aanko nyt vähän avautua? Olen nimittäin viime aikoina vetäissyt päähäni vitutuspipon useampaan kertaan samasta syystä: ilmaisten asioiden h...

Tekisitkö töitä ilman palkkaa?

10.8.13 Satu Kommentteja: 46

Saanko nyt vähän avautua? Olen nimittäin viime aikoina vetäissyt päähäni vitutuspipon useampaan kertaan samasta syystä: ilmaisten asioiden heruttajista. Kauppiaan näkökulmasta heruttaja (joka on joskus harvoin hyvänpäiväntuttu mutta useimmiten lähisukulainen) aloittaa yleensä näin: Mua haluttaisi hankkia toi uusi tuote X. Mutta mä tuun ostamaan sen sitten kun sä olet töissä, niin voin pyytää alennusta. 

No vittu joo. Tottakai mä haluan antaa sulle kolmenkymmenen pinnan alennuksen uudesta syysuotteesta. Sehän tarkoittaa vain 60 prosentin leikkausta mun katteesta. Siis siitä katteesta, josta mun pitää maksaa tilavuokra, sähkö, vesi, internet, luottokorttioperaattorin prosentit, varashälytinsysteemi, ikkunakoristeet, uudet lamput liikeeseen, henkarit, hintalaput, lattianpesuaineet, rahoituskulut pankille, mainoskulut ja toivoa, että jäisi rahaa vielä maksaa palkkaakin. Ja jotta vituttaisi vielä vähän enemmän, muistutan itselleni, että sinä joka sitä alennusta pyysit, olet erittäin hyväpalkkaisessa työssä ilman omaa riskiä.


Should I Work For Free -päätöspuu by Jessica Hische. (Kokonainen versio tästä.)

Ilmaisen työn pyytäjiä löytyy kyllä ihan joka alalta. Valokuvaava mieheni saa useita kertoja vuodessa pyyntöjä tulla kuvaamaan lukiokaverinsa häitä tai tekemään puolitutulle jonkun mainoskuvauksen palkkiona kämäinen lahjakortti kauppaan, jossa emme koskaan käy ostoksilla. Hammaslääkärikaveriltani ruinataan ilmaisia hammashuoltoja. Hostellia pitävä tuttuni saa joku sata kyselyä vuodessa tutun tutun tutuilta, jotka haluaisivat pystyttää telttansa hostellin olohuoneeseen ilmaiseksi. Kun eihän me viedä yhtään tilaa. 

Älkää ymmärtäkö väärin: on ihan ookoo antaa omasta työstään alennuksia tuttaville jos itse haluaa ja jos kassatilanne sen sallii. (Järjestämmehän me itsekin kaupallamme aleiltoja ja alekamppiksia.) On ihan ookoo ottaa kaverin lapsista maksutta joulukorttivalokuvat: sehän on mitä hienoin joululahja! Eikä rahankaan tarvitse aina vaihtaa omistajaa: mies otti kerran myyntikuvat tuttunsa autosta ja sai palkaksi syntisen hyvän suklaakakun. Ihan parasta.

En ole myöskään ilmaiseksi tekemistä vastaan. Vapaa-ajalla voi kääntää vaikka anopin perunapellon tai viikata pyykkihuoneessa naapurin lakanat ihan vaan siksi, että on kivaa tehdä toiselle hyvä mieli. Mutta työtä ei kuulu tehdä ilmaiseksi. Siinä hommassa käteen ei jää kuin kasa maksamattomia laskuja ja työ, jota kukaan ei arvosta, koska se on ilmaista.

Flickr/s8an
Ilmaisten palveluksien ja alennuksien kysyminen viattomina kaverinpalveluksina on joko pihiydellä terästettyä hyväksikäyttöä tai silkkaa tyhmyyttä. Kuinkakohan moni näistä ilmaisten asioiden heruttajista pyytää S-marketin kassalla alennusta kauppalaskuun? Tai pyytää pankista 100 000 euron lainaa, josta vain 70 000 tarvitsee maksaa takaisin? Tai vaatii kodinkonemyyjältä ilmaista jääkaappia?

Kaikista paras tapa näyttää arvostavansa ystäviensä ja sukulaistensa ammattitaitoa on maksaa ammattimaisesti tehdystä työstä sen vaatima palkkio.

