niversumille kiitos, että omasta synnytyksestäni on pian neljä vuotta. Sitä osaa kyllä arvostaa, kun istuessa ei satu hanuriin eikä bebassa...

Vielä kerran epiduraalista

20.10.13 Satu Kommentteja: 61

Universumille kiitos, että omasta synnytyksestäni on pian neljä vuotta. Sitä osaa kyllä arvostaa, kun istuessa ei satu hanuriin eikä bebassa ole käynnissä prosessia, jossa kymmenen itsestäänliukenevaa tikkiä sulautuu ihoon. Tai ropisee pikkareihin. Vaikka supistuksista on jo aikaa, muistini ei ole antanut ajan kullata muistoja. Synnyttäminen ei mielestäni vieläkään ole ihanan voimaannuttava kokemus, jossa "voi kokeilla rajojaan", kuten Kätiöliitto tänään Hesarissa kaikille äideille suosittelee.

Pardon my Frence, mutta voi kakanmarjat! Ei synnyttäminen ole mikään juoksukilpailu tai yritys rikkoa saunomisennätys. Mielestäni mielikuva tykinkuulan pissimisestä on lähempänä totuutta.

Vertauskuva tykinkuulasta.
Jouduin itse luomusynyttämään vahingossa. Synnärille kirjautuessa kätilö kysyi, haluaisinko luomuosastolle, jossa huoneissa on oma pieni lämminvesiallas, miehellekin ilmaiset ateriat ja parisänky. Vai menisinkö mieluummin sairaalan puolelle, jossa puoliso nukkuisi nojatuolissa ja joutuisi maksamaan itse omat ateriansa. Sänkynikin olisi kuulemma paljon kovempi. Ja luomulta voisi milloin tahansa vaihtaa sairaalan puolelle, jos muuttaisin mieleni ja haluaisinkin epiduraalin! Voitte arvata, että valinta ei ollut vaikea.

Kukaan ei vain muistanut kertoa, että epiduraalia pitää osata pyytää vähintään tuntia ennen synnyttämistä. (Ja kyllähän jokainen ensisynnyttäjä tietää, milloin aikarajat paukkuvat.) Aikarajojen lisäksi paukkui hajalle vähän muukin. Synnyttäminen sattui niin s**tanasti, että toivoin vain jonkun sammuttavan valot, jotta voisin vajota tiedottomaan tilaan. Tunsin itseni luomuhuijatuksi.

Meillä on yksi maailman parhaista terveydenhuoltojärjestelmistä ja mahdollisuus lievittää synnytystuskia myös lääkkeillä. Kun ei ole pakko synnyttää kovalla lauteella kivunlievityksenä laulaminen, en ymmärrä, miksi sinne saunaan pitäisi nyt kaikkien palata.

Kuva ei sinänsä liity juttuun. 
Ilman kivunlievitystä synnyttäminen on heitä varten, jotka sen haluavat. Ei siinä mitään pahaa ole. En arvostele luomusynnytyksen kannattajia ja heitä, jotka synnyttävät ilman lääkkeitä. Joten eikö olisi aika reilua, jos  te pro-luomulijat - etenkin terveydenhuollon ammattilaiset, joiden käsissä me siellä synnärillä olemme - lakkaisitte suhtautumasta alentavasti meihin, jotka haluavat epiduraalin?

"Voisiko ennen päänsärkylääkkeen ottamista miettiä, pitäisikö esimerkiksi venytellä niskoja?"

Hey, sister. Synnytyskivulla ja hedarilla ON eroa.

61 kommenttia:

  1. Luin kans ton jutun ja täytyy sanoa, että osasit kirjoituksellasi aika lailla kiteyttää meikäläisenkin ajatukset! Mä en voi käsittää, että vuosituhansia on synnytetty kauheissa tuskissa ja kun viimein lääketiede tarjoaa turvallisesti helpotusta, sitä ei yhtäkkiä saisikaan ottaa vastaan ilman, että on jotenkin huono äiti jo ensihetkistä lähtien, wtf?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ei nyt siis huono äiti, mutta pikkuisen huonompi kuitenkin usein näitten hyräilyn kannattajien mielestä. Ja oikeesti minusta jokainen pitäisi hyvillä mielin saada tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

      Poista
    2. Oon täysin samoilla linjoilla kanssasi: kun niitä hyviä vaihtoehtoja kerran on useampia, niin en ymmärrä, miksi pitää arvostella tietyn valinnan tekijöitä.

      En siis osaa sanoa, mitä jonkun muun pitäisi tehdä ja valita, jokaisen kannattaa tässäkin vetää se kuuluisa oma hiihto. Mutta asiantuntijoilta toivoisin hieman enemmän monikatsoisuutta tässä :)

      Poista
    3. Synnytystavan tai puudutusten valinta ei ole eikä saakaan olla äidin oma valinta. Oikean valinnan tekemisessä tarvitaan kätilön ja usein lääkärinkin ammattitaitoa. He ovat nähneet useampia synnytyksiä kuin yksikään äiti ja heillä on näiden valintojen tekemiseen pitkäpuoleinen koulutus. Silti voi mennä pieleen.

      En minä ainakaan halua mennä sairaalaan sen enempää synnyttämään kuin mihinkään muuhunkaan operaatioon niin, että minun pitää itse päättää sellaisista asioista, joiden päättäminen on lääkäreillekin vaikeaa.

      Synnytystavan tms. valinnan pitäminen jonain arvovalintana ja hyvä/huono äiti -kortin heiluttelu on typerää. Ei mitään lääkettä. tms. pidä turhaan ottaa, vain tarpeeseen. Liian varhain tai kevein perustein aloitettu puudutus voi esimerkiksi hidastaa synnytyksen etenemistä ja siinä voi käydä niin, että puudutuksen vaikutus loppuu liiana aikaisin (kuten minulla kävi ensimmäisessä synnytyksessä, joka sitten lopulta meni sektioon).

      Poista
  2. En ole lukenut kyseistä juttua mutta mua on myös ihmetyttänyt se ilmapiiri, missä kivunlievityksestä puhutaan. Minä paskat nakkaan ja olen edelleen iloinen siitä, että jokaisessa kolmessa synnytyksessäni otin puudutuksen. Ihan riittävästi ehti silti sattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä joudun koskaan uudestaan synnyttämään, vilautan jo ensimmäisellä kätilökäynnillä epiduraalikorttia.

