esäloman pilaa helpoiten sillä, että yrittää tehdä kaikkea liikaa. Etenkin tämä vaivaa Suomeen lomalle tulevia ekspattiperheitä. Kun ulkoma...

Varsin mainio ekspattikesä

3.8.13 Satu Kommentteja: 17

Kesäloman pilaa helpoiten sillä, että yrittää tehdä kaikkea liikaa. Etenkin tämä vaivaa Suomeen lomalle tulevia ekspattiperheitä. Kun ulkomailta tullaan käymään kotimaassa, pitäisiki sitten ehtiä tavata kaikki.   Pirjo-tädin luo Pohjanmaalle, sieltä Turun saaristoon edellisen Suomen-naapurin mökille, juhannukseksi vanhempien ja isovanhempien luo, heinäkuussa purjehtimaan Hangossa asuvien pikkuserkkujen kanssa. Ai niin, ja seuraavana viikonloppuna vanhalla koulukaverilla on häät – 500 kilometriä Hangosta pohjoiseen. Ja kas, yli puolet valveillaoloajasta menee takamus hiessä vuokra-auton takapenkillä.

Ylikyläilyn vaara mielessäin tein tämän kesän suunnitelmat periaatteella pieni on kaunista. Vietimme kolme ja puoli viikkoa äitini luona Kouvolan liepeillä. Teimme kaksi kahden yön reissua: toisen Turkuun ja toisen Helsinkiin. Jokaiselle reissupäivälle vain vähän ohjelmaa: söimme ravintolassa, joka oli lähellä hotellia. Kävimme korkeintaan yhdessä kylässä per päivä. Ajopäivinä otettiin lunkisti ja tutustuttiin lähinnä hotellin leikkihuoneeseen.

Kesänainen.
Muumien ja Suokin lisäksi kävimme Repovedellä ja kerran Tykkimäellä. Loput päivistä kuluivat äidin takapihalla, ruokakaupassa, rivitalon sähkösaunassa ja sauvakävelylenkillä. Joimme kahvia Kouvolan torilla. Lapsi keräsi päivisin mustikoita, katseli muumeja, leikki mummin kanssa ja kasteli takapihalla kukkapenkkiä. Iltaisin juttelin äidin kanssa, joimme valkoviiniä ja grillasimme sian kylkeä.

Itseni tuntien tiedän, että voin hyvin, jos teen päivisin myös muutaman tunnin töitä. Niinpä pakkasin joka päivä läppärin reppuun, kävelin läheiselle ABC:lle ja istuin siellä neljä tuntia juomassa yhtä kahvikuppia. Tein kauppaan liittyviä juttuja ja suunnittelin facebookin chatissa yhdessä kollegan kanssa tulevan syksyn ja joulun kuvioita. Kirjoitin ja hengasin blogeissa.

Tein pari lyhyttä työmatkaa maakuntiin. Patrioottisimman hetkeni koin eilen illalla, kun vietin kolme varttia Pieksamäen juna-asemalla. Seisoessani aseman laiturilla tuuli heilutti hiuksia, kun seurasin asemaa lähestyvää junaa. Vasemmassa housuntaskussa puristi Aakkospussi. Meinasin purskahtaa itkuun kun ajattelin, kuinka hienoa on, että Suomessa on junia ja veturinkuljettajia. Että ei tarvitse itse ajaa. 120 kilometrin tuntivauhdissa voi kävellä ravintolavaunuun ostamaan Tuplan ja kahvin.

Kaiken tämän jälkeen huomenna on haikeaa lähteä kotiin. Toisaalta Helsinki-Vantaan lähtöterminaaliin on kiva kävellä, kun tietää, että  takana on täydellinen kolme ja puoli viikkoa. Se ei ollut työvapaa loma, mutta se tuntui siltä. Viimeisen lomapäivän kunniaksi kehotin kersaa hymyilemään nätisti vakkarijädekiskan edessä. Ajattelin, että olisi voitu mummille lähettää postitste muistona kiva kesäkuva kehyksissä. Kymmenen minuutin maanittelun jälkeen lopputulos on tämä. Varmaan ihan hyvä, että se päiväkoti aukeaa ensi viikolla.


17 kommenttia:

  1. Ihana loma :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä loma ja ihan paras kuva. Kun nuorin on kolme vuotta, koitettiin ottaa meistä perhekuva. Kaikki maanittelivat junioria hymyilemään, mutta veti naamansa koko ajan mutruun. Perustelu ilmeelle oli: " Mä hymyilin jo." ja naama uudestaan mutruun. Kun on sekunnin hymyillyt, on kuvausväen vika, jos ei sormi ollut just silloin näppäimellä. Ihan loogista kolmivuotiaan kuvauskäyttäytymistä. :)

    VastaaPoista
  3. 4 ensimmäistä ekspattivuottani Suomi-lomat päättyivät aina itkuun ja raivoon. Stressasin lomista aivan järjettömästi. Iso perheeni ja ihanat ystäväni ovat levittäytyneet tehokkaasti ympäri Suomen ja minä yritin aina niiden 10 lomapäivän aikana kiertää tunnollisesti kaikki. Lisäksi piti päästä teatteriin, mökille ja kaikkiin turistipaikkoihin, joissa en Suomessa asuessani ikinä käynyt... Jossain vaiheessa mieheni jo ilmoitti, ettei tule enää koskaan Suomeen, kun minä stressaan kaikki lomat pilalle.

