Pian on kaksi passia. (Kuva: Þjóðskrá) Mua on alkanut viimeisen vuoden aikana oikein olan takaa kyrpiä  se, että en ole asuinmaani täys...

Minusta tulee islantilainen

31.1.13 Satu Kommentteja: 9

Pian on kaksi passia. (Kuva: Þjóðskrá)
Mua on alkanut viimeisen vuoden aikana oikein olan takaa kyrpiä  se, että en ole asuinmaani täysivaltainen jäsen. Ostan sähkön paikalliselta firmalta, maksan paikalliselle pankille sikamaisen korkeita asuntolainan korkoja, luen paikallisia lehtiä, opettelen kieltä ja ostan kulttuuripalveluja. Maksan tänne veroja. Mutta en saa äänestää parlamenttivaaleissa, pressanvaaleissa tai kansanäänestyksissä. En oikein tykkää ajatuksesta, että maksan laskua, jonka sisältöön en pääse itse vaikuttamaan.

Niinpä päätin, että minusta tulee Islannin kansalainen. Laki edellyttää Pohjoismaiden kansalaiselta muun muassa seuraavaa:

- Tyyppi on asunut Islannissa neljä vuotta.
- Jos tyyppi on naimisissa islantilaisen tyypin kanssa, riittää kolmen vuoden asuminen.
- Tyypillä on hyvä maine.
- Tyyppi läpäisee kielitestin.
- Tyyppiä ei ole tuomittu vankeuteen.

Jos pysyn vielä muutaman kuukauden avioliitossa, vältän vankilatuomiot ja käyttäydyn siveellisesti, pääsen äänestyskoppiin ja kersan kanssa kansallisuuspelissä tasan. Nyt malttia, nainen!



9 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Oli työn alla sitten mitä tahansa, teen yleensä ensin raakasuunnitelman. En saa kiinni yksityiskohdista, jos en ensin hahmottele paria ajat...

Puoliraaka suunnitelma

28.1.13 Satu Kommentteja: 29

Oli työn alla sitten mitä tahansa, teen yleensä ensin raakasuunnitelman. En saa kiinni yksityiskohdista, jos en ensin hahmottele paria ajatusta lautasliinan nurkkaan tai kännykän tekstiviestikenttään.

Vuoden alussa päätetty pakettimatka alkaa saada muodon. Olemme päättäneet matka-ajankohdan ja vedelleet ääriviivoja kohteista.

thailand
Ei mulla muuta.
Päätimme, että lähdemme matkaan joulun jälkeen. Päätös oli helppo. Joulukuu on kauppiaan kiireisintä aikaa. Kaupan bisneksen kannalta on järkevintä nostaa kytkintä vasta sitten, kun joululahjat on myyty. Sitä paitsi lentojen hinnat ovat lähes poikkeuksetta edullisimmillaan tammi-helmikuussa. Budjettihaukan kannataa matkustaa silloin, kun muut ovat töissä. Ja se kolmas syy: perhe. Siskoillani ja omalla mutsillani on jouluna lomaa. Se on ainut ajankohta vuodessa, jolloin voimme olla kaikki yhdessä samoissa asuinneliöissä samaan aikaan.

Maailmanympärimatka alkaa seksikkäästi Suomesta, koska sieltä on hyvät lentoyhteydet Aasiaan. (No ei tarvitse olla kovin välkky keksiäkseen paikan, josta on Islantia paremmat lentoyhteydet Aasiaan.)

Valitsemme 3-4 kiinnostavaa kohdetta ja olemme kussakin vähintään kolme viikkoa. Edes minä en ole niin hullu, että haluaisin lähteä 3-vuotiaan kanssa neljäksi kuukaudeksi reppumatkalle hostelleita kiertämään kahden päivän paikanvaihtovauhdilla. Haluan omaa rauhaa, hyvän sängyn ja oman kahvinkeittimen.

Ensimmäisen kuukauden ajaksi pysäköimme perheen joko Thaimaahan, Burmaan tai Laokselle. Vuokraamme asunnon kuukaudeksi jostain landelta, jossa on aurinkoa, luontomatkailukohteita, rauhallinen meininki mutta kuitenkin lekurinpalvelut lähellä.

Toinen pysähdyspaikka on Uusi-Seelanti. Kehittynyt länkkärimaa ja hyvät tiet: sopii automatkailuun. Ajattelimme vuokrata asuntoauton (hyvillä sängyillä) ja kiertää ainakin eteläsaaren. Retkikeitin! Aamu-uinti meressä!! Leirintäalueen suihkut!!! Hipin ihanaa. Kohdevalintaan vaikuttaa osaltaan myös se, että ukon kiipeilykaveri asuu Dunedinissa.

Kolmas kohdevalinta on vielä täysi raakile. Joku saari jossain Tyynellämerellä. Ei hajuakaan, missä. Samoa, Tonga... Hmm.  Päätökseen vaikuttavat ainakin  yhteydet Uudesta-Seelannista, hintataso ja se, mitä siellä voi tehdä.

Meidän kannattaa lentää takaisin kotiin suorilla lennoilla Yhdysvalloista,  joten todennäköisesti siinä Tyynenmeren saarien ja Seattlen välissä pitäisi vielä kehittää jotain.

