Yrittäjä lammasfarmilla

Saavuin juuri kotiin hevosvaellusmaatilamatkalta. Naama on pohjoistuulesta ruvella, jalat mustelmilla pässin sarvista, peba kipeänä ratsastamisesta ja ääni käheänä mikkiin puhumisesta. Vaelluskengistä varisi eteiseen vulkaanista hiekkaa. Mutta se oli niin ihanaa! Tuo mahtava työreissu antoi taas aihetta taputtaa itseään olkapäälle: rakastan tätä yrittäjyyttä - voin tehdä ihan mitä vaan osaan ja mistä tykkään, ja saan siitä palkkaa. Ei tämä korporaationi mikään rahakone ole, mutta onnellisuutta se jauhaa tasaisena tulovirtana. Viikko matkaoppaana Islannin maaseudulla tuottaa omaa happinessia enemmän kuin muutaman tonnin bonus tai palkallinen kesäloma.

Kuva takapenkin Tuulia/Riikka.

Yksi reissuviikon ehdottomia kohokohtia oli osallistuminen réttiriin, siis vuorilta kerättyjen lampaiden lajitteluun. Tila, jolla yövyimme, keräsi lampaat vuorilta laiduntamasta saapumispäivänämme. Seuraavana päivänä tuhat lammasta odotti lajittelua isossa aitauksessa - ja me pääsimme matkaryhmän kanssa mukaan maatilan hommiin. Real stuff!

Projekti.

Projektiassari.

Hommiin ryhdyttiin aamuvarhaisella. Ensin ajoimme tilanomistajien ja lammaskoirien kanssa lampaat ryhmä kerrallaan isoon keskiaitaukseen. Tarkastimme korvamerkistä tilanomistajan ja nostimme / raahasimme sarvista / työnsimme pepusta lampaat oikeisiin pikkuaitauksiin, joista eläimet lajiteltiin myöhemmin teurastettaviin ja säilytettäviin. Tänä vuonna syntyneet karitsat menevät lihoiksi, kun taas osa iäkkäimmistä uuhista ja pässeistä jää jatkamaan sukua, jotta ensi syksynä saadaan lisää vakuumipakattua lihaa kylmäkaappiin. 

Lampaat ovat pirun vahvoja! Käsivarteni menivät maitohapoille ensimmäisen tunnin aikana.

Lihansyöjänä olen sitä mieltä, että mieluummin tätä kuin porsimishäkkejä. 

Näitä valokuvia olisi vielä lisää, jos kimppuumme ei olisi hyökännyt islantilainen tappajalammas:




Tunnisteet: , ,