Se on motto, jolla pääsee pitkälle - tai ainakin helvetin hyvään huppeliin. Sen verran tarkka nainen olen, että vappuaattona on saatava kuo...

Skumppaa ei ole koskaan liikaa

30.4.13 Satu Kommentteja: 10

Se on motto, jolla pääsee pitkälle - tai ainakin helvetin hyvään huppeliin. Sen verran tarkka nainen olen, että vappuaattona on saatava kuohuviiniä. Eikä mitä tahansa kuohuvaa sokerikeittoa, vaan cavaa.

Ennen kuin hankin osoitteen Islannista, asuimme mieheni kanssa pari vuotta Barcelonassa. Auttavan espanjankielen taidon ja hyvien ystävien lisäksi mukaan jäi rakkaus kuohuviiniin. Ei niin pientä juhlaa, ettei sen kunniaksi voisi ottaa vähän cavaa. Poks! Elokuvaillalle, maanatai-illalle, keskiviikon pitkän lounaan kyytipojaksi tai ihan vaan viininhimosta. Poks. Poks. Kippis.

Sydämeeni pääsee neljällä sanalla: Brut nature grand reserva (kuvassa vasemmalla).

Etenkin eteläeurooppalaisia viinejä komppaavat viinihifistelijät sanovat usein, että perinteisellä samppanja-menetelmällä Kataloniassa valmistettu cava saattaa olla aivan yhtä hyvää - ja jopa parempaa - kuin monet samppanjat. Hintalapussa on silti vissi ero. Alkossa ei taida olla myynnissä yhtäkään cava-merkkiä, joka olisi hinnoiteltu halvimpienkaan samppanjoiden tasolle. En ole tarpeeksi asiantuntija ottamaan kantaa tähän kädenvääntöön. Kunhan kuplat ovat tiukkoja, maku kuiva ja ympärillä hyvä seura, sekä cava että samppanja kelpaavat. (Niin, ja jos teistä joku sattuu olemaan järjestämässä samppanjan ja cavan sokkomaistelua, niin lähettäkää nyt herrantähden kutsu minullekin!)

My kind of lunch.
Silti valitsen mieluummin cavan. Muistot! Katalonian polttava aurinko, pienet viinitilat, jamon iberico -kinkku, hakkaava katalonian kieli, Ramblasin iltapäiväruuhka, Condis-ruokakaupan epäystävällinen myyjä, Salvador Dalin kotimuseon eteisessä takajalaoilla seisova täytetty karhu (vai oliko se leopardi), Koillis-Espanjan maaseudun pölyisät maantiet ja lähikiskalta puolenyön aikaan ostettu kolmen euron cava-pullo. Vaikka emme Barcelonaan jäänytkään, se jäi vähän meihin. Ja siksi meillä juodaan cavaa.

Pussikaljailta. 

Hyvä ystäväni kauppiasajoilta, Barcelonassa asuva AKi tuo Suomeen suosikkikuohuvaani, Llàgrima d'Oria: se on paahteinen, pienikuplainen ja täyteläinen. Parempaa kuin mikään irtokarkki.

Käydessäni Suomessa tilaan AKilta skumppaa, lähetytän sen jollekin helsinkiläiselle ystävälleni, pakkaan viinit perillä matkalaukkuun, vien mukanani Islantiin ja toivon, että pullot eivät hajoa matkalla. Aika työlästä, mutta sen arvoista. Jos haluat osaksi tästä, pistä AKille viestiä. Helpoiten se käy liittymällä Llàgrima d'Orin Facebook-ryhmään. Toimituksia tehdään muutaman kerran vuodessa. Postituskuluihin sisältyy viinien toimitus kotiovelle. Naurettavan helppoa.

Miehen sisko puolisoineen ja Elisa. Elisan puoliso AKi on luultavasti viinikellarissa.


Sain suostuteltua Akin sponssiksi Mutsien kymppi -juoksuhaasteeseen. (Kiitos!) Kympin kiskaisun jälkeen nautimme kaikki ihanat naiset ansaitut pullolliset erinomaista skumppaa. Per naama. Poks. (Ai miten niin proteiinijuomien valmistaja olisi ollut järkevämpi sponsori?)

