slannin matkailuala paisuu vauhdilla; vuonna 2008 alkaneen laman ja Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkauksen jälkeen turistibisnes on kasvan...

Matkamuistojen aatelia

4.11.13 Satu Kommentteja: 53

Islannin matkailuala paisuu vauhdilla; vuonna 2008 alkaneen laman ja Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkauksen jälkeen turistibisnes on kasvanut vuosittain kaksinumeroisia lukuja. Matkailualalla taotaan rahaa ja se näkyy myös Reykjavikin katukuvassa. Hostelleja, matkatoimistoja ja turistikauppoja tulee jatkuvasti lisää. Välillä vähän ihmetyttää, mitä kaikkea turisteille myydään. Kävelin tänään viiden minuutin matkan pääpostista työhuoneelleni ja matkan varrelle osui muun muassa seuraavia helmiä:


"Icelandic design" on ainakin ulkovaatteissa ja villapaidoissa koodinimi ilmaisulle valmistettu Puolassa/Kiinassa/Vietnamissa/jne. Vaatteiden pesuohjelaput on kyllä koristeltu Islannin-lipuin mutta valmistettu jossain ihan muualla.


Jep. Islannissa on söpöjä lunni-lintuja ja pörröisiä lampaita, mutta näitä tyyppejä ei ommella pienessä ja söpössä tehtaassa Islannin maaseudulla.


Näen päivittäin matkailijoiden valokuvauttavan itseään jääkarhunuken vieressä. Muuten kiva, mutta Islannissa ei ole jääkarhuja (ei myöskään sellaisia jääkarhuja, jotka asennosta päätellen kärsivät ummetuksesta).

Matkamuistonhan halutaan jotenkin muistuttavan tehdystä matkasta ja matkakohteesta. Onko vika myyjässä vai ostajassa, jos hyllyt ovat täynnä ylihinnoiteltua muoviskeidaa, jota myydään paikallisena koriste-esineenä?  Kirjoitin vähän aikaa sitten Mondon tontilla olevaan Islanti-blogiini vinkkejä nimenomaan islantilaisista matkatuliaisista. Tämänpäiväisen turistikauppakierroksen jälkeen aloin epäillä, olenko ollut ihan väärällä polulla. Ehkä tärkeintä ei olekaan paikallinen käsityö, vaan paikallinen mielikuva. Tai söpöys tai edullinen hinta. Aloin miettiä omia matkatuliaisiani. Olen hankkinut reissuilta turistikojusta puuhelmiä ja postikortteja, ruokakaupasta viiniä tai ruokaa, katutaiteilijoilta maalauksia (aitoudesta ei hajuakaan) ja kirjakaupoista kirjoja. Ei välttämättä kovin paikallisia tuliaisia nämäkään, koska mistäs minä voin tietää, onko ne kreikkalaisen turistikojujen puuhelmet valmistettu läheisessä vuoristokylässä vai Intiassa. Millaisia matkatuliaisia teillä on tapana ostaa? 

53 kommenttia:

  1. Panostan (lahjoissa yleensäkin) syötäviin lahjoihin. Viimekesän Gotlannin reissulta kotiinviemisiksi tarttui dinkelryynejä (kröhöm, vasta kotona tajusin olevan samaa kuin speltti :D ), paikallista näkkileipää ja keskiaikamarkkinoilta hankittuja hilloja ja marmeladeja. Aikalailla samanlaisia tuliaiset ovat maasta riiippumatta, ja musta paikallinen lähikauppa on paras ostospaikka. Katson kyllä aina sen made in merkinnän, Kreikassa jäi pari vuotta sitten hyllyyn ouzopullo, josta löytyi merkintä made in Turkey! (Onneksi oli vieressä paikallinenkin pullo tarjolla!)
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis dinkeliä ja näkkäriä sen jälkeen kun niitä oli ravintolassa saanut maistaa ja todeta älyttömän hyviksi! -Anna

      Poista
    2. Ruokatuliaiset ovat kyllä kivoimpia, siis myös vastaanottajan näkökulmasta.

      Poista
    3. Munkin mielestä parhaat tuliaiset ja matkamuistot löytyvät tavallisista marketeista. Yleensä tulee ostettu ruokaa ja sellaista päivittäiskosmetiikkaa, jota ei Suomesta saa. Kummastakin riittää matkan jälkeen iloa, mutta nurkkiin ei tule lisää kummallista krääsää.

