihan varma, pitäisikö tuo kuitti ottaa vittuiluna vai huolestuneen aviomiehen hätähuutona. Tai ehkä se vain ajatteli, että tämä video on todella hieno. Onhan se. No mä laitan nyt tämän koneen kiinni ja käyn kysymässä siltä ihan kasvotusten.





4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vihdoin jalkojen alla Islanti! Saavuin kotiin, halin lapset ja miehen, heitin juoksukamat pesuun ja kodin hiljennyttyä aloin lukea läpi juo...

Kympin suoritus

28.5.13 Satu Kommentteja: 8

Vihdoin jalkojen alla Islanti! Saavuin kotiin, halin lapset ja miehen, heitin juoksukamat pesuun ja kodin hiljennyttyä aloin lukea läpi juoksuporukamme kymppifiilistelyä. Hikeä, skumppaa ja vain yksi lyhyt sadekuuro. Kiitos Paula, Dorit, Katja, kiitos Maria avusta ja tsempistä kisapaikalla, kiitos Lähiömutsi-Hanne, kiitos Valeäiti-Hanne, kiitos Liina, kiitos Sara, kiitos Leena, kiitos Katariina (toivottavasti sun nilkka paranee pian!), kiitos Tessa (Islannissa nähdään ü). Kiitos myös EmmyAurora ja JenniJee, oli mahtavaa tavata teitäkin viimein kasvotusten! Olette kaikki aivan parasta lenkki- ja juttuseuraa.

Naisten kymppi oli täydellinen urheilutapahtuma (okei, lavalla esiintyivät Vicky Rosti ja Yön Olli Lindholm - mutta olen niin fiiliksissä juoksuseurasta, itse tapahtumasta ja juoksemisesta, että en viitsi nillittää edes niistä, tai lounaspussista löytyneestä Forssan majoneesikanasalaatista).

- Pystyin juoksemaan koko matkan. Kolmen kuukauden treenaamisen jälkeen hölkkäsin maaliin ajassa tunti ja noin kymmenen minuuttia. Wow.
- Pystyin pälisemään koko lenkin ajan. Muistan sanoneeni Katjalle ja Doritille lähtöviivalla, että pyörtymisvaarasta johtuen en aio sanoa matkan aikana sanaakaan. Lenkkeilyharrastus on todella nostanut kuntoani.
- Kaikki muutkin pälisivät. En nähnyt kenenkään tuijottavan silmät kiiluen sykemittaria. Sen sijaan kuulin kaikkien puhuvan keskenään. 20 000 naisjuoksijan vaaleanpunaisesta juoksumadosta kuului rauhoittava papatus. Tässä juostaan ja jutellaan, no hätä.
- Palauttava hieronta vei lihaskivun. Organic Spiritin upeat hierojat antoivat palauttavaa hoitoa reilun vartin jokaiselle juoksijalle. Bebalihakseni eivät olleet seuraavana päivänä yhtään jumissa.
- Lasillinen kuoharia lenkin jälkeen nousi päähän kuin normioloissa nautittu pullollinen. Ihanan riittoisaa.
- Haluan juosta lisää. Tämä ei todellakaan jää tähän. Naisten kympillä oli mukana kymmenen hengen juoksuporukka, joka on osallistunut 30 vuoden ajan jokaiseen Naisten kymppi -tapahtumaan. Respect. Että eiköhän vetäistä tällä porukalla 60-juhlavuoteen asti? Valmentaja-Harri tsemppipeukkuineen olis silloin jo jotain sata vee.

Tuotteet testissä: tähän Siggin tilaihmeeseen mahtuu kokonaisen viinipullon verran nestettä.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen ollut yksin Suomen-matkalla viisi päivää. Asun ihanan ystäväperheeni luona Ullanlinnassa. Maailman kotoisimman city-asunnon parvekkeel...

