n aikonut kirjoittaa mitään Auerin tapauksesta , enkä kirjota. Aiheeseen liittyen aloin kuitenkin tänään googlata hakusanoilla "mistä ...

Mistä tietää, että lapsi valehtelee?

11.9.13 Satu Kommentteja: 51

En aikonut kirjoittaa mitään Auerin tapauksesta, enkä kirjota. Aiheeseen liittyen aloin kuitenkin tänään googlata hakusanoilla "mistä tietää, että lapsi valehtelee".  Asia alkoi kiinnostaa ihan itsekkäästä syystä. Kolmevuotiaamme on nimittäin alkanut sepitellä juttuja, ja aika ikäviä sellaisia. En oikein edes tiedä, voiko tätä kutsua valehteluksi, vai olisiko kuvaavampaa puhua narraamisesta vai tyhjänjauhamisesta. Lapsi nimittäin sanoo joskus minulle, että isi lyö. Miehelleni hän sanoo, että äiti lyö. Väännän nyt varmuuden vuoksi rautalangaasta, että meillä ei koskaan lyödä tai tönitä ketään. Kerran tai pari olen karjunut naama punaisena, mutta välikohtauksen jälkeen olen selittänyt, miksi äidillä meni hermot ja sitten on lyöty kättä päälle sovinnoksi.

Monkey business.
Yleensä möläytykset alkavat, kun meillä on ollut jokin erimielisyys. Tänään en antanut lapsen hypätä päiväkodista tullessa lenkkarit jalassa kuralätäkköön. Siitähän riemu repesi. Kiukustuneen itkemisen lomasta lapsi parkui, että äiti älä lyö. Väite kuuluu samaan sarjaan kysymyksen joko olet lakannut lyömästä lastasi kanssa. Eihän siihen voi vastata mitään!

Raivoamista ja nillitystä kesti koko päivän. Illalla menimme syntymäpäiväillalliselle sukulaisten luokse, ja kun en hyväksynyt ruoan kaatamista lautaselta pöydälle, lapsi ilmoitti kielioppivirheettömällä, islannilla ääni väristen, että äiti aina lyö. Ei perhana, mutta sitä on kyllä täysin aseeton tuollaisen syytöksen edessä. Poruhan siinä pääsi. Itseltä. 

Lasten psykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalan mielestä kolmivuotias voi valehdella, koska hänen päässään menevät sekaisin omat kokemukset ja tarinat. Tarinoiden kautta ymmärtäisin, jos lapsen puheissa äiti pantaisiin uuniin, se haukkaisi myrkkyomenaa tai tippuisi pakarat edellä luolaan potkittuaan ensin viisi sekuntia tyhjän päällä ilmaa. Mutta en tajua, mistä se on keksinyt lyömisen? Missään tutussa kirjassa, lasten televisio-ohjelmassa tai näytelmässä`kukaan ei lyö toista. MLL:n mukaan lapsi oppii noin 5–6-vuotiaana ymmärtää toden ja sadun välisen eron. Kaksi vuottako tässä pitää odotella korvat (ja silmät) punaisena?


51 kommenttia:

  1. Ei tietenkään mikään mukava tilanne...Mutta mutta, itse olin kerran hakemassa lastani päiväkodista ja siinä juttelin muutaman lapsen kanssa. Eräs lapsista kertoi, että hänen isänsä tai äitinsä autoa oli kolhittu parkkipaikalla. Siinä sitten mietittiin, että kuinka sellaisesssa tilanteessa kannattaa toimia, niin eräs napero sanoi "Annetaan sille (kolhijalle) turpaan...!"
    Sinullahan on hyvin nokkela ja huumorintajuinen lapsi, joka osaa yhdistellä mukavia asioita ja käyttää niitä sutkautuksina sopivissa tilanteissa niin miksei hän sitten tarvittaessa laukoisi tämmöisiäkin, epäsopivia ja ei niin mieluisia asioita, ilmoille :) Vaikutus, ainakin sinuun, on ollut taattu! Elikkäs lapst kyllä kuulevat, kuuntelevat, keskustelevat keskenään ja MUISTAVAT ihan vaikka mitä tapahtumia ja kommelluksia. Varmasti päiväkodissa ainakin on ollut tilanteita, jossa joku lyö toista kun ei saa tahtoaan läpi. Joku on saattanut tokaista "Aina toi lyö" Tarttuuhan tuo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä näin ainakin saa itseensä täyden huomion :)