      Poista
  2. Mieluisimmat tuliaiset Islannista meidän lapsille oli laavakivi. Pari kiveä ja tyytyväisiä olivat. Minulle ostettiin laavakivikorvikset, piti ottaa reijätkin ja kivat on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiviä, tottakai! Meillä raahataan näitä kans matkoilta, tai siis lapsi raahaa. Laavakivet erityisesti ovat tosi suosittuja; osa niistä jopa mukavan huokoisia niin ei paina rinkassa ihan hitosti. :)

      Poista
  3. Minä ostan mukaani yleensä jotain syötävää, paikallista oliiviöljyä, hilloa, keksejä, mitä nyt milloinkin. Tai sitten ostan jotain vaatetta/kenkiä jostain liikkeestä, jota ei kotimaassani ole. Viime aikoina olen hurahtanut neulontaan sen verran, että jos lomakohteesta löytyy lankakauppa, vierailen siellä.

    Ostan toisinaan myös postikortteja muistoksi maisemista, joissa on käyty. Pyrin välttämään jotain pilipalikrääsää, joka jää vaan nurkkiin pyörimään. Ostan yleensä mukaani käyttötavaroita tai jotain syötävää.

    -Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska mä en itse osaa valokuvata (varmaan aika monet ovat blogini kuvaotoksia katsellessaan tulleet samaan johtopäätökseen), ostan postikortteja juurikin kuvamuistoiksi itselle.

      Poista
  4. En lähtökohtaisesti osta hirveästi tuliaisia tai matkamuistoja. Jos ostan tuliaisia, niin yleensä jotain syötävää tai juotavaa. Itselleni ostan matkalta tavaroita, joita voisin ostaa muutenkin, mutta joita ei Suomesta saa. Esim. jotain kivoja koruja, vaatteita tai design-käyttöesineitä. Ja tietty syötävää ja juotavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islannista saa jotain vähemmän ihania paikallisia väkeviä viinoja (kuminaviina Brennvinn, ei ainakaan makunautinnosta voi puhua), eikä täällä tehdä viinejä, mutta ruokatuliaiset ovat suosittuja kyllä. Etenkin noita suklaalakritsikarkkeja ja kuivattua kalaa ostetaan paljon tuliaiseksi.

      Poista
  5. Kiitos ummetujääkarhulle päivän nauruista.

    Itse raahaan Italiasta Suomeen eniten viiniä, aina jonkun naapurin tekemää, mielellään sieltä, missä itse olen rypäleitä kerännyt. Salamia joillekin, sekin mahdollisimman lähellä tehtyä. Veljenlapset kinuavat karkkeja, niitä on pakon edessä vietävä. Edelliset Suomen vieraat veivät mennessään naapurin hunajaa ja laakeripuun lehtiä. Tuntuisi typerältä raahata maasta toiseen madeinchina-krääsää, vastaavaa kun löytää varmasti kohdemaastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita jääkarhuja on Reykjavikin pääkadulla ainakin kahden turistikaupan edessä… Ja kameroiden salamat sen kun vilkkuvat :D

      Viinejä ehdottomasti tuon minäkin, etenkin jos matkakohteessa on viininvalmistusta. Veikkaanmpa muuten, että Islanti on yksi harvoja maita, joista ei kannata tuoda tuliaisena mitään alkoholia (ellei halua pelotella kavereitaan niillä kuminaviinaksilla).

      Poista
  6. Vähän tekisi mieli sanoa että vika on ostajassa, koska ei kai kukaan väkisin yritä myydä sellasta, mitä ei _kukaan_ osta? Toisaalta taas kauppiaan näkökulmasta turistikrääsä on halpaa kun se on madeinchina, ja toisekseen se ei koskaan ns. vanhene, eli ole päiväysten tai trendien heiluteltavissa... (Nyt vasta tulikin ekaa kertaa koskaan mieleen, että kauankohan ne samat madeinchinat on jossain turistikaupan hyllyssä ennen kuin erä on myyty loppuun?)