Äidistä ja tyttärestä

24.5.13 Satu Kommentteja: 32

Olen ollut yksin Suomen-matkalla viisi päivää. Asun ihanan ystäväperheeni luona Ullanlinnassa. Maailman kotoisimman city-asunnon parvekkeelta näkee puistoon, josta yksi osa on rajattu lasten leikkipaikaksi. Tänään aamulla aamukahvia hörppiessä seurasin, kuinka läheisen päiväkodin ryhmä - kymmenen neonkeltaisiin ulkoiluvaatteisiin puettua hukkapätkää - valtasi hiekkalaatikot ja keinut. Viime päivät sisälläni kehittynyt ikävämöykky ainakin kolminkertaistui.

Kun kaksi vuotta sitten pääsin muutamaksi päiväksi yksin työmatkalle, olin haljeta onnesta. Omaa aikaa, rauhaa, katkeamattomat yöunet ja tieto siitä, että voin pysähtyä kaupassa katseleman asioita ilman, että kukaan alkaa huutaa. Ja nyt vetistelen, kun näen neljän päivän erossa olon jälkeen naapurissa neonkeltaisia ulkoiluliivejä.

Siitä on tullut lapsi!
Vasta reilu vuosi sitten pystin ensimmäisen kerran vilpittömästi sanomaan, että on ihanaa, kun minulla on lapsi. Ensimmäinen vuosi oli kaamea karuselli. Rintaruokinta, yöheräilyt, lapsen vatsavaivat, loputtomat vaippasulkeiset, kommunikoinnin mahdottomuus. Oli ahdistavaa, kun ei voinut tietää, tekeekö jotain oikein vain väärin, kun palaute on muotoa VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Toinen vuosi oli vähän parempi. Lapsi nukkui pidempään ja alkoi syödä normaalia ruokaa. Viestintä ja tekeminen oli kuitenkin vielä täysin yhdensuuntaista. Vaihdoin vaippaa, nukutin, syötin, nukutin, syötin, puin, riisuin, kylvetin, nukutin, syötin, laitoin supon. Vuorokauden ympäri kestävän raadannan tuloksena sai (ehkä) aikaiseksi kolmen tunnin katkeamattomat yöunet tai yhden hymyn. Itseäni ei ihan kauheasti vieläkään naurattanut.

Kolmannen vuoden aikana lapsesta alkoi tulla sosiaalinen ihminen ja minusta tervejärkinen. Katu on muuttunut kahdensuuntaiseksi. Minusta ei enää tunnu siltä, että yritän kantaa pimeää ilmaa säkillä ulos talosta. Me voimme keskustella. Lapsi kertoo, kun sitä harmittaa. Useimmiten se osaa kertoa syynkin. Nykyään minä en tee sen eteen asioita ja arvaile sen jälkeen, tykkäkö se vai ei. Nykyään me teemme asioita yhdessä. Minä annan sille, se antaa minulle. Se kysyy, onko harrrrtijat kipeet, voiko ma nudda (nudda on islantia ja tarkoittaa hieroa). Mä kysyn perjantaina päiväkotipäivn päätteeksi, käydäänkö ostamassa jäätelöt.  Saan vastaukseksi joo, mä haluun kaks. Meistä on tullut tiimi.

Ei tule kuulkaa tuttipulloa ikävä.

Kaksi ensimmäistä vuotta olisi mennyt vähemmän paniikissa, jos olisin oikeasti tajunnut, miten hienoa ja palkistevaa oman lapsen kanssa oleminen voikaan olla. Mutta eihän tällainen tyyppi usko, ennen kuin itse kokeilee.

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Joissakin asioissa minulla on äärimmäisen kehno muisti. Kävelin eilen Suomalaisen Kirjakaupan käytävää. Iskin polveni myyntipöytään, jossa...

Hyvää ruokaa myötä- ja vastamäessä

21.5.13 Satu Kommentteja: 4


Joissakin asioissa minulla on äärimmäisen kehno muisti. Kävelin eilen Suomalaisen Kirjakaupan käytävää. Iskin polveni myyntipöytään, jossa luki Häälahjaideoita. Siinä kirotessani tajusin, että olen totaalisesti unohtanut hääpäivämme. Se oli toukokuinen arkipäivä noin kolme vuotta sitten, kun kävelimme farkut jalassa maistraattiin. Sää oli aurinkoinen, mutta pirun tuulinen. Lapsi kulki mukana kannettavassa vauvan turvaistuimessa. Siskoni huijattiin mukaan todistajaksi (eikä se luultavasti ole vieläkään antanut anteeksi sitä, että emme kertoneet etukäteen ettei nyt ollakaan passinhakureissulla).