      Poista
  3. Jep arsytti koko juttu, mua saa melkeen kivittaa koska tyttö syntyi sektiolla, ma olen onnellisen tietamatön siita suuresta salaisuudesta joka tuntuu muhivan muutamien synnyttajienkin keskuudessa kun en ole kivulla ja tyrat paukkuen synnyttanyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, no eikä saa :) Ei se sektiokaan mikään iisi toimenpide varmasti ole. Jälkeenpäin varmasti aika messevät kivut (ja vähän enemmän kuin kymmenen tikkiä)

      Poista
    2. Molemmat synnytystavat kokeneena, jos meille kolmas tulisi, niin alakautta kiitos, jos vain suinkin mahdollista. Synnytys voi tuntua helpommalta, mutta kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu onkin sitten monta kertaluokkaa vaikeampaa.

      Poista
  4. Mulla nousi verenpaine ihan silkasta vitutuksesta kun luin ton jutun Hesarista äsken.. Siis venytellä niskoja?! WTF! Mulla sentään epiduraali(t) ehtivät kehiin kummassakin synnytyksessä, mutta sitä ennen sattui niin saatanasti että siinä ei paljoa venyttelyt olisi menoa hiljentäneet. Teoriassa lääkkeettömät keinot kiinnostaa ja esim Tens oli käytössä viimeisimmällä keikalla aika loppuvaiheeseen asti, mutta eikö se nyt ole aikalailla se synnyttävä ihminen siinä joka sen arvion omasta kipurajastaan tekee ja tarvitaanko siihen sitten joku toinen sanomaan että "Eeeei sua varmaan vielä niin paljoa satu, kestät kyllä enemmänkin kun vähän vielä joogaat"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut joogasta apua ei. Sain vain päänsäryn, koska tipahdin siinä palloon nojaillessa lattialle. (Ois varmaan pitänyt venytellä niskoja sitten.)

      Kieltämättä aika kärkkäästi kirjoitettu juttu. Samaan aiheeseen liittyvässä toisessa jutussa oli vähän kirjavammin näkökulmia: http://www.hs.fi/kaupunki/Selkäydinpuudutus+on+synnyttäjien+suosiossa+pääkaupunkiseudulla/a1382163716532

      Poista
  5. Luulen, että minulla ensimmäisen synnytyksen eteneminen pysähtyi "liian aikaisin" annettuun epiduraaliin. Liian aikaisin siis siinä mielessä, että olin vasta sentin auki. Toisaalta säännöllisiä supistuksia oli tuolloin takana jo 12 tuntia ja koin olevani tosi kipeänä. Niin tai näin... sektioon lopulta mentiin, kun avautuminen pysähtyi, moneen tuntiin enää tapahtunut oikeastaan mitään eikä epiduraalia voinut enää lisätä.

    Toisella kerralla synnytys oli edennyt selvästi pidemmälle, kun epiduraali annettiin, ja minusta tuntui, että kätilö vetkutti sen antamista. Otin epiduraalin avulla nokoset, kun heräsin, olin avautunut kunnolla ja lapsi syntyi alakautta.

    Näillä tiedoilla, jos elämässä olisi backspace-nappi, niin yrittäisin kyllä ensimmäisessä synnytyksessä sinnitellä pidempään ilman epiduraalia. Eli siis... olen sitä mieltä, että niitä omia rajojaan kannattaa hakea, kärvistellä vähän pidempään, mitä ensimmäisellä kerralla kärvistelin. Sektiossa on kuitenkin riskinsä, jotka eivät meidän kohdallamme onneksi toteutuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla loppui synnytys luultavasti lämpimässä vesiammeessa lillumisen takia. Suoneen iskettiin lopulta jotain droppia, jolla synnytys lähti etenemään. Uff, se oli kamalaa. Mutta ei se sektiokaan tosiana mikään iisi vaihtoehto ole ja siinä on riskinsä myös.

      Poista
    2. Minä sain todennäköisesti sitä samaa droppia (oksitosiinia). Ei auttanut. Paitsi, että lisäsi kipua.

      Poista
  6. Tämä kätilöliiton kaveri tuntuu olevan aika provosoivasti ilmaiseva tyyppi. Ei sillä, mä uskon kyllä että ne kätilöt tietää mistä puhuu mutta provosointi ja tuollainen vähättelevä vertailu ei ole se oikea keino lähestyä näitä asioita. Tuosta syntyy helposti vähän sellainen ilmanala että äiskät suuntaavat synnäreille jo valmiiksi karvat pystyssä ja vaikka olisi kuinka yhteistyökykyinen kätilö vastassa niin kemiat ei vaan kohtaa kun ennakkoasetelmat ja -odotukset on niin karvaita.

    Mä en uskaltaisi sanoa että länsimainen lääketiede tarjoaa turvallisen kivunlievityksen. Omassa lähipiirissä on senverran monta tapausta joissa on tullut ilmi ne epiduraalin huonotkin puolet. Mun mielestä jokaisella on ihan täysi oikeus kivunlievitykseen mutta mua ehkä välillä vähän vaivaa myös se sävy miten siitä puhutaan. Korostetaan äidin kipua ja sitä että äidin kipua lievitetään. Musta siinä unohtuu se että ne puudutteet vaikuttavat myös siihen vauvaan ja siinä on ne omat riskinsä. Ja mä ainakin koen omalla kohdallani että niistä riskeistä on puhuttu/puhuttiin ihan liian vähän. Samaten koen että jos niitä riskejä sitten tuodaan esiin niin heti on äitejä takavasemmalta ja ovista ja ikkunoista huutelemassa ja syyttelemässä siitä että syytellään muka huonommaksi jos haluaa puudutteita. Vaikka ei ole missään välissä niin puhuttukaan. Tai no tämä kätilöliiton kaveri nyt kyllä joo aika provosoiva oli mutta noin muissa yhteyksissä.

    Jokatapauksessa, synnytti puudukkeilla tai luomuna niin ei se mikään henkseleiden paukuttelun paikka ole. Tärkeintä on että kaikki on kondiksessa ja mutsi ja beibi elossa. Puudukkeita enemmän mä arvostan länsimaisessa lääketieteessä sitä että äidit ja vauvat selviää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen lause; niin totta! Ja muutoinkin jaan näkemystäsi.