    Mutta kuten ylläolevat kommentitkin osoittaa, niin tuntuu siltä, että aika moni matkailija nykyisin ostaa jotain oikeasti paikallista, ja haluaa myös välttää sitä krääsän kerääntymistä kotiin, joten veikkaan että niissä krääsäliikkeissä asioi pääasiassa ne, joilla ei ole aikaa itse etsiä niitä liikkeitä, joita paikalliset käyttää. Ja tietty on myös niitä ihmisiä, jotka mielellään matkustaa, mutta kokee aina kuitenkin esim. kaiken ulkomaisen ruuan jotenkin epäilyttävänä eikä siis "voi" sellasta tuliaisiksi ostaa. Eikä kaikkiin maihin saa muuten ruokaa viedäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tätä asiaa olen miettinyt paljon, myös kauppiaan näkökulmasta. Kyllä välillä ihan v*tuttaa, kun näkee turisteja muovikassit täynnä "islantilaista" muovikrääsää… Nuo perinteiset matkamuistomyymälät tahkoavat todella hyvin rahaa, koska katteet saa massatuotannolla tehdyissä tuotteissa nostettua todella korkeiksi. Hyvää bisnestä siis kauppiaan näkökulmasta. Samaan aikaan käsityöläisputiikit ja laadukkaampia tuotteita myyvät pikkuliikeet (kuten omani; mutta me nyt emme niin tavoittelekaan islantilaisia matkamuistoja ostavia turisteja, koska myymme Suomi-designia) ovat ahtaammalla, koska emme me pysty mitenkään lyömään tuotteisiin samoja katteita kuin krääsäliikkeet. Siinä jäisi tavara hyllyyn pölyä keräämään.

      Mutta ehkäpä tämä on tosiaan muuttumassa parempaan suuntaan ihmisten etsiessä oikeasti aidompia kokemuksia. Oli se aito kokemus sitten suklalevy, käsinneulotut villahanskat tai hotellin takapihalta löytynyt hauskanmuotoinen laavakivi.

      Poista
    2. Onhan suklaan raaka-aineetkin aika kaukaa tuotu. Paikallista työtä sentään...

      - Suotar

      Poista
    3. Vastailin tuolla ylempänä jo jotakin, mitäs sitä nyt turhaan kaikkia kommentteja lukemaan ennen näpyttelyä. :) Monivuotisena museon kausiduunarina voin sanoa, että kaikelle on ostajansa ja eri kansallisuuksien välillä on huikeita eroja, mitä matkalta halutaan muistoksi. Olen mm. huomannut, että ruotsalaiset ovat erittäin nihkeitä ostamaan matkamuistoja, mutta jos/kun heille selviää, että tuote on tehty 10 metrin päässä ja valmistusta voi käydä itse katsomassa, niin johan lähtee kippoa ja kuppia mukaan. :D Kummalliselle ylikansalliselle turistikrääsällekin löytyy valitettavasti markkinansa, täytyy tunnustaa, että joskus olen harkinnut pistäväni kamalimmat roinat piiloon ja myyväni vain eioota. :D

      Poista
    4. Kiinnostavaa! Mäkin olen tuossa kaupalla huomannut eroja kansallisuuksien välillä. Norjalaisilla on melkein aina rahaa - jos ne tykkää jostain, ne ostaa. Saksalaiset ja japanilaiset piheilee. Jenkit ostaa jotain, jos niiden kanssa juttelee pitkään ja kertoo tarinoita tuotteista. :)

      Poista
  7. Voi ei näitä kuvia, tulipas IKÄVÄ! Tuliaisiksi minäkin ostan yleensä ruokaa tai juomaa, eli Islannista siis Brenniviniä, Opalia ja suklaalakritsia :D Villapaitojakin toin muutaman, ne tosin olin itse tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, ensimmäinen Brennvinin ostaja ilmoittautuu :D Juuri kun ehdi haukkumaan ko. juoman. Hehe. No, mutta makuasioissa ei ole yhtä mielipidettä. Voisikohan Brennvinistä kehitellä jonkun hyvän cocktaiin? Joska raakana sitä ei _voi_ juoda. :)

      Poista
  8. siis ostan aina äitille ja mummolle joka maassa missä käyn niin sormustimen jossa sen maan nimi lukee. ne on ne perusjutut mitä ostan:D muuta en sit ostakkaan. Ainoo kunnollinen maan perinne"tuliainen" oli ku matkustin hollantiin ja ostin puukengät itelle. Itseasiassa matkustin varta vasten lontoosta armsterdamiin että saan puukengät joista olin haaveillu jo monta vuotta:D googletin ennen lähtöä mistä löytyy paikalliset siellä tehdyt puukengät ja löytyhän semmonenkin tehdas jossa pysty vaikka seuraan puukenkiensä valmistamista. En usein muuta ostakkaan matkoiltani, ellei jotain alkoholia lasketa joka on halvempaa kaikkialla muualla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi puukenkämatka on mainio tarina! Matkamuisto, johon liittyy todellinen muisto.