Päätin ottaa kohtalosta niskalenkin ja ostaa miehelle lahjaksi kirjan. En hankkinut vasemman polven löytämää rakkausrunokokoelmaa tai Kama Sutraa. Menin keittokirjahyllylle. Ostin Safkaa. Koska olenhan sitä mieltä, että myötä- ja vastamäessä parhaat vauhdit antaa hyvä ruoka.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voi pojat ja tytöt, katsokaa tätä: Suomeen luvattu sääennuste laittoi hymyilyttämään: kartalla keltaisia palluroita ja lähes +20 astet...

Haloo, Helsinki

18.5.13 Satu Kommentteja: 10

Voi pojat ja tytöt, katsokaa tätä:



Suomeen luvattu sääennuste laittoi hymyilyttämään: kartalla keltaisia palluroita ja lähes +20 astetta. Jösses, siellähän on jo ihan täysi kesä! Voin jättää lapaset, pipon ja villapuseron eteisen laatikkoon.

Huomenna alkaa viikon mittainen Suomen yhdistelmäloma. Siis sopivassa suhteessa työtä ja vapaa-aikaa. Kahdeksaan päivään sain kasatuksi taas aika kunnon hedelmäsalaatin: pari työperäistä kokousta, esiintyminen Turussa, yksi 10 km juoksulenkki, ystävän kanssa uimaan (Stadikka, jee!), pankissa paperiasioiden hoitoa, visiiti Kilroylle (tästä jännästä kuulette lisää vähän myöhemmin) ja vanhojen kauppiskavereiden kanssa tervehenkinen kevätretki saaristoon (JESS!).

Sitä paitsi minulla oli jo vähän ikävä R-Kioskia, Reissumiestä, Sikalaa, Alepan tehokasta kassaa ja sitä tunnetta, kun tekisi mieli juosta liukuportaita alas lähtölaiturille metron saapuessa. Ja hei, en ole vieläkään pitänyt kädessäni tabloid-Hesaria!

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos brittilehti Monocle kirjoittaa Helsingin lähiruokaravintoloita kehuvan jutun, "Monocle kehuu Suomea" on HS.fi:n luetuimpien u...

Islantilaista musiikkia kauneimmillaan

17.5.13 Satu Kommentteja: 8

Jos brittilehti Monocle kirjoittaa Helsingin lähiruokaravintoloita kehuvan jutun, "Monocle kehuu Suomea" on HS.fi:n luetuimpien uutisten listalla ainakin pari päivää. Islannissa pienen maan "meidät on huomattu" -tyytyväisyys näkyy aivan samalla tavalla - paitsi  sata kertaa suurempana. Jos Islanti päästetään kilpailemaan missä tahansa lajissa muita maailman maita vastaan tai Islanti mainitaan jossain itseään isommassa mediassa, ollaan maahan jo melkein julistamassa uutta kansallista liputuspäivää.  Siispä viimeisen parin viikon aikana paikalliset päivälehtien sivut ja islantilaisten kavereideni fb-feedit ovat täynnä tasan kahta asiaa: Eurooviisuja (Ég á líf" = Mulla on elämä) ja Simpsoneita (Sigur Rós kuulemma esiintyy piirrosarjassa joskus tulevaisuudessa. En tosin tiedä, miten. Ehkä Jónsille annetaan ilokaasua Homerin roolia varten.)

Islannissa tehdään kyllä ihan oikeasti paljon ja todella hienoa musiikkia. Kaksi minun mielestäni kauneinta islantilaista musiikkiesitystä eivät tosin ole ihan tältä vuosikymmeneltä.

