uuri nyt koen itseni loppuunajetuksi raadoksi. Takana on tähän asti lukemistani kirjoista ehdottomasti vaikein. Sain eilen loppuun rikoski...

Marko Kilpi: Kuolematon

3.12.13 Satu Kommentteja: 14

Juuri nyt koen itseni loppuunajetuksi raadoksi. Takana on tähän asti lukemistani kirjoista ehdottomasti vaikein. Sain eilen loppuun rikoskirjailija Marko Kilven uusimman teoksen, tänä syksynä ilmestyneen kirjan Kuolematon. Lukeminen ei ollut tällä kertaa viihdyttävää, hauskaa tai kihelmöivää eskapistista haahuilua. Se oli kamalaa. Olen vereslihalla. Sivulla 40 jouduin juomaan itseni humalaan, että pystyin lukemaan kirjan loppuun. Jos teos olisi huono tai edes yhdentekevä, olisin jättänyt sen kesken. Mutta kun se ei ole. On ehkä yksi tärkeimmistä.

Kuolematon käsittelee lasten hyväksikäyttöä ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Elävien kirjoihin -kirjasta (myös Jäätyneitä ruusuja ja Kadotetut) tutut Olli Repo ja tämän poliisikollega Elias Kaski tutkivat yhdessä rikosta, joka laajenee yksittäisen tapauksen tutkinnasta ongelman laajempaan käsittelyyn ja kuvaa rikoksen selvittelyn ohella niitä syitä, joista tutkittavana olevan rikoksen motiivit kumpuavat. Tällä kertaa tarinan liikkelle laittava rikos on yksi kamalimmista: seksuaalirikos, jonka uhrina on lapsi.

Kirjan kansikuva: Gummerus.

Se ristiriita, joka muodostuu silmittömän julmuuden kuvaamisesta ja kauniisti kirjoitetusta kielestä, saa jääkylmän rautapainon laskeutumaan alavatsaan. Levikinnälkäiset iltapäivälehdet hierovat julmuutta naamaan uutisoidessaan perhesurmista tai lasten pahoinpitelyrikoksista. Keltamustat A3:et voi ohittaa kääntämällä huomion karkkihyllyllyyn. Kilven teksti sen sijaan avaa lukijan eteen terävän ja syvän kuilun, jonne on pakko katsoa:

Mitä se viimeinen miettii? Elias kysyy hiljaa. - Se tietää, että sen vuoro on kohta. Kyllä se sen ymmärtää, vaikka olisi miten pieni. (s. 40)

Sellainen touhu saattaa jatkua pitkäänkin, kun se tapahtuu perheen sisällä. Monesti ei paljastu koskaan, jos ei näkyviä vammoja synny. Siinä syntyi. Neuvolasta ilmoittivat, että kannattaisi tulla vähän jututtamaan tätä perhettä. (s. 75)

Kuolematon on vaikea lukukokemus myös siksi, että se pakottaa ajattelemaan, mistä maailman julmimpiin tekoihin syyllistyneiden ihmisten pahuus kumpuaa. Väkivaltaisen tekojen kuvausten lukemista hirveämpää onkin pakottaa itsensä ymmärtämään syitä. Miksi joku tekee niin? Miten kukaan voi tehdä niin? Kysymykset ovat vaikeita etenkin siksi, että kaikissa ihmisissä on potentiaali pahuuteen ja pahoihin tekoihin. Esimerkiksi omassa lapsuudessa koetut traumat kulkevat usein muodossa tai toisessa eteenpäin, jos niitä ei osaa pysäyttää tai ymmärrä opetella pysäyttämään.