PS. Anteeksi mahdolliset kirjoitusvihreet. Join nimittäin äsken varastoni viimeisen Llagriman loppuun. Vappu.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson / lisää cava-kuvia täältä.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Omalla äidinkielellään voi sanoa sen, minkä haluaa. Vieraalla kielellä voi sanoa sen, minkä osaa. Kaksikieliseksi kasvavan lapsen kanssa on...

Kielimuuri ja kissaa pannulla

28.4.13 Satu Kommentteja: 16

Omalla äidinkielellään voi sanoa sen, minkä haluaa. Vieraalla kielellä voi sanoa sen, minkä osaa. Kaksikieliseksi kasvavan lapsen kanssa on joskus vähän hankalaa. Kun lapsi opettelee kahta äidinkieltä yhtä aikaa, on ainakin tämän mutsin välillä vaikea hokata, mikä osa viestinnästä menee jakeluun ja mikä ei.

Perjantaina tulin väärinymmärretyksi. Hain kersan päiväkodista, kävimme perjantaijätskillä lähikiskalla ja menimme sen jälkeen kalakauppaan. Ostin kissakalaa, islanniksi hlýriä. Ajattelin, että voisimme valmistaa illallisen yhdessä ihan kaupassa käynnistä alkaen. Äiti-tytär-suhteen kehittämistä keittiössä ja niin eespäin. Alku sujui hyvin. Lapsi siirteli sipulinpaloja leikkuulaudalta uunivuokaan sillä välin kun huuhtelin ja kuivasin kalafileitä. Laitoin kalanpalat nätisti uuninvuokaan ja kehaisin, että tämä kissakala on varmasti tosi hyvää. (Olin nähnyt ihan erikseen vaivaa googlaamalla kalan suomenkielisen nimen.)

No siitähän se riemu repesi. Jotenkin kersa ymmärsi, että uuninvuoassa on naapurin kissa. Suupielet vääntyivät alaspäin hevosenkengäksi. Silmät levisivät teelauasen kokoiseksi ja pian alkoi korea huuto, joka ei ottanut loppuakseen. Voi ei. Tajuntaani jysähti, että olin juuri onnistunut puhumaan kontolleni kissan paloittelumurhan.

Kylkipalat.
Yritin vakuutella, että ei tässä nyt olla naapurin kissaa uuniin laittamassa, vaan kissaKALAA. Selityksiäni ei kuitenkaan enää kuunneltu.  Huuto jatkui ja jatkui ja jatkui.

Yritimme käydä pihalla kuikuilemassa, näkyisikö naapureita, että voitaisiin käydä moikkaamassa kissaa. Olivat perkeleet lähteneet viikonlopun viettoon landelle. Lapsi katseli minua alta kulmien koko viikonlopun ja kieltäytyi laittamasta suuhunsa mitään muuta kuin kaurapuuroa ja jäätelöä.

Kun sunnuntai-iltana huomasin, että naapurin auto on ajanut pihaan, pakkasin äkkiä kersan vaatteisiin ja lähdimme ulos. Ei kestänyt kauaakaan, kun tuttu kissa jolkotteli vastaan kävelytiellä. Lapsen kasvoilta poistui varjo. Illalla se suostui jo syömään jukurttia ja palan leipää.

Yhtenä kappaleena.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Täti-ihminen haastoi kertomaan arjen ekovinkkejä. Vaikea pala kaltaiselleni ekovajakille. Mutta päätin yrittää. Ekovajaa. 1. Kiire...

Ekovajaan ekovinkit

28.4.13 Satu Kommentteja: 6

Täti-ihminen haastoi kertomaan arjen ekovinkkejä. Vaikea pala kaltaiselleni ekovajakille. Mutta päätin yrittää.

Ekovajaa.
1. Kiire. Pidän itseni niin kiireisenä, että en ehdi viettää aikaani kaupoissa. Arkisin suoritettava minuuttiaikataulu pitää huolen siitä, että ehdin (ehkä) juuri ja juuri kotimatkalla ruokakauppaan. Mutta että vaatekauppaan?  Ehkä joskus ensi vuonna. (Ostin lähiapteekista pari viikkoa sitten uuden ripsarin. Edellisen olin saanut lahjaksi jouluna 2011.) Voihan sitä ostaa ekologistakin tavaraa ja eettisesti tuotettuja vaatteita, mutta ovat ne silti tavaraa, joiden tuottaminen kuormittaa ympäristöä. Tyhjästä kun ei voi pieraista edes luomulehmän lannasta tehtyä kukkamultaa.