Vatnsenda-Rósa oli runoilija 1800-luvun Islannissa. Hänen töistään tunnetaan parhaiten erään kauniin rakkauslaulun säkeistöt, jotka tässä tulkitsee ihan mahtavan kauniisti Björk (pahoittelut, videon laatu on aika huono):



Toinen islantilaisbiisi, jota kuunnellessa alkaa aina vähän itkettää, on Maístjarnan eli Toukokuun tähti. Laulun sanat  runoili aikanaan Islannin nobel-kirjailija Halldór Laxness. Kappale kertoo työväenliikkeestä, luokkataistelusta ja köyhien ihmisten kurjasta elämästä. Silti sitä lauletaan usein häissä ja yritysten vuosijuhlissa. Koska se vaan on niin kovin kaunis laulu. Tämä Youtubesta löytämäni paikallisen naiskuoron esitys on kyllä hiuksianostattavan kaunis, vaikka ei sanoista mitään tajuaisikaan:



8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Perheellä on nälkä, pitsaa ei kehtaa tilata toista iltaa peräkkäin ja aika ei riitä mihinkään, mikä pitää kypsyttää uunissa. Mikä neuvoksi?...

Nopea illallinen: pestosovellus

16.5.13 Satu Kommentteja: 7

Perheellä on nälkä, pitsaa ei kehtaa tilata toista iltaa peräkkäin ja aika ei riitä mihinkään, mikä pitää kypsyttää uunissa. Mikä neuvoksi? No pestosovellus.

Rakastan itsetehtyä pestoa ja hyvää pastaa. Raaka-aineet ovat suhteellisen edullisia, ei tarvita uunia ja ruoka valmistuu nopeasti (jos on blenderi tai sauvasekoitin). Loistava pastan keitto-ohje löytyy Hannalta. Sillä välin kun pasta kiehuu, laita peston kanssa hösseliksi. Heitä kaikki pestokastikkeen aineet sekaisin ja anna blenderin tai sauvasekottimen muusata kokonaisuus tahnaksi. Maista. Lisää, mitä tarvitaan: suolaa suolattomaan, öljyä kuivanlaiseen pestoon jne. Tarjoile pastan kanssa. 

Pestosovellus

Iso nippu basilikaa. (Usein heitän sekaan muutakin jääkaapista löytyvää vihreää, kuten lehtipersiliaa tai rucolaa.)
Noin desi kylmäpuristettua oliiviöljyä. 
Kourallinen pinjansiemeniä. (Korvaan ne joskus cashew-pähkinöillä.)
Raastettua parmsesan-juustoa. Noin desi riittää. 
Suolaa.
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna.

Pestosovellus on siitä mainio valmistettava, että sen sekaan voi joustavasti heittää jääkaapin sisältöä ja maku on melkein aina yhtä hyvä. 

Heitän roskikseen mieluummin vaikka käytetyn hehkulampun, mutta en ruokaa. Tänään löysin jääkaapista nahistuneen kaalinpalasen. Se ei ollut tarpeeksi vihreä peston sekaan, joten viskasin sen spagetin keitinveteen ennen pastan lisäämistä. Ajattelin, että lehdykästä voisi saada jänniä aromeita spagettiin. No makuero ei ollut huomattava, mutta sainpa hyvän omantunnon. Sen kunniaksi korkkasin kuoharipullon ruokajuomaksi. 

PS. Facebookissa on kaltaisilleni mainio ryhmä: Hävikistä herkuiksi. Kannattaa tsekata, jos kaalinpalan heittäminen roskikseen vie yöunet.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vietimme tänään jälkikasvun kanssa kahden iltaa kotona. Lojuimme sohvalla ja katselimme Pupu Tupuna -kirjaa. Sen kuvan kohdalla, jossa Pupu...

Muista vauhtisokeus

14.5.13 Satu Kommentteja: 19

Vietimme tänään jälkikasvun kanssa kahden iltaa kotona. Lojuimme sohvalla ja katselimme Pupu Tupuna -kirjaa. Sen kuvan kohdalla, jossa Pupu Tupuna järjestää lelulaatikkoaan, mukelo uskoutui minulle. Isä siivoaa jatkuvasti. Sä et äiti koskaan tee mitään. Olin purskahtamassa epäuskoiseen hohotukseen, kunnes tajusin, että sehän on oikeassa. Enhän mä sen silmissä ole viime talven ja tämän kevään aikana oikeasti tehnytkään juuri mitään. Olen tehnyt päiväkotiroudauksessa yhden vuoron viikossa, en ole siivonnut himassa tai istuskellut leikkipuistossa varttia pidempään tai viettänyt sunnuntai-iltapäivää kirjastossa tai piirtänyt sataa draftia Möröstä paperille. Olen ollut yhtä toimelias kuin pariton sukka.