      Epiduraalin vaarallisuudesta mä en osaa sanoa mitään. Olen välillä ajatellut sitä, että jos epiduraali olisi todelliseksi vaaraksi vauvoille (ja/tai äideille), eikö sitä siinä tapauksessa kiellettäisi? (Voihan kai niinkin käydä, että kovien kipujen takia synnyt kestää ja kestää ja kestää ja sekin rasittaa vauvaa.) Mutta en siis ole minkäänmaailman lääkäri tahi kätilö, joten pidättäydyn arvuuttelemasta. Onneksi meillä on sen verran hyvä hoito, että hankalassakin tilanteessa äiti ja lapsi pystytään useimmiten pelastamaan. :)

      Poista
    2. Ihan kaikessa on riskinsä. Jopa buranan syömisessä :) Mutta lääketieteen kannalta nämä on just näitä että pitää miettiä mikä on se pienempi paha. Ei ole olemassa sellaista täysin aukotonta hommaa, että kaikki käy kaikille. Suurimmalle osalle todennäköisesti joo mutta aina on olemassa myös se marginaali. Pienenä mutta kuitenkin olemassaolevana. Mua vaan harmittaa juurikin se että ne riskit on niin vähän puhuttuja ja esille tuotuja ja sitten jos niitä koittaa vähän agendalle heittää niin jo ollaan lynkkaamassa luomuhihhulina. Mutta tosiaan, kyllä silti olen tyytyväinen tähän nykytilanteeseen. Juurikin tuon pelastumis-aspektin vuoksi.

      Poista
    3. Itse synnytin myös vahingossa luomuna.Minulla käynnistettiin synnytys aamulla ja synnytin iltapäivällä.Valittelin kipuja,niin kätilö vain meinas että niitä ensisynnyttäjien jomotuksia ja kyllä tässä voi mennä pari päivää.Vasta,kun huusin täysiä haluavani jotain lääkettä eikä vauvan sydänääniä kuulunut,tajuttiin pään jo näkyvän ja juostiin synnytyssaliin.Synnytykseen tuli osaston kokenein kätilö ja en voi unohtaa sitä hänen onneaan,kun hän synnytyksen loputtua vain huokaili"kuinka virkeä vauva".Hän kertoi minulle,että äidit eivät tosiaankaan ota sitä huomioon,kuinka esim.epiduraali vaikuttaa vauvaan. Minut se pisti kyllä miettimään(ja minä olin yksi niistä, ketkä halusivat koko paketin kaikkine puudutuksineen.Mutta hyvin meni ilman :)Ei ole mukavaa tuomita,mutta minusta on hyvä keskustella kaikista asian eri puolista.Tässäkin ehkä unohtuu välillä, että kyse ei ole vain äidistä, vaan ylläytys yllätys myös vauvasta :)

      Poista
    4. Täysi komppaus Kukkavarpaan kommentille - osuit naulan kantaan!

      Itsellä ei ollut synnyttämään mennessä toiveita / odotuksia kivunlievityksestä tai luomusta - toiveena oli, että "äiti ja vauva hengissä ja isä pyörtymättä". Muu sitten tilanteen mukaan. Tämä toteutui - isän pyörtyminen oli kyllä lähellä :D Ja kaiken kaikkiaan olin ajatellut jo aiemmin, että synnytys (ja siihen liittyvä kipu) on kuitenkin hyvin lyhytaikainen tapahtuma verrattuna sen jälkeiseen (vähintään 18 vuoden) aikaan. Että eiköhän siitä synnytyksestä nyt jotenkin päin selvitä, suuremmat haasteet odottavat sen jälkeen :D

      Minulle kävi hivenen samoin kuin yllä kommentoineelle Anonyymille.
      Synnytys käynnistyi täysin yllättäen muutama viikko ennen la:ta, ja sairaalaan mennessä selvisi, että beibi on sitten vieläpä perätilassa. Lääkäri varovasti tiedusteli että "oletko miten ajatellut tätä synnytystä" (mulle jäi tosta lääkärin olemuksesta jotenkin semmonen mielikuva, että varmaan aika moni on suoraan vaatimassa perätilavauvalle sektiota, vaikka myös alatiesynnytys olis ihan varteenotettava vaihtoehto). No enpä ollut hirveesti kerennyt ajatella kun just selvis tämä perätila-asia (ei voitu enää yrittää kääntää kun lapsivedet menneet). Mietin siinä muutaman sekunnin ja totesin, että jos se sieltä jotenkin päin mahtuu tulemaan, niin eikai se leikkaus sen häävimpi vaihtoehto oo... Siitä lähtien olinkin motivoitunut alatiesynnyttäjä (:D) ja ei muutakun magneettikuviin. Kuvauksen jälkeen lääkäri oli sitä mieltä, että beibi mahtuis ulostautumaan ja kätilö sitä mieltä, että ei ainakaan vuorokauteen synny tää kersa, että mies voi lähtee kotiin (kysyttiin et voiko lähtee kattomaan elukoita, hoitamaan asioita ym.) Kerroin sitten kätilölle, et sillä on tunnin matka kotiin / takas sairaalaan, et kerro sitten hyvissä ajoin kun soitan sen takasin...

      No, pari tuntia oli mennyt ja kerroin kätilölle, että vähän sattuis... Se toi mulle buranaa(!). Jei. Auttopa hirveesti. Muutaman tunnin päästä aloin jo kiroilemaan sille, sitten tehtiinkin vähän tutkimusta ja meikäläinen kärrättiin pyörätuolilla synnytyssaliin, toinen kätilö haki mun kännykän ja kehotti soittamaan miehelle heti... Mies ehti olla salissa 20min ja droppeja ei ehitty enää ottaa, joten trendikkäästi luomuna meni :D Hah :D Lapsi siis ulostautu perse eellä, käsi poskella, tikkejä laitettiin sen jälkeen 1,5h!! Mutta ihme kyllä, ainakin omasta mielestäni toosa on parantunut ennalleen, vaikka ei sitä ois kyllä ihan heti uskonu ;)

      Ja ajattelen nyt, että jos (toivottavasti) toinen lapsi olis tulossa (vaikka tän ensimmäisen vauva-aika oli kyllä niin järkyttävää, että ihmettelen miten mulle tämmönen ajatus on päähän tullut...) ni ehkä mä selviäisin siitäkin ihan ilman epiduraaleja. Mutta jos en, sit ottasin mömmöt.