Ja nyt vedän syvään henkeä. Kiljun riemusta, kun ajattelen näitä freelancer-työn suomia vapauksia, joita tässä kohta lunastan koron korkoineen. Samaan aikaan tämä tuntuu myös vähän väärältä. Voidaanko me muka ihan oikeasti lähteä? Onko se oikein? Tuntuu järjettömältä suunnitella tätä matkaa. Varsinkin, kun seuraavaksi pitäisi tehdä matkabudjetti. O-ou.

Kuva: Flickr/terre vu du ciel

29 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Katsoin viimeksi televisiota omassa kodissa vuonna 2006.  Laatikon karttamisen takana ei ole sen kummempaa ideologista syytä. Päinvastoin. ...

Paluu menneisyyteen

27.1.13 Satu Kommentteja: 0

Katsoin viimeksi televisiota omassa kodissa vuonna 2006.  Laatikon karttamisen takana ei ole sen kummempaa ideologista syytä. Päinvastoin. Rakastan elokuvia ja televisiosarjoja - Sopranos, Sinkkuelämää, Shield, Law&Order, NYBD Blue, Prison Break... Ahmin amerikkalaisia televisiosarjoja vain, jos saan nauttia ne tuotantokausittain. Mikään ei ole yksinäisenä iltapäivänä siistimpää kuin linnoittautua kotisohvalle mozzarellapitsan, kevytkokiksen ja irtokarkkisäkin kanssa ja katsoa viisi tuntia putkeen Andy Sipowiczia. Love.

Täältä saa myös VHS-kasetteja.

Television hankkimattajättämispäätös tehtiin aikanaan ihan käytännön syistä. Leffoja ja tv-sarjasessioita varten toimii kombo projektori & Ikean pimennysverho. Nopeaan hätään muumit ja myyrän voi hakea Youtubesta vaikka kännykällä. Uutiset luemme netistä. Sitä paitsi jos meillä olisi televisio, nakkaisin sen päälle, vaikka en aikoisikaan katsoa mitään erityistä. Sitten jämähtäisin kasvattamaan sammalta sohvalle.

Mutta nyt tulee se dinosaurustunnustus. Olen heikkona videovuokraamoihin. Kannan leffat ja tv-sarjat kotiin kolmen euron vuorkausivuokraa vastaan dvd-bokseissa. Olen pirun onnekas, että Reykjavíkin paras leffakokoelma sijaitsee sadan metrin päässä kotimme ulko-ovelta. Päävideovuokraamosta (Aðalvídeoleigan) saa mitä tahansa James Bondista Russ Meyeriin ja Superflyhin. Viimeksi mainittua tosin vain vhs-kasetilla. Videvuokraamon omistaja on mainio mies. Hän myhäilee tisin takana, iskee tilaukset sisään maailman vanhimpaan pöytätietokoneeseen ja ollessaan maistissa hän kertoo hauskoja juttuja (eli aika usein). Joka kerta - kännissä tai ei - hän toivottaa jokaiselle asiakkaalle erikseen hyvää elokuvailtaa. Väitän, että setä on saletisti parempi käyttöliittymä kuin joku Netflix.

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Valtaosa vanhemmista valehtelee lapsilleen saadakseen nämä käyttäytymään toivomallaan tavalla, kertoo aihetta kartoittanut tutkimus, uutis...

Vaaleita valheita

24.1.13 Satu Kommentteja: 26

Valtaosa vanhemmista valehtelee lapsilleen saadakseen nämä käyttäytymään toivomallaan tavalla, kertoo aihetta kartoittanut tutkimus, uutisoitiin tänään Hesarissa: "Yleensä ottaen valehtelu voi tutkijoiden mukaan vaikuttaa vanhemman ja lapsen väliseen luottamukseen ja lapsen haluun totella aikuista."

Ihan oikea muumi.


Myönnetään; kuulun valtaosaan. Muuntelen totuutta tähän tyyliin:

Sanon: iPadista on akku loppu, voivoi. Laitetaan se kaappiin ja mennään pesemään hampaat.
Vaikka voisin sanoa: Susta tulee ylipirteä riiviö, jos tuijotat muumeja kaksi tuntia putkeen. Laitetaan se kaappiin ja mennään pesemään hampaat.

Sanon: Voi harmi. Rusinat ovat loppu, ei ole enempää.
Vaikka voisin sanoa: Kaapissa on vielä puoli kiloa, mutta et saa enempää, koska sit ripuloit koko yön ja se on ihan hirveetä meille molemmille.

Sanon: Mun pitää hoitaa yksi tärkeä juttu keittiössä, muuten ruoka ei valmistu. Palaan pian.
Vaikka voisin sanoa: Käyn hakeamssa pari irtokarkkia poskipiiloon ja kupin kahvia. Palaan pian.

Sanon: Se oli viimeinen kirja, mitä ei oltu luettu. Nyt laitetaan peitto päälle ja sanotaan hyvää yötä.
Vaikka voisin sanoa: Kirjahyllyssä on vielä noin 200 kirjaa, joita en ole sinulle lukenut, mutta me ei lueta tänään enää enempää, koska on aika mennä nukkumaan. Nyt laitetaan peitto päälle ja sanotaan hyvää yötä.

Päästelen suustani päivän mittaan vaaleita valheita ohjaillakseni kersani toimintaa ja tehdäkseni arjen tilanteista helpompia. En pelottele namusedillä tai uhkaile jättäväni raivokohtauksen saanutta lasta yksin metsään piparkakkutalon akalle. Muokkaan vain vähän totuutta. Onko se väärin? Kaivanko itselleni kuoppaa?