Kotieläintarha.

Minulla on puolustus valmiina: on ollut niin pirun hässäkkä tehdä kaikkea muuta. Kuluneesta talvesta ja keväästä muodostui töiden kannalta elämäni ruuhka-aika. Mutta ei se hosotus mitenkään puun takaa tullut. Itsehän lupauduin tekemään se kaiken: suorittamaan opinnot loppuun (check), pyörittämään yhtä design-kauppaa (check), kirjoittamaan blogeja (check), lehtijuttuja (muutaman kerkesin), yhden matkaopaskirjan (check), sitoutumaan juoksuharjoitteluun (check) ja keräämään talteen aivotuksia seuraavaa Vuoden mutsi -kirjaa varten (check, ja kustantajakin löydettiin, ja saatiin vähän apurahojakin!).

En aio nyt nyyhkyttää, että voi voi, kun uhrasin lähes kaiken aikani työlleni ja jätin lapsen pääosin isän vastuulle. Tiesin, mihin lähdin. Mieskin tiesi, mihin kelkkaan se aikanaan hyppäsi, kun löimme juomalasit samaan kaappiin. Sitä paitsi isä on lapselle tasan yhtä hyvä vanhempi kuin äitikin. Meillä joskus jopa paljon kärsivällisempi, hauskempi ja kekseliäämpi kuin minä.

En  myöskään aio paukutella henkseleitä, että voi että, miten paljon olenkaan saanut aikaiseksi. Mun elämä vaan on tällaista; motivoidun kiireestä ja paineesta, jos saan tehdä edes suurimman osan ajasta mukavia ja järjellisiä asioita. Ei minua haittaa, että on kesken sata asiaa kerallaan, jos jokaista sataa asiaa  saa edistettyä joka päivä vähän ja jokainen asia tulee noin suunnilleen sovitussa ajassa valmiiksi. Avonaisten projektien kasa ei ole kauhistus, vaan inspiraation lähde. Ulkopuolisen silmissä saatan näyttää työnarkkikselta. Luokittelen itseni kuitenkin vain synnynnäiseksi säätäjäksi - mä olen aina ollut tällainen. 8-vuotiaana maalasin yhden syksyn aikana yökaudet vesiväritöitä, joita kävin myymässä kaverini kanssa ovelta ovelle kotikylän vanhuksille markan kappalehintaan (kolmella markalla sai viisi kappaletta). Äiti yritti jarrutella, mutta turhaan.

Auringonkukan paineensietokyky testissä: islantilainen kevättuuli.

Kukaan ei kuitenkaan jaksa säätää loputtomiin. Mitä kahjompi on kiihdyttämään, sitä tärkeämpää on muistaa välillä katsoa auton ikkunasta ulos, ettei vauhtisokeus yllätä. Koska jos joka kerta iskee jarrut pohjaan sadankolmenkympin vauhdista ja unohtaa käydä vuosihuollossa, joku päivä ne jarrut eivät enää toimikaan. Vaikka välillä säädän täysillä, olen oppinut, että jokaiselle projekteille, liittyi se sitten työtehtäviin, harrastuksiin tai vapaaehtoistyöhön, on asetettava joku rajapaalu ja pidettävä siitä kiinni. On päätettävä, että tämän jälkeen otan iisimmin.

Pyöräretki yhdessä auringonpaisteessa. Se oli täydellinen päivä.

No sen aika koitti minulle nyt. Pusersin tutkinnon valmiiksi viime viikolla. Palkkasimme kollegan kanssa pari viikkoa sitten design-myymäläämme täyspäiväisen työntekijän. Yhtäkkiä käsissäni on työpäivä, jonka pituudeksi riittää alle 7 tuntia. Olen vienyt lapsen joka päivä tarhaan. Ja hakenut. Istutimme auringonkukan taimia takapihalle. Ehdin muutamina arkiaamuina käymään miehen kanssa kaksin aamukofeiinilla naapurikorttelin kahvilassa. Mies ehtii illalla omiin harrastuksiinsa ilman oman äitinsä lastenhoitoapua. Huomenna voisin kersan kanssa työ- ja tarhapäivän jälkeen kenties vaikka lajitella eteisen villasukkalaatikon. On kumman kevyt olo. Johtuisikohan se keväästä?