Kiitos. Jo helpotti tämä ketutus :)

46 kommenttia:

  1. Ehdottomasti täysin samaa mieltä. Minua nolottaa jo näiden esimerkkien lukeminenkin. Itse jätän kauppareissut suorastaan väliin niissä maissa joissa on “pakko” tinkiä (tai muuten pidetään huonotapaisena) – en vaan mitenkään osaa olla hyväksymättä niitä alkuperäisiä hintoja, varsinkaan kun ne eivät yleensä edes ole mitenkään järkyttäviä. Jos ei huvita maksaa pyydettyä, ei sitten osteta. No, en kotioloissakaan ymmärrä esim. tarjousten perässä juoksemisesta mitään, vaikka kavereiden mukaan kuulemma häviän sillä tavalla jatkuvasti valtavia rahasummia. Tällaiselle ihmiselle sitten joku yllättävä alennus kassalla (“meillä ovat tänään kaikki paidat 20 prosentin alennuksessa”) on suuri odottamaton ilo. Jos tarjotaan, toki otan vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kanssa nuo tinkimisjutut maanpäällinen helvetti, en taatusti lähtisi Turkissa ostoksille!
      En ikinä tingi livekirppiksillä, ja fb-kirppisten tinkaajat saavat näkemään punaista. Häpeän silmät päästäni, kun mies tinkaa esim. remonttitarvikkeiden loppusummasta. Se ei vaan kuulu meidän kulttuuriin.

      Poista
    2. Jos tiedän että tinkiminen kuuluu kulttuuriin ja että tinkimättä jättäminen koetaan ylimielisenä tai epäystävällisenä käytöksenä, yritän tinkiä, vaikka koenkin sen vaikeaksi.

      Poista
    3. Vaikka tinkaaminen ei Suomessa kuulu kulttuuriin, niin esimerkiksi rautakaupoilla (ei toki kaikilla ketjuilla) on sen verran suuret katteet, että siellä säästää oikeasti selvää rahaa tinkaamalla, varsinkin jos on isoja ostoksia tekemässä. Ei rautakaupan myyjä antaisi alennusta, jos siihen ei olisi pomon/omistajan lupa. Tämä hämmensi itseäniki, kun teimme remonttia muutama vuosi sitten. Pistää vaan miettimään kuinka suureksi nämä ketjut laskevat katteet, kun niistä on varaa antaa vielä tuntuviakin aleja, jos kehtaa ja älyää pyytää. Suurin osa kuitenkin maksaa kiltisti täyden hinnan, joten tuntuvaa voittoa ketjujen täytyy "ylihinnoittelulla" tehdä.

      Pienyrittäjillä maksan mielelläni täyden hinnan, mikäli näen mistä maksan. Kyllä työstä on saatava kunnon korvaus, olit sitten yrittäjä tai palkollinen.

      Poista
    4. Joo amen tälle rautakaupassa tinkaaville. Kuka tyhmä oikeasti ostaa niiden listahinnoilla? Jo tavallinen asiakas saa noin 30 pinnaa pois ihan vaan kysymällä "tiukkaa hintaa". Arvaa paljonko saa tiliasiakas.

      Poista
  2. Ai kamala, tää on niin tuttua. Itse en ole yrittäjä, mutta vanhempani ja monta ystävääni ovat. Se on kasvattanut ymmärtämään ja arvostamaan yrittäjiä. Mä en vaan tajua ihmisiä, jotka edes kehtaavat pyytää jotain puoli-ilmaiseksi toisen kaupasta tms. Tsemppiä siis sullekin, valitettavasti et ole ainoa! P.s. Miten muuten vastaat kyselijöille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tuote ei ole alessa, mä sanon niin kuin asia on: että ikävä kyllä tästä tuotteesta ei ole varaa antaa alennusta. Yritän myös aina muistuttaa, että olemme ihan oikeasti laskeneet hinnat tosi tarkasti, jotta voimme tarjota kaikille mahdollisimman hyviä tuotteita niin edullisesti kuin se on järkevää.