      Poista
  9. Aika vähän tulee ostettua tuliaisia tai matkamuistoja. Reissusta otetut kuvat ja karkki/suklaa + pari paikallista aikakausilehteä korvaavat nuo. Jos jotain muuta, niin sitten sellaista, mitä muutenkin tarvisimme. Vaikka uudet lakanat tai vaatteita. Kirjoja ja cd-levyjä, jos on käyntiä alan liikkeissä. Postikortteja, joskus jokin juliste. Tai mausteita/teetä/kahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Levykirppikset ovat mahtavia paikkoja, usein katson etukäteen yhden tai kaksi vinyylilevykauppaa ja käyn poistamassa jotain.

      Poista
  10. Montenegrosta ostin paikallisia lehtiä, kun niissä oli julkkisten nimet kirjoitettu niin hauskasti, että vieläkin naurattaa. Jordaniasta toin ison palan suolaa Kuolleesta merestä (itse poimittuna). Se nyt vaan on niin kaunis ja mielenkiintoinen pala. Sitten ostan maasta riippuen yleensä teetä, oliiviöljyä tai mausteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mausteet ovat mainioita tuliaisia. Delhissä maustemarkkinoilla se pelkkä chilivalikoima sai sekoamaan.

      Poista
  11. Mä en varsinaisesti kyllä osta matkamuistoja. Enkä tuliaisia. Kun ne menee just siihen "turha ostos" tai krääsä -osastoon. Jos jotain oikeasti kivaa osuu kohdalle, niin sitten ostan. Kuten oliiviöljymaista hyvää oliiviöljyä. Mutta yksi heikkous mulla kyllä on: taidemuseoiden kirjakaupat. Jos (ja kun) mennään matkalla taidemuseoon, niin yleensä se näyttelykatalogi lähtee mukaan. Se on sitten samalla kyllä se perinteinen matkamuistokin. Jossain kohtaa elämää rupesin kirjottamaan niihin mistä ja koska hankittu ja kenen kanssa.

    VastaaPoista
  12. Pikkuveli, äiti ja minä olimme joskus todella muinoin Ruotsissa. Pikkuveli osti pitkän harkinnan jälkeen sieltä itselleen tuliaisiksi muovisen juomapullon, jonka pohjasta koto-Suomessa löytyi teksti Made in Finland.

    VastaaPoista
  13. Olin pari vuotta sitten Handprjónasambandilla kesätöissä, enimmäkseen Skólavördustigurilla mutta pariksi viikoksi laittoivat minut sinne Laugavegurin haarakonttoriinkin kaiken sen turistikrääsän keskelle. Siellä tuli oikein perinpohjin nähtyä matkamuistokrääsän kamaluus ja (valitettavasti myös) suosio. Viikottain uusia lähetyksiä! Kollegan kanssa kun isoista pahvilaatikoista niitä pienempiin pahvilaatikoihin ja muoviin ja styroksiin käärittyjä esineitä kaivettiin esille(sitä pakkausroskan määrää!!) niin yleensä sain kaikesta siitä muovista jo allergisen reaktion... Sellaisen karvatukkaisten mörökölli-figuurien tukka oli yleensä liimattu niin että valkoisia liimakikkareita roikkui vielä sen poloisen olkapäilläkin. Paras oli kyllä otuksen mukana tullut "infokirjanen" jossa islanniksi, englanniksi ja saksaksi kerrottiin lyhyt tarina islantilaisista kansantaruista ja möröistä ja sitten espanjaksi ja italiaksi oltiin unohdettu vaihtaa sana "norjalainen" "islantilaiseksi". HEH...
    Aina kun tilaisuus tuli ja turisti kysyi mikä olis paras lahja niin myin niille parin lapasia tai jos rahaa oli niin villapaidan. Käskin pysyä kaukana siitä krääsästä... Tiesitkö muuten että kaikkien Handprjónasambandin villanuttujen niskalappuun on lyijykynällä merkitty numero joka on neulojan oma jäsennumero, eli periaatteessa kaupalta voi käydä vaikka tarkistamassa missä vuonossa ja kenen mummon kätösissä kyseinen paita on neulottu! :)

    Itse raahaan matkoiltani yleensä teetä ja paikallista hunajaa koska niitä kuluu paljon muutenkin. Lisäksi taskut täyttyy aina salakavalasti kivistä missä sitten liikunkin. Mulla on huoneessani pieni alttari johon on kasattu kaikenlaisia (enimmäkseen islantilaisia) kivilöytöjä, niitä päivittäin katsellessa sitten mieli lepää ja lentää :)

    -Mira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua. Tämä ei yhtään yllätä, mutta kyllä se silti vaan v*tuttaa. Etenkin se, että ne menevät kaupaksi.