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Asutko Turussa, kiinnostaako nykytaide, haluatko tietää lisää Islannista? Osana Turku Biennaali 2013 -ohjelmaa pidän tunninmittaisen yleis...

Turun Biennaali goes Islanti - tervetuloa

13.5.13 Satu Kommentteja: 19

Asutko Turussa, kiinnostaako nykytaide, haluatko tietää lisää Islannista? Osana Turku Biennaali 2013 -ohjelmaa pidän tunninmittaisen yleisöluennon idyllistä Islannissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa!

Keskiviikkona 22.5. mää mene Turkuun. Simmottos sit vaa tule sääki, jos lähel asut! Kerro toki myäs ystävillesi. (Kiitos avust, Turkuraattori.)
Vuosittaisen Turun Biennaalin teema on tänä vuonna idylli, ja näyttelyyn on kutsuttu taiteilijoita kaikista Pohjoismaista. Biennaalin aikana järjestetään yleisöluentoja ja vuoroni on hurmata yleisö puhumalla paljon ja nopeasti Islannista keskiviikkona 22.5. kello 17.30. Luento pidetään historia- ja nykytaiteen museossa Aboa Vetus & Ars Novassa (Itäinen Rantakatu 4–6), tarkemmin sanottuna  pääsisäänkäynnin vieressä sijaitsevassa Factory-kokoustilassa.


Jos yleisössä on lähiaikoina Islantiin matkustavia tai vaihto-oppilaaksi lähtijöitä, jään mielelläni tilaisuuden jälkeen antamaan matkavinkkejä.

PS. Jos haluat ostaa kirjoittamani Mondo Islanti -kirjan tai Vuoden mutsin, saat etukäteen varaamalla kirjat Biennaali-tarjoukseen 15 euroa/kpl paikan päältä :)

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ulkomailla asumisessa on se huono puoli, että jää jälkeen kaikista uusista, nasevista suomen kielen ilmaisuista. Viime kesänä Suomen-lomall...

Alistuskonjuktio etsii verbiä

10.5.13 Satu Kommentteja: 81

Ulkomailla asumisessa on se huono puoli, että jää jälkeen kaikista uusista, nasevista suomen kielen ilmaisuista. Viime kesänä Suomen-lomalla epäilin näyttäväni jatkuvasti kovin epäilevältä, koska puolitutut hokivat  keskustelun aikana koko ajan haittaakse. Siis minkä pitäisi? Äitini pelasti tilanteen, avasi Youtuben ja näytti, että on tällainen juttu kuin Putous ja Jani-Petteri. Täysin uusi tuttavuus. No sitten hoin Haittaakse puoli vuotta kaikkia muita jäljessä. Ei haitannut.

Viime aikoina olen huomannut suomalaisissa blogeissa ja facebookin statuspäivityksissä mielenkiintoisen sivulauserakenteen. Siinä koska-konjuktion jälkeen tulee yksi tai korkeintaan kaksi substantiivia eikä lauseessa ole lainkaan verbiä. Siis mitä tää on? Kuka on keksinyt lauseen, jossa ei ole ollenkaan teon sanaa?

Voisitteko kertoa, mistä tämä sanonta on peräisin, koska uteliaisuus.

Monkeys doing what monkeys do

Kuva: Flickr/Dan Shouse

81 kommenttia:

Mitä tuumaat?

En juuri ehdi käydä ostoksilla. Siksi onkin varsin kätevää, että omistaa oman design-kaupan . Voi tehdä tarvittavat ostokset "työajall...

Kauppiaan shoppailupäivä

8.5.13 Satu Kommentteja: 49

En juuri ehdi käydä ostoksilla. Siksi onkin varsin kätevää, että omistaa oman design-kaupan. Voi tehdä tarvittavat ostokset "työajalla". Olenkin tänä keväänä tehnyt muutaman vaatehankinnan.  Ajatusta vaatekaapin päivittämisestä kevät/kesä/syksy/talvikuntoon en osta. Oli kyse ravintolasta tai vaateostoksista, se on mieluummin harvoin ja hyvää kuin paljon ja pahaa.