Mutta toisaalta. Eihän muumejakaan ole olemassa, eikä kukaan sen takia boikoitoi Muumimaailmaa. Vanhemmat puhuvat lapsilleen joulupukeista, hammaskeijuista, jeesuksista, jumalista, enkeleistä ja muista olennoista, joiden todenperäisyydestä ei ole vedenpitävää näyttöä. Joten yksi harmiton rusinavalhe sinne tai tänne ei voi tehdä paljoa vahinkoa. Vai mitä tuumaatte?

26 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aloitin kolme vuotta sitten tämän blogin, jotta olisi joku, jolle kiroilla suomeksi. Olin paksuna, järkyttynyt siitä, että olin paksuna ja ...

Terveisiä huulipunahyllyltä

22.1.13 Satu Kommentteja: 7

Aloitin kolme vuotta sitten tämän blogin, jotta olisi joku, jolle kiroilla suomeksi. Olin paksuna, järkyttynyt siitä, että olin paksuna ja muutenkin lapaset hukassa. Islannissa. 

Avautumisen, ihmettelyn, kiroilemisen ja vertaistuen lomassa olen tavannut tyyppejä, joihin en olisi koskaan törmännyt ilman tätä toria. Esimerkiksi Mumbaissa asuvaan Piaan, joka sai skidin samoihin aikoihin kun itse hajoilin maailman toisella puolella imettämiseen. Kirjoittelimme puolin ja toisin meilejä ja facebook-viestejä. Avauduimme, kauhistelimme ja hihittelimme.

Pia on mahtava tyyppi. Britanniassa opiskellut toimittaja, joka on työskennellyt mm. Al-Jazeeralle, Guardianille ja CNN:lle Afganistanista Intiaan.

Viime vuonna Pia julkaisi Intiassa englanninkielisen chick littiä ja sotaromaania yhdistelevän Operation Lipstickin (Hesarin juttuun pääsee tästä). Kirja on ties kuinka monennetta viikkoa Intian bestellerilistan kärjessä. Ihan järkettömän siistä!

Vielä siistimpää on se, kun keksimme, että mehän voisimme kirjoittaa Operaatio huulipunan yhdessä suomeksi. Viihdyttävä tarina on täynnä sen verran törkeitä yksityiskohtia, että siitä on vaikea olla innostumatta:

"Nothing wrong with a bit of American beefcake after a main course. I was now imagining myself sucking his, what I hoped would be, huge cock."

Tästä tulee järjettömän hauska kirjoitusprojekti. Poskeni hehkuvat jo.

Pia asuu Mumbaissa miehensä ja 2,5-vuotiaan lapsen kanssa. Perhe-elämä 18 miljoonan asukkaan kaupungissa ei joka kerta suju kuin aurinkorannalla. Hikisissä tilanteissa on järkevintä turvautua kolmeen: taksiin, lastenhoitajaan ja kestävään huulipunaan.

Mumbaissa asuu rapeat 18 miljoonaa muuta ihmistä. Tuleeko taloyhtiön hiekkalaatikolla ruuhkaa?  Joskus vois olla vähän väljempää puistossa, etenkin kun meidän kersalla tuntuu olevan joka paikassa oma entourage, eli jengi seuraa kännykkäkameroiden kanssa kuin Bollywood-tähteä konsanaan. Paikalliset on järkyttävän lapsirakkaita ja sinisilmäinen vaaleatukkainen ihmisenalku ihmetyttää loputtomiin.

Intiassa on vähän hintsusti supermarketteja. Jos bebellä iskee ripuli, mistä vaippoja pierastaan? Kun kerta lähikauppaa ei ole.
Vaippoja saa apteekista, mutta ne ovat aika huonolaatuisia ja täynnä kemikaaleja. Päälläpysyvistä ja ei-hajustetuista tuontivaipoista saa pulittaa noin 2 euroo per vaippa. Vaipat ovat Intiassa luksustavaraa ja lapset opetetaan potalle heti kun vaan osaavat istua. Meillä oli aiemmin kylääntuppajille ehto – jos haluat tulla meille punkkaamaan, tuo kassillinen vaippoja mukanas. Nyt lapsi on jo onneksi oppinut paikallisille tavoille, eli se osaa hienosti pissiä minne vaan.

Olet Afganistanissa työkeikalla, lapsi on syystä tai toisesta messissä. Ulkonaliikkumiskielto päällä, jääkaappi on tyhjä, mutta kersa valittaa nälkää. Ravistat ratkaise nopeasti -hihaa, mitä sieltä tipahtaa?
Pari ryppystä seteliä, joilla hoidan taksin ja ajan viidentähden hotellin ravintolan buffeettiin reppu täynnä tyhjiä tupperwarebokseja.

Mitäpä mumbailaiset tuumaavat tissin vilauttamisesta julkisella paikalla, vaikka ruuhkametrossa? Ei kauheen hyvällä katota, ei edes naisten keskuudeessa. Se on nyt vaan semmonen no-go. Imetin kuitenkin parissa länkkäritason kahvilassa ja aika pahasti tujotettiin moraalitonta ulkkaria. Naiset ei muutenkaan paljon kotoa poistu kun lapsi on pieni, koska suku tai palvelijat auttavat askareissa.  Rikkaat ja ylempi keskiluokka eivät imetä itse, vaan palkkaavaat ammattilaisen hommaan.