      Tulipas pitkä juttu, mutta tulipahan avauduttua ;)

      Poista
  7. Sääliksi käyvät synnyttävät naiset Suomessa. Onneksi en asu Suomessa.
    Luin tuon Helsingin Sanomien artikkelin. Minun mielestäni se on vain typerä. ".....Kun rajat tulevat vastaan, kivunlievitystä on suomalaisissa sairaaloissa aina saatavilla." Se edellyttää tietenkin, että ehtii sairaalaan asti. "....pääkaupunkiseudulla synnyttävät äidit valitsevat epiduraali- tai spinaalipuudutuksen keskimäärin homattavasti useammin kuin muualla maassa synnyttävät." Heillä on keskimäärin myös lyhyempi matka synnytyslaitokselle kuin muualla maassa. Ovat niin ajoissa paikalla, että on aikaa valita ja laittaa se puudutus. Eivätkö he jopa itse joudu siitä maksamaankin?

    Olen seurannut, miten Suomessa sairaaloitten synnytysosastoja suljetaan ja keskitetään pitkien taipaleitten taakse. Esim. pohjois-Satakunta ei ole korpea, mutta Kankaanpään sairaalan synnytysosasto lakkautetaan ja naisten on ajettava mutkaista tietä 95 km ainakin 1 1/2 t Tampereelle. Siinä ei sitten kysytä kivunsietorajoja. On pakko kestää. Toisaalta se rytkytys saattaa nopeuttaa synnytystä. Minä en olisi kertaakaan ehtinyt edes lähelle Tamperetta. Ehdin niukin naukin 10 km:n päähän.
    Naiset ovat erilaisia. Meidän suvussa on pikasynnyttäjiä monessa sukupolvessa, missä on taas omat haittapuolensa. Minä en tuntenut avautusmissupistuksia lainkaan. Jollekin muulle ne ovat kivuliaita ja kestävät hyvin kauan. Nuo asiat ovat myötäsyntyisiä (geeniperäisiä) eikä niihin voi itse vaikuttaa.
    Minun mielestäni kätilöillä ei olisi syytä kritisoida vähätellä tuolla tavalla synnyttäviä naisia niin kuin tuossa artikkelissa.
    Päänsärky on ontuva vertaus synnytykseen. Parempi olisi verrata vaikka hampaan poistoon.Minulle pistetään kivunlievitykseksi puudutuspiikki kysymättä, kun vedetään vain hammas. Sehän käy aika nopeasti ja on aika pieni juttu verrattuna synnytykseen. Saan halutessani jopa puudutuspiikin, jos pelkään kipua paikattaessa ja ainakin, kun laitetaan juurihoito.
    Entäpä jos kätilöille suositeltaisiin kokeilemaan hammaskivussa ja hammaslääkärintuolissa rentoutusharjoituksia ja kivunsietorajojaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä Islannissa terveydenhuoltosysteemi on melko samanlainen kuin Suomessa, mutta synnytyksessä painotetaan vielä enemmän lääkkeetöntä kivunlievitystä.

      Mitä välimatkoihin tulee, niin sama juttu täällä. Haja-asutusalueilla saattaa olla jopa useampi sata kilometriä lähimpään sairaalaan. Tiedän olevani onnekas, kun synnäri on tuossa viiden korttelin päässä :)

      Poista
    2. Eikös sieltä Pohjois-Satakunnasta mennä kuitenkin Satakunnan keskussairaalan eli Poriin synnyttämään eikä Tampereelle? Ei nyt sinällään aiheeseen liity, kunhan aloin ääneen pohtimaan :)

      Poista
  8. Ensimmäisen syntymän jälkeen, mikä oli käynnistetty ja epiduraali ei tehonnut yms yms. mä varmaan vuoden päivät aktiivisesti jouduin käsittelemään ja puhumaan siitä traumasta minkä se kipu aiheutti. En todellakaan ymmärtänyt ihmisten puheita synnytyksen voimauttavasta kokemuksesta ja miten se loppujen lopuksi on hieno kokemus. Onneksi toisen lapsen syntymä oli sitten aivan toisenlainen, enkä edes kaivannut mitään lievitystä. Mutta, musta on hirveen tårkeetä että sitä ihmisen kokemaa kipua ei aliarvioida tai vähätellä. Varsinkin, kun on olemassa keinoja lievittää sitä rääkkiä!

    VastaaPoista
  9. Mulle paras annettu neuvo synnytysvalmennuksessa oli etta siina vaiheessa pitaa pyytaa apua kipuun kun tuntuu etta lahtee oman ittensa kontrolli kasista. Silla neuvolla otin ekassa synnytyksessa puudutuksen ja tokassa en, ja olen kylla todella kiitollinen etta se vaihtoehto oli olemassa. Miksi pitaa heti alusta asti tuomita ja syyllistaa aiteja, varsinkin ensisynnyttajia, jotka on jo muutenkin epavarmoja, luulis katiloilla olevan enemman myotatuntoa..!!

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on minusta erityisen hyvä neuvo!

      Poista
  10. Joskus päänsärkyyn auttaa myös veden juominen, eli ei sekään ole aina niskoista kiinni...

    VastaaPoista
  11. Tämä kommentti ei liity juttuun ensinkään, mutta olen pakotettu kommentoimaan: Aivan maailman paras kuva ikinä!! Issikat on musta sympaattisin hevosrotu ever ja pienen ihmisen ääreisiloinen reaktio tämän otuksen tapaamiseen on ehkä parhain näkemäni. Ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Eihän se kuva mitenkään juttuun liittynyt, mutta kuva tosiaan on niin mainio. Kersa diggaa edelleen hevosista, vaikka ei olekaan vielä uskaltautunut selkään. Jonain päivänä sitten :)

      Poista
  12. Mitä voimaannuttavaa siinä muka on, että paikat repeää ja kipu on hirveä? Mä olen pyytänyt molemmilla kerroilla epiduraalin ja saanutkin sen, mutta kummallakin kerralla synnytys on silti sattunut tosi paljon. Yritän pitää melko terveelliset elintavat ja siihen liittyen vältän esimerkiksi turhaa särkylääkkeiden käyttöä, mutta jos vielä joskus menen synnyttämään, niin en halua kuulla siellä synnytyssalissa sanaakaan luomusta. Kyllä jokaisen pitäisi itse saada päättää miten kipua lievitetään. Oma pers, oma kipu, eli myös oma lääkitys.