      Tarjoan mieluummin sukulaiselle vaikka dinnerin naapuriravintolassa kuin annan alennusta; siitä rahanmenosta hyödymme molemmat :D

      Poista
  3. Ihan samaa mieltä täälläkin! Juuri puhuttiin eilen samasta asiasta miehen kanssa!

    VastaaPoista
  4. Olet asian ytimessä. Oman kokemukseni perusteella erityisesti freetoimittajat ja -kuvaajat ovat niitä, joilta eniten kehdataan pyytää ilmaista työtä. Kun sitä saa kuulla sen perusteen, notta "saat sitten nimesi lehteen/esitteeseen/vuosikertomukseen". Kissakaan kiitoksella elä, jotta tattis vaan.

    Se on niin, että if you pay peanuts, you get monkeys vai miten se meni. Ammattilaisen kirjoittajan (tai kuvaajan) ei pidä mennä tekemään ilmaista työtä, sillä se on oman ammattitaidon lokaan vetämistä. Itse saan ja olen saanut toimittajana kaikenlaisia charity-tehtäviä vuosien varrella, ja olen niitä tyhmyyksissäni tehnytkin.

    Terveisin Mari Johanna http://liuskapaivassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta!!! Luovalla aloilla olevia friikkua yritetään kyllä välillä vetää narussa kuin auton alle jäänyttä linnunraatoa. Kylllä näitä "saat nimesi lehteen ja lehden vuosikerran" -tarjouksia on tullut välillä itsellekin silloin kun tein toimittajan töitä. Kauheasti tosiaan lämmittää tuollainen palkkio kun pitäisi maksaa laskuja :)

      Poista
    2. Muistan kyllä kouluajoilta pianistilahjakkuuden, joka puhisi juuri tästä asiasta. Hänestä tuli sittemmin ammattimuusikko, jolle maksetaan ihan palkkaa. Mutta jostain syystä teini-ikäistä sai juoksuttaa ilmaiseksi "ilahduttamassa" kaikissa sukulaisten juhlissa ja tapahtumissa. Sehän oli nuorelle ihmiselle vain "hyvää harjoitusta" ja "nautintoa" kun sai soittaa yleisölle. Kaverini oli 18-vuotiaana jo huiman hyvä ja kokenut ja hänen kritiikkinsä oli enemmän kuin aiheellista.

      Noihin freelancer-juttuihin haluaisin tuoda myös toisen puolen. Aikaisemmassa työssäni olin paljon tekemisissä heidän kanssaan. Porukkaan mahtuu myös paljon epäammattilaisia, eli "tilaavat" ilmaisia (varsin arvokkaita) tuotenäytteitä, mutta itse juttua ei koskaan näkynyt. Pahimmassa tapauksessa samat tuotteet ovat muutaman päivän päästä tori.fi:ssä myynnissä. Ryhdyimmekin kysymään ennakkotietoja tarkemmin ja pyytämään jutut jälkeenpäin, jopa hävisi puolet "freelancereista". Ammattikunta on varsin kirjava, kun kuka tahansa voi kutsua itseään freelanceriksi.

      Poista
    3. Urpoja on joka alalla. Hyvä, että kyselette referenssien jne. perään.

      Freelancer ei muuten ole ammattikunta, vaan työskentelymuoto. Nykyään melkein kuka tahansa voi olla omalla alallaan freelancer: toimittaja, kuvaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, lääkäri... Joskus tosin yksityisyrittäjän ja freelancerin raja on aika hämärä; osa freelancereista tekee duunia friikkuverokortilla, osalla on toiminimi tai jopa osakeyhtiö. Onko lääkärikeikkaa sinne tänne tekevä freelance-lääkäri vai yksityisyrittäjä. No joo, saivartelua ehkä :)