      Mä tykkään ja suosittelen aina tuota kauppaa täällä vieraileville; sieltä saa oikeasti käsinneulottuja - ja islantilaisesta villasta neulottuja - vaatteita. Jäljitettävyyskin on tosiaan huippuluokkaa.

      Poista
  14. Muistan muinaiselta Islannin vaihto-opiskeluvuodelta ja myöhemmiltä reissuilta nuo jääkarhut! Mieleen on painunut kuva japanilaisesta turistista ja jääkarhusta iloisen sateenvarjon alla. Onneksi ei sentään pingviiniä ole samassa kuvassa :)

    VastaaPoista
  15. Minulla oli pitkään tapana ostaa "oikea" paikallinen koru, esim. rannekoru tai korvikset. Italiasta Muranon lasitehtaan helmiä, Azoreilta joku kelluvasta laavakivestä (muistankohan oikein..!) tehty hopeakoru, jne. Nykyään panostan taitoihin: käyn paikallisen kokkikurssin tai jotain vastaavaa. Hauskin tuliainen tarttui mukaan Italiasta aidosta marmorilouhoksesta, jonne suunnistimme sunnuntaipäivänä (jolloin se oli kiinni) kartan ja vuokra-auton turvin. Olipa mahtava kokemus - ei muita turisteja - vain me ja valtavat työkoneet. Ja pieni "marmoriputki" kotiin oventelkeäjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siistiä! Kokki- ja kielikurssit ovat tosiaan hyviä paikkoja oppia uusia taitoja ja tavata paikallisia ihmisiä. Ja taidot voi viedä mukanaan kotiin :)

      Poista
  16. Mun ystävä toi mulle Islannista merisienen siellä jonkin aikaa asuttuaan. Se oli aika hieno lahja. Tuoksuikin ihan mereltä aina kun sen kasteli. Mua kyllä vähän pelotti, että mitä jos se on vielä elossa.
    Mä ostan yleensä tuliaisiksi ruokaa lähimarketista, ja vaatteita itselleni. Ei mulle nyt niin oo väliä totta puhuen, onko ne vaatteet siellä tehtyjä missä oon, kun netistä saa tilattua tavaroita mistä päin maailmaa vaan, ja kaupoista myös ostettua. Mä ostan jotain mikä on mulle merkittävää enkä mieti niin sitä alkuperää. Tai sit just jotain kiviä, simpukoita tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islantilainen merisieni; mä en ole koskaan kokeillut. Nyt pitää ehkä käydä ostamassa sellainen testaukseen!

      Poista
  17. Mä vien yleensä tuliaisiksi itselle ja muille servettejä, jotka muistuttaa jollain tavalla ostopaikasta tai sopii saajalle. Eivät paljon laukussa paina ja itse olen suurkuluttaja. En halua pyyhkiä suutani talouspaperin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Eikä tosiaan paina paljoa.

      Poista
  18. Mulla ei taida olla mitään vakiokaavaa ostosten suhteen. Ostan jotain jos tykkään siitä tarpeeksi, olen sitten Suomessa tai muualla. Onneksi nykyään olen tosi nirso kuluttaja, enkä koskaan ole ymmärtänyt ns. pakkoa ostaa jotain vain siksi että on matkoilla. Kyllä sen matkan pitäisi muutenkin mielessä pysyä :) Poikkeuksena tosin sellaiset jääkaappimagneetit mitä mun äiti kerää, tapana on tuoda hänelle aina kaikista uusista paikoista magneetti. Yleensä mulle riittää valokuvat ja elämykset/kokemukset muistoksi, ne onkin niitä parhaita!