- Mutta ei kaikista uhreista tule tekijöitä, Olli sanoo.
- Ei tietenkään. Kyse onkin niistä, joista tulee. Leinokin oli siitä jo aikanaan hajulla. "Ja poika perii kehdossa synnit isänkin ja rinta täys on ruumenta ja ruuhkaa. Mihin päättyvi tie?" (s. 300)


Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä (ihmettelempä sanan "hyväksikäyttö" etymologiaa; mikään muu ei voi olla kauempana hyvästä kuin tämä rikos) tapahtuu Suomessa ihan koko ajan. Valitettavasti Jammu Siltavuori ei ollut yksi yksittäinen poikkeustekijä vuosisadassa.

Vanhempi konstaapeli ja kirjailija Marko Kilpi (kuva: www.markokilpi.com)
Marko Kilpi - joka on siis päivätyössään vanhempi konstaapeli - tietää tämän. Hän on mukana vetämässä poliisissa postrauma-työpajatoimintaa, johon osallistuu työssään järkyttäviä asioita kohdanneita poliiseja. Työpajojen tarkoitus on auttaa poliisikollegoita pääsemään yli traumasta ja jatkaa elämäänsä tasapainoisemmin. Kysyin Markolta, oliko kirjan kirjoittaminen hänelle itselleen terapeuttinen kokemus. Kyllä se kuulemma oli ainakin jossain määrin. Kirjan kirjoittamisen aikaan traumaryhmän toimintaan nimittäin osallistui useampia hyväksikäyttötapauksia tutkivia seksuaalirikostutkijoita. Kirja on kuitenkin vain julmuuden pintaraapaisu.

"Siinä tuli käytyä tiivistettynä massana läpi huomattava määrä julmimpia ja pahimipia alan rikoksia mitä tässä maassa on viime aikoina tapahtunut. Ne tapaukset olivat todella järkyttäviä mukamas kaiken nähneelle ja kokeneelle konstaapelillekin. Ei sellaisia tekoja pysty tavallinen ihminen edes kuvittelemaan. Niitä tapauksia ei voisi kirjoittaa mihinkään kirjaan mukaan", kirjailija sanoo. Kilven mukaan hänen uusin teoksensa on kuitenkin ennen kaikkea tutkimusmatka ihmiseen:

"Minun piti selvittää itselleni, että miksi nämä ihmiset tekevät sellaisia tekoja, mitä me muut emme kykene ymmärtämään ja siinä ainakin omalta osaltani onnistuin. Nyt ymmärrän."

Kerroin Kilvelle joutuneeni turruttamaan kirjan aiheuttamaa pahoinvointia alkoholilla. Hän ei yllättynyt. Isät tai äidit, joilla on pieniä lapsia, ovat kuulemma kokeneet kirjan muita ahdistavampana. En hämmästele sitä lainkaan. Kirja on järkyttävä, mutta mitään muuta se ei saisikaan olla. Tai kuten Kilpi itse sanoo:

"Millaisessa maailmassa me asuisimme, jos tuollaisen kirjan jälkeen lukija sanoisi, ettei se tuntunut missään ja tämähän aivan tuttua juttua? Ehkä silloin meillä ei olisi enää mitään toivoa."

Siksi sinunkin kannattaa lukea se. Pahuuden voi nimittäin pystyä pysäyttämään, mutta ensin siitä pitää ymmärtää jotain.

PS. Lasten kaltoinkohtelua tapahtuu kaikkialla. Yhteiskunnan ollessa hätätilassa esimerkiksi sodan tai luonnonkatastrofin vuoksi pahoinvointi kasvaa. Väkivalta ja seksuaaliväkivalta myös lapsia kohtaan yleistyy kriisitilanteissa. Filippiineillä elämä ei ole supertaifuunin jälkeen palautunut tavalliseen arkeen, vaikka muutaman viikon takaisesta luonnonkatastrofista ei enää niin uutisoidakaan. Siellä tarvitaan edelleen apua. Ole kiltti, ja lahjoita edes vähän. Niistäkin lapsista nimittäin kasvaa uusi sukupolvi.