2. Palvelut. Liittyy kohtaan yksi. Ostan mieluummin palvelun kuin tavaran. Katsomme paljon leffoja, jotka vuokraamme naapurin vuokravideoliikkeestä. Käytän kirjastoja. Automme on kaamea vanha ja ruostunut paska, mutta se kuitenkin edelleen liikuttaa meitä paikasta toiseen muutaman kerran viikossa, joten en näe mitään syytä hankkia uutta. Jos tarvitaan hyvä auto vuoristoreissulle, menen mieluummin autovuokraamoon kuin autokauppaan. Olisin jopa ostanut uuden pölynimurin sijasta siivouspalveluja, mutta en saanut ajettua päätöstä läpi perheyksikössä. (Josta olen vieläkin vähän harmissani. Mrrrr.)

3. Sijainti. Asumme keskustassa, ja koska pystyn päättämään työntekopaikkani itse, minun ei tarvitse arkisin liikkua kuin kävellen ja pyörällä. Siinä tulee säästettyä ympäristöä. Ja hermoja.

Säästäväisyyteni ja ympäristöystävällinen käyttäytymiseni on kuitenkin jokseenkin valikoivaa sorttia. Pesen tiskikoneen puolikkailla konetiskiainetableteilla, mutta sitten toisaalta saatan innostua suunnittelemaan sapattitalvea Tyynenmeren saaristossa. En tee heräteostoksia Vero Modassa, mutta omistan aivan liian monta omenatuotetta. Ja hankin oikeutuksen ostoksilleni muistuttamalla itseäni siitä, että teen tulonhankkimiseen tarvittavia investointeja, jotka voi vähentää verotuksessa. 

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Huomenna Islannissa lomaillaan. Kalenterin mukaan vietetään Kesän Ensimmäistä Päivää . En ollut kovin vakuuttunut nähdessäni päivän säätil...

Thaimaan kohde

24.4.13 Satu Kommentteja: 21

Huomenna Islannissa lomaillaan. Kalenterin mukaan vietetään Kesän Ensimmäistä Päivää. En ollut kovin vakuuttunut nähdessäni päivän säätilan. Lumiperkeleenpyryä.

Kesä alkaa huomenna. Muahha.

Vastalauseena vedin kaihtimet kiinni ja menin nettiin. Parin tunnin googlailun jälkeen tulin vakuuttuneeksi, että ensi vuoden reissumme Thaimaa-kohde on Ko Lanta. Rantalomailua vieroksuvalle miehelle aion myydä kohteen maantieteellisillä faktoilla. Kiipeilykohde Krabi on ihan muutaman tunnin matkan päässä. 

Ihan sama. Kunhan annatte aurinkoa.

PS. Jos suunnittelet Thaimaan-lomaa, tsekkaa Minnethaimaassa.com. Löysin sieltä hyviä matkavinkkejä järkevästi luokiteltuna. Erityisesti ihastuin valikoihin Etsitkö bungalowia rannalta? Etsitkö kaukaista paratiisisaarta? Etsitkö autiota hiekkarantaa? Joo. Joo. Joo.

21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olemme Katjan kanssa päässeet jo sen verran pitkälle odotuksessamme, että voimme nyt julkaista kirjaperheemme onnelliset uuuti...

Iloisia lisääntymisuutisia

23.4.13 Satu Kommentteja: 8


Olemme Katjan kanssa päässeet jo sen verran pitkälle odotuksessamme, että voimme nyt julkaista kirjaperheemme onnelliset uuutiset. Me lisäännymme!  Vuoden mutseille syntyy pian toinen kirja. Tällä kertaa hauskuuden kustantaa Otava. Vuoden mutsin jatko-osassa jatketaan äitien hauskuuttamista Vuoden mutsi –kirjan tyyliin: tökitään perhemyyttiä ja kelataan muun muassa uhmaäikää, päivähoitopolitiikkaa ja sitä, miten hitossa työelämän, perhe-elämän, työmatkat ja oman henkilökohtaisen ajan voi saada tasapainoon ilman että tulee aivovamma. Kirja pullahtaa maailmaan tammikuusa 2014. Stay tuned.