    Islannista ostin villaisen kaulahuivin (mikä on varmasti made in iceland koska tuoksuu edelleen ihan lampaanrasvalle, sitä ei varmaan Kiinassa hoksata lisätä, hehe) ja mies osti lunni-pehmolelun (koska tämä aikuinen mies jostain oudosta syystä tykkää lunneista ja pingviineistä...) joka, pienenä puolustuksena, on onneksi paljon freesimmän näköinen kun tuolla postauksen kuvassa ;) Villapaita ois ollut myös kiva, mutta matkalaukusta oli tila jo New Yorkista palatessa hieman vähissä.
    Myöskin se isoin matkamuisto Islannista on vielä ostamatta, se hevonen nimittäin... (vaikka ekseemariskin vuoksi tuskin koskaan uskallan, mutta ainahan haaveilla saa ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksua on vaikea jäljitellä :) jos se on vielä sellainen vähän karkea ja jopa öljymäinen, hyvin todennäköisesti se on islantilaisesta villasta.

      Poista
  19. Kiinnitin huomiota ihan samoihin asioihin viimeksi Islannissa ollessani. Turistipuoteja oli tullut viidessä vuodessa liuta lisää ja niiden hyllyt olivat väärällään muualta tuotua krääsää.

    Mä tuon yleensä Islannista mukana niitä samoja juttuja eli Islanti-aiheisia kirjoja, kiviä (heh, näköjään muutkin näitä tuovat), islantilaista musiikkia, Sirius-suklaata ja jotain villajuttuja jne. Mielellään oikeasti islantilaista, ettei niinkään sitä kiinalaista. Joskus aiemmin olen kantanut mukana myös kuivattua kalaa ja pullon brenniviniä. Tosin se brennivin taitaa olla vielä avaamaton..

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutos katukuvassa on ollut tosi vauhdikasta. Hotellejakin nousee sellaista vauhtia, että ihan hirvittää. Näillä on joku sisäsyntyinen tarve tehdä kaikki asiat potenssiin sata eikä esimerkiksi rauhallisesti harkiten...

      Poista
  20. Tuon ja säilytän paikalliset kartat muistona.

    hätään islantilaisia namuja täältä: http://www.viljarshop.com/tuotteet/ratsastaja/lahjatavarat/namit/11806/

    Outi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uulalaaa, mainio vebbikauppa :D

      Poista
  21. Yleensä ruokaa ja juomaa. Keväällä kun oli Saksassa toin paikallista Kirscwasseria (hedelmäpontikkaa), juustoja, viinkumikarkkeja ja yrttisekoitusta. Ja nuorimmalle 10 v tytölleni toin paikallisen tekijän "keijun", sillä oli joku saksalainen nimikin, mutta en nyt enää muista mikä. Niitä oli kaupassa varmaan ainakin sata erilaista yksilöä, joten ei ne ihan massakrääsää olleet...

    En kyllä minäkään noista krääsätuliaisista oikein perusta, mutta joskus on ollut pakko tuoda lapsille jotain sen tapaista kun ei ole oikein muuta löytynyt. Sillonkin yleensä tuon karkkia, se ainakin tulee syötyä eikä jää nurkkiin pyörimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmevuotias on vielä innoissaan tarroista, joten olen päässyt kevyillä hankinnoilla. Muutaman vuoden päästä glitteritarrapaketti tuskin nauttii samaa arvostusta...

      Poista
  22. Mun ainut turistikrääsäpahe on jääkaappimagnetit: niitä on PAKKO saada joka reissulta! :) Muuten ostan tai ainakin yritän ostaa paikallisia tuotteita ja mielellään ruokia/viinejä... Etelä-Ranskasta toin saippuoita, chablista ja yrttisekoituksia, Kreikasta puolestaan oliiveja ja paikallista laventelia sekä keramiikkaa. Inhoan krääsää muuten, mutta nuo jääkaappimagneetit on ihan must, jostain syystä... :)

    VastaaPoista
  23. Karkkikaan ei aina mene kaupaksi. Kun olin pieni, isäni oli töiden takia usein matkoilla ja toi mulle karkkia (ja muutakin) tuliaisiksi. Jostain syystä en raaskinut syödä kaikkia karkkeja, vaikka ne ei nyt maailman erikoisimpia olleetkaan - ehkä niin edes perustanut makeasta. Lopulta karkkeja kertyi kaappiin hyllyllinen, mitä koulukaverini suunnattomasti ihmettelivät. Joskus annoin heidän syödä kovettuneita lakritseja, minkä he juuri kertoivat hyvin muistavansa - 20 vuoden jälkeenkin. Ihan en kyllä ole varma, miksi niitä kovettuneitakin karkkeja siellä kaapissa jemmasin. Onneksi sinne ei iskenyt mitään ötököitä :).