PPS. Kuolematon edullisimmillaan Booky.fi:stä hintaan 24,60 € (ei postikuluja)*. 

EDIT: 3.12. kl 14:33: Pieni tarkennus Kilven poliisityötä koskevaan kuvaukseen.

14 kommenttia:

  1. Aika karmea aihe. Itse en pysty lukemaan tällaisia ollenkaan, en vanhempana enkä muutenkaan. Monesti jo pelkästään tietynlaisten uutisten lukeminen lehdestä tuo tosi ahdistavan olon. :(

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Lukukokemus oli todella rankka. Mutta ei samalla tavalla kuin vastaavista väkivallanteoista lukeminen esim. ip-lehdistä.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta. Tärkeä aihe ja tärkeä pyrkimys:
    "Pahuuden voi nimittäin pystyä pysäyttämään, mutta ensin siitä pitää ymmärtää jotain".
    Pohdiskelin samaa aihetta jokin aika sitten, kun luin 8-vuotiaan tytön surmasta (siinä ei kysymys ollut tosin hyväksikäytöstä, ainoastaan julmuudesta). Kun kauhistelee, miten sellaista voi tapahtua, tuntee samalla tarvetta ymmärtää ja selittää itselleen syitä ja motiiveja.
    "Takana on tähän asti lukemistani kirjoista ehdottomasti vaikein" - minun lukuhistoriassa on toistaiseksi yksi kirja, jota en pystynyt lukemaan loppuun väkivaltakuvauksien takia - Amerikan psyko. Pidin tästä mustasta satiirista elokuvana, mutta kirja oli ihan erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista.

      Mä en ole edes kokeillut lukea Amerikan Psykoa. Sain siitä liian seikkaperäisiä lukunäytteitä yläasteella vierustoveriltani...

      Poista
  4. Menee ehdottomasti lukulistalle. Mulle uppoaa jostain syystä tämmöset hullut draamat ja mieleenpainuvin kirja lienee pimeän poika (kenhän sen lie kirjoittanut, se poika siis itse) ja sitä mulle aikanaan suositeltiin monen ystävän taholta. Kamala kirja, mutta muutti kyllä ajatusmaailmaa. Ja sitä mä kirjalta monesti kaipaankin, joskus toki tekee mieli lukea aivot narikkaan-hömppää, mutta välillä pitää saada ajattelemisen aihetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta; raskaisiin, vaikeisiin ja todella järkyttäviinkin aiheisiin on hyvä tutustua. Kuka tietää vaikka näin jotain konkreettistakin tapahtuisi, huomaisi ehkä ympärillään helpommin vääryyksiä tai ainakin oppisi ymmärtämään vaikeistakin aiheista vähän enemmän. Kyllähän ns. onnellisistakin kirjoista voi oppia hyviä ja hyödyllisiä asioita, en toki sitä kiellä :)

      Poista
  5. Kiitos mielenkiintoisesta arvostelusta, itsekin aion ehdottomasti lukea tämän, vaikka nyt reissulla e-kirjan hinta 24,90€ (Elisa Kirjasta) olikin turhan tyyris budjettiin, kun on tullut muitakin kirjoja osteltua. Sinänsä en kyllä kaipaisi enää mitään ns. pahanmielen kirjoja, kun nyt on kahlattu läpi niinkin kepeitä aiheita kuin narkomaaniäidit, jenkkisotilaiden sotarikokset, vankimielisairaalat jne. Matkoilla käy aina näin, ehkä siksi, että kun aurinko paistaa ja näköpiirissä on palmuja, niin siitä kirjojen herättämästä epätoivosta katkeaa edes jokin terä suomalaiseen alkutalveen verrattuna.

