hmiset lomailevat, jotta voivat rentoutua ja viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Kuulostaa hyvältä. Paitsi minä näen tilanteessa h...

Laatuaikaa perheen kanssa

25.11.13 Satu Kommentteja: 8

I hmiset lomailevat, jotta voivat rentoutua ja viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Kuulostaa hyvältä. Paitsi minä näen tilanteessa heti pari pientä haastetta. Rentoutumisen taito ei ole vahvin puoleni. Jos muistatte sen uimahallikeikan, niin tiedätte tapauksen. Project Maman Katjan teehetki kuulosti hyvinkin tutulta. Mun pään sisässä on just tuollainen meininki. Se toinen haaste: aikaa läheisten kanssa. Yleensä ihmiset lomailevat yhdessä muutamia viikkoja kesäisin. Alan epäillä, että siihen on työmarkkinapolitiikan ohella myös muita syitä.

Lomailu näet aiheuttaa tilastoiden valossa avioeroja: elokuussa ja tammikuussa, siis kesäloman ja talviloman jälkeen, jätetään käräjäoikeuksiin suhteellisesti eniten avioerohakemuksia. Me olemme matkalla yhteensä 4 kuukautta ja 16 päivää. Siinä ehtii jakaa haarukoita neljän kesäloman edestä. Olemme yhdessä 136 päivää ilman minkäänlaisia taukoja. Noin neljännes tästä ajasta nukutaan matkailuautossa perhepedissä. Ei ole päiväkotia, mummoa lapsenvahtina tai miehellä kiipeilyjengiään. Asumme korkeintaan 30 neliössä. Näen horisontissa paitsi nätin auringonlaskun myös haasteita.
Viikonloppuna kävimme teatterissa. Tottakai ajattelin, että kivan teatteriesityksen jälkeen yhteiskuva näyttelijöiden kanssa olisi kiva. Kersalta ei herunut arvostusta  ideaani kohtaan.
Kiinnostavaa nähdä, kuinka kauan menee, ennen kuin joku (siis minä) alkaa jännittää leukaperiään ja kävellä kovaa kantapäitä lattiaan paukuttaen. Ja kyllä sekin askarruttaa, että miten tässä kuviossa (siis perhepedissä) hoidetaan parisuhdetta. Jos pysähdyspaikoissa ei ole muita lapsia leikkikavereina, kumpi meistä kyllästyy ensimmäisenä leikkimään prinsessaa ja Maijan karitsaa, joista jälkimmäinen yrittää syödä ensiksi mainitun? 

Pisin aika, jonka olen tähän mennessä viettänyt miehen ja lapsen kanssa kolmistaan ilman ulkopuolista seuraa on seitsemän päivää. Silloin istuin takamus tikattuna sohvalla ja yritin opetella imettämään. Vaikka olenkin vähän taipuvainen pessimisseilyyn, sen verran kyllä uskallan luvata itselleni, että lomasta tulee hauskempaa. Jos takapuoli pitää jostain toisesta syystä tikata, voin vetää kipulääkkeeksi pari gintonicia aurinkovarjon alla. Lapsikin osaa jo itse pukea ja käydä vessassa. 

8 kommenttia:

  1. Mun tuli tuosta mahdollisesta takamuksen tikkaamisesta mieleen se sanonta, että kivempi itkeä Jaguarissa kuin Ladassa. Kieltämättä itsekin olen nyt flunssassa paljon mieluummin täällä keskellä Kambodzaa kuin marraskuisessa Suomessa. :P

    Ja hyvä tosiaan, että otit tuonkin aiheen käsittelyyn. Itse luin joskus tämän vuoden puolella silmät ymmyrkäisinä jotain iltapäivälehtitason juttua siitä, millaisilla vinkeillä estetään riitely viikon ulkomaanmatkalla. Mulle ei ollut aiemmin tullut mieleenkään, että ihmiset saisivat niin monta faittia aikaan _viikossa_. Toki me ollaan tuon kihlatun kanssa ilmeisesti tässä mielessä vähän harvinaislaatuisia, mutta veikkaan, että yksi syy riitelemättömyyteen on myös se, ettei kumpikaan koe pakottavaa tarvetta olla liimaantuneena toiseen 24/7, vaan omaa tilaa saa heti kun sitä pyytää tai ottaa, joko lyhyemmäksi (lähden nyt yksin kaljalle) tai pidemmäksi (lähen nyt kahdeksi viikoksi Vietnamiin ai jäät Laosiin no ok) aikaa. Meille tämä asia on yksinkertainen, koska ei ole mukana esim. lasta tai koiraa tai muuta huolehdittavaa. Lukisin kuitenkin mielelläni tästä aiheesta enemmän ja se varmasti mietityttää muita perheellisiä.