Ai niin. Suomen tietokirjailijat ry katsoi asiakseen tukea meitä kirjan kirjoittamisessa. Emme tosin ole täysin varmoja, tajusivatko he, minkätyyppistä "tieto"kirjallisuutta he tulivat päätöksellään rahoittaneeksi. Onhan se kivaa kerran elämässä tulla mainituksi samassa listassa Osmo Kontulan, Jaakko Hämeen-Anttilan ja Unto Hämäläisen kanssa. (Terkkui!)

Myös Otavan kirjasäätiö kaatoi lisää bensaa koneeseen. Vuoden mutsit lausuvat rahoittajatahoille ilahtuneet kiitokset.
Ja kiitokset myös jokaiselle kirjamme tilaajalle ja tai kirjastosta lainaajalle. Teidä avulla meistä tulee aivan pian miljonäärejä. Sitten se on soronoo tälle päiväkoti-työ-päiväkoti-ruokakaupaan-hamsterin juoksupyörälle ja lähdemme basilikaviljelijöiksi Pohjois-Italiaan. Tämän haavekuvan varaan onkin sitten hyvä rakentaa tulevan kesän kirjoitussessio.

PS. Äitienpäivä lähenee. Omistukirjoituksella varustettu ja kauniseen kirjekuoreen pakattu Vuoden mutsi minne tahansa osoitteeseen maailmassa 28 €. Laita sähköpostia satu (at) suomi (piste) is, niin vaihdan maksutiedot haluamaasi postitusosoitteeseen :)





8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kerronpa teille tarinan ammatinvalinnasta. Jos et työkiireessä ehdi koko juttua lukea, niin murskaan draaman kaaren kertomalla tärkeimmät k...

Ammatinvalintaopas

19.4.13 Satu Kommentteja: 19

Kerronpa teille tarinan ammatinvalinnasta. Jos et työkiireessä ehdi koko juttua lukea, niin murskaan draaman kaaren kertomalla tärkeimmät kaksi asiaa heti alkuun: Ei ole tärkeintä tehdä koulutusta vastavaa työtä. Jos haluat työn, jossa viihdyt, raha ei voi koskaan olla se tärkein motivaattori.

Työmatkalla.

Koska lähipiirinsä tuntee parhaiten, tarinan päähenkilö on mun oman mies. Se on nyt lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Kaksikymppisenä meni opiskelemaan biologiaa ja erikoistui johonkin, joka liittyy soluihin ja molekyyleihin. Valmistumisen jälkeen odotti työpaikka veripankkissa. Kun tapasimme, mies pukeutui töissä valkoiseen takkiin ja hoiti leukemiapotilaita. Ihan törkeen siistiä, ajattelin. Vastoin aikaisempia miesystäviäni tällä kaverilla oli ensinnäkin ihan oikeasti työpaikka ja toiseksi sen työ tähtäsi ihmishenkien pelastamiseen. So hot. 

No sitten se sisätyö hullujen tiedemiesten kanssa alkoi kyllästyttää. Ne samat, toistuvat toimistorutiinit venyttivät haukotusta aamu aamulta pidemmäksi. Työpäivät menivät räplätessä labralaitteita ja tietokonetta. Paras osa päivää oli se, kun pääsi ulos työpaikan ovesta viettämään vapaa-aikaa. Siis kiipeilemään kallioita ja jäätyneitä vesiputouksia, maastopyöräilemään, sukeltamaan, vaeltamaan.

Mies vihjaili harkitsevansa irtisanoutumista ja koittavansa tehdä jotain muuta. Vitun hullu! ajattelin. Vakituinen työ, säännölliset työajat, säännöllinen palkka - ja ennenkaikkea: koulutusta vastaava työ. Et nyt sohlaa tuota sun toimivaa kuviota!

Paasasin turhaan. Argumenteissani ei kuulemma ollut mitään järkeä. Niinpä mies irtisanoitui ja ryhtyi vuoristo-oppaaksi. Siinä kohtaa aikajanaa meni vähäksi aikaa omat pasmat sekaisin. Taas yksi vitun hippi lisää. Kohta se alkaa lainata multa rahaa ja jälleen mä olen se, joka maksaa aina ravintolassa. 

