Juttumatkoilla ulkomailla

Uusimmassa Journalisti-lehdessä oli hyvä juttu matkatoimistojen ja kohdemaiden turistiviranomaisten järjestämistä maksuttomista pressimatkoista. Pressimatkoille kutsutaan erilaisten matkailumedioiden toimittajia tai matkailuaiheisiin erikoistuneita freelance-toimittajia. Täyshoitomatkalla lennot, hotellit, kuljetukset, ruokailut ja matkaohjelma on järjestetty ja maksettu etukäteen. Nyrhitymmässä versiossa lennot ja hotelli on kustannettu, mutta muun toimittaja järjestää ja maksaa itse. Journalistin juttu on taitavasti kirjoitettu. Se on kiinnostava myös siksi, että aihepiiri liippaa läheltä omia työkuvioitani. Kerronpa siis mielipiteeni aiheesta.

Korsika 2010 (Evita). Maksettu juttumatka ja neljännellä kuulla paksuna. 

Hulppeilta kuulostavia pressimatkoja koskeva journalistinen perushuoli on kyllä ihan aiheellinen: journalistin eettisten ohjeiden mukaanhan journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata tiedonvälitystä tiettyyn haluttuun suuntaan ("Tässä sulle luksusristeilyloma jokailtaisella spa-hoidoilla ja kuohuviinibrunssilla; kirjoitahan ny tyttö, et hauskaa oli!"). Ohjeissa myös sanotaan, että journalisti ei saa vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan ("Ihan sairaan kiva reissu ja pääsin sukeltaankin - ja ilmaiseks! Hotelliketjun edustaja vihjaili, että jos kirjoitan hyvän jutun, pääsen ensi vuonna taas messiin!") Pelätään, että reissuilta kirjoitetaan yltiöpositiivisia ja totuutta vääristeleviä juttuja, koska pressimatka ei vastaa tavallisen matkailijan kokemusta: toimittajia kestitään, heille näytetään kaikki kohteen parhaat puolet ilman jonotusta ja heitä siirrellään mutkattomasti paikasta toiseen tilataksilla typistäen kaikenlainen oikeaan lomailuun kuuluva hitonmoinen säätö pois päiväohjelmasta.

Olen tehnyt itse noin kolmisenkymmentä matkailuaiheisiin liittyvää juttumatkaa, joilta on syntynyt noin 60 juttua muutaman sivun reppareista neljännesosasivun pikkujuttuihin. Näistä reissuista noin neljännes on ollut tavalla tai toisella ilmainen. Eli esimerkiksi lennot on maksanut lentoyhtiö, ja hotellin on piffannut paikallinen turistiministeriö. Pari kertaa olen ollut pressimatkalla, jolle olemme kuvaajan kanssa saaneet alle vastikeettoman vuokra-auton, ilmaisen majoitukset ja lennot sekä etukäteen suunnitellun ohjelman. Joskus koko lysti on maksettu aterioista matkatuliaisiin (wtf?!). Kolme neljästä reissusta olen kuitenkin kustantanut itse; ostanut lennot, majoitukset, suunnittelut matkaohjelman ja myynyt reissulta etukäteen tarpeeksi monta juttua varmistaen sen, että työprojektista ei tule persnettoa.

Islanti 2013 (Mondo). Saimme juttukokonaisuutta tehdessämme ilmaiseksi yhden ruoka-annoksen, joka oli kuvauksen jälkeen niin kylmä, että sitä ei tehnyt mieli syödä. (Olemme tosin käyneet kyseisessä ravintolassa syömässä omalla rahalla useammankin kerran.) 

Sekä itse maksetuilta että muiden maksamilta juttumatkoilta on syntynyt hyviä juttuja. Mutta niin on kyllä niitä vähemmänkin hyviä. Juttujen huonous tai hyvyys ei ole riippunut siitä, kuka lentolipun on ostanut. Kerran olin all inclusive -pressimatkalla, jonka ohjelma oli suunniteltu sekunnilleen aamuseiskasta iltayhdeksään. Tiivis juokseminen ravintolaelämyksestä sirkushuvipuistoon alkoi kolmantena matkapäivänä kyllästyttää. Tilataksiamme ajanut opas osoittautui onneksi niin mukavaksi tyypiksi, että suostui virallisen kierroksen jälkeen tekemään meille tunnin ylitöitä. Halusimme nimittäin nähdä jotain muutakin kuin niitä loputtomia hiekkarantoja ja viiden tähden hotelleja. Niinpä ukko ajelutti meitä paratiisisaaren vähemmän loisteliailla hoodeilla eli köyhissä kaupunginosissa ja kodittomien puistoissa ja kertoili ratin takaa tarinoita saaren crack-ongelmasta. Tietämykseni kohdemaan sosioekonomisista piirteistä lisääntyi tuon tunnin aikana enemmän kuin koko muun matkan aikana yhteensä. Jutusta tuli hyvä.