      Poista
  5. Juu, ja ihan oma lukunsa on pimeän työn tarjoaminen. Työskentelen duunariammatissa, jonka sesonkia on kesä, ja kesälomalla on kyllä puhelin soinut "kävisitkö tekee muutaman tunnin, maksetaan sulle suoraan".
    Entäpä kun omistat hevosen. Ostat sen isolla rahalla, hankit tallipaikan ja järjestät työt ja lastenhoidon niin, että pääset itse harrastamaan. Jossain vaiheessa joku serkkutytön äiti keksii, että hänen kullannuppunsa täytyy päästä juuri sinun hevosesi selkään, ja juuri silloin kun heidän aikatauluihinsa sopii. Ei siinä, kyllähän lasta voi ilahduttaa, mutta kun se on se äiti joka on päättänyt että tytön on päästävä sinne hevosen selkään lauantai-aamuna kello yhdeksän, ja ilmaiseksi tietenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio! Pimeän työn tarjoaminen ja sen tekeminen on samalla tavalla yksi vedättämisen muoto. Siinä vaan vedätetään jokaisen veroja maksan taskusta vähäsen. Että joo, aja sinäkin vaan sillä samalla autokaistalla / käy samaa koulua / nosta lapsilisiä osallistumatta kustannuksiin.

      Ai hitto, toi hevosteluhomma se onkin kans ihan oma juttunsa :)

      Poista
  6. Mä ymmärrän ton alennuksen kysymisen siinä mielessä, että varsin usein erityisesti vaatteista saa sen n. 10 % alennusta vilauttamalla jotain opiskelijakorttia / jonkun puljun henkilökorttia / kuntoklubin jäsenkorttia. Itselleni on ainakin tullut usein mieleen, että hinnoissa taitaa olla valmiiksi hinnoiteltuna se pieni alennuksen myöntäminen. Ja urheiluvarusteliikkeissähän ne jo melkein automaattisesti pyöristää sitä hintaa alaspäin. Erityisesti nettikaupoissa itselleni tulee aina tyhmä fiilis, kun maksukentässä pyydetään kirjoittamaan joku alennuskoodi jos sellainen on. Kun ei ole, niin jää kyllä vedätetty tunne. Että maksoin enemmän kuin olisi pitänyt.

    Mutta ymmärrän kyllä myös sen, että tuo ärsyttääkin. Erityisesti yksityisyrittäjää. Perustelut esititkin hyvin. Voisin kuvitella, että sitä "tinkimisen varaa" voi kysyä monella tapaa ja jollekin kanta-asiakkaalle helpommin sitä alennusta antaakin kuin satunnaiselle kävijälle.

    Itse kyllä pidän tutuilta paleveluksien pyytämistä halvalla / ilmaiseksi tosi törkeänä. Kun teimme remonttia, niin tottakai kysyn sähkärikaverilta tekisikö se meidänkin sähköhommat. Kun kyllähän mä mielelläni työllistän kaverini. Mutta esitän kyllä siinä samassa yhteydessä senkin, että ei tässä mitään ilmaista työtä olla pyytämässä. Samasta syystä vältän hyvin tietoisesti lääkärikaverin konsultointia sairastapauksissa. Voisin kuvitella, että lääkäreiltäkin tosi herkästi kysellään reseptejä / diagnooseja puhelimitse vapaailtaisin. Onpa eräs ystäväni pyytänyt minua kysymään reseptiä hänelle lääkärikaveriltani. Kun ei viitsinyt mennä päivystykseen jonottamaan. No kyynel!

    Mutta tietysti näissäkin voisi kuvitella hyvin toimivan "vaihdantatalouden". Jos oma ammattitaitoni on jotain sellaista, josta kaveri hyötyy ja hänellä on antaa sitten vastineeksi vaikka ne sähkötyöt. Niin mikäs siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä; opiskelija- eläkeläis- tms. alennuksen kysyminen on minusta ihan reilua, koska eihän sitä välttämättä muuten voi tietää, mitä alennuksia kyseisellä kaupalla on tarjota. Kyllä tarjottuja etuja kannattaa hyödyntää :) Yleensä tällaisissa kymmenystarjouksissa on kuitenkin kyse markkinoinnista; haetaan tiettyä kuluttajaryhmää asiakkaaksi tarjoamalle heille tiettyä etua. Silloin tuo etu tosiaan on yleensä leivottu sisään markkinointikuluihin.