      Poista
  2. Kurjuus mikä tilanne. Aika sanaton ja aseetonhan sitä on noiden "syytösten" edessä on. Meillä mennään tällä hetkellä (3v) sillä linjalla, että "tahtoo äidille paha mieli". Ja tuon jankuttamisen jälkeen kun äiti sitten pahoittaa mielensä, nauretaan tekonauru päälle. Mutta tämä ei tietysti ulkopuolisista kuulosta niin kamalalle. Itse olen miettinyt sitä, kun lapseni ruumiinrakenteen takia joudun tekemään säännöllisesti pieniä toimenpiteitä hänen alapäässään (puhdistan ja levitän lääkerasvan), niin mitä sitten, jos hän alkaa mölytä siitä väärässä paikassa! Hoidossa olen kertonut asiasta avoimesti ja lääkärissäkin asia tietysti tiedetään, mutta mutta... tällaisia sitä saa nykypäivänä pohtia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää lapsenkasvatus muuttuu haasteellisemmaksi koko ajan. (Vaikka kyllä tämä silti voittaa sen tunteen, kun piti herätä tunnin välein imettämään.)

      Poista
  3. Ompas ikävää. Olisiko jonkinlaista huomionhakemista? Jos lapsesi on huomannut miten reagoit hänen sanoessaan "äiti lyö" -hän alkaa toistaa sitä eri tilanteissa, vaikkei edes oikeasti ymmärtäisi mitä se tarkoittaa? Ymmärrän, että sellaisissa tilanteissa on vaikea pysyä naama peruslukemilla. Mutta ehkä kannattaa selittää tilanne (ei lapsen läsnäollessa) tutuille ja päiväkodissa, ja yrittää sitten huudon alkaessa olla kuin ei kuulisikaan tai vaihtaa puheenaihetta vaivihkaa...tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi harjoitella pokerinaaman pitämistä. Huomion hakemisesta tässä varmasti on kysymys, ainakin joltain osin.

      Poista
  4. Aika kurjaa, mutta eihän noiden 3v jutuista aina ota selvää. Tyttö on varmaan todennut saavansa taattua huomioita ja reaktioita kommenteillaan. Ehkä itse kokeilisin kuitata noi puheet aika nopeasti vain tyyliin höpöhöpö, ja vaihtaisin puheenaihetta josko unohtuis nopeammin? (ja keksii ehkä jotain muuta..) Lapset ovat 2-3-vuotiaana väkivaltaisimmillaan, joten päiväkodissa on varmaankin ollut lasten välillä lyömistä johon on puututtu tms. joten ei ihme että lyöminen ja sillä syyttäminen ovat tuttuja.
    Mä sain aikoinaan vaan kuulla olevani tyhmä, mutta kun lapsi tuotti tätä vain ollessaan mulle vihainen, en juurikaan hermostunut asiasta. Saatoin todeta että taidat olla aika vihainen, eikä siitä tullut mitään pitkäaikaista hokemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, mä olin jo unohtanut ton "väkivaltavaiheen". Tsiisus, miksei siitäkään kerrottu neuvolassa kun käytiin tekemässä palikkatestiä :D

      Poista
  5. Meillä kans poika (vajaa kolme vuotta) saattaa huutaa suureen ääneen: "Älä töni!" tai "Älä lyö!" jos esim estää juurikin hyppimästä vesiputtiin tai pelastaa juoksemasta suoraan auton alle. En käsitä mistä se lyönti homma on tullut sillä meillä ei todellakaan kuriteta lasta fyysisesti. Oisko jotain mitä on opittu juurikin tarhassa? Tiedä sitten. Mutta hiton noloa se on jos on muita kuulemassa. Korjaan kyllä lapselle joka kerta, että äiti ei ikinä lyö/töni sinua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niin mäkin korjaan. Pitää ehkä yrittää vielä kääntää puheenaihe nopeasti pois ja alkaa puhua vaikka kuran olemuksesta, ettei jankutus jatku.