    Korpikissa

    VastaaPoista
  13. Synnytyskivun lievitys synnyttäjän toivomassa laajuudessa on nykyaikainen tapa hoitaa synnytys. Puudutteilla on varmasti vaikutuksensa myös sikiöön, mutta niin on myös äidin kokemalla kivulla, ja sen aiheuttamilla muutoksilla äidin elimistössä, joten meinaa välillä ärsyttää tuo taivastelu pelkästään puudutteiden haitoista. Avarakatseisuus ja avoin keskustelu puolin ja toisin synnyttäjän ja kätilön välillä lienee avain, jotta yhteinen sävel löytyy. Aina kyse ei ole pelkästään siitä, että mitä puudutusta halutaan ja yritetään saada, koska puudutuksen laittavat henkilöt voivat olla kiinni toisissa tehtävissä, eikä kivun lievitystä ole vain saatavilla. Itsehän kerroin heti sairaalaan tullessa, että haluan kaiken mahdollisen kivun lievityksen, ja sen myös sain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös varmasti synnytyksen kestosta kiinni miten paljon kivunlievitystä on tarpeen. Minäkin olin ajatellut synnyttäväni ilman puudutteita, mutta kun molempia lapsia tuli synnytettyä lähes vuorokausi, niin ei mulla ainakaan riitä sietokyky niin pitkälle. Lisäksi toinen synnytys lähti vauhdilla etenemään epiduraalin jälkeen, kun ilmeisesti sain rentouduttua kunnolla. Niin, tähänhän tietysti voisi sanoa, että rentotumista pitäisi harjoitella, jotta siinä sitten onnistuisi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä itse synnytyksessä. Mut itse en kyllä kyennyt.

      Poista
    2. Hearhear. Kipukynnys on ihmisillä erilainen ja aivan saletisti myös synnytyksen kesto vaikuttaa koettuun kipuun.

      Poista
  14. Synnytyskivuissa ei paljon pikku pääkipu edes tunnu. Minulla meni ekassa synnytyksessä epiduraalin takia koko synnytys pieleen. Epiduraali puudutti vasemman puolen kehoa ei oikeaa ja supistukset hävisivät ja olin täynnä letkuja ja kätilö sai molemma kämmenselät turpoamaan, kun tuikkasi suonet rikki ja pari hoitovirhettä jne tuli siinä synnytyksessä. Sen jälkeen kammosin, että kukaan tuikkaa minulla mitään mihinkään. Toinen synnytys meni luomusti omasta tahdostani ja olin tosi paljon tyytyväisempi. Ei ollut huonekaan täynnä väkeä, kuten ensimmäisessä. Hienoa, että joillekin lääketiede tarjoaa helpostusta, mutta ei se oikeasti tee kaikkia autuaaksi, sillä epiduraali ei toimi kaikilla loistavasti. Kammoan kaikkia puudutuksia, minulla on kämmätty ennen synnytystä myös hammaslääkärissä puudutus, tämä eka synnytyskokemus ei helpottanut suhtautumista lääketieteen tarjoamia apuihin. Parhain tilanne olisi se, että kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus valita ja myös resurssit näiden vaihtoehtojen tarjoamiseen olisivat tasapuoliset. Mutta kun ei ole. Esim. synnyttäjä voi valita kiireyönä sen, että ottaako puudutuksen kello 03.50, kun anestesialääkäri muutenkin käy synnyttäjien osastolla. Toinen vaihtoehto voi olla sitten, kun aamuvuoro alkaa, jos on yöllä kiirellisiä leikkauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on muuten ihan hyvä pointti myös, että vaikka se kipulääkitys olisi periaatteessa saatavilla, käytännössä ei kuitenkaan, koska paikalle ei ole nukutuslekuria. Olen samaa mieltä myös siinä, että eikä lääkityskään varmasti sovi kaikille, kuten joillekin ei vesisynnytys tai akupunktioneulahoito. Sitten siihen päälle vielä se mahdollisuus, että on jollekin kipuaineelle allerginen jne.

      Poista
  15. Minulla eka synnytys oli hirveä, en kerennyt saamaan mitään kipulääkettä ja hirvittävät traumat jäi. Tokaa synnytystä odotellessa kävin pelkopolilla ja suunniteltiin kivunlievitysasiat kuntoon. Mutta synnytys eteni taas niin nopeasti, että epuduraalua ei keritty laittaa ja onneksi ei ehditty. En olisi ikinä uskonut, että luomusynnytys voi sujua niin kivuttomadti ja nopeadti. Mutta olen sitä mieltä, että kivunlievitystä pitää saada, jos sitä haluaa. Kyllä synnyttävä nainen tietää milloin tarvitsee kivunlievitystä!
    -SatuJ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistäkin kommenteista voi muuten lukea just sen, että kokemus voi olla ihan erilainen ensimmäisellä, toisella, kolmannella, jne. kerralla.

      Poista
  16. En ole lukenut artikkelia, mutta jos se on tosiaan näin kärjistetty, se on hanurista. Terveydenhuollon henkilökunnan pitäisi minusta ajatella objektiivisesti jokaisessa tapauksessa äidin ja lapsen parasta yksilöinä eikä sitä, mikä ismi kulloinkin on valloillaan. Synnytyksissä ei voi automaattisesti minusta toistaa samaa kaavaa tai "vaatia" kaikilta naisilta samoja asioita. Vähintäänkin äitien toiveet, fysiikka, kivunsieto, lapsen tarjonta ja planeetan asennot vaikuttavat siihen, miten mikäkin synnytys etenee.

    Ei leikkauksia tai muita toimenpiteitäkään tehdä automaattisesti tietyllä tapaa. Niissä lasketaan lääkeannostukset, huomioidaan potilaan kunto, mietitään mistä ja miten operoidaan, mitä välineitä käytetään jne. vaikka kyseessä olisi jotain niin rutiinia kuin umpparileikkaus. Mutta naisten vaan pitäisi rykäistä ne kuulat maailmaan samalla kaavalla. Yksilöllisyys otetaan huomioon vasta siinä vaiheessa kun mukula ei tulekaan ikiaikojen mukaisen luomuplanin mukaisesti. Hohhoijaa. Välillä tuntuu, että synnytykset on jotenkin ihan irti kaikesta muusta toiminnasta, miten ihmisiä sairaaloissa hoidetaan.