    Mutta viimeiset pari vuotta Suomi-lomat ovat olleet aivan ihania! <3 Olen oppinut sanomaan ei ja joskus jätän kokonaan kertomatta tulostani. Jokaiselle päivälle saa sopia enintään yhden tapahtuman ja jokaisella pidemmällä lomalla täytyy pari päivää jättää tyhjäksi, ilman yhtään suunnitelmaa/tapaamista. Usein auttaa myös se, että ilmoittaa muille "olen täällä tähän aikaan, tulkaa moikkaamaan, jos tahdotte", sen sijaan, että itse yrittäisin kiertää katsomassa muita heidän kodeissaan. Nykysin Suomi-lomat ovat todella rentouttavia ja ihania. Mutta kyllä siinä hetki meni, ennen kuin opin lomailemaan oikein. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä: Kun itse on raahannut perheensä ja puoli omaisuutta tuhansien kilometrin päästä, on ihan reilua että ne muut näkevät osan vaivasta ja matkustavat tapaamaan ystäväänsä/perheenjäsentään. Tuommoiset "olen täällä silloin ja silloin" -treffit ovat tosi hyviä. Ne tulevat ketkä ehtivät ja jos eivät ehdi, niin sitten seuraavalla kerralla.

      Poista
    2. Ma teen valilla kanssa niin kuin Reeta - jatan kertomatta ihmisille, etta oon tulossa. Tana vuonna en sanonut kenellekaan ja vain yksi tajusi sen munfb-statuksestani. Se kaveri tulikin sitten moikkaamaan Hauholle, mista niin suuret pojot, etti tosikaan. Hirvean monella kun tuntuu olevan se asenne, etta mun pitais raahautua niille.

      Tana vuonna en nahnyt kun kahdet kaverit, jotka tuli mun luo, mutta olin paaaljon rentoutuneempi loman jalkeen.

      Poista
  4. Allekirjoitan tuon ekspattilomastressin täysin. 2 vuotta meni ennen kuin ymmärsin, että muutkin voi liikkua eikä itse tartte ajaa ympäri Suomea ja nukkua ties millä sohvalla tai lattialla. Välillä mietin että milloin sitä pääsee oikeasti lepolomalle, kun kaikki lomat meni juostessa... Pikkuhiljaa sitä käsitti, että rauhassa vaan, lomalla pitää olla kivaa!

    -Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut vastaavaa muutamalta ekspattiystävältäni... Jossain kohtaa sen onneksi tajaua - että kaikkia mahdollisia ystäviä ja sukulaisia ei ehdi tavata. (Eihän niitä ehtisi tavata, vaikka asuisi Suomesssa.)

      Poista
  5. Meillä mies on se ekspatti, mutta se osaa ottaa kotimaassaan lomailun aika rennosti. Ja tänä kesänä, kun vanhempansa oli ajoittaneet kuistiremontin meidän loman kanssa samaan aikaan, niin ei sitten mentykään ollenkaan, vaan lähdettiin Ranskan sijasta Albaniaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi kesälomakohde- mainiota! Usein ekspattijengillä on just tää dilemma, että kaikki lomat suuntautuvat sinne jomman kumman kotimaahan. Siis kivahan siellä on käydä, mutta joskus olisi kivaa tehdä jotain muutakin kuin se jokavuotinen sukulaiskierros. Harvoin siitä käymättä jättämisestä kukaan oikea ystävä tai läheinen perheenjäsen vetää hernettä nenäänsä, kyse on kai tässäkin enemmän omasta suhtautumisesta. Ainakin omalla kohdallani tajusin sen parin vuoden visiittien jälkeen, että hei, ei kukaan tosiystävä loukkaannu, sama jos en ehditäkään tavata parin viikon aikana.

      Poista
  6. Teillä on ollut juuri sellainen loma, kuin sen pitääkin olla. Ei liikaa mitään, mutta riittävästi kaikkea. Oikein hyvää kotimatkaa! Tuo kuvahan on juuri passeli mummille muistoksi kesästä. Ei sitä aina tarvitse hymyillä...

    VastaaPoista
  7. Hymy se on pershymykin. :) Kivaa kotimatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Mä en vaan heti hokannut, että kääpiöllä oli tässä ihan ajatusta :D

      Poista
  8. Meillä mies on ekspatti ja vierailut hänen kotimaahansa ovat minulle melkoisen infernaalisia: appivanhempien kanssa hengausta joka päivä (argumentti: "te olette nyt meidän") tai yksinhuoltajuutta kun mies juoksee ympäri kaupunkia hoitamassa virallisia asioita, joita voi tehdä vain paikan päällä.

    Tänä vuonna annoin ultimatumin jo reissua suunnitellessa: kahden viikon lomasta viikko oikeaa lomaa tai mies saa lähteä lapsen kanssa kahdestaan. Niinpä me vietettiin viikko tuttujen mökillä järven rannalla, hengaten perheen kesken ja nauttien kesästä ja leppoisasta menosta. Sitten jaksoi taas sukuloidakin pari päivää ennen kotiin tuloa - ja jäi mukavat muistot reissusta. Tälläisiä reissuja lisää!

    Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että joka toinen loma on meidän, koska muuten menee reissaamisesta maku ihan täysin. Itse nautin lomailusta, jonka aikana saan kokea ja oppia jotakin uutta sekä peilata omaa elämääni. Jos aina käy samassa paikassa (varsinkin jos on itse asunut siellä), ei näin useinkaan tapahdu vaan asiat menevät samalla kaavalla - kunnes taas lähdetään lentokentälle ja kotiin. Tämä oma loma-periaate on myös auttanut sukulaisiakin hokaamaan, että meillekin voi tulla käymään jos meitä haluaa nähdä, koska me emme aina automaattisesti mene heidän luokseen lomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota! Ja tosiaan; vieraissa voi käydä vuorotellen. Kivaa vaihtelua kaikille.

      Poista

Mitä tuumaat?