änään tajusin, että elämäni on todellakin muuttunut. Kaikki alkoi siitä, kun aamupäivällä havaitsin, että päivästä on tulossa varsin kaunis...

Puuhastelua kesäillassa

12.8.13 Satu Kommentteja: 7

Tänään tajusin, että elämäni on todellakin muuttunut. Kaikki alkoi siitä, kun aamupäivällä havaitsin, että päivästä on tulossa varsin kaunis. Ulkona on ollut lämmin koko päivän - kuka tietää, ehkäpä tämä on Reykjavikin viimeinen teepaitakeli ennen ensi vuotta. Laitoin iltapäivällä skumpan jääkaappiin aikomuksenani nauttia se tänään tuossa aurinkoisilla ulkorappusilla korkeajalkaisesta lasista yhdessä juuri työreissultaan palanneen armaan puolisoni kanssa. Sitten ruoan jälkeen, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Lesosin suunnitelmastani jo Facebookissakin. Iltakahdeksan aikaan istahdin sitten portaille ja ihailin hienoa säätä. Otsalohkooni alkoi hiipiä ajatus siitä, että tänään on kerta kaikkiaan aivan turhan hieno ilma olla lähtemättä juoksulenkille. Voisi hölkätä teepaidassa kesäillassa (kun vielä voi ilman otsalamppua), katsella puita, joissa on vielä lehdet ja läähättää meri-ilmaa naama punaisena sisään keuhkoihin. Ja niin siinä sitten kävi. Jätin skumpan jääkaappiin ja lähdin lenkille. Kun tulin kotiin, muu perhe jo kuorsasi. Tiskikonekin oli laitettu päälle ja pöytäkin pyyhitty. Kävin suihkussa ja maksoin sähkölaskun. Vaihdoin roskapussin uuteen. Söin banaanin. Minusta on hyvää vauhtia tulossa keskitylsä ihminen.

Iltapuuhat.

7 kommenttia:

  1. Ei tuo lenkkeily nyt niin keskitylsältä kuulostanut. Ehkä olisit ollut keskitylsempi jos olisit istunut skumpalla. Sinussa oli vielä potkua lähteä liikkeelle, onnea siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitti! Voinhan tuonkin näkökulman ottaa. Se on itse asiassa aika kiva näkökulma. Miksiköhän mun pitää aina piruilla itsellen?

      Poista
  2. Noissa maisemissa muuten potentiaalinen keskitylsä muuttuu mahti-miksikä vain, kuvittelisin.

    VastaaPoista
  3. Kai se on ihan ok olla välillä keskitylsä, kunhan ei ole aina sellainen. Vai kuinka? Musta tuli jossain vaiheessa pitkän kotona olemisen jälkeen kohtalaisen tylsä, mutta onneksi pääsin takaisin töihin, niin on taas vaihteeksi toivoa.

    Korpikissa

    VastaaPoista
  4. Mä lähdin tänään, perjantai-iltana kl. 20, vetämään intervallilenkin. Ei olisi tullut mieleenikään pari vuotta sitten. Niin ne ajat muuttuu.

    Ella

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?