    Mä koen, että kahden oksitosiinilla ja epiduraalilla ryyditetyn rykäisyn jälkeen olen selviytynyt hommista pirun hyvin, mutta se johtuu siitä, että minulla on käynyt hyvä tuuri. Ajoitus osui ilmeisesti nappiin ja oma kroppa reagoi juuri sopivalla tavalla molempiin lääkityksiin. Olisi voinut käydä ihan toisinkin. Juuri silla lailla, miksi moni kirjoittaa synnytyksen menneen pieleen. Minusta on kuitenkin väärin syyttää tai syyllistää ammattilaisten toimesta (tai toisten naisten) äitejä siitä, miten synnytyksissä pitäisi ”oikein” edetä. Kukaan ei voi ennen ensimmäistä synnytystä tietää, miten oma kroppa reagoi ja miten homma etenee.

    Ammattilaisten pitäisi minusta korkeintaan harrastaa propagandaa siitä, että vaihtoehtoja on kaikille ja rohkaista äitejä ottamaan ne kaikki huomioon tekemättä varsinkaan moraalista valintaa heidän puolestaan.

    Ugh ja silleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitit, olen niin samaa mieltä.

      Nitä lehtijuttuja oli siis kaksi, toinen oli tilastollinen uutisointi siitä, miten eri puolilla Suomea käytetään erilaisia kivunlievityskeinoja synnytyksissä. Toinen jutuista oli sitten tämä Kätilöliiton haastattelu :D

      Poista
  17. Kannattaa aina miettiä, mikä motiivi on eri kommenttien takana. Miksi siis juuri kätilöliitto kehottaa välttämään puudutuksia? Mun teoria on tämä: puudutettu synnyttäjä ei tarvitse kätilön apua ennen kuin ponnistusvaiheessa. Kätilöt ovat ylpeitä ammattitaidostaan, ja ymmärrän ihan hyvin, että he haluavat korostaa sitä eikä lääketiedettä, jonka avulla äiti voi pötkötellä kivuttomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheeseen hatarasti liittyen: Mun yksi naistentautien lääkäriystäväni sanoi, että lääkäreillä ja kätilöillä on (ainakin heidän sairaalassaan) erilaiset näkemykset kivunlievitykestä synnytyksessä. Tämä johtuu hänen mielestään siitä, että kätilöt eivät ammattinsa takia hoida niitä vaikeimpia ja vaarallisimpia tapauksia, vaan ne jäävät lääkäreille.

      Poista
    2. Hyvä pointti! Ennenhän tosiaan naiset kuolivat sinne synnytykseen tai sitten lapsivuodeaikana, kun ei mennyt homma niin sanotusti putkeen kun luomuna synnytettiin. Jotenkin nykyään tuntuu välillä hämärtyneen tämä seikka: että se synnytys on pahimmillaan hengenvaarallinen tapahtuma sekä äidille että lapselle. Tästä näkökulmasta on varsin mukava juttu, että kehitys on kehittynyt ja ihan luonnon armoilla ei tässä(kään) asiassa tarvitse enää olla.

      Poista
  18. Mua on kyllä kaikkein eniten ärsyttänyt _miesten_ mielipiteet siitä, että pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä. Näihinkin aina välillä törmää. Ei juma, kysynpä vaan kuinka moni menee esim. hammaslääkärille juurihoitoon eikä halua puudutteita. Mä en ihan hahmota miksi nimenomaan synnytyksessä pitäisi kärvistellä kivun kanssa, kun kaikkialla muualla terveydenhoidossa on käsittääkseni varsin hyvin ymmärretty kivunlievittämisen tärkeys. Paitsi on kai siinäkin ollut tekemistä, esim. kuolemansairaille ei aina ole kai annettu riittävästi morfiinia, kun "siitä voi tulla riippuvaiseksi" jne.

    Näiden kärjistettyjen, kätilöiden mielipiteiden takana saattaa tietysti olla myös takana se, että pyritään estämään kehityskulku, joka on monessa muussa maassa jo kovin paljon pidemmällä: että synnyttävät äidit vaativat sektiota ilman lääketieteellistä perustelua. Alatiesynnytys / sektio -suhdehan on monessa muussa maassa aivan eri lukemissa kuin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Miehet eivät saisi opinoida myöskään abortin suhteen - yleensä kaikkein pontevimmat abortinvastustajat ovat juuri miehiä. Ja tuokin on totta: monissa maissa olisi ihan skandaali että synnytys jatkuisi vuorokausikaupalla - kyllä siinä olisi sektio ollut jo noipeasti kyseessä.

      Poista
    2. Sitten kun ukot saavat synnyttää (tai pissiä tykinkuulia), niin heille suotakoon tässä asiassa oikeus vaikuttaa asiaan ja muokata mielipideilmastoa.

      Poista
    3. Hmm... Se lääkäri, joka päätti ekassa synnytyksessä sektiosta oli kyllä mies...

      Poista
  19. En minäkään alkuperäistä artikkelia ole lukenut, mutta ennen kuin aletaan huudella synnytyksestä ilman lääkkeetöntä kivunlievitystä, pitäisi jokaisella synnärillä olla mahdollisuudet tarjota jokaiselle synnyttyjälle myös lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja. Tällä hetkellä taitaa olla tuurista kiinni osaako tai viitsiikö kätilö niitä tarjota. Ensimmäinen synnytykseni venyi aivan liian pitkäksi epiduraalilla, oksitosiinilla ja kaikilla muilla lääkkeillä höystettynä, kokemus jota en soisi tapahtuvan kenellekkään. Toista odottaessa heiluttelin epiduraalikorttia raskaustestin tekemisestä saakka, koska en todellakaan aikonut ottaa sitä kipuh**ttiä uusiksi. Vaan kuinka kävi, joogan ja akupistekäsittelyiden jälkeen maailmaan tärähti pikana ja luomuna pikkuinen vauva! Palautuminen oli paljon nopeampaa ja mieliala reilusti korkeammalla kuin ensimmäisellä kerralla, vaikkakin repeytymät olivat samaa luokkaa kuin ensimmäisen kohdalla. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen nauroin ja näytin sormea voimaannuttavalle synnytykselle, vaan älyttömän hyvän tuurin avulla toinen oli juurikin sitä. Siitä saankin kiittää osaavia ihmisiä synnärin ulkopuolelta, pointtini siis onkin, että juuri tätä osaamista pitäisi saada korvaamaan lääkkeet ja nukkumatit. Ja jokaisen äidin pitäisi saada valita ilman kenenkään syyttelyitä tai arvostelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että näin kävi. Eikös kuitenkin useimmiten ensimmäinen synnytys ole vaikein, kun paikat ei ole vielä yhtään löystyneet? Itse sain molemmissa synnytyksissä epiduraalin, mutta silti eka synnytys oli aivan tuskaa, mutta toinen huomattavasti helpompi. Ei toki kivuton sekään puudutuksesta huolimatta.