Hyvä vaate peittää perseen, ei kirstä, siinä on taskut, se hoikistaa ja se päällä voi lähteä joko kumisaappaat jalassa ruokakauppaan tai korkkareissa ja punaisessa huulipunassa baariin. (Jos on joskus aikaa käydä spontaanilla G&T:llä, niin aikaa ei kyllä tuhlata kotona vaatteiden vaihtamiseen.)

Tunika. Marimekon pallokuosi on perinteinen, mutta ei silti ole täysi "unikko". Hyvä matsku, sopuhinta ja monikäyttöinen. Petja-tunika myy hyvin myös kaupassamme.

Pallotellaan vaan. (Kuva Marimekko.)

Univormu. Ivana Helsingin valikoimasta ostin itselleni heti UPS:n lähetyksen saavuttua tämän 1960-luvun sohvakangasta kuosiltaan muistuttavan mekon. Vaikka se on vaaleanpunertava. Vaikka siinä on kukkia. Vaikka siinä on mummon vanhan laatikoston vetonuppeja muistuttavat napit. Tykästyin ennen kaikkea materiaalin "kovuuteen": tämä mekko on nimittäin kuin haarniskan päälleen pukisi. Ei näy mahaläski eikä lihasjumin aiheuttama huono ryhti. Sitä paitsi siinä on taskut, jonne voi tunkea kaiken sen kaman, joka ei mahdu selkäreppuun. 

Kädet menevät vaikka kyynärpäitä myöten. (Kuva: Ivana Helsinki)

Sexy as hell. Tsempattuani lenkkeilyn kanssa olen alkanut saada perslihaksiin taas ryhtiä. Jos sama kehitys jatkuu Naisten kympin jälkeenkin, minun on ehkä pakko hankkia tämä mekko. Olisin se päällä - ainakin omasta mielestäni - kesän amazon nro 1. Vihreä trikoomekko on myynyt Ivanan kevät/kesä-malliston mekoista kaupassamme kaikkein parhaiten. Siinä on kohdallaan väri, hinta, kuosi ja hihanpituus (Islannissa on tasan kaksi lämpötilaa: kylmä ja viileä). Sitä paitsi mekossa tissit tulee hyvin esiin (jos ne sattuvat heilumaan siinä kokoluokassa, että niitä erikseen haluaa korostaa.)

Vihreä kuula. (Kuva: Ivana Helsinki)

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla teidän check-lista, eli millä perusteella te ostatte uuden vaatteen? Koska pian on äitienpäivä ja kaikkea, laitan mielivaltaisesti valitsemalleni vastaajalle naisasiaterveisiä Marianne Valolan pimppi-kukkaron muodossa. 

Römpsä auki, römpsä kiinni. Marianne Valola: Naisten Päivä -mallisto.

Edit: Unohdin! Eli vastausaikaa äitienpäivään (12.5.) asti.

49 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ja se todella mainio AD suunnitteli blogilleni lyömättömän hienon bannerin. "mietin sua siellä maailman laidalla ja kaikkea tätä h...

Olipa kerran todella mainio AD

6.5.13 Satu Kommentteja: 8

Ja se todella mainio AD suunnitteli blogilleni lyömättömän hienon bannerin.

"mietin sua siellä maailman laidalla ja kaikkea tätä härdelliä mikä tässä pyörii kun yrittää
pitää kaikki oman firman ja perheen langat käsissä... siis että asioita
vaan menee ja tulee ja kuhina käy ja sit välillä pääsee sammakoita pakoon
ja välillä lokit kirkuu ja ylipäätään koko ajan on jotain menossa. että
semmosta.  niin ja on tuolla yks salamatkustajakin."

Jösses. Tunnistan itseni AD:n kuvailusta heti. Sitten avasin sähköpostin liitetiedoston ja näin tuon kaiken yhdessä kuvassa. Jotkut osaa.

Tapasin Satukalan Satun viime keväänä, kun hän tuli mukaan Vuoden mutsi -tiimiimme. Satu suunnitteli ja toteutti kirjan ilmeen. Räkätimme Katjan kanssa visuaalisille aivotuksille keskellä yötä Facebookin chatissä, kun näimme kuvat ensimmäistä kertaa taittotiedostoja läpi käydessämme. Käkäkäkäkä, ei juma miten hieno rintatulehduskuva. Hahahahaha, synnytys tuntuu just tolta!! Oumaigaad, en saa enää henkeä, koska sivun 147 kakkakuva naurattaa hengiltä tilannekomiikallaan. 

Kuvitusduunien lisäksi Satu on ehtinyt julkaista myös omia kirjoja. Törkyhienojen Mokomaki-lastenkirjojen suosio (kirjaa myydään Suomen lisäksi mm. Taiwanissa ja Ranskassakin) ei yllätä: upeat kuvat ja järjettömän hieno värimaailma pakottavat pitämään kirjoja käsissä. Että näin ihan vinkkinä, jos olet hankkimassa lapselle luettavaa, tsekkaa herrantähden nämä.

Aukeama Mokomakista. (WSOY 2012)


PS. Löysitkö Salamatkustajan?

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Tein tänään viimeisen tenttini Islannin yliopistoon. Huhhhhhh. Olen viimeiset kolme vuotta opiskellut islannin kielestä kandintutkintoa ...

Viimeinen yövuoro

3.5.13 Satu Kommentteja: 29

Tein tänään viimeisen tenttini Islannin yliopistoon. Huhhhhhh.

Olen viimeiset kolme vuotta opiskellut islannin kielestä kandintutkintoa huvikseen ja työn ohessa. Siis öisin ja viikonloppuisin ja välillä vasemmalla kädellä, kun oikea on ollut kiinni jossain muussa asiassa.

Ei tämä nyt ihan kaikkein rentouttavin harrastus ole ollut. Epäsäännölliset verbit, morfologia, kirjallisuusesseet ja ryhmätyöt (ryhmissä joiden jäseniä ei voi valita itse!) hajottivat välillä päätä lekalla. Sai siitä äyskimisestä perhekin välillä osansa, etenkin tenttiviikoilla. Sorry.

Opintoprojekti on silti ollut ihan hullun inspiroiva. Tein jotain, mihin missään tapauksessa ei olisi pitänyt olla aikaa ja opin jotain, mitä en ikinä olisi kuvitellut oppivani. En tiedä, onko esimerkiksi sadan epäsäännöllisen verbin kymmenien eri tavitusmuotojen ulkoaopettelusta missään koskaan mitään materiaalista hyötyä (koska kaikki taivutusmuodothan löytyvät netistä, hah), mutta tärkeintä tässä projektissa onkin mulle ollut se, että aloitin täydestä pimeydestä ja pääsin lopussa mukavuusalueelle. Sisällön puolesta palkitsevinta olivat kirjallisuuskurssit. Tulin lukeneeksi aivan mielettömän hienoja tarinoita ja runoja, joihin en todellakaan olisi törmännyt oman lukuharrastukseni parissa. Täytyykin laittaa suomeksi tai englanniksi käännetystä islantilaisesta kirjallisuudesta vinkkejä tänne blogiin pikapuoliin.

Kolmen viime vuoden aikana ajan kuluminen on kolahtanut omaan otsalohkooni ihan erityisen konkreettisella tavalla. Kersa täytti 8 kuukautta sinä syksynä, kun opintoni alkoivat. Se osasi kontata. Tänään kävelimme viimeisen tentin kunniaksi kaksin ravintolaan illalliselle - ilman vaippoja, maitopulloja tai ruokalappuja. Tilasimme sitruunakuhaa. Fisu hävisi lapsen lautaselta haarukka ja veitsi käsissä. Ravintolasta lähtiessään se sanoi tarjoilijalle kiitos. Niih. Että ehkä minun kannattaisi säästää nuo sanakirjat ja kirjaston kopiokortti, johon jäi sata sivua saldoa. Kohta niille on kuitenkin käyttöä.

29 kommenttia:

Mitä tuumaat?