Näkymä toimiston ikkunasta.

Onneksi olin todella väärässä. Eihän siitä mitään vuoristopummia tullut. Ensin tulivat päivävaellukset. Kun työssä pärjäsi hyvin, pääsi vetämään vähän pidempiä vaelluksia. Sitten tulivat sponsorimatkat Norjaan. Yhtäkkiä opashommien ohessa työnkuvaan lisättiin uusien oppaiden koulutus- ja valmennussessiot. Valokuvausta harrastaneena jätkä pystyi yhtäkkiä kuvaamaan kaiken firman mainos- ja markkinointimateriaalin. Yhtäkkiä siitä oli tehty seikkailumatkaosaston vetäjä.

Kun minä aamuisin avaan tietokoneen, mies pakkaa reppuun jäähakut ja fiilistelee, kuinka siistiä on taas lähteä töihin saamaan palkkaa siitä, mitä tekisi vapaa-ajallaan muutenkin. Kauluspaidaton asiantuntija- ja esimiesasema ja hulppeilla toimistonäkymillä. Työssä ei joudu nauttimaan kasaantuvien dedisten aiheuttamasta stressistä. Vuoristo-opas kun ei voi ottaa kahta projektia päällekkäin: jos on tiistaina turistiryhmän kanssa Vatnajökullilla, ei voi olla missään muualla.

Ei pelkästään vuoria kiipeilemällä elä, mutta opettamalla vuorikiipeilyä, rakentamalla sen ympärille elämyspalveluja ja kouluttamalla voi jo tehdä ihan kivaa tiliä. Ei laulamista rakastavakaan välttämättä pelkällä laulamisella maksa asuntolainalyhennyksiä, mutta omien laulutaitojen varaan voi rakentaa vaikka äänenkäyttökoulutusta yritysjohtajille tai laulutunteja peruskoulun musiikkituntien säikäyttämille laulutaidottomille.

Normipäivä.

Mieheni urapolkua seuranneena olen oppinut, että omasta intohimosta voi rakentaa itselleen työpaikan, jos käyttää vähän mielikuvitusta. Mielikuvitukselle vaan ei jää yhtään tilaa, jos junnaa päättötodistuksen saamispäivästä eläkeikään siinä samassa, koulutusta vastaavassa duunissa. 

Pitää uskaltaa heittäytyä, eikä kuunnella kaltaistani riskinkarttajaa. Mies ei lähtenyt vuoristoon raha mielessä, mutta nyt se tekee kesäaikaan isompaa tiliä kuin ekonomivaimonsa. Ammatinvaihdon ajoituksessa oli tietysti vähän onneakin matkassa. Muutama vuosi sitten Islannin matkailubisnes alkoi kasvaa kaksinumeroista vauhtia. Leukemiapotilaiden ei.

Kuvat: Björgvin H.

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kirjoitin viimeviikkoisesta minihotellilomastamme Mondon sivustolla olevaan Islanti-blogiini. Juttu löytyy tästä näin . Tässä läppärin ääre...

Hotellielämys

18.4.13 Satu Kommentteja: 4

Kirjoitin viimeviikkoisesta minihotellilomastamme Mondon sivustolla olevaan Islanti-blogiini. Juttu löytyy tästä näin. Tässä läppärin ääreen kumartuneena lasken jo päiviä seuraavaan maaseutumatkaan. Eikä näihin maisemiin päästäkseen tarvitse hurauttaa autolla kuin puoli tuntia mihin tahansa ilmansuuntaan Reykjavíkista.

Kyllä maisemat lykkäs!

Kuva: Björgvin Hilmarsson

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Miten sattuukin, että hyvät ideat tulevat aina vähän myöhässä? Juttu alkuperäisine kuvineen löytyy  mm.  Kalevasta . Kuvaaja oli hyvä, mut...

Viime tipassa

15.4.13 Satu Kommentteja: 13

Miten sattuukin, että hyvät ideat tulevat aina vähän myöhässä? Juttu alkuperäisine kuvineen löytyy mm. Kalevasta. Kuvaaja oli hyvä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisin itse ehkä voinut hieman tsempata vilkaisemalla peiliin enkä olemalla se.