      Mä kyllä kannatan valinnanvapautta tilanteen niin salliessa. Varsinkin ensisynnyttäjät voi olla tosi pihalla, jos kätilö vaan toteaa, että hyvinhän sä pärjäät ja kyllähän sen kuuluukin sattua. Olisin ekassa synnytyksessä näin jälkiviisaana halunnut paremmat puudutukset, mutta en osannut vaatia kuin vasta sitten, kun kipu oli täysin sietämätöntä :(

      Poista
  20. Itselläni oli maailman ihanin kätilö, joka itse siinä vaiheessa kun olin niin isoissa kivuissa, että hikoilin litra kaupalla silkasta tuskasta, ehdotti epiduraalia. Olin itse meinannut mennä ilman, koska piikkikammoisena ensisynnyttäjänä pelkäsin sen sattuvan enemmän =D Onneksi otin epiduraalin ja synnytyksestä jäi todella ihana ja mukava muisto, ei lainkaan kivulias ja traumaattinen.

    VastaaPoista
  21. Täytyy sitä Kätilöliiton varapuheenjohtajaa sen verran puolustaa, että ei hän tuon Hesarin artikkelin mukaan verrannut synnytyskipua pääkipuun vaan puhui yleisesti lääkkeistä ja niiden tarpeellisuudesta. Lainaus kontekstissaan kuului:

    "Perttu on huolissaan yleisemminkin ajattelutavasta, jossa lääke otetaan ennen kuin mietitään muita vaihtoehtoja.

    "Voisiko ennen päänsärkylääkkeen ottamista miettiä, pitäisikö esimerkiksi venytellä niskoja?" hän kysyy."

    Itse en tuota juttua sinänsä kovin provosoivana pitänyt, mutta sen näkemyksen jaan kyllä, että on vähän turhan paljon oman kilven kiillotusta ja jakoa hyviin ja huonoihin äiteihin sen mukaan miten synnytys menee. Pääasia, että äiti ja lapsi säilyvät hengissä eivätkä saa pysyviä vammoja. Vammoiksi laskettakoon myös äidin saamat henkiset traumat ja jos niiden välttämiseksi tarvitaan kipulääkkeitä, ne eivät ole ollenkaan turhia.

    Itse yritin synnytyksessäni selvitä lääkkeettömästi niin pitkään kuin mahdollista ja pärjäilin pitkään tosi hyvin ihan synnytyslaulun, suihkun ja lämpöpussin voimalla. Lopulta meni kuitenkin kontrolli ja oksentelin kivusta, jolloin kätilö ehdotti epiduraalia. Sain lääkkeen pian, nukuin hetken ja sain aika pian sen jälkeen alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe olikin ihan karmea ja kesti yli tunnin, koska vauvalla oli pää huonossa asennossa. Avautumisvaiheesta ja epiduraalin ajoituksesta jäi sen sijaan oikein hyvä fiilis ja ajattelin edetä samalla periaatteella seuraavallakin kerralla. Jos epiduraali jää sen vuoksi saamatta, niin enköhän siitä selviä ja sitten voi nauttia siitä paljon puhutusta virkeästä vauvasta (mutta sen olisi kyllä parasta pitää pää suorassa...).

    VastaaPoista
  22. Pff, tiedänpähän olla hankkimatta lapsia ennenkuin on muutettu tai kyseinen rouvas(?)henkilö on eläkkeelle jäänyt, meidän kunta kun kuuluu alueeseen josta synnyttäjät menee Oulaskankaalle.

    Minä olen kipuherkkä ihminen, en kykene edes hampaan paikkaamiseen ilman ilokaasua ( itkettää ja tärisyttää niin että yksi hammaslääkäri on jo kieltäytynyt tekemästä minulle yhtään mitään normaalilla puudutuksellakaan ). Minulla ei ole minkäänvaltakunnan tarvetta koetella rajojani tahi voimaantua kärvistelemällä niissä ilmeisen kovissa kivuissa, kun vaihtoehtojakin on. Ehkä sitten olen hirviö joka ei välitä muista, mutta... :)

    VastaaPoista
  23. Mitenhän alkoi vatsaa puristaa kun näitä mitettii :D

    Mä törmäsin ennen lapsen syntymää käsittämättömään suhtautumistapaan jota viljelivät lähinnä miehet. Aika monet sanoivat ihan suoraan päin pläsiä raskaana olevalle että mitä näitä etukäteen pohtimaan, kyllä ne siellä kättärillä osaa hommansa. WTF. Edessä on infernaalisin tapahtuma omaan miesmuistiin ja kättärille pitäis kävellä (kontata) niillä mielin et "kyllä ne kätilöt sit neuvoo" ja olla miettimättä synnytyksen fysiologiaa etukäteen sen kummemmin. Todellakaan mitenkään kätilöitä väheksymättä, mutta kai meillä synnyttäjilläkin joku vastuu ja osuus asiassa on?