      Me emme tarjoa etuja tietyille ryhmille kahdesta syystä. Emme yritä kosiskella tiettyä ryhmää (esim. opiskelijoita tai tietyn ammattiliiton jäseniä). Kauppamme on isoihin urheiluvaateketjuihin verrattuna todella pieni kioski, eli meillä ei pyöri satojen tai tuhansien asiakkaiden virtaa päivittäin, joiden joukosta edes erottuisi tiettyjä ryhmiä, joille tarjouksia kannattaisi kohdentaa. Sen sijaan järjestämme aina silloin tällöin aletempauksia, tarjouspäiviä ja muutaman kerran vuodessa Islannissa asuville suomalaisille ystävämyynti-iltoja, jolloin on tarjolla muun kivan ohessa hyviä alennuksia.

      Mulla muuten ihan sama juttu; mieluummin otan tututn kuin tuntemattoman maalarin maalaamaan taloa; ihan vaan siksi että on kiva työllistää lähipiiriä ja tietää etukäteen, että työn lopputulos on erinomainen. Mutta ilmaiseksi ei tulis mieleenkään pyytää.

      Poista
  7. Olen itse kauppias, ollut nyt 5 vuotta, mutta totean, että minulta on alennusta pyydetty alle 10 kertaa, eikä niistä ole tuttuja ollut kuin ehkä 1. Arvaa, mistä se johtuu? Alkuperäiset tuttuni eivät ole kaupassani käyneetkään!!

    Ymmärrän silti oikein hyvin harmistuksesi. Se on ihan sama, kuin että menen palkkapäivänä ystäväni luo ja sanon, että "tottahan annat tilistäsi vähän minullekin, kun kerran kavereita ollaan"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjettä, nyt kaikki tutut heti ostoksille! Support the local microphones vai miten se meni.

      Poista
  8. Tinkiminen, olipa kyseessä tuttu tai tuntematon, on minusta jotenkin noloa. Se on ok, jos kauppias itse pyöristää summan alaspäin, mutta itse en kehtais alkaa tingata.

    Multa on tingattu pari kertaa esimerkiksi kirppiksellä tosi nolosti ja tosi pienistä jutuista, toisesta jopa puolet alkuperäisestä hinnasta. Molemmilla kerroilla on mieli tehnyt sanoa, että osta kuule joltain muulta, jos sulla ei ole tuon vertaa varaa maksaa. Ja jos jo pelkkä kirppistinkaus voi noin ärsyttää, niin voin kuvitella, että oikeeta kauppiasta vasta ärsyttääkin, kun on kaikki kustannukset kuitenkin omilla harteilla. Kirppiskauppa on kuitenkin vielä aika nappikauppaa oikean kaupan rinnalla.

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirppisjuttu on muuten mielenkiintoinen! En ole käynyt kirppismarkkinoilla niin pitkään aikaan Suomessa. Onko siellä tapana tinkiä myyjiltä? Itsepalvelukirppiksillähän hinta on se mikä lapussa seisoo, mutta miten noin muuten?


      Poista
    2. Olimme myymässä kirppiksellä lähinnä lapsilta jääneitä tavaroita ja vaatteita, tinkaaminen on ainakin oulun alueella sairasta, euron liukuristakin pitäis antaa puolet alennusta tms... kyllästyimme erääseen tinkaajaan joka penkoi kärryä tunnin verran ja kyseli mihinkäs hintaan tämä lähtisi. Sanoin hänelle et jos sinulla on noin paljon elätettäviä (L-pos äiti) ettei ole vara vaatettaa kaikkia niin saat ilmaiseksi kaikki tästä, mutta ehtona oli että ottaa kaikki. No ei ottanut, eikä tinkinyt enää.. prkl et ottaa tämmönen hermoon, helpommalla pääsee tästä eteenpäin kun vie mll:le kaikki.

      Poista
    3. Mä en oikein osaa sanoa, tingitaanko kirppiksillä noin yleensä minkä verran, mut multa on ainakin tingattu niin live-kirppiksellä kuin netissäkin. Oma tuntumani asiaan on, että netissä ihmiset tinkivät helpommin. Varmaan vaikuttaa, kun ei olla tekemisissä naamatusten.

      Korpikissa

      Poista
    4. Siis tingitäänkö, heh hee. Vaikeaa tämä suomi tällaiselle ihan umpisuomalaisellekin.

      Korpikissa

      Poista
  9. Olin kerran työpaikassa jossa pienyrittäjät omasta tahdostaan antoivat suunnilleen jokaiselle asiakkaalle alennuksen 5-20% ostosten loppusummasta ja sukulaisille ja tuttaville ja kissankumminkaimoille isommankin alen. Ja sitten maksoivat pienintä mahdollista palkkaa minulle, ja valittivat vielä siitä että kuinka he tienaavat niin huonosti ja että minulla (muka) oli paikan paras palkka. Ihan vaan siksi että kehtasivat kitsastella palkassa ja kadehtia tuota ei-paljoa-työttömyyspäivärahaa-parempaa-palkkaa annoin kaikille rajojen sallimat isoimmat alennukset ja neuvoin miten saavat vielä parannettua alennustaan, esim. siinä vaiheessa kun ostosten hintaan lisätessä euron tavaran sai viiden euron alennuksen... Niin selkeästi nillä oma moka tuon yrityksen suhteen siinä että jos ei firma tuota tarpeeksi! Mun mielestä jatkuvaa "kanta-asiakasalennusta" EI ole tarpeen antaa kenenkään pienyrittäjän, eri asia on pyöristää hintaa satunnaisesti alaspäin, joka taas on mielestäni vain hyvää palvelua pienellä paikkakunnalla, jää hyvä mieli asiakkaalle kun saakin yllättävää alennusta ja varmasti palaa takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli yrittäjillä vähän hinnoittelupolitiikka pielessä. Voi elämä. Jos on aina varaa antaa alennusta, asiakkaillehan tulee jopa mielikuva, että sitä alennusta on varaa antaa = tuotteet ovat ylihinnoiteltuja eivätkä hintalappunsa arvoisia. Jatkuvasta alesta tulee kaiken lisäksi semmoinen olo, että tuotteilla ei ole paljoakaan arvoa. Moni haluaa olla hyvä, mutta tuskin kukaan haluaa olla ihmisten mielessä halpa?

      Poista
  10. Täydellinen teksti ja täydellä komppaan! Sivutoimisena pienyrittäjänä kuulen usein tätä. Varsinkin myyjäistapahtumissa vastaan tulee täysin tuntemattomia asiakkaita, jotka olettavat, että eihän nämä mitään minulle maksa ja paikkakin on ilmainen, että voithan sinä tarjota tämän tuotteen kaupan päälle tai antaa alennusta puolet hinnasta. Tai hei vielä parempi, tämä tinkaavan asiakkaan kaveri tekee tuollaisen samanlaisen ja vielä ILMAISEKSI! Asia on fine vakiasiakkailla, joille jo omaehtoisesti annan paljousalennuksia, ihan omasta tahdostani ja omaksi sekä heidän iloksi. Vielä ärsyttävämpää on "kopsujen" pyytäminen, eli näytetään kalliin brändin tuotetta, että teetkö mulle samanlaisen. Mutta on näissä toisaalta toinenkin ääripää. Juurikin vähän aikaa sitten pidin vanhan malliston ystävämyynnin ja tuotteet olivat vähintään 50% alennuksessa, osa jopa alle materiaalikustannusten. Ihanat vakiasiakkaani tahtoivat maksaa niistä kuitenkin täydet hinnat, siinä vasta tippa jos toinen silmässä pyörähti, että arvostetaan tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ja voi miten ihania vakiasiakkaita sinulla <3

      Poista
  11. Tuttavallani on paljon eläimiä ja nykyään hän pitääkin kotieläinpihaa. Eläinten katsomisesta etukäteen sovittuna aikana veloitetaan hyvin pieni maksu, pieniltä lapsilta ei ollenkaan. Olivat sitten kylillä kommentoineet että "aijaa, pitääkö nyt sitten oikein maksaa kun tulee eläimiä katsomaan." No eihän ihmisiä yksinään voi eläinten joukkoon päästää ja tuttavalta menee monta tuntia aikaa kun kierrättää vieraita eläimien luona. Siksi nykyään on tuo pieni maksu, mutta eihän sitä tajuta kun ilmaiseksi pitäisi päästä eläimiä katsomaan ja ratsastamaan ponilla ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jo on jengillä otsaa! Eläimet syö, ja niiden tilat pitää siivota. Silloin tällöin tulee myös eläinlekurikuluja. Ja itsellekin pitäisi palkkaa saada. Luuleekohan nämä kyseiset valittajat, että tuo on kaikki ilmaista rahaa, joka jostain vaan tipahtaa pankkitilille. *päänsärky*