13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Viikonlopun miniloman ajoitus osui nappiin. Sain kandintyön ensimmäisen draftin valmiiksi TÄNÄÄN. Voi. Mun. Jee. En olisi ikinä uskonut, et...

Miniloma

12.4.13 Satu Kommentteja: 8

Viikonlopun miniloman ajoitus osui nappiin. Sain kandintyön ensimmäisen draftin valmiiksi TÄNÄÄN. Voi. Mun. Jee. En olisi ikinä uskonut, että pystyisin siihen. Mutta pystyinhän, kun vähän painoin kaasua. Vitsi mitkä kiksit!! Oikoluen sen vielä kerran. Sen jälkeen painan entteriä ja lähetän tuotoksen ohjaajalle. Päivän lopuksi laitan tietokoneen sivuun ja kuohuviinit kylmään odottamaan  huomista päivää.

Lähdemme viikonlopuksi miehen kanssa maaseutuhotelliin. Jäähdytetyt kuohuviinit autoon, lapsi mummolle hoitoon ja vaelluskengät kassiin. Hotelliloma, pieni vuoristovaellus ja hiljainen islantilainen maaseutu. Uuhlalaa. Tästähän voi kehkeytyä vaikka mitä. Anoppi on jo pidempään on vihjaillut, että voisi hankkia sen seuraavan lapsen aika äkkiä, että hän olisi tarpeeksi nuori sitä sitten vielä hoitamaan. Ei siis yllätä, että joululahjaksi saadun hotellilomalahjakortin mukana ei tullut kondomipakettia.


8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Käyn parhaillaan puolustustaistelua aikatauluja vastaan. Islannin BA-tutkinnon kandintyöstä pitäisi saada valmiiksi ensimmäinen draft perja...

Kirjastoterapiaa

10.4.13 Satu Kommentteja: 14

Käyn parhaillaan puolustustaistelua aikatauluja vastaan. Islannin BA-tutkinnon kandintyöstä pitäisi saada valmiiksi ensimmäinen draft perjantaiksi - ja enää puuttuu 3000 sanaa. Hellurei ja takapuoli hellänä istumisesta. Niska-hartiaseudulta tunto hävisi jo muutamia viikkoja sitten. Islantilaisista kuolinilmoituksista pitäisi tehdä tekstianalyysiä hartaudella ja hitaasti eikä tällä tavalla tykin suusta.

Lataa pää kirjastossa. Menin kirjastoon hermorauniona, tulin ulos rauhallisena ihmisenä. Ja 500 sanaa valmiimpana. 
Se onni tässä sekoilussa on, että tulin viettäneeksi viime lauantain kirjastossa. Siellä kuolemankirjeitä lukiessani havaitsin jälleen kerran kirjastojen mieltä tasapainottavan vaikutuksen.

Stressaako? Tekeekö mieli huutaa? Paiskoa ovia? Nyyhkyttää työpaikan vessassa, kun projektit leviävät käsiin kuin korttitalo lehtipuhaltimessa? Imetätkö kaksosia, joista kummankaan imuotteessa ei ole kehumista? Oletko muuten vain vähän kuin märkä lapanen?

Tiedän, mikä auttaa: mene pariksi tunniksi kirjastoterapiaan.  Se on ilmaista, helposti saatavilla eikä sen jälkeen tarvitse edes venytellä tai käydä suihkussa. Kirjastoissa on hiljaista - parhaassa tapauksessa äänetöntä. Puhelin pidetään taskussa: et voi soittaa eikä sinulle voi soittaa. Kukaan ei pyydä mitään - paitsi kuiskaamalla. Ei tarvitse huolehtia siitä ootko nyt varmasti syönyt. Kunnon kirjastossa suuhun ei saa tunkea mitään purkkaa isompaa. Kaikkialla vallitsee silmiä hivelevä järjestys. Jok'ikinen asia löytyy aakkosjärjestyksessä juuri sieltä, mistä sen kuuluukin löytyä. Eikä esimerkiksi revittynä vessanpöntöstä.

14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kotikaupunkini Reykjavík muisti minua viime viikolla äänestyslapulla, joka oli otsikoitu "Parempi kaupunginosa". Lehtisessä kysyt...