Työn, perheen ja oman ajan organisointi vaatii väilllä nopeita liikkeitä ja joustavaa päätöksentekoa - ja kotikaupungissani asuu 200 000 ihmistä. Miten sä selviät harrastukset-päiväkoti-työmatka-virastoaika päättyy ihan just -piirileikistä 18 miljoonan ihmisen kaupungissa ilman, että saat aivovamman?
Aika helposti, koska mulla on täysipäiväinen kotiapu, joka kokkaa ja siivoaa ja katsoo kersan perään tarvittaessa. Pyykit haetaan kotoa, ja ruokaostokset kannetaan suoraan keittiöön. Joogaopettaja ja hieroja tulee kotiin. Päiväkoti ja uima-allas on lyhyen riksamatkan päässä. Lisäksi täällä ei ole ikinä kylmä, mikä tekee kersan pukemisesta helppoa. Joskus tekee mieli huutaa kovalla äänellä jollekkin ‘ei-mua-kiinnosta-byrokraatille’ sen hitauden ja välinpitämättömyyden takia. Onneksi olen oppinut, sen että ei itse kannata yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan - aina voi laittaa jonkun muun asialle!

Sun besteller-kirjan nimi on Operation Lipstick. Mikä on sun oma suosikkihuulipunamerkki ja -sävy? 
Tykkään Mac:in huulipunista, niitä saa täältäkin. Sävyt vaihtelevat mielialan mukaan. Joskus tarvitsen oikeen topakan paloautonpunaisen, joskus taas hillitymmän ruskeanvivahteen.

7 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Istun JFK:n lentokentällä, odotan paluulentoa kotiin ja mietin, voiko ihminen todella juoda litrakaupalla cocktaileja saamatta ollenkaan kr...

Vinkit New Yorkin East Villageen

21.1.13 Satu Kommentteja: 2

Istun JFK:n lentokentällä, odotan paluulentoa kotiin ja mietin, voiko ihminen todella juoda litrakaupalla cocktaileja saamatta ollenkaan krapulaa. Kyllä näköjään voi. Oloni on nimittäin mitä loistavin!

New York on ihan supermahtava. Matkamme oli supersuperonnistunut. Kumpikaan ei tippunut katolta tai kadottanut passiaan. Onnistuneen matkan takana oli periaate, että tehdään vain sitä, mistä tykätään. Ei ole pakko mennä museoon. Tai hikoilla sovituskopin jonossa kamalassa kusihädässä. Jos tykkää syödä, juoda ja painia hotellihuoneessa, kuuluu tehdä juuri sitä.


Kun on marinoinut kehoaan kuusi päivää cocktaileissa ja hampurilaisissa, on aika nastaa palata kotiin. Hapankorppua ja aikaisia aamuherätyksiä. Sateisia maanantaiaamuja ja kurahaalareita. Samaa ajattelee toivottavasti myös lapsi, joka on ollut kuusi päivää hemmoteltavana anopin bed&breakfastissa.

Laitan pariin seuraavaan postaukseen lyhyesti matkafiilistelyä ja hyväksi koettuja paikkoja. Tämä ensimmäinen juttu on tästä rivistä eteenpäin tehty yhteistyössä lentojen hakuun erikoistuneen Momondon kanssa – siispä jutussa on linkki Momondon sivuille. (Olen käyttänyt palvelua jonkun verran ja tykännyt etenkin siitä, että sivuston avulla voi vertailla ketjutettujen lentojen hintoja paikasta a paikkaan b paikkaan c; ei siis pelkästään perinteisiä meno-paluu-settejä.)

Jos olet varannut lennot Helsingistä New Yorkiin, seuraavassa muutamia matkavinkkejä East Villageen.


Mayahuel
Tequilapohjaisia cocktaileja, kyllä kiitos! Kuudennella kadulla ensimmäisen ja toisen avenuen välisellä taipaleella piileskelevä cocktail-olohuone jää helposti huomaamatta. Älä kävele onnesi ohi, tai muuten sinulta jää testaamatta esimerkiksi mainio Herb Albert: jalapenolla maustettua tequilaa, mezcalia, tuoretta oreganoa sekä limettiä. Paikan cocktailit maksavat noin neljätoista dollaria kappale. PS. Muista jättää joka drinkistä dollari tippiä baarimikolle.
Osoitteessa 304 East 6th Street New York, NY1003.

Upstate
Hyvissä ravintoloissa on usein lyhyt ruokalista. Niin täälläkin. Mereneläviin erikoistuneen ravintolan listalta löytyy mm. oluessa höyrytetyt simpukoita ja merenelävistä keitetty bouillabaisse. Joka aterian päätteeksi saa ilmaisen viskikakun. Paikan sisustuksen takia täällä voisi syödä vaikka viisi viskikakkua: tiiliseinät, yksinkertaiset eriparisten tuolien ympäröimät puupöydät ja hämärä valaistus saavat unohtamaan, että ulkona on itse asiassa päivä ja Empire State Building on vielä näkemättä. (IMHO viskikakku on hienompi reissukokemus kuin turistitungos jonkun *romanttisen* talon katolla.) Upstate tarjoilee viikoittain vaihtuvan kattauksen oluita ja päivittäin tuoreita ostereita. Paikkaan on usein jonoa, mutta ameriikoissa kun ollaan, palvelu pelaa ja niinpä tarjoilija päästää sinut jonottamisen sijaan drinkille kulman taakse odottelemaan ja lähettää tekstiviestin, kun pöytä vapautuu. (Toiminta on täysin loogista, koska hiprakasssa olevat asiakkaat jättävät aina parhaat tipit.) 
Osoitteessa 95 1st Avenue New York, NY10003.