      Poista
  12. Kun sukulainen astelee kohti firmaasi, selviät hänestä halvemmalla ja helpommalla, kun juokset häntä vastaan, työnnät hänelle satasen kouraan ja lähetät kilpailijalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no ei nyt sentään :D Menee kaikki katteet sivu suun. Yritän aina perustella, miksi alennusta ei voi antaa. Usein kyse on vaan hölmöydestä; ihmiset eivät tajua, mitä vaikka 25 prossan alennus ihan oikeasti tarkoittaa.

      Poista
  13. Samaan tinkaamiseen lasken lääkäreille tulevat sukulaispuhelut kun Pekka-Irmelillä on korva kipeä/ masu pipi/ pää kainalossa. Ja kaikki muutkin ns "aineettoman edut" joihin lähipiiri kokee olevansa oikeutettu jos suvussa/ pihassa on juristi, ammattikasvattaja, tai minkä tahansa alan asiantuntija.

    Itse työskentelen kasvatusalalla ja hyvin usein keskustelut menevät sen Pekka-Irmelin kiukkuihin, uniongelmiin, vanhempien jaksamiseen jne. Käytännössä teen siis toisen työpäivän viettäessäni vapaa-aika omien lasteni kanssa hiekkiksellä. Jostakin syystä olemme alkaneet panostaa ulkoiluun alueella jossa tuttavia ei ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä juttelen noista kasvatusjutuista toisten äitien kanssa täysin riippumatta siitä, onko keskustelukumppani ammattikasvattaja vai "vain" äiti. Ja ihan samoja kasvatuskeskusteluja käydään myös työpaikalla samanikäisten lasten isien kanssa.

      Että joo... jos et halua keskustella lastenkasvatuksesta, kannattaa vältellä kaikkia tietynikäisten lasten äitejä...

      Poista
    2. Sellainen tavanomainen, kaksisuuntainen keskustelu on musta eri juttu kuin se, että pyydetään toistuvasti neuvoa tai konsultaatioapua (ilmaiseksi) alan asiantuntijalta (joka on jollain tapaa tuttu). Näiden kahden välinen oleva raja on tietysti häilyvä - jokaisen tehtäväksi sitten jää mittiä, missä se kussakin tapauksessa menee. Apua saa tietysti pyytää ja sitä kuuluu antaa ja pitää tarjoutua auttamaan, oltiin ystäviä tai ei. Kyllä mäkin varmasti pyytäisin apua alaa tuntevalta tutultani mua askarruttavassa kinkkisessä asiassa, jos luulisin että hänestä voisi olla apua. Avun pyyntö silloin tällöin on kuitenkin eri asia kuin jatkuva palveluksien pyytäminen.

      Poista
    3. Minulla on tuttavapiirissä aika monta ammattikasvattajaa ja moni heistä selvästi kokee, että heidän jotenkin kuuluu neuvoa. Tavanomainen kaksisuuntainen keskustelu ei yksinkertaisesti onnistu.

      Ei sillä... lapsuudenkodin naapurissa asui meteorologi ja jos hänelle sanoi vaikka, että onpa tänään kaunis päivä, sai vastaukseksi viiden vuorokauden sääennusteen. Ei sitä asiantuntijuutta kai oikein pysty pistämään sivuun.

      Poista
  14. Ensinnakin voi olla etta ihmiset ovat lomamatkoillaan tottuneet tinkaanmaan, kun monissa lomakohteissa se on ihan must, esim Turkki tai Egypti.
    Minakin tinkasin autonvuokrassa Suomessa kun olen vakiasiakas, ja sain parikymmenta euroa alennusta lahes 700 euron hinnasta.
    Mutta Skandinaviassa vetoamalla sukulaissuhteisiin ja muihin epamaaraisiin syihin se ei kylla ole asiallista.
    Ja viela puoli-ilmaseksi. Ei kay!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se mikä tekee tilanteesta vielä keljumman on se, että usein alennusta pyydetään _pieniltä_ tuottajilta, joka ehkä jopa tunnetaan henkilökohtaisesti, ei isoissa marketeissa...