      Poista
  6. Samaa mieltä kuin pari edelläolevaa. Lapsellesi "äiti lyö" on vain repliikki, jolla hän saa sinut häkeltymään ja pääsee itse jatkamaan kiellettyä puuhaansa. Ei sen enempää. Ei hän tiedä eikä osaa ajatella, kuinka paha asia se on, jos aikuinen lyö lasta. Tuon ikäiset vielä keskenään selvittelevät asioita nyrkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, tämä on varmaankin just sitä. Isompana, ja sitten kun häpeän tunne kehittyy, niin tällaiset jutut (toivottavasti) harvenee...

      Poista
  7. Mäkin veikkaisin, että ehkä se on kuullut lyömisestä vaikka tarhassa ja juuri niin kuin Riitta edellä toteaa, käyttää sitä, koska saa sut sillä häkeltymään. Mut eihän se varmaan kivalta tunnu, jos lapsi tuollaista kailottaa toisten kuullen. :(

    Meillä 4-vuotias on hiljattain alkanut valehdella, mutta toistaiseksi jutut ovat aika kesyjä tyyliin "joku vieras mies on ovella". Olen huomannut, että se oikein innostuu, jos niistä jutuista erehtyy itse tekemään numeron.

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja varsinkaan anopin kuullen :D

      Poista
  8. Meillä tyttö itse löi muita joskus parivuotiaana ja kuuli vaikka kuinka usein lauseen "Ei saa lyödä!" Vähitellen lapsi oppi, että niin sanotaan aika, kun joku suuttuu. Peri kertaa bussissa kielsin lasta juoksemasta ja se alkoi itkeä kovaan ääneen: "Äiti, ei saa lyödä minua!" No just...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat niitä vanhemmuuden tähtihetkiä. Tirsk.

      Poista
  9. Mun 3 v. on temperamentiltaan aika nopeasti syttyvä ja on nyt alkanut hermostuttuaan läpsimään lähinnä minua. No tämähän ei passaa alkuunkaan ja yks päivä kun selviteltiin tätä juttua, niin tyyppi tokaisi ihan pokerina mulle "Sinä lyöt aina minua." Näin ei tosin ole tapahtunut ja oli vähän semmonen fiilis, että hienoa, kerro tämä vaikka päiväkodissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen niiiiiiin helpottounut, että muilla on näitä samoja kokemuksia.