    Olisin halunnut enemmänkin pohtia niitä vaihtoehtoja etukäteen ja jopa treenata tosissaan mielikuvia, hengityksiä ym, mutta muiden ihmisten yllämainittu reaktio onnistui lamaannuttamaan mut lähes täysin. Nyt harmittaa etten nostanut kotipuolessa isompaa metakkaa asiasta, sillä vaikka jotkut luomukeinot huurupäisiltä kuulostaakin, niin luulen että ne olis mulla itselläni toimineet, jos olisin saanut niihin tukea jostain. Sitten kun ne infernaaliset hetket koitti, niin en osannut muuta kuin rukoilla douppia ja en osaa sanoa oliko se hyvä vai huono sillä spinaalia seurasi puoli tuntia pakkomakausta ja sepä vasta kivaa olikin (supistuskipuja se ei vienyt). Sen jälkeen kätilö sanoi että voit alkaa pikku hiljaa ÄHKIMÄÄN ?!? Olis nyt sanonut että se tarkoitti ponnistamista niin olis mennyt loppu vähän nopeammin :DD

    Mutta tästä tullaan seuraavaan pohdintaan. Miehillä tai muilla ulkopuolisilla (lääketieteen ammattilaisilla toki) ei minustakaan tulisi olla juuri sananvaltaa siihen mitä kivunlievitystä käytetään, mutta heidän tukeaan ja kannustustaan ei pidä aliarvioida. Onko teidän mielestä lähipiirillä ollut vaikutusta siihen mitkä muistot hommasta jää vai onko kyse vain enemmän kivunlievityksestä ja kätilöistä? Syytänkö mä tässä vain muita siitä etten itse kävellyt sinne hengityskurssille ja hankkinut doulaa? Älkää ymmärtäkö väärin, olisin todennäköisesti silti rukoillut sitä douppia.

    VastaaPoista
  24. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  25. "Kun ei ole pakko synnyttää kovalla lauteella kivunlievityksenä laulaminen, en ymmärrä, miksi sinne saunaan pitäisi nyt kaikkien palata." Aamen! Ajattelen juuri samalla tavoin.
    Epiduraalikeskustelu on aina ihmetyttänyt minua. Toki epiduraaliin käyttöön, kuten kaikkiin lääkkeisiin, voi liittyä haittavaikutuksia, mutta jos se todella olisi vauvoille vaarallista, eikö sen käyttö olisi jo kielletty? Epiduraalipuudutusta kehittämässä ollut lääkäri sanoi jossakin haastattelussa, että epiduraalin käyttöönotto on lyhentänyt synnytysten keskimääräistä kestoa. Minusta olisi mukava vaihteeksi nähdä tilastoja ja tutkittua tietoa "luomu" vs. "lääkkeellinen" synnytys, mitä komplikaatioita, miten kauan keskimäärin kesti jne. Epiduraalin haitoista puhutaan näissä jutuissa usein enemmän kuin hyödyistä, ja siitä jää sitten aika yksipuolinen kuva.
    Oma synnytyskokemukseni oli kaikkea muuta kuin voimaannuttava. Lapset ovat ihania ja haluaisin niitä lisä, mutta synnyttämään en toista kertaa pysty. Kätilöstä jäi lähinnä olo, että hän vähätteli tuntemaani kipua. Minulta ei kysytty mitään, ei missään vaiheessa, ja kun pyysin kipulääkettä, tiuskaistiin, että "ei tässä nyt mitään voi antaa". Näistä lähtökohdista kätilöliiton kommentit nostattavat aika suuren v********n. Laulamaan kehottaminen silloin, kun toinen kärvistelee elämänsä kivuissa, on minusta loukkaavaa. Jos joku tahtoo laulaa niin ei siinä mitään, mutta sairaalan kivunlievitysvalikoimaan täytyisi kuulua vähän järeämpiä keinoja.

    VastaaPoista
  26. Synnytyksellä ja synnytyksellä on myös eroa. Mulla on kaksi lasta. Ensimmäinen synnytys oli pitkä ja kivulias epiduraalinkin kanssa. Joten tiedän mistä puhun. :) Toinen synnytys..... No, nopea, helppo ja ups... tätä ei varmaan saa sanoa ääneen ihan ihka oikeasti vähä kipuinen ja ILMAN kivunlievitystä. Lapsi oli tokalla kertaa myös isompi. Joten no.... Tiedän, että synnytys on kivulias ja tuskainen, mutta ei se välttämättä jokaisella sitä ole tai edes joka kerta samanlainen...

    VastaaPoista
  27. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  29. Olipas tämä nyt vaikea saada muotoiltua niin kuin halusin! Pahoittelut poistetuista kommenteista. Siis...

    Minun on jotenkin vaikea ymmärtää koko keskustelua tästä kivunlievityksestä. Aikuisten ihmisten maailmassa saa normaalisti elämäänsä niin kuin haluaa, miksi ihmeessä synnyttäjiä painostetaan samaan muottiin? Jokainen synnytys on omanlaisensa ja ihmiset myös kokevat kivun hyvin eri tavoin.

    http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/synnytyskipua-on-hoidettava-syyllistamatta/

    VastaaPoista
  30. Täällä ollaan samoilla linjoilla, kyllä jokaisen synnyttäjän pitäisi halutessaan saadaa kivunlievitystä synnytyksessä. toisen lapsen synnytyksessä kätilökin totesi kun katsoi minua että kyllä se synnytyskipu on yksi kovimmista kivuista mitä ihminen joutuu koskaan kokemaan.

    Onneksi Naistenklinikalla suhtaudutaan hyvin suotuisasti kivunlievityksiin sillä siellä olen molemmat lapseni synnyttänyt. Esikoisen synnytyksessä kätilö osasi arvioida minusta koska oli oikea aika kutsua "nukkumatti" neulan kanssa paikalle. Ja sain juuri oikeaan aikaan epiduraalin, jota vielä myöhemmin jatkettiin kahdella annoksella pitkän synnytyksen takia. Toinen synnytys sitten eteni niin vauhdilla että kätilökään ei meinannut pysyä mukana. Tämän takia kivutkin olivat yhtä jatkuvakestoista supistusta ilman välejä ja epiduraali vaihtui lennossa spinaaliin. Kiitän edelleen nukutuslääkäriä kenellä oli niin hyvä tilannetaju vaihtaa kivunlievitys voimakkaampaan ja tehokkaampaan muotoon joka toimii myös nopeasti etenevässä synnytyksessä.

    Täällä liputetaan epiduraalin ja spinaalin puolesta synnytyskivun lievitksenä. Päätösvalta synnyttäjälle oli se sitten puolesta tai vastaan epiduraalia/spinaalia

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?