      Poista
  15. There's no such thing as a free lunch. Alennuksen kinuajat ja toisilla maksattajat on oksettavia...

    VastaaPoista
  16. Vaikka olenkin itse toisella töissä ilman yrittäjäriskiä, en juurikaan osaa tingata. Ennen se oli mielestäni maan tapa, mutta nykyisin sitä ei juuri tehdä. Perustelusi olivat hyvät ja antoivat todella ajattelemisen aihetta. Mutta kyllähän meistä jokainen tietää, että pienikin alennus 5-10 pinnaa tuntuu tosi hyvältä eikä ehkä vielä täysin vie myyjän katteita. Myös toisten auttaminen on ihan ok, kunhan toista ei hyväksikäytetä vain siksi, ettei tekijä osaa sanoa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen näistä ihan samaa mieltä :) Jos joku ostaa kerralla paljon, tai on kanta-asiakas, saatan antaa spontaanisti pienen alennuksen. Ehkä mä oon sitten vaan niin suomalainen, että alennusten kysyjien puolesat alkaa melkein nolottaa. Keskustelin aiheesat nimittäin miehenin kanssa, ja hänen mielestä alennusten ruinaaminen on Islannissa niin tavanomaista kuin olla voi; siis ei turistien tai muiden ulkkareiden vaan nimenomaan paikallisten kesken. Tää saari kun on yksi hiton iso perhe :D

      Poista
  17. Kuulostaa niin tutulta myös IT-työlaisen korvaan, tällä alalla tosin enemmän "palkattomana lisätyönä" - pyydetään kylään ja viimeistään illalla kahvipöydässä aletaankin sitten vihjailla että "voisitko vähän vilkaista tuota meidän tietokonetta/printteriä/modeemia kun x lakkasi toimimasta ihan yhtäkkiä". Kaikella kunnioituksella kavereita ja sukulaisia kohtaan, jos on korjaillut niitä koneita, ohjelmistoja, printtereitä ja järjestelmiä kokonaisen työpäivän palkkansa edestä, ei ihan välttämättä huvittaisi enää "pikkuisen vilkaista" sitä kaverin konetta. Mutta huhu kertoo että myös kampaajilla on samantyyppisiä ongelmia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, saletisti. Ja kelatkaa vaan timpureita ja sähkömiehiä :D
      Onkohan olemassa ammattia, jota tämä ilmiö ei koskisi? Ei tule mieleen kuin kaksi: teurastaja ja patologi.

      Poista
  18. Huh, kylläpäs kolahti. Olen itse pienyrittäjä käsityöalalla. Niiin monesti tutun tutun tutut tulevat "ostoksille", kun pitäisi tarhantädille ja mummille ja kummille saada joku tosi kiva lahja, mutta joka ei saisi maksaa paljon. Että voisiko yrittäjä pakata sellofaaniin hienosti vaikka kakkoslaatua ilmaiseksi, tai sitten ainakin antaa puolet tuotteista kaupan päälle. Tai lahjoittaa tuotteita arpajaisiin yms. Näitä kyselijöitä on ihan valtavat määrät, ja aina he ovat itse hyvissä töissä. Nauttivat palkansaajan eduista ja ajelevat hienoilla autoilla. Huh, joku kerta purskahdan vielä itkuun ja avaudun oikein kunnolla.

    VastaaPoista
  19. Muusikkona komppaan ihan täysin tätä! Niitä tutun tutun tuttuja on niin ketun ketun paljon jotka pyytelee et voisistsä ja sun kaveris tulla soittamaan sinne ja tuonne. Nykyään oon se ärsyttävä akka joka ilmoittaa että yleisesti esim. hautajaiskeikasta (vaikka 2 biisiä) n. 150e/soittaja on sopiva. Sitten pyöritellään silmiä ja mumistaan että mietn kaksi pientä kappaletta voikaan maksaa niin paljon. Noh vastaus useimmiten on, että sitä viulua on pitänyt vinguttaa se parikymmentä vuotta että taso on hyvä, joten ota tai jätä. Grrrr. Pieni purkautuminen tuli :D

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?