      Poista
  10. Meillä Ipana keksi 3-vuotiaana, että kun huutaa julkisilla paikoilla älä äiti satuta, niin äiti päästää välittömästi irti ja saa tahtonsa läpi. siinä on vain ihan aseeton. Lisäks viime keväänä oltiin kissanäyttelyssä ja tein tilausta ovikyltistä ja Ipana tuli lakupussi kourassa (en edes huomannu sen hävinneen) kysyin mistä Ipana sai lakut ja hän sano ostaneensa ja kysyin että millä niin hän sano että rahalla. Minun rahalla. Vein Ipanan sivummalle ja tiedostin olevamme julkisella paikalla. Otin Ipanalta lakut pois, en koroittanut ääntäni vaan puhuin rauhallisella, mutta vihaisella äänellä ja selitin että äiti on nyt TODELLA vihainen ja vaahtosin kuinka varastaminen on väärin. Olin kyykyssä Ipanan edessä, enkä edes koskenut lapseen. Ipana aloitti hysteerisen itkun jo siinä vaiheessa kun riuhtaisin lakupussin sen kädestä. Se oli kerennyt vollata ehkä kaks minuuttia kun siihen tuli mamma sanoo että, et sä voi tollee huudattaa lasta (oisin voinut lyödä sitä. ois ehkä pitäny) ja minä tokasin et tää pentu just varasti multa rahaa ja se sano että lapselle jää traumoja ja jupis mennessää et kun nykyään kun tarvii puuttua... no minä (edelleen hilliten itseni) käännyin Ipanan puoleen ja vaahtosin siitä varastamisesta ja anna olla viimeinen kerta jne. ehkä toiset kaksi minuuttia. Selitin myös ettei meillä nyt ole ylimääräistä rahaa ja sen takia en ostanu niitä lakuja, muttei se oikeuta varastamaan kun siihen törmää toinen sivusta katsellu mamma (mistä näitä vit.. kökkö sentään riittää???) ja rupee mulle että nyt sovitte ton riitanne. ei voi lasta itkettää tollee, sen pitää saada juotavaa lässyn lässyn. Sitte sse kaivaa taskustaa vitosen ja antaa sen Ipanalle ja tokasee mun seisoessa vieressä, että tämä raha on sun, tätä ei äiti sulta pois ota mee ostaa juotavaa. Ja mikähän oli päivän opetus Ipanalle? Jos varastat, niin kiltit tädit antaa rahaa. WTF, millä järjellä? pitäskö vähän miettiä ennenkö puuttuu? Ipana oli sillon neljä. Noitten mammojen lapset on päässy varmaan jo viis kertaa linnasta lomille ja lapsenlapset tehny useita koulusurmia, kyllä äiti saa taas olla ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja viime syksynä Ipana sano pokkana kun oltii kaverilla kylässä, että hänen oikeet vangemmat onkuollu, et me ollaan vaan sijaisvanhempia. Se jatko sitä juttuu niin pitkälle ja monena päivänä, et se rupes tuottaa mulle niin pahaa mieltä et kielsin noi kuolemisjutut. Otin puheeks hoidossakin niin se oli sielläkin horissu sillee, et ne kuvitteli et meil on joku kuollu suvusta. Ja ihan kirkkain silmin. En tiedä oliko se valehtelua vai mielikuvitusta. Ipanalla on myös mielikuvitusvaari ja aikaisemmin oli mielikuvituskaveri Amelia, johon myös jouduttiin puuttumaan kun se rupes olee parempi ystävä kun oikeet ja aina kun Ipana teki pahoja (ja se teki paljon) niin Amelia käski tai oli mukamas tehny. Välil tuntu että ei tiiä erottaako Ipana mielikuvitusta todesta, mutta nyt noi kaikki on onneks jääny pois.

      Poista
    2. Laku-gate. Tietynlaisia tähtihetkiä nämäkin :D Vaikka jälkeenpäin hymyilyttää, niin voin arvata, että tilanteen ollessa päällä ei paljoa naurattanut...

      Poista
  11. Jotenkin kuvittelen (vailla mitään tietoa), että lyöntiä pelkäävä lapsi ei uskalla huutaa, että "älä lyö" tai muutenkaan julkisesti kertoa asiasta. Ehkä ainakin ammattikasvattajat osaavat lukea lapsia ns. oikein..?

    Tuttavan tyttö oli juuri kolmevuotiaana tuollainen. Kun mun sisko kävi häntä hoitamassa, eikä tyttö saanut tahtoaan läpi (olis halunnut pelata tennistä olkkarissa), ilmoitti tyttö vanhemmilleen siskon lyöneen häntä. Kertoi samaa tarinaa muistakin, joten vanhemmat ei olleet moksiskaan. Siskon traumaa hoidettin pidempään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiöpsykologin pätevyydellä tulen samaan johtopäätökseen.

      Poista
  12. Tilanteista päätellen kuulostaa ihan siltä, että lapsi ei edes ymmärrä, mitä "lyöminen" tarkoittaa, on tulkinnut sen "torumiseksi" tms. Henkistä lyömistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Sanat menee sekaisin, ja kaksikielisellä toi sekoilu on vielä yleisempää :)

      Poista
  13. Meiän tyttö alotti 1,5 veenä jo ton. Ei onneksi äidistä ja isästä vaan isommista sisaruksistaan. Jos he kielsivät esim. heidän huoneeseen tulemisen, tuli neiti itkien, että "toi löi". En tiedä mistä se oli siinä vaiheessa jo tajunnut, että mulla alkaa kiehua niitä isompia kohtaan, jos ne satuttais pienintä (tai muita).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se näissä yli vuoden ikään ehtineissä on, että ne on monella tapaa vielä ihan kuutamolla. Silti ne sinnikkäästi yrittävät ajaa omaa etuaan.