Kerran yksi itse järjestämäni perssimatka meni täysin perseelleen, koska en saanut kaikista etukäteisvalmisteluista huolimatta tehtyä yhtäkään haastattelua ja sää oli järkyttävän huono (rantakohdetta on hieno yrittää valokuvata myrskyssä). Turistisesonki oli juuri lopussa ja kaikki paikalliset olivat kurkkuaan myöten täynnä länkkärituristeja, joten ketään olisi voinut vähempää kiinnostaa jaella kiinnostavia ravintolavinkkejä.

Yksi mielestäni parhaimmista matkajutuistani syntyi itse maksetulla omatoimimatkalla Intiassa. Eräs Chicagosta tekemäni "ilmaisten lentojen" -matkajuttu onnistui tosi hyvin, koska satuin tapaamaan aloittelvan naiskoomikon, joka kertoi minulle juttuja Chicagon komediaskenestä (kuvassa oikealla alhaalla).

Chicago 2012 (Mondo). Nauratti.

Suomessa on käsittääkseni vain yksi lehti (HS), joka ei osta maksetuilta pressimetkoilta valmistuneita matkajuttuja. Se on minusta selkeä ja hyvä linjaus. Toisaalta ymmärrän erittäin hyvin myös niitä matka- ja muita aikakauslehtiä, joilla ei ole budjettia tehdä samanlaista rajausta. Jos maksuttomille pressimatkoille ei osallistuta, juttu tehtäisiin googlella, ja se nyt olisi aivan älytöntä. Maailmalla omalla rahalla seilaavia laadukkaita matkajuttuja tekeviä toimittajia ja hyviä valokuvaajia ei kasva puissa. Yksi syy on varmasti se, että matkajuttuja kirjoittamalla ja kuvaamalla ei yllä kummoisinkaan tuloihin.

Matkajutut ovat huonoiten palkattuja palasia ainakin tässä omassa sekalaisessa yrittäjäportfoliossani. Olen kuitenkin järjettömän kiinnostunut matkustamisesta ja koen mielekkääksi kaivella paikoista erikoisia faktoja ja tarinoita muita matkailijoita ajatellen. Työn mielenkiintoisuus voittaa liksan sata nolla. Tykkään maustaa matkajutuilla muuta, asteen verran monotonisempaa toimistohommaa. Olen onnellinen, että tällainen järjestely on omassa työssäni mahdollista.

Lokakuun alussa pääsen käymään Sardiniassa (yea!), joka on minulle entuudestaan täysin tuntematon kohde. Vietän muutaman päivän lukien saarta käsitteleviä kirjoja ja surffaan nettiä. Yritän miettiä, mikä siellä on juuri nyt kiinnostavaa ja lukijoiden kannalta antoisinta, ja keskityn reissussa siihen. No okei okei, aion toteuttaa myös muutaman nykyelämäntilanteessa vähän harvinaisemman jutun: ravintolassa ilman kaatuvaa maitolasivaaraa ja ainakin yksi to-del-la pitkään nukuttu aamu.

Taustahommissa.

Maksetuille juttumatkoille osallistuminen ei mielestäni kaikissa tilanteissa vaaranna journalistista riippumatttomuutta. Riippumattomuus voi vaarantua,  jos tilaaja ei vaadi priimajälkeä ja jos laiska ja ammattitaidoton toimittaja lähtee reissulle lähinnä lomailemaan ja tyytyy typeränä kirjoittamaan auki kaikki paikallisen hotellinomistajan suusta kuulemansa kliseet. Mutta voi se riippumattomuus vaarantua, vaikka matka olisi tullut maksettua omastakin pussista. Se on minusta täysin itsestä kiinni.

PS. Jos tykkäät laadukkaasta matkajournalismista, miten olisi:

Tilaa monipuolinen matkailulehti Mondo nyt!* 5 numeroa vain 25€ ja tilaajalahjaksi matkaopas valitsemastasi kohteesta!

*) affiliate-linkki

Tunnisteet: ,