Westville
Westvillestä löydät herkullista luomuruokaa. Konstailemattomasti sisustettu paikka viehättää valkoisilla puupaneloinneilla sekä kesäisin avoinna olevilla ikkunoilla. Suuntaa Westvilleen, kun mielesi tekee tuoretta salaattia, täydellistä hampurilaista tai kalaa. Voit myös valita neljä sesongin vihannesta, joista keittiö valmistaa ruoan 14 dollarilla - paikan bravuureista mainittakoon karamelisoitu fenkoli, paahdetut ruusukaalit vuohenjuustolla sekä höyrytetty lehtikaali valkosipulin kera. Muista jättää tilaa ravintolan sesonginmukaiselle jälkiruokapaistokselle sekä jäätelölle! Jälkiruoan jälkeen suuntaa cocktailille johonkin lähistön korttelibaariin. Onhan tässä oltu kuivin suin jo kaksi tuntia.
Osoitteessa 173 Avenue A New York, NY 10009.

Momofuku Milk Bar
Ravintolassa tekee välillä mieli skipata pääruoka ja siirtyä suoraan jälkkäreihin. Jälkiruokabaari Momofuku Milk Bar on tähän paheeseen täydellinen valinta. Listalta löytyy esimerkiksi "crack pie". Kukaan ei tiedä, mistä se on tehty, mutta on kuulemma huumaavan hyvää. Jos otan tupla-annoksen, alan ehkä kuulla ääniä. Mut sehän ei haittaa, ravintolan lattialla mahtuu kyllä tanssimaan.
Osoitteessa 251 East 13th Street New York, NY 10003



V-Nam Cafe
Kiireisen newyorkerin suosikkilounas on sandwich. Nopea ostaa, nopea syödä, nopea sulattaa. East Villagesta löytyy liuta Bahn Mi -voileipäkauppoja, mutta tämä on ehdottomasti paras ja halvin. Perinteinen possu-Bahn Mi ($5.25) koostuu täydellisesti kypsennetystä possusta, piparjuuripikkelssistä, porkkanoista, kurkusta, korianterista ja maksapasteijasta patongin välissä. Jos pidät mausteisesta ruoasta, lisää leivälle tujaus Sriracha-kastiketta. Paikan tunnelma on ristiriidassa ruoan erinomaisen laadun kanssa, joten voileivän nappaaminen mukaan ja syöminen samalla kun tutkii seutuja onkin kannatettavaa. Siinä voi samalla katsastaa lähitienoon baaritarjonnan. (Anteeksi, mutta toistankohan kenties itseäni?)
Osoitteessa 20 1st Avenue New York 10003.

Home Sweet Home
Home Sweet Home soittaa päivästä toiseen hyvää musiikkia: kaikkea mahdollista hip-hopista ja doo-wopista päivän listahitteihin. Perjantaisin täällä järjestetään soul-tanssi-ilta. Paikan tanssilattia täyttyy nopeasti, joten liikkeellä kannattaa olla ajoissa. Sweet Homeen voi suunnata tanssimaan ja viettämään hauskaa iltaa ilman huolta valikoivista portsareista. Ja olut maksaa 6 dollaria! Wo-hoo.
Osoitteessa 131 Chrystie Street New York, NY 10002.

Aroma Nails
Bilettäessä roiskuu. Jos haluat olla kuosissa kotimatkan koittaessa, mutta matkakassa on huvennut juhlimiseen, pelastus löytyy East Villagesta. Tämä kynsihoitola on löytö: 7 dollaria manikyyristä, 13 dollaria pedikyyristä (mutta jätä läski tippi)! Salongin henkilökunta on palveluhenkistä ja ystävällistä ja paikka on auki loppuviikosta aina kello kymmeneen saakka. Kun palat kotiin huolitellun näköisenä, kukaan ei arvaa, että olet juuri tuhlannut tonnin pelkkiin drinkkeihin.
Osoitteessa 349 East 13th Street New York, NY 10003.

Haaveillessasi lennoista New Yorkiin etsi verkosta Momondo ja anna sivuston hoitaa loput etsimiset. Johtava matkahakukone löytää verkon parhaat tarjoukset  ja tarjoilee vielä paikallisten kirjoittamat kaupunkioppaat matkaajan avuksi. 

2 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vaihdan tunnin kuluttua pituuspiiriä. Aivan pian iskemme vuorikiipeilijän kanssa muoviset olutmukit yhteen yläilmoissa ja skoolaamme New Yo...