      Poista
  14. Jostain kuulin, että lapsi osaa oikeasti valehdella vasta noin 8-vuotiaana eli silloin hän vasta tajuaa sen, että valehtelulla voi päästä pinteestä yms.

    Mutta kyllä, näitä ihania "älä lyö"- lapsia löytyy enemmänkin. Saa kyllä korvat punaisena kuunnella julkisella paikalla sitä meuhkaamista ja kanssaihmisten katseita. Tämä holhousyhteiskunta tekee sen, että nykyään pitää koko ajan miettiä sitä, että mitä muut ajattelee. Esimerkiksi muutama vuosi takaperin tyttäremme sai valtavan raivokohtauksen ollessamme kaupassa. Mieheni vei hänet autoon ja minä jatkoin ripeästi ostosten tekoa. Kun pääsin ulos kaupasta, kuulin huudon jo kaukaa. Siellä rakas lapsukaisemme takoi takapenkillä hysteerisenä auton ikkuinoita ja huusi apua. Mieheni istui eupenkillä ja tuijotti eteensä. Kanssaihmiset jäivät katsomaan kauhuissaan tapausta ja todennäköisesti useimmat vähintään miettivät soittavansa poliisille, koska lapsukaisemme oli autossa ALASTI (oli itse siis riisunut vaatteena kiukuspäissään). Voin vaan kuvitella, kuinka monet ovat mielessään mieltäneet mieheni siinä tilanteessa pedofiiliksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uff, apua.... Otan osaa. (Paitsi että kyllä tuo näin jälkikäteen ja ulkopuolisena naurattaa.)

      Poista
  15. Ja tää ihan legendaarinen juttuhan oli jossain lehdessäkin jokin aika sitten (taisi tosin tapahtua Ruotsissa), että joku about 8v mukelo soitti poliisille (tai sosiaaliviranomaisille tms) ja halusi huostaanottoa, ilmoitti, että häntä pidetään vankina kotona ja käytetään lapsityövoimana - poliisit sitten siitä selvittelemään asiaa ja loppujen lopuksi tuli ilmi, että äiti oli vaatinut viemään roskapussin (tai muksun siivoamaan oman huoneensa tai vastaavaa). (Tää tarina on nyt vähän sinnepäin, kun en tarkkaan muista miten se meni, mutta oli se muistaakseni Hesarissa pikku uutisena, muistan kun sitä mökillä naurettiin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu mäkin muistan tän! Ja silloin ajattelin, että kuin tää voi muka olla mahdollista.
      Heh, vähänpä tiesinl.

      Poista
  16. Kyllä minä olen sanonut varsin nuorellekkin lapselle että jos sinä julkisesti sanot että me sinua lyödään niin sosiaaliviranomaiset ottavat sinut huostaan ja et enää ikinä näe äitiä ja isää. Jo loppui vikinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Nyt mun pitää opetella sosiaaliviranomainen islanniksi.

      Poista
  17. Kyllä minä ajattelin ennenkuin oli omia lapsia että helppohan se on lapsen jutuista varmaan erottaa että milloin se keksii omiaan ja milloin puhuu totta. No, nyt on 3-v kaksoset ja melko mielenkiintoista on ollut viime aikoina kun ovat keksineet palturin puhumisen. Syyttelevät vuoroin toisiaan "tuo löi" - "eipäs kun tuo". Hyvä siinä sitten setviä riitoja jos et ole itse nähnyt tilannetta. Lisäksi ovat keksineet että heidän mielestä hauskimmat jutut ovat linjalla pippeli-pimppi-pieru... Luoja tietää mitä kaikkia juttuja hoidossa kertovat. Luotan siihen että hoitotädit on varmaan kuulleet jo kaiken ja osaavat suodattaa juttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis muuten niin mehukasta kuulla juttuja, joita lapset päästelee päiväkodissa suustaan. Jos joku tietää anonyyminä pysyttelevän lastentarhanopen pitämästä blogista, niin vinkatkaa ;)