    Mutta tosiaan, vaikken ole äiti, niin tällaiset aiheet iskevät lujaa. Millainen on maailma, jos kaikkein viatonkaan ei ole turvassa? Ja useinhan se menee nimenomaan niin, että ne viattomimmat (lapset, eläimet) saavat eniten kärsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutuudet ovat aika usein Elisa Kirjassa tätä luokkaa, painetun kirjan hinnoissa. Ehkä tästäkin tulee myöhemmin pokkariversio jonka saa edullisemmin ja e-kirjankin hinta voi laskea ensi vuoden puolella.

      Hyvä kysymys maailmasta. Mä en todella tiedä. Liikaa ei voi upottaa itseään maailman vääryyksien ja julmuuden aiheuttamaan tuskaan, että ei ihan kokonaan lamaannu. Toisaalta on tärkeä tietää näistä(kin) aiheista ja yrittää edes jollain tapaa toimia niitä vastaan. Mä lahjoitan joskus rahaa SOS Lapsikylälle (en tosin ole kuukausilahjoittaja), olen kokenut sen vähimpänä mitä voin tämän asian eteen täältä kaukaa tehdä.

      Eikä Islanti siis ole tässä suhteessa mikään unelmamaa, täällä on tullut esiin valtava joukko lapsen hyväksikäyttötapauksia viime vuosien aikana; nyt jo aikuiset, jotka ovat lapsena kokeneet näitä kamaluuksia, uskaltavat viimein puhua niistä. Esim. paikallinsen katolisessa kirkossa työskennelleiden uhreiksi vuosikymmeniä sitten joutuneet ovat nyt alkaneet puhua asiasta.

      Poista
  6. Kun työkseen koettaa auttaa näitä rikkimenneitä ihmisiä, ei enää vapaa-ajalla voi lukea/katsoa mitään tätä sorttia olevia aiheita. Jos haluaa lisätä ymmärrystään, mitä kaikkea pahat teot toisille aiheuttavat, täältä http://traumaterapiakeskus.com/tuotteet.html ,löytyy kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin. Sinunkaan työ ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä...
      Kiitos linkistä, käyn tutustumassa.

      Poista
  7. Luin ja kun piti kirjoittaa arvostelu, tuli todella vaikeaa... Siis jo lukeminen oli vaikeaa, mutta mitä ja miten kaikesta kirjoittaa *käytössä noin-tietty-määrä-tilaa*? Ja tietysti äitinä (vaikka laps on jo aikuinen) kaikki tuntui pahemmalta kuin tavallisesti tämän kaverin kirjoissa. Silti ja siksi niin tärkeä aihe, että asiasta on pakko keskustella myös julkisesti!

    Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä joka sanasta! Mä luulen että osittain tän kirjan ja Markon poliisityöhönkin liittyvän työn takia kutsu linnan juhliinkin kävi tänä vuonna :) Olihan toki se Kasipallo myös yhteiskunnallisesti kantaaottava ja siinä annettiin hyvin erilainen näkökulma siihen, millaista elämä vankilasta vapautumisen jälkeen monille on.

      Tämä kirja vaan meni jotenkin niin kamalan syvälle ja sellaisiin kipupaikkoihin, joita ei oikein voi edes kuvitella. Huh. Siis hirvittävän merkittävä kirja, ja aihepiirin käsittelyn soisi jatkuvan.

      Mä muuten pohdin tässä yksi päivä sitä, että nyt kun seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lasten pahoinpitelyistä puhutaan enemmän (ainakin täällä Islannissa vasta nyt ihan tänä ja viime vuonna on alkanut tulla esiin tapauksia, jotka tapahtuivat 10-30 vuotta sitten), ihmiset eivät jää niin rikkinäisiksi vaan savat apua, ja silloin on ehkä todennäköisempää, että näitä pahointekoja tapahtuu tulevaisuudessa vähemmän.

      Poista
    2. ja päivän uutisaiheisiin liittyen: tarvitaan myös resursseja eli rahaa. ilma niitä ikävä kyllä mitään konkreettista ei saada aikaan:

      http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288630129018.html

      Poista

Mitä tuumaat?