uoritimme viime keväänä kahdentoista äidin ryhmässä  Mutsien kympin . Sinne treenatessani mietin, onko mahdollista hölkätä kymmentä kilsaa ...

Ryhmän paine ajaa hulluihin tekoihin

27.11.13 Satu Kommentteja: 9

Suoritimme viime keväänä kahdentoista äidin ryhmässä Mutsien kympin. Sinne treenatessani mietin, onko mahdollista hölkätä kymmentä kilsaa pyörtymättä, oksentamatta tai pissaamatta housuun. Kysymyksenihän oli ihan tyhmä. Totta kai se on mahdollista! Sillä ryhmän paineessa onnistuu mikä vain. Jopa kymmenen kilometrin lenkki. Toiseksi parasta meidän viime keväisessä pinkomisprojektissa oli se, että juoksuharrastukseni jatkuu. Hengästyminen ja varvasrakot eivät jääneet toukokuiseen viikonloppuun. Vetäisin nimittäin toissapäivänä sadannen juoksulenkin sitten viime vuoden tammikuun. SADANNEN. Vitun hullua.

Oikeasti mittarissa on 100 lenkkiä. Se yksi oli eräs surkea maanantai, jolloin alkoi sataa rakeita naamaan 20 m/s.  Käännyin takaisin ekan viiden minan jälkeen, koska nenästäni alkoi vuotaa verta (ulkopuolelta). 
Oli hienoa löytää liikuntaharrastus, joka ei vaadi paljoa aikaa, nostaa kuntoa ja jonka aikana voi kuunnella äänikirjoja. Parasta Mutsien kympissä oli kuitenkin porukka. Opin tuntemaan tosi kivoja uusia tyyppejä ja heidän blogejaan. Jubailemme edelleen Facebookissa - tai ainakin minä stalkkaan säännöllisin väliajoin, mitä niille kaikille mahtaa nykyään kuulua. Hei tuo sai uuden duunin, loistavaa! Ja hän aloitti opinnot, jeejee!! Blogeja on niin satapäin ja vapaa-aika on erittäin rajallinen hyödyke, että en varmaankaan olisi löytänyt teitä ilman tätä projektia. Kiitos siis Katja, Dorit, Hanne-Lähiömutsi, Tessa, Paula, Lydas, Liina, Hanne-Valeäiti, Rouva Ruuhka, Vihreä Lintu ja Kahvia unelmia -blogin Nonariina. Innostuiko joku muuten Mutsien kymppi -projektin takia juoksemaan? Juokseeko teistä mutsin kymppiläisistä vielä moni?

Mä lähden nyt - haa - lenkille!

9 kommenttia:

  1. Oli kyllä parasta! On ihan ikävä viime kevättä.

    Mä juoksen mielestäni yhä aivan säännöllisesti, mutta tää talven flunssa-astman pahenemisliike-flunssa-astman jne. -kausi tarkoittaa, että juoksen aivan säännöllisesti kolmen viikon välein. Vaan odotapas vaan, kevät. Täältä tullaan. Ja sitä ennen odotapas vaan, loppuviikko, astmani on parempi ja flunssa ohi.

    (Just nyt en voi koska olin eilen kuntonyrkkeilyssä enkä voi oikein edes kävellä. En tiennyt, että mulla on näin jänniä lihaksia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntonyrkkeily muuten tekee ihan sairaan gutaa hartia-alueelle… Mä oon saanut pari kertaa tosi ilkeän hartia- ja niskasäryn veks käymällä pari kertaa sellaisella kuntonyrkkeilutunnilla.

      Poista
  2. Mähän siis haluisin ihan hirveesti sanoa, että juoksen joo ihan vakkariin, mut emmä juokse.. Mutsien kympin jälkeen on tullut jolkoteltua silloin tällöin, ainut pidempi juoksu oli Suomenlinnan Maailmanperintöjuoksu 7 km. Mut kyl mä HALUISIN juosta.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut haluhan on jo paljon, kyllä se siitä vielä :D

      Poista
  3. Juoksu on siitä kätevää, että pää tyhjenee ja kroppa herää jo puolessa tunnissa ;).
    Siellä teillä on muuten kello kätevästi vinossa, illan pimeys tulee myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Vaikka oisin kuinka vittuuntunut tai itku kurkussa ennen lenkkiä, olen melkein joka kerta suorastaan ilonen kotiin palatessani :)

      Poista
  4. No mähän kuule juosta pamautin puolimaratonin syksyllä... mutta reenasin suunnilleen kolme (tai jotain) kertaa ennen sitä. Että voi kai sanoa, että mä löysin juoksun, meni vaan suhteellisuudentaju vähä vinksalleen :D

    Parasta oli kyllä porukkaan tutustuminen! Mahtavia tyyppejä kaikki (ja mäkin stalkkaan)! Mites se Islannin keikka? Joko on sponssit ja järjestelyt kunnossa ;)

    VastaaPoista
  5. Suhteellisuudentajussahan on parasta just se, että sen voi menettää :D
    Islannin-keikka! Ääh, jos ois vaan enemmän tunteja vuorokaudessa, paneutuisin tähän. Nyt se on vähän - noh - alkuvaiheessa. Mutta tsiigataan, tsiigataan.

    VastaaPoista
  6. Sata, oikiasti? Mahtava hommma! Ja ah, sports trackeri.
    Oon päättäny että kun talvi on tullu ja menny, sitten alan taas juoksentelemaan.

    En ookkaan pitkään aikaan käyny lukemassa sun tekstejä. Aina alkaa ainakin hymyilyttämään.

    -heidi

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?