    Olin duuniporukan kanssa pari vuotta sitten tutustumassa Helsingin saaristoon (yllättäen Korkeasaaressa työskenteleviä ja asuvia tämä aihe kiinnosti) ja siellä meidän loistava oppaamme kertoi meille myös omasta elämästään, sillä hän oli miehensä kanssa muuttanut jollekin Helsingin edustan pienelle saarelle kahdestaan ja tehnyt myöhemmin sinne lapsenkin. Mieleen jäi se, että kyseinen eristävä muutto oli kuulemma erinomaisen hyvä avioliittokoulu. :P

    VastaaPoista
  2. Tilitysavaukset jatkuvat varmasti, vaikka ympäristö vaihtuu. Katsotaan, reputtaako jompi kumpi ;)

    VastaaPoista
  3. Kantapään kautta opittu asia pitkässä reissussa; ota omaa aikaa ENNEN kuin verisuonet alkaa pullistella päässä. Eli suunnilleen tasaisin väliajoin, tällä poistuu tehokkaasti aika monta turhaa riitaa. Toinen kokemuksella opittu asia on että kränää syntyy joka tapauksessa, ja välillä se on oikeasti ihan hyvästä. Reissussa varsinkin tärkeä taito on opetella vetämään riidat nopeasti ohi. Mököttäminen on vaan yksinkertaisesti vitun tyhmää jos on esim. Indonesiassa paratiisisaarella. :)

    Terveisiä reilun neljän kuukauden reppureissusta! Odotan innolla sun reissujuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vänistä voi kotonakin, joten ei viitsisi tosiaan kallista reissuaikaa hukata mököttämiseen.

      Onneksi meidän perheessä on riitelyn ja otsasuonitykytyksen saralla vain yksi heikko linkki ja se oon mä. Mulla on siis jotain valtaa yrittää vaikuttaa tunnelman säilymiseen :D

      Onks sulla reissublogia?

      Poista
  4. Pelkäsin ennen reissuun lähtöä eniten sitä miten kestämme toisiamme matkalla. Kotona kun on helppo karata omiin harrastuksiinsa ja työ jo sinällään pitää erossa osan päivästä. Kahdeksan kuukautta takana reppu selässä, on tullut koettua yöt teltassa, kuukausi matkailupakussa Uudessa-Seelannissa, kämyiset bambubungalovit Aasiassa ja yöt eri kulkuvälineissä. Siis 24/7 toisen kanssa kädenmitan päässä ja uskomattominta on, ettei se toisen naama ärsytä laisinkaan vaan suhde kukoistaa. Luulen, että se jatkuva yhdessä oleminen on juuri se, minkä johdosta suhde toimii paremmin kuin koskaan ennen. Kun ei pääsekään karkuun toista, on pakko selvitellä asiat ja pyytää anteeksi. Reissaaminen on oikeasti välillä aika raskasta puuhaa ja riidoissa sietämätöntä. Parempi siis pysyä väleissä ja keksiä luovia ratkaisuja sovun ylläpitämiseen.

    Käytänpä samalla hyväkseni Islantitietouttasi. Joskus pitää täältä reissulta kotiinkin palata (nyyh!) ja teemme sen Islannin ja pienen Keski-Euroopan turneen myötä. Mitä Islannissa voi harrastaa maaliskuun alkupuolella, kannattaako haaveillakaan poistuvansa Reykjavikista jonnekin luonnon ja lumen helmaan? Ja onko siellä silloin vielä ihan umpitalvi?

    Mieletöntä matkaa!

    Terkuin,
    Maiju ja maailma on sun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissaaminen voi tosiaan olla myös välillä aika raskasta tai hermoihin käyvää, ihan samalla tavalla kuin vaikka jatkuva oleilu ulkovessallisessa pienessä kesämökissä. Mahtavaa kuulla, että on mennyt näin hyvin :)

      Islanti - palaan aiheeseen vähän myöhemmin Mondo-lehden Islanti-blogissani. Tämä on hyvä aihe nimittäin; monet ovat kyselleet multa matkavinkkejä keväälle (Icelandair myy halpoja lentoja sesongin alussa..) Laitan fb-ryhmääni heti tiedon kun blogteksti on ulkona.

      Mahtavia reissuja teille!

      Poista
  5. Joo me kans juteltiin aiheesta tas yks paiva kun ollaan lahdossa 5kk reissulle. Me paatettiin et kerran viikossa vietetaan yks paiva erillaan tehden omia juttuja.

    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten hyvä päättää näistä(kin) asioista etukäteen. Meilläkin vois olla vaikka yksi kerta viikosta sellainen päivä, että lapsi ja äiti/isä tekevät yhdessä jotain ja toinen viettää hiljaista hetkeä vaikka rannalla. Tai jossain kallioilla hypellen ;)

      Poista

Mitä tuumaat?