Se on valmis

15.1.13 Satu Kommentteja: 32

Vaihdan tunnin kuluttua pituuspiiriä. Aivan pian iskemme vuorikiipeilijän kanssa muoviset olutmukit yhteen yläilmoissa ja skoolaamme New Yorkille. Ja hyvästä syystä. Olemme viimeiset kolme viikkoa yötä päivää kirjoittaneet, valokuvanneet, puhuneet puhelimessa, etsineet tietoa, haastateleet ihmisiä ja editoineet tekstejä. Intensiivijaksoa edelsi vuoden mittainen satunnaisempi taustatyö. Ja nyt. Nyt se on valmis! Mondo Islanti -matkaopas, täysin uudistettu painos lähti  kustannustoimittajan syynättäväksi tänään aamulla. 320 sivua, ykkösen rivivälillä. Sormenpäissä on rakot.

Olemme suunnitelleet matkaa New Yorkiin jo kaksi vuotta. Islannista on mestoille vain reilun 5 tunnin lentomatka. Siellä asuu kavereita. Sieltä saa hyviä drinkkejä. Siellä on kaikkea. Sinne tulee vanhoja opiskelukavereita käymään San Fransiscosta ja Washingtonista. Yibbee! Tässä on jo tarpeeksi monta hyvää syytä vaihtaa hetkeksi maisemaa. Ja juoda cocktailit vaikka pilvenpiirtäjän katolla. Voi onnea!


Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tästäkin reissusta tulee ikimuistoinen. Teimme vastaavanlaisen matkan kun saimme edellisen yhteisen kirjamme valmiiksi. Mondo Islanti -matkaoppaan ensimmäinen versio valmistui helmikuussa 2008. Kun olimme painaneet enteriä ja kässäri oli tipahtanut kustannustoimittajan inboxiin, nappasimme käsimatkatavarat messiin, hurautimme taksilla lentokentälle ja otimme EasyJetin Berliiniin. Takana oli kuuden viikon kirjoitusputki keskimääräisillä neljän tunnin yöunilla. Menimme Mittessä baariin. Nautimme aika monta Coronaa. Oli hauskaa.

Heräsin aamulla järkyttävään päänsärkyyn. Hostellihuoneen lattialta löytyi sininen muovipussi, jossa oli pohjassa kaksi isoa reikää. Ravistelin vuorikiipeilijän hereille ja tiedustelin jätesäkistä. Olinko kenties puketunut siihen esimerkiksi matkalla baarista hostellille?

En ollut. Mieheni oli.

Design-hostellimme vessat sijaitsivat käytävällä, aivan huoneemme vieressä. Yöllisellä vessareissulla mies unohti avaimet huoneeseen. Tuuletusikkunasta kantautunut tuulenpuuska iski huoneenoven kiinni. Ja koska minä olin sänkyyn kaaduttuani sammunut kuin saunalyhty pohjoistuulessa, en todellakaan aikonut herätä koputuksiin. Tai paukutukseen. Tai oven rynkytykseen.

Mitä tekee alaston ja ratkaisukeskeinen vuorikiipeijä? No pujottautui tietysti vessan ikkunasta ulos, kiipesi ikkunankarmeista kiinni pitäen huoneemme ikkunan kohdalle ja yritti saada kuorsaavan tyttöystävänsä hereille koputtelemalla ulkopuolelta ikkunaan kolmannen kerroksen korkeudessa. Ei vaikutusta. Minulla on nimittäin tapana nukkua todella sikeästi.

Mies ei kehdannut alasti juosta kolmea kerrosta alas respaan pyytämään vara-avainta. Onneksi vessan roskatynnyristä löytyi jätesäkki. Kätevänä ihmisenä hän teki siitä itselleen housut, harppoi respaan pitäen molemmin käsin muovipussia ylhäällä, selitti tilanteen lievästi hämmästyneelle yövahdille, sai avamen ja pääsi vihdoin nukkumaan. Ja minä kuorsasin edelleen.

Tällä kertaa meidän pitää olla varovaisempia. Parkour pilvenpiirtäjän ulkoseinällä ei nimittäin välttämättä ole elinikäennusteelle hyväksi. Sitäpaitsi olemme nykyään vastuullisia vanhempia.

Kirja on kaupoissa maaliskuussa. Me olemme takaisin kotona kuuden päivän kuluttua.

32 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Alkoi aamulla sanomalehteä lukiessa hihityttää. "Paperi ei ole jätettä", mainosti kaupungin jätelaitos kokosivun ilmoituksellaan....

Paperin voi kierrättää!

13.1.13 Satu Kommentteja: 17

Alkoi aamulla sanomalehteä lukiessa hihityttää. "Paperi ei ole jätettä", mainosti kaupungin jätelaitos kokosivun ilmoituksellaan. Lehtimainoksessa kerrotaan, että Reykjavíkin asukkaat saavat tänä keväänä paperinkierrätysastiat sekajäteastioiden viereen. Nyt jo.


"Paperia ei laiteta enää sekajätteisiin, vaan kierrätykseen." Kuka idari ruttaa mainospostin kodin sekajäteastiaan? No aika moni täkäläinen, koska sanomalehtien kierrätys vaatii asuinpaikasta riippuen ponnisteluja. Paperijäte on pitänyt kuljettaa erillisiin kierrätyspisteisiin, joita sijaitsee eri puolilla kaupunkia. Joskus jopa automatkan päässä.

Joissakin asioissa täällä ollaan täys yössä  ja valovuosia jäljessä muuta Eurooppaa.

Jään innolla odottamaan  pullojen ja tölkkien kierrätysmahdollisuutta ruokakauppoihin. Siihen tosin voi mennä vielä jonkun aikaa.