Lähidemokratiaa parhaimmillaan

7.4.13 Satu Kommentteja: 19

Kotikaupunkini Reykjavík muisti minua viime viikolla äänestyslapulla, joka oli otsikoitu "Parempi kaupunginosa". Lehtisessä kysyttiin, miten haluaisin muuttaa omaa asuinympäristöäni. Lehtisessä oli listattu Reykjavíkin kunkin 10 kaupunginosan alle lukuisia hankkeita ja niille hintalaput. Tyyliin: Julkiset käymälät kaupungin puistoon 3 miljoonaa ISK (18 000 €) Tai Keskustan sivukaduille isommat roskalaatikot 2 miljoonaa ISK (12 000 €). Kunkin kaupunginosakohtaisen listan perään oli merkitty, mitä kaikki mainitut uudistushankkeet tulisivat maksamaan ja paljonko kaupungilla on rahaa. Eli pitäisi tehdä valintoja, koska kaikkea ei voi saada. Valinnan tekevät asukkaat itse.


Tämä on nerokkain ja konkreettisin lähidemokratian muoto, johon olen koskaan törmännyt. Kaupunginosan asukkaat saavat itse päättää, mihin kaupunki satsaa, koska asukkaat tietävät oman korttelinsa tarpeet paremmin kuin kaupungin virkamies. Yhteiskäytössä olevia hyödykkeitä oppii arvostamaan aivan eri tavalla, kun itse konkreettisesti näkee, paljon mikäkin maksaa. Ihmiset pysähtyvät miettimään sitä, mikä juuri heille on omassa ympäristössä tarkeintä: tyyliin yhden kadun uudella asfattipäällysteellä saa kaksi leikkikenttää. Ihmiset aktivoituvat, kun se on tehty helpoksi. Kaltaiseni kiireisen arjen uuvuttama passivisti ei jaksa lähetellä sähköpostiviestejä kaupunginpäättäjille tai lähteä mielenosoitukseen uuden kierrätysaseman puolesta. Nyt osallistumisesta on tehty järjettömän helppoa. Kaikki Reykjavíkissa asuvat saavat äänestää. Äänestys tapahtuu netissä ja tunnistautumiseen käytetään salasanaa, joka löytyy omasta verkkopankista.

Reykjavíkin keskusta-alueelle on listattu parisenkymmentä hanketta, joiden yhteissumma on 55 miljoonaa ISK (340 000 €). Budjetti on 23,5 miljoonaa ISK (145 000 €). Minä valitsin listasta seuraavat:

- Uusi leikkipuisto keskustaan. 60 000 €
- Julkiset vessat kaupunkilammen vieressä olevaan puistoon. 18 000 €
- Viheristutuksia lähellä kotiamme sijaitsevalle asfalttiaukiolle. 18 000 €
- Jalankulkuväylä kahden kadun välille kirkonpihan poikki. 18 000 €
- Lisää katuvalaistusta lähikoulun kadun varteen. 12 000 €
- Lisää katuvalaistusta kehnosti valaistulle kadunpätkälle. 3 000 €
- Turvallisuutta lisäävät liikennejärjestelyt läheisen koulun risteykseen. 16 500 €

19 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kuva todistaa: olin lenkillä. Treenaan parhaillaan Naisten kympille yhdessä Mutsien kymppi -juoksutreeniporukan kanssa. Välimatkasta j...

Miksi juoksukunto loppuu kesken?

5.4.13 Satu Kommentteja: 14

Kuva todistaa: olin lenkillä.
Treenaan parhaillaan Naisten kympille yhdessä Mutsien kymppi -juoksutreeniporukan kanssa. Välimatkasta johtuen vetäisen treenit etänä yksinään kaverina äänikirja (aina dekkari) ja SportsTracker.

Mä olen juossut viimeisen kahden vuoden aikana noin viiden kilsan lenkkejä pari kertaa viikossa. Pystyn hölkkäämään oksentamatta sen viisi kilsaa 45 minuutissa. Kun yritän juosta pidempää matkaa, tulee hengenahdistus, kramppi pakaraan ja verenmaksu suuhun. Alkaa v*tuttaa!!!