      Poista
    2. En tiedä blogista, mutta mun hyvä ystävä on LTO ja hän kyllä kertoo aika hurjia juttuja, mitä lapset päiväkodissa suustaan päästävät. Esim. "äiti juo päivällä töissä kaljaa" (nimittäin kotikaljaa lounaalla), "isi makas eilen siskon päällä sängyssä" (isä oli yrittänyt hillitä epilepsiakohtauksen saanutta kehitysvammaista isokokoista tyttöä satuttamasta itseään suojaamalla häntä omalla vartalollaan) jne. Nuo äiti tai isä lyö jutut ihan tavallisia ja niihin ei puututa, jollei löydy vammoja ja ne lapset, joilta niitä löytyy, eivät todellakaan puhu, että vanhemmat lyö... Että voit olla ihan huoleti, et ole sossutätien suurennuslasin alla... :)

      Poista
  18. Päiväkodissa varmasti lyömistä tapahtuu (lasten kesken) joten kyllä uskon että termit on hallussa. Mutta aika tavallista tuo on. Valhettelu asiasta. Oma nelivuotiaani saattaa purskahtaa hervottomaan itkuun, jos jotain kielletään, vaikka nyt liiman levittäminen päiväpeittoon (!). Tulee tällaista läppää nyyhkytysten säestämänä: "Äiti miksi sä olet mulle paha? Mulle tulee itku ja paha mieli ja mua sattuu!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen suosikki tässä samassa sarjassa on "Äiti, mulla on niin nälkä. Mun maha on ihan tyhjä." Vetisin ja suurin silmin. Ja tietysti juuri, kun hampaat on pesty, iltasatu luettu ja olisi aika mennä nukkumaan.

      Poista
    2. Meidän nelivuotias valittaa nälkää halutessaan karkkia. Koululainen osaa jo suoraan sanoa, mitä haluaa.

      Poista
    3. Meiän Ipana kanssa. Kun valot on sammutettu "Äiti, mul on kauhee nälkä. Mun maha kuris KAKS KERTAA!"

      Poista
    4. Nälkäkortti toimii aina.

      Poista
  19. Tuttu tilanne täälläkin 2,5 v:n kanssa. Aina kun hän jollekin hermostuu ja saa raivarit, niin itkun seasta huudetaan "äiti lyö" tai "älä äiti lyö mua" tai jotain vastaavaa, sekä varioiden aina siihen henkilöön, kuka paikalla sattuu olemaan, isi, mummu, kuka vaan. Eikä meilläkään tosiaan ole missään tilanteessa kukaan ketään lyönyt. Kiva kuitenkin huomata, että ko. reaktio näyttäisi olevan melko yleinen ilmiö kommenttien perusteella. Toivottavasti se menee pian ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennuksena vielä tuohon "kiva huomata, että on yleinen ilmiö", että siltä osin siis kiva, että muillakin on vastaavia kokemuksia, eikä vaan yksin meidän taaperon juttu. sinänsähän näitä tilanteita ei kenellekään toivo, kun ovat äärimmäisen kiusallisia ja hämmentäviä...