17 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen pari viime vuotta huhkinut perse ruvella kasaan tutkintoa islannin kielestä Islannin yliopistossa. Enää YKSI lukukausi jäljellä. (Enkä...

Käännä ja arvaa

13.1.13 Satu Kommentteja: 6

Olen pari viime vuotta huhkinut perse ruvella kasaan tutkintoa islannin kielestä Islannin yliopistossa. Enää YKSI lukukausi jäljellä. (Enkä varmasti lopeta kesken, koska tässä iässä osaa jo arvostaa sitä, kun voi viettää yhden kesäpäivän hassussa kaavussa, juoda paljon skumppaa ja kaikki tulevat onnittelemaan.) Koulun penkillä olen oppinut paitsi lisää islantia myös lisää itsestäni. Kuten sen, että minusta ei koskaan tule kääntäjää tai tulkkia. Nevörevör.

Pääsin läpi syksyn käännöskurssista. Eilen käsiini saamassa kirjallisessa palautteessa kurssin vetäjät tosin kaunein sanankääntein totesivat, että käännökseni (käänsin alun yhdestä islantilaisesta chic lit -teoksesta) oli kyllä todella hyvin kirjoitettu. Teksti on selkeää, mukaansatempaavaa, nokkelasti kirjoitettua ja pysyy tyylissään. Mutta on vain yksi ongelma: loin uuden stoorin. En malttanut pysyä uskollisena lähdetekstille. Palaute ei varsinaisesti yllättänyt. 

Mulle on sen yhdentekevää, tahraantuuko henkilön takki siksi, että hän ottaa likaisen mustan jätesäkin syliinsä oikealla vai vasemmalla kädellä. En myöskään jaksa jäädä mietimään, onko rappusten päällysmatto tehty puuvillasta eikä esimerkiksi puuvillasekoitteesta, koska sillä ei ole mitään väliä (mulle). 

No p*rkele. Hyppää!!!



Olen nollasta sataan tyyppinen ihminen. Ei ole aikaa katsella kaikkia mahdollisia yksityiskohtia jokaisesta mahdollisesta näkökulmasta. En pysty kanavoimaan energiaa pienenpieniin kokonaisuuksiin: sisälläni räjähtää, jos joudun keskittymään mikrobin kokoiseen asiaan.

Onneksi musta ei tullut aivokirurgia. Onneksi minusta ei myöskään tule virallista kääntäjää. Mutta sen pään yli vedettävän naamiaislakanan ja ne skumpat rutistan ulos putkesta, oli miten oli.

6 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Aika perverssiä, että kirjoitin ja edasin viime vuonna useamman suomenkielisen kirjan mitä ehdin itse lukea. Tänä vuonna siihen on tultava ...

Kun kyyhkyset katosivat

10.1.13 Satu Kommentteja: 5

Aika perverssiä, että kirjoitin ja edasin viime vuonna useamman suomenkielisen kirjan mitä ehdin itse lukea. Tänä vuonna siihen on tultava muutos. Olen nimittäin huomannut, että samalla tavoin kuin hyvä fyysinen kunto pitää vitutuksen poissa, kirjojen lukeminen estää tyhmistymistä. Kyllä aikaa on. Sitä pitää vain osata järjestää.

Kuka olet ja kenen asioilla liikut? Kirjan kansikuva on nerokas. 
Sain joululahjaksi Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Voi luoja, miten hyvä kirja tämä onkaan! Onhan se vähän vaikea, kuten Hesarissa peloteltiin. Siinähän se juju kuitenkin on. Se on niin hankala, että sitä on pakko lukea hitaasti, ajatellen ja paljon kerrallaan. Koska tarina on niin hyvä, henkilöhahmot niin moniulotteisia ja historiallinen tausta antaa tarinaan älyttömän laajan perspektiivin, kirja voi olla hidaslukuinen, vaikeakin. 

Kirjan kaava oli sama mikä Puhdistuksessakin: jännittävän juonen ja rajuja tunteita herättävien henkilöhahmojen kautta avautui vähän tavallisuudesta poikkeava ikkuna yhteen historian aikakauteen ja sen tapahtumiin. 

On suoraselkäinen, aatteensa mukaan elävä mies ja hänen hämärissä olosuhteissa kuollut vaimonsa (tämä käy ilmi jo ensimmäisillä sivuilla), liero takinkääntäjä ja historian uusiksikirjoittaja, joka ei välitä mistään muusta kuin omasta menestyksestään. Lisäksi on nainen, joka yrittää selvitä välillä natsisaksalaisten, välillä kommunistien puristuksessa. 

Kirjassa ei ole yhtä pahaa ryhmää tai pahaa kansallisuutta. Pahuus on ihmisissä. Kyyhkysissä terrorisoivat vuorollaan niin natsit kuin kommunistitkin. On ihan sama, kiipeääkö ihminen pahasti yli vasemmalta vai oikealta puolelta: pääteasema on kuitenkin aina sama persereikä.

5 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lupasin lähettää Vuoden mutsin uudenvuoden lupailijoille. Kirjan kuului tällä kertaa mennä nimimerkille Ethe. Jos olet jo päässyt synnäri...

Ja vuoden uudenvuoden lupaaja on...

10.1.13 Satu Kommentteja: 0

Lupasin lähettää Vuoden mutsin uudenvuoden lupailijoille.