    Itse ostan mielelläni matkalta myös ruokaa ja juomaa. Ja usein postikortteja joko maisemista tai - etenkin nyt kun olen alkanut kuvata järkkärillä ihan liikaa joka reissussa - museoista näyttelyihin liittyviä kortteja. Kävin keväällä Englannissa ja shoppasin kutakuinkin pelkästään museokaupoissa. Sieltä lähti mukaan myös jääkaappimagneetteja, jotka eivät varmaankaan olleet paikallista tuotantoa, mutta ajattelen tukevani museoita ja kulttuuria niitä ostamalla. Yhdenkin linnan museokaupasta sai kyllä myös hunajalikööriä ym. Astetta kivammat puodit siellä, sanon minä. Niin ja yksi spesifi tuliainen ovat myös urheiluvarusteet, joita treenileireiltä ym. tuli usein hankittua. Ne olivat Decathloneissa ja muissa puodeissa Keski- ja Etelä-Euroopassa niin paljon Suomea edullisempia, että piti hamstrata aina vuoden tarpeiksi kerralla.

    -Minna Uu

    VastaaPoista
  24. Itse olen tällä hetkellä reilun neljän kuukauden reissulla mieheni kanssa, ja oikeasti nuo tuliaiset tuottaa päänvaivaa! Itsellehän täältä tulee osteltua vaatetta, saronkia ja sen sellaista, mutta kyllä läheisillekin olisi mukava viedä tuliaisia. Ruuat tai tee tms olisi tosiaan hyvä, mutta kun matkan aikana liikkuu maasta toiseen, tullitarkastukset pelottaa. Esimerkiksi tällä hetkellä olemme Malesiassa, josta jatkamme matkaa Singaporeen, ja käsittääkseni Malesiasta ei saa viedä Singaporeen suurin piirtein mitään! Eipä näitä toki aina niin tarkasti valvota, mutta entä sitten jos sattuukin omalle kohdalle. Toinen, vakavampi tuliaisongelma on tietenkin se, että niitä ostoksia joutuu raahaamaan rinkassaan koko matkan ajan, ellei nyt laiteta postipakettia erikseen Suomeen.. naureskeltiinkin ennen matkaa, että kaikkien tuliaiset tulee luultavasti ostettua viimeiseltä lentokentältä ennen lähtöä takaisin, heh heh.. Onneksi kaikki Suomessa varmasti ymmärtää tämän logistiikkaongelman, eivätkä odota suuria. Toivottavasti täällä kuitenkin sattuu eteen jotakin paikallista ja povitaskuun mahtuvaa.. :) ja Made in Chinakaan ei oo niin paha, kun matka alkoi Hong Kongista, voimme vedota hätätilanteessa siihen?

    VastaaPoista
  25. Tahan oli nyt pakko kommentoida kun just viime kevaana kavin Islannissa ja samalla menee kommenttineitsyys taman blogin osalta. Muuten: Hei, kiva blogi!

    Itse asun Yhdysvalloissa ja koska taalla ei kukaan koskaan tieda missa on Suomi/ Islanti/ Unkari/ about koko hiton Eurooppa, lahetan mina tytto postikortteja tuliaisten sijaan. Usein ostan myos namia ja pidan maistajaiset. Hauskinta oli pari vuotta sitten kun osting melkein 50 eurolla suomesta irttareita ja maistatin taalla kavereilla. Siis hauskaa oli mulla. Jenkit olivat lahinna hammentyneita. Joskus ostin myos pari purkkia lakkahilloa ja pidin lettukestit. Mutta siis, ruokaa. Ja viunaa. Miehelle ostan aina viunaa ja nyt islannin reissulla se oli erityisen hauskaa, koska you know, eksoottista. Islannista hamstrasin myos hirvean maaran kolikoita kaikille naapuruston lapsille koska, you know, merenelavia rahoissa kuolleiden pressojen sijaan, uskomatonta.
    Joka tapauksessa, kiitos kivasta blogista, lievittaa Islannin kaipuuta.

    VastaaPoista
  26. Bolungarvikin museossa on jääkarhu! Mä oon nähnyt sen! Se yritti uida islantiin joskus vuonna papu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuleehan noita yrittäjiä aina silloin tällöin, mutta ne ammutaan aina rajalle...

      Poista

Mitä tuumaat?