      Poista
    2. Joo mustakin on todella helpottavaa huomata, että näitä älyvapaita keskusteluja käydään muidenkin perheissä :)

      Poista
  20. Mun tyttäreni aiheutti kalabaliikkiä vähän isompana, viisi vuotiaana. Oli päässyt kyläpaikassa kurkkaamaan pätkän pornoa ja siitähän sitten yhdisteltiin tarinoita elävään elämään. Neiti kertoili muutaman viikon äidin kanssa imevänsä yhdessä isin pippeliä. Ei naurattanut yhtään varoitella (tai selitellä) tarhan tätejä, mummia, anoppia ja koko lähipiiriä. Se kesti muutaman viikon ja liian monta kertaa sai olla naama punaisena. Yritin selittää, kuinka paljon höpöjuttu voi vahingoittaa muita, mutta mitä enemmän asiaan puutuin, sitä jännemmäksi se meni. Kun lopetin koko asiaan reagoimisen ja kehotin muitakin vain vaihtamalla puheenaihetta, jutustu meni terä ja se jäi onneksi pois.
    Pitääkin kysyä, että muistaako nuori nainen itse koko tapausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun naapurissa asui muinoin hieman sanottaisiinko löyhemmällä moraalilla varustettu nainen, jonka lapsia ei tuolloin oltu vielä otettu huostaan, ja siellä oli lapset oikeasti todistaneet äiskän harrastamassa tätä imemishommaa vieraan miehen kanssa ja sitä sitten pihalla kuulutettiin. Eivät lapset onneksi ole loppuelämäänsä joutuneet sitä todistamaan joka viikonloppu eri miehen kera, mutta voin sanoa että itselle jäi ainakin loppuiäksi traumat kyseisen naisen kasvatustaidoista... Tuommoisissa tilanteissa toivoisi että voi kumpa se olisi vain valetta.

      Poista
    2. Kutsuisin kyseistä henkilöä ennemminkin täydelliseksi sekopääksi...

      Poista
  21. Tuohon kysymykseen, että mistä se on keksinyt lyömisen. Voisiko se tulla siitä, että lapsi on ylipäätään kuullut puhuttavan siitä, että ihmiset lyö toisiaan tai jopa että jotkut vanhemmat lyö toisiaan/lapsiaan? Luultavasti se on myös huomannut, että asiasta on puhuttu vakavaan sävyyn ja tarina on ollut jännittävä. Vaikka teillä, teidän tuttavapiirissä tai päiväkodissa ei asiasta puhuttaisi, lapsi on voinut siepata juttuja lennosta jossain satunnaisessa paikassa. Niillä on hyvä kuulo ja hyvä muisti, ja sitten yrittävät sovittaa kuulemaansa isompiin kokonaisuuksiin.

    Kamalaahan tuollainen on. Ei varmaan paljon auta selittää, että meillä kylläkään ei lyödä ketään. Tai tehdä niitä asioita, joista Lotta kertoo...

    Hankalaa on se, että ei voi kontrolloida koko maailmaa eikä sitä mitä lapsi tulee kuulleeksi tai nähneeksi. Paitsi kasvattamalla se tynnyrissä, mikä taas ei muuten ole ihan hyvä. Täytyy varmastikin vain toivoa, että kuulijakunta ymmärtäisi, että oikeasti moista kokenut lapsi ei varmaankaan uskaltaisi julistaa asiaa pitkin kyliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla - kuten joku tuolla aikaisemmin epäilikin - että se on kuullut päiväkodissa lapset ovat riidelleet tai on viety toiselta leluja. Sitten on riidelty ja lastentarhatnopettajat ovat opettaneet ettei saa lyödä/läpsiä.

      Poista
  22. Aidosti peloissaan oleva, kotiväkivaltaa kokeva lapsi ei varmasti pitäisi tuollaista show'ta asiasta. Kaiketi parempi vaan luottaa siihen, että kuulijakuntakin sen tajuaa ja yrittää viedä lapselta se mehukas tunne, mitä lausahdus saa äidissä aikaan, ainoastaan ignoramalla koko juttu. Eiköhän se parissa vuodessa mene ohi! ;)

    VastaaPoista
  23. Joku sentään tietää Forssan. Mä tosin oon ypäjäläinen mutta oo asunut Forssassa kauemmin kuin Ypäjällä. Forssasta muutin sitten Mäntyharjulle ja nyt asustelen Savukoskella. Terveisiä minulta ja forssalaisilta,ypäjäläisiltä,mäntyharjulaisilta sekä savukoskelaisilta. Toivotan matkoillesi jos siis matkustelet hyvää onnea.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?