Kuntoni on siis nätisti sanottuna jämähtänyt kuin selluliitti persposkiin. Miten tästä pääsee eteenpäin? Miten ikinä pääsen sinne 10 kilometriin? Panostamalla peruskuntoon, neuvottiin Esport Centerin tarjoamissa juoksutreeneissä. Peruskestävyyttä pitäisi harjoitella 2–4 kertaa viikossa, 45–180 minuuttia kerrallaan. Tämän ja muita vinkkejä kokosi Lähiömutsi Esportin treeneistä kertovaan juoksupostaukseensa.

Eli nyt pitäisi sen 2 x 5 km hölkän lisäksi löytää aikaa peruskestävyyden esiin houkuttelemiseksi. Se ei varmankaan onnistu sokeripalalla ja pinseteillä. Pakko vaan treenata aina kun siihen on mahdollisuus. Kävin pari päivää sitten 3-vuotiaan kanssa kahden tunnin kävelylenkillä. Kun lykkii 12 kiloista sateenvarjorattailla pitkin mäkistä kaupunkia, syke nousee mutta pystyy vielä vastaamaan - ilman että kuolee hapenpuutteeseen - lapsen kysymyksiin muun muassa siitä, miksi heinänkorsia kasvaa talojen seinustoilla mutta ei keskellä jalkakäytävää. Näiden filosofishikisten kävelyreissujen päälle käyn kerran viikossa uimassa kilsan (40 minuuttia ja syke nousee) ja loikoan kuumassa vesialtaassa (30 min ja tulee hiki).

Nyt reenataan!!! Huono sää ei ole sitten todellakaan ole mikään tekosyy:



14 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Wo-hoo!!! Mondon Islanti -opas rantautui laatikossa tänään Islantiin. Voi elämä. Se ON hieno! En kehdannut vielä lukea kuin lauseen sieltä ...

Mondo Islanti -kirjakisan voittajat

2.4.13 Satu Kommentteja: 13

Wo-hoo!!! Mondon Islanti -opas rantautui laatikossa tänään Islantiin. Voi elämä. Se ON hieno! En kehdannut vielä lukea kuin lauseen sieltä ja toisen täältä. Katselin kuvia ja hiplasin takakannen laavavirtaa. Aivan yhtä innoissani olen niistä kaikista upeista kommenteista, joita jätitte taannoiseen uteluuni siitä, mitä haluaisitte Islannissa tehdä. Oli vaikea valita voittajia - koska kaikki ehdotukset olivat niin pirun hyviä. KIITOS.

Liian hauska!
Kapen mainio lainaus ala-asteen ainevihosta on epäilemättä kirjan arvoinen: "Islannissa on tunnetuin vieläkin toimiva tulivuori, Hekla, ja Islannin suurin jäätikkö on Vatnajökull. Vatnajökull on paksu." Palkitsen tämän kirjalla! Heklan pierausta odotellessa.  Ihastuin Kapen tapaan Islantiin alle 10-vuotiaana. Se tapahtui, kun katselin mutsini kanssa telkkarista Nonni ja Manni -televisiosarjaa.


Hermansen taas aikoo kosia puolisoaan ja haluaisi tehdä sen Islannissa. Ja mähän olen ihan heikkona kaikkeen romanttiseen (ja niihin uima-altaisiin), joten toisen kirjan kuuluu mennä juuri tähän osoitteeseen. Lupaathan katsoa erityisen tarkasti sivun 22? Mä lupaan, että en vihjaa kenellekään aikomuksistasi, vaikka laitatkin minulle yhteystietosi :)

Ekstrana lähetän Ammille Djupurin-kaipuuseen satsin lakritsisuklaata.

Laittakaa mulle postiosoitetietonne satu (ät) suomi (piste) is niin pistän paketit postiin! Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille. Islanti-aiheisia juttuja seuraa myös jatkossa.

PS. Mainos! Jos olet aikeissa tilata mainion matkailulehden, niin.... Tilaa monipuolinen matkailulehti Mondo nyt! 5 numeroa vain 25€ ja tilaajalahjaksi matkaopas valitsemastasi kohteesta!
(Lahjaopas ei piru vie ole Islanti-opas, mutta mainiota luettavaa kuitenkin.)

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?