Kirjan kuului tällä kertaa mennä nimimerkille Ethe. Jos olet jo päässyt synnäriltä, laitatko osoitteesi mulle sähköpostilla (satu at suomi (piste) is) a.s.a.p., niin ehdit saada kirjan imetysmaratonille.

Kiitos myös kaikille muille osallistujille!

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Täytän tänään 33 vuotta. Mittarissa on kaksi paria tissejä. Huikeeta. Jotenkin upeaa, että syntymäpäiväni osui maanantaille . Ja että ens...

Onnea juhlapäiväni johdosta

7.1.13 Satu Kommentteja: 31

Täytän tänään 33 vuotta. Mittarissa on kaksi paria tissejä. Huikeeta.

Jotenkin upeaa, että syntymäpäiväni osui maanantaille. Ja että ensimmäinen kalenterimerkintäni tälle maanantaille on hammaslääkäri.

dentists

Kuva: Flickr/AV Dezign

31 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Vihjailin viimeksi , että tänä vuonna aion toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni, koska mieheni sanoi kyllä . Se ei ole toinen lapsi - sor...

Pakettimatka

4.1.13 Satu Kommentteja: 37

Vihjailin viimeksi, että tänä vuonna aion toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni, koska mieheni sanoi kyllä. Se ei ole toinen lapsi - sorry :) Tai uusi auto. Tai avioliitto, koska se on jo. Tai uusi rakastaja/tar.

Se pitkäaikainen haaveeni on LOMA. Olen koko työurani ajan tehnyt omasta vapaasta tahdosta töitä freelance-yrittäjänänä. Mitä enemmän töitä, sitä enemmän rahaa. Kohtuullinen diili. Rahan- ja tekemisenhimosta olen kuitenkin päätynyt huhkimaan kymmenen vuotta ilman kesälomia, talvilomia tai palkallisia sairaslomia. (Suomessa hetki sitten käyty keskustelu riitely siitä, voisiko ensimmäiseltä sairaslomapäivältä jättää työntekijälle palkan maksamatta tuntuu näkökulmastani vitsiltä. Lomaraha. Lounassetelit. Lakisääteinen kahvitauko. Työsuhde-etu. Muahhaa, naurattaa niin että maha halkeaa.)

Teen töitä 100-prosenttisella riskillä. Mutta se on ihan ookoo, koska itsehän olen oman itseni toimitusjohtaja. Voin päättää mitä teen, kenelle teen ja millä palkalla. Ja ennen kaikkea missä teen. Tänä vuonna aion ottaa käyttöön sen freelancerin ainoan todellisen työsuhde-edun: joustavan työntekopaikan. Vaihdan toimistoympäristöä. Otan läppärin, laturin, bikinit ja perheen mukaan ja pidän samalla ihan helvetin pitkän loman. 

Kierrämme maailman ympäri neljässä kuukaudessa. Vuokraamme kotimme pois. Hankimme rantamökin Thaimaasta. Tai Laokselta. Tyynenmeren saarilta. Wau, ehkä pääsen jopa Pembaan! Lapsi näkee lisäkseni muitakin apinoita. 

Ajattelin ensin, että menisimme pariksi viikoksi Kanarialle hermolomalle. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen kompromissiratkaisuna. En halua matkalle, jolta pitää tulla heti pois. Jos kersa saa lentokoneessa korvatulehduksen, puolet matkasta menee teneriffalaisella terveysasemalla. Koska en ole kertaakaan elämässäni saanut kesälomarahaa, työttömyyskorvausta, työsuhdeliikuntaseteleitä, toimeentulotukea (kahdesti hain opiskeluaikoina, mutta en saanut), pekkaspäiviä tai sairauspäivärahaa, en hyväksy myöskään kahden viikon mittaista oleskeluyhteiskuntalomaa. Se on kaikki tai ei mitään.

Palau's Rock Islands
Ensi talven kustannuspaikka: Palau. Miksipä ei.
Siirrämme perheyksikkömme hetkeksi lämpimämpään ilmastoon. Paikkaan, jossa ulko-ovi ei jäädy kiinni ja jossa voi pukeutua t-paitaan ulkona. Sitä paitsi tälle reissulle on olemassa valtionjohdon hyväksyntä. Vilautan Suomen passia, tartun mahdollisuuteen ja katan pöytäni minne lystään.

Enää pitäisi tehdä nämä:

- Rakentaa matkabudjetti.
- Etsiä sopiva matkavakuutus.
- Hankkia sponsoreita, jotka haluavat näkyvyyttä haaveiden toteuttamisprojektissa (laittakaa meiliä, niin sovitaan yksityiskohdista) ;)
- Tehdä ihan hitosti töitä ensi syksyyn asti ja säästää rahaa.
- Järkätä kersalle päiväkodista vapaata.
- Kelata yhdessä miehen työkuviot. 
- Vuokrata oma asunto pois.
- Varata lennot ja etsiä loma-asunnot. 
- Ostaa uudet bikinit.
- Laittaa hyvän suunnitelman kunniaksi helvetisti valokynää ja juoda pari gin tonicia.

Lisäsin blogini tägeihin "pakettimatka". Näin halukkaat löytävät helposti lomajutut. Tai pystyvät hyppäämään niiden yli.

Kuva: Flickr/Casa De Queso

37 kommenttia:

Mitä tuumaat?