Tekisitkö töitä ilman palkkaa?

Saanko nyt vähän avautua? Olen nimittäin viime aikoina vetäissyt päähäni vitutuspipon useampaan kertaan samasta syystä: ilmaisten asioiden heruttajista. Kauppiaan näkökulmasta heruttaja (joka on joskus harvoin hyvänpäiväntuttu mutta useimmiten lähisukulainen) aloittaa yleensä näin: Mua haluttaisi hankkia toi uusi tuote X. Mutta mä tuun ostamaan sen sitten kun sä olet töissä, niin voin pyytää alennusta. 

No vittu joo. Tottakai mä haluan antaa sulle kolmenkymmenen pinnan alennuksen uudesta syysuotteesta. Sehän tarkoittaa vain 60 prosentin leikkausta mun katteesta. Siis siitä katteesta, josta mun pitää maksaa tilavuokra, sähkö, vesi, internet, luottokorttioperaattorin prosentit, varashälytinsysteemi, ikkunakoristeet, uudet lamput liikeeseen, henkarit, hintalaput, lattianpesuaineet, rahoituskulut pankille, mainoskulut ja toivoa, että jäisi rahaa vielä maksaa palkkaakin. Ja jotta vituttaisi vielä vähän enemmän, muistutan itselleni, että sinä joka sitä alennusta pyysit, olet erittäin hyväpalkkaisessa työssä ilman omaa riskiä.


Should I Work For Free -päätöspuu by Jessica Hische. (Kokonainen versio tästä.)

Ilmaisen työn pyytäjiä löytyy kyllä ihan joka alalta. Valokuvaava mieheni saa useita kertoja vuodessa pyyntöjä tulla kuvaamaan lukiokaverinsa häitä tai tekemään puolitutulle jonkun mainoskuvauksen palkkiona kämäinen lahjakortti kauppaan, jossa emme koskaan käy ostoksilla. Hammaslääkärikaveriltani ruinataan ilmaisia hammashuoltoja. Hostellia pitävä tuttuni saa joku sata kyselyä vuodessa tutun tutun tutuilta, jotka haluaisivat pystyttää telttansa hostellin olohuoneeseen ilmaiseksi. Kun eihän me viedä yhtään tilaa. 

Älkää ymmärtäkö väärin: on ihan ookoo antaa omasta työstään alennuksia tuttaville jos itse haluaa ja jos kassatilanne sen sallii. (Järjestämmehän me itsekin kaupallamme aleiltoja ja alekamppiksia.) On ihan ookoo ottaa kaverin lapsista maksutta joulukorttivalokuvat: sehän on mitä hienoin joululahja! Eikä rahankaan tarvitse aina vaihtaa omistajaa: mies otti kerran myyntikuvat tuttunsa autosta ja sai palkaksi syntisen hyvän suklaakakun. Ihan parasta.

En ole myöskään ilmaiseksi tekemistä vastaan. Vapaa-ajalla voi kääntää vaikka anopin perunapellon tai viikata pyykkihuoneessa naapurin lakanat ihan vaan siksi, että on kivaa tehdä toiselle hyvä mieli. Mutta työtä ei kuulu tehdä ilmaiseksi. Siinä hommassa käteen ei jää kuin kasa maksamattomia laskuja ja työ, jota kukaan ei arvosta, koska se on ilmaista.

Flickr/s8an
Ilmaisten palveluksien ja alennuksien kysyminen viattomina kaverinpalveluksina on joko pihiydellä terästettyä hyväksikäyttöä tai silkkaa tyhmyyttä. Kuinkakohan moni näistä ilmaisten asioiden heruttajista pyytää S-marketin kassalla alennusta kauppalaskuun? Tai pyytää pankista 100 000 euron lainaa, josta vain 70 000 tarvitsee maksaa takaisin? Tai vaatii kodinkonemyyjältä ilmaista jääkaappia?

Kaikista paras tapa näyttää arvostavansa ystäviensä ja sukulaistensa ammattitaitoa on maksaa ammattimaisesti tehdystä työstä sen vaatima palkkio.

Kiitos. Jo helpotti tämä ketutus :)

Tunnisteet: