iipeilijäukolla oli eilen syntymäpäivät. Kärräsimme lapsen illalla hoitoon ja menimme leffaan katsomaan (syndesankarin toiveesta) Before Mi...

Ennen puoltayötä

23.8.13 Satu Kommentteja: 36

Kiipeilijäukolla oli eilen syntymäpäivät. Kärräsimme lapsen illalla hoitoon ja menimme leffaan katsomaan (syndesankarin toiveesta) Before Midnight. Nyökkäilin innoissani - kyllä kyllä, juuri tämä elokuva meidän pitää nähdä. Onhan tässä jo kymmenen vuotta odotettu.

Penkkiriviltä 8.
Monella 1990-luvun teinillä on yhteinen kokemus romanttisesta elokuvasta: Before Sunrise (1995). Alle parikymppiset tapaavat junassa, ihastuvat, kuhertelevat Wienin puistoissa läpi yön ja näyttävät aamulla ihan freeseiltä.

Kului kymmenen vuotta. Before Sunsetissa (2004) tyypit tapaavat uudestaan, ovat vieläkin umpilovessa, mutta toisella on perhe Yhdysvalloissa. Ollaan pariisilaisessa kerrostaloasunnossa ja vähän vilkuillaan kelloa, että pitäisi lähteä, mutta ei ehkä sittenkään. Sitten alkaa soida Nina Simone ja ruudulle lopputekstit. Saivatko ne koskaan toisiaan?

Vuosikymmen on nyt odoteltu, että miten kävi. Kun luin lehdestä, että keskiyö (kyllä, olemme jo antaneet leffalle lempinimenkin) tulee Islannissakin leffateattereihin, soitin heti miehelle ja hihkuimme puhelimessa kuin mitkäkin vajaamieliset.



Leffa oli odotusten mukaisesti mahtava. Tuntui kuin olisi seurannut kahden pitkään parisuhteessa olleen fiksun ihmisen keskustelua. Kina kotitöistä, perhesuhteista ja puuduttavasta seksielämästä. Puolisoiden liikuttavan ihanat sisäpiirivitsit. Aivan kuin näyttelijät eivät olisi näytelleet ollenkaan! Katsoessani kymmenminuuttista dialogia yhdessä pitkässä otossa ilman leikkauksia, olin varma, että tämä ei voi olla elokuvaa, vaan olen noilla kylässä.

Syytän before-elokuvien viehätysvoimasta myös omaa syntymävuottani. En tiedä, oletteko te muut trilogian katsoneet samaa mieltä, mutta minusta tuntuu, että olen elänyt elokuvan päähenkilöiden kanssa hassulla tavalla samassa ajassa. 1990-luvulla olin toivottoman ihastunut johonkin rinnakkaisluokan finninaamaan. Niissä hormonihöyryissä Hawken näköinen jössikkä keskieurooppalaisessa kaupungissa tuntui epäreilun kaukaiselta. Vuonna 2004 Celine ja Jesse tapasivat pitkän tauon jälkeen ja huomasivat, ettei elämästä tullutkaan sellaista kuin piti. Olin itse noihin aikoihin vakiintumassa: avoliitossa, valmistumassa koulusta, suunnittelemassa asunnonostoa. Ja koko homma alkoi maistua ihan puulta.

Ja nyt tämä kolmas elokuva. Kun tyypit ovat - anteeksi spoileri - vihdoin saaneet toisensa ja saaneet lapsia, elämään tulee uusia juttuja. Kuten pelko siitä, ettei ehkä olekaan enää niin täydellinen, filmaattinen ja viehättävä kuin silloin kun ensi kertaa tavattiin Wienissä. Ei kun siis Reykjavikissa.

36 kommenttia:

  1. Kiitos tästä! Vaikka vähän spoilasitkin, niin et onneksi liikaa :) Luulin, että olen universumin ainut 90-luvun nuori, joka odotti tätä kolmatta elokuvaa kuin kuuta nousevaa. nimim. Ethan Hawken julisteet seinillä ei pikkukylän teinipojat tuntuneet miltään ja halusin vain lähteä reilaamaan ja rakastumaan Wieniin (mitä en tietenkään koskaan uskaltanut tehdä). Minä en vaan taida saada miestäni seuraksi elokuviin (enkä lapselle iltahoitajaa), mutta onneksi sinne saa mennä yksinkin. Kai ne päästävät ovesta yksinkatsojat? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai päästävät :) Mä oon noi kaksi ensimmäistä käynyt katsomassa leffassa yksin, ja se oli elokuvakokemuksena musta miellyttävämpi. Tykkään katsoa leffoja yksin..

      Poista
  2. Muistan, kuinka olin just tullut Prahasta, umpi ihastuneena jenkkikundiin, kun näin ekan osan. Olin pakahtua. No ei me kyllä kohdattu uudestaan, mutta olen samalla syklillä kasvanut tämän mahtavan leffasarjan tahdissa.vielä en ole 3. nähnyt, mutta kohta.. Sekin osuu teemaltaan just kipupisteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden sukupolvikokemusten kautta tulee ihanan yhteisöllinen olo, ihan mahtavaa :)

      Poista
  3. Odotin kanssa niiiiin innolla tätä kolmatta osaa. Mutta silti se eka osa on vaan kaikista paras. Tämä uusi oli mun mielestä jopa vähän masentava, koko ajan riitelyä, kinastelua ja valittamista, ei sitä Wienin meininkiä. Ja Kreikka tapahtumapaikkana oli myös jotenkin tylsä verrattuna Wieniin ja Pariisiin. Niitten olis pitänyt tavata Prahassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut se tästä kolmannesta osasta musta tekikin just niin hyvän, että ne oli rohjennut pitää sen niin realistisena. Siinä ekassa osassa ne oli niin ihanan naiveja, siis sille iälle sopivalla tavalla naiveja <3

      Musta tän kolmannen osan ihan paras kohtaus oli se, kun ne kävelivät ulkona ja juttelivat. Ja se, kun Celine halusi nähdä Jessen aikakoneen :D

      Poista
  4. Tadan olla kymmenisen vuotta Salamatkustajaa vanhempi, ja trilogian kaksi ensimmäistä saa koskettivat kyllä. Muttamutta. Tämä kolmas oli liian realistinen minun makuuni - samaa puhetta saa meillä ilmaiseksi joka päivä. Pyytämättä eikä niin yllätyksenä. Ei mennyt enää romanttisten elokuvien kategoriaan minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas se romantiikka oli tässä kolmososassa paljon todentuntuisempaa kuin osissa 1 ja 2. Kahdessa ekassa leffassa se sähköisyys perustui romanttisen rakkauden potentiaalille; ajatukseen siitä, että "meille voisi tapahtua tässä jotain suurta, jos olisimme eri paikassa / olisimme tehneet erilaisia päätöksiä jne". Ja niinkun aina, arkipäivä on arkipäivää ja siihen kuuluu toi käninäkin. Musta se on jotenkin romanttista. Oon ehkä outo :D

      Poista
    2. Joo, romantiikan määritelmä nykysuomen sanakirjassa on "arkielämälle vierasta". Sitä en tästä kolmososasta löytänyt :).

      Poista
  5. aaaaa!! en tienny tämmösestä mitää! nyt tiedän nyt ootan ja voi veljet<3 olin jo unohtanu noiden ihanuuksien olemassaolon! mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Eli hopi hopi Finnkinoon: http://www.finnkino.fi/Event/299648/?area=1020
      (ei ole maksettua sisältöyhteisytötä ü)

      Poista
  6. Ja minen oo näistä kuullukaan! Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kateellinen sulle, koska nyt sulla on mahdollisuus kokea noi leffat _ensi_ kertaa!!

      Poista
  7. Tuo on kyllä nähtävä. En muista olenko nähnyt sitä toista elokuvaa, mutta ekaan ihastuin silloin aikanaan. Ethan Hawke oli kyllä silloin teinivuosina aika kova suosikki. Ostin joskus myöhemmin jonkun sen kirjoittaman kirjankin ihan sillä ajatuksella, että se oli teininä niin iiihana.

    Mutta jotenkin mulle tulee aina noiden teiniajan idoleiden näkemisestä sellainen haikea olo. Ensin se tulee sen tyypin puolesta, että onpa toi vanhentunut paljon ja noin paljon ryppyjäkin sillä. Sit tulee heti perään ajatelleeksi, että onpa se tainnut oma nuoruuskin jo mennä. Tavallaan helpotus, ettei ole enää mikään teini, mutta kyllä se samalla vähän haikeaksi vetää. Teininä tuntui, että yli kolmekymppisillä on jo toinen jalka haudassa.

    Korpikissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Hawke on vaan komistunut vanhetessaan. Kuten me kaikki ;)

      Poista
  8. Sukupolvielokuva nimenomaa. Ovat kyllä kaikki osuneet juuri kohdilleen.

    Ensimmäisen osan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1994, Celine on tuolloin 23 vuotias (käy ilmi kohtauksesta, jossa katsovat hautakiveä), tämä viimeisin vuoteen 2012 ja Jesse on 41-vuotias (sanoo sen jossakin kohdassa). Ensimmäistä esitettiin Suomessa vuonna 1995, kun olin itse 23-vuotias ja se iski lujaa. Toinen myös ja nyt kun tätä kolmatta menin katsomaan, niin... elokuvateatteri oli täynnä keski-ikäisiä naisia. Hämmentävää, en minä ole vielä keski-ikäinen enhän?

    http://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2013/02/rakkautta-ennen.html

    http://pikkuisenparempaa.blogspot.fi/2013/08/kalsareita-pesevia-vaimoja-urheita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, ei ne ole ihan 16-vuotiaita siinä ekassa, mut tosi nuoria kuitenkin ;)
      Toteaa meikä, 33 vee.

      Poista
    2. Joo, kakkososassahan he olivat sitten 32-vuotiaita. Minulla tässä sarjassa iskee juuri se, että he ovat täsmälleen samanikäisiä kuin minä, näyttelijät itse vain vuoden pari vanhempia. Monet tällaiset leffat (kuten vaikka Hiljaiset sillat) on tullut katsottua niin, että on vasta tulossa siihen elämänvaiheeseen, josta elokuva kertoo.

      Poista
    3. Hiljaiset sillat! Mä diggaan siitäkin ihan kybällä. Tajuttoman hieno elokuva.

      Poista
  9. Toivottavasti sarja ilmestyy DVD-boksina - taattu lahjavinkki jokaiselle kolme-nelikymppiselle naiselle! Paitsi mä ostan varmuuden vuoksi omilla rahoilla.

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulis, että tekisivät boksin. Mulla on 1 ja 2 osat dvd:llä (tosin erikseen ostettuna), hankin muistaakseni jostain Anttilasta kympillä kappale.

      Poista
  10. Mä olen vähän liian nuori, näin Before Sunrisen vain pari vuotta ennen jatko-osan ilmestymistä. Before Sunrisessa Jesse sanoo "if someone were to touch me now I feel I would dissolve into molecules", mikä osui johonkin ajankohtaiseen suoneen niin että vieläkin muistan. Romanttisimmat elokuvat ikinä, jos minulta kysytään, ja jos kolmannessa on aimo annos realismia, veikkaan että pidän siitä vähintään yhtä paljon. Mutta synti ja häpeä, vaikka tiesin elokuvan olevan tulossa, en pitänyt silmällä teatterien aikatauluja. Täällä se tuli ja meni jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, mikä lause! Mutta yhtenä kappaleena näytti jäbä vielä tossa kolmosessa olevan ;)
      Finnkinossa leffa menee vielä, eli jos asut pk-seudulla, oot turvassa. Muista paikkakunnista en tiedä - eihän se välttämättä edes tullut joka paikkaan? Esim. täällä Islannissa leffaa pyörittää Reykjavikin ainut indie-teatteri, ja katsomossa oli meidän lisäksi 6 ihmistä. Olin vähän, että mitä vidduu, eiks jengi tajua, kun hyvä leffa tää on :)

      Poista
    2. Nimenomaan! Miten ikinä näin hyvät elokuvat voi jäädä pinnan alle kuplimaan? Miksi tämä ei ole vuoden leffatapahtuma? Kun mahtavien leffojen päälle vielä tiimi on pystynyt kahdesti pitämään kiinni 9 vuoden välistä jatko-osien tekemisessä.

      Asun Chicagon lähiössä - ja voi olla ettei täälläkään se tullut kuin indie-teattereihin. Löysin sittenkin muutaman näytöksen, helmen, jolle mulla ei traagista kyllä taida olla aikaa: Chicagon Gene Siskel film center näyttää kaikki kolme putkeen!

      Poista
  11. Tajusin vasta tätä kolmatta osaa katsoessa että hei näähän meni mun iän kanssa aikalailla yksiin (nyt oon 36...) mut jotenkin ne kaks ekaa oli minulle enemmän sellaisia romanttisia leffoja jotka oli jotenkin ihan muuta kun oma elämä (aivan mahtavia leffoja kuitenkin). Tää kolmas taas, osui ja upposi ja tutulta tuntui. Ihan jo konkreettisesti se riita matkatavaroiden pakkaamisestakin, ei ollut montaakaan päivää aiemmin kun jurputin miehelle että miks minä pakkaan omat ja lasten tavarat ja mies just ja just omansa. Ihanaa! :-D Ja ihanaa että Julie ja Ethan näyttivät ikäisiltään eivätkö miltään muovinaamoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä leffasta tuli useammaksi päiväksi semmoinen ihana olo :D

      Poista
  12. Minä katsoin tämän juuri. Yhtä ihana, kuin kaksi ensimmäistä!

    Ja ne riidat siitä, että toinen on luopunut elämästään ja muuttanut toiseen maahan ja… hmm, onko ne käyneet meillä? :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jokseenkin sama ajatus kävi mielessä ;)

      Poista
  13. Tää oli ihana! Menin miehen pyynnöstä leffaan vähän karkuun meidän kaksosarkea... katsomaan kaksosten vanhempien kriiseilyä :D Meinasin nauraa ääneen kun tajusin!! Noh, toivottavasti ei totaalisesti iske kriisit nelikymppisenä. Mut ihana leffa ja ihanat Ethan ja Julie <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oil! Muutamassa arvostelussa on kehuttu leffaa vuoden parhaammaksi, ja IMDB:ssäkin tämä sai yli kasin.

      Poista
  14. Voi kyllä! Aivan mahtavia elokuvia. Olen myös kasvanut niiden kanssa, ja jokainen osa on aina ilmestyessään rinnastunut omaan elämäntilanteeseen. Ja hemmetti, mullakin on nykyään poikapuoli rapakon takana...

    Varastin itselleni elokuva-aikaa muutama maanantai takaperin ja katsoin uusimman melkein tyhjässä päivänäytöksessä. Samalla viikolla oli pakko iltapimeässä katsoa edelliset kaksi. Kakkososan lopussa oli hirveän palkitsevaa tietää, että Jesse ja Celine päättivät jäädä yhteen kaikesta huolimatta. Ja elävät sitten sitä samaa puuduttavaa arkea kuin me muutkin.

    annA




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin pitäisi varmaan kaivaa vanhat dvd:t esille jostain... ja avata ehkä pullo punkkua. Oh jes, sen mä teen.

      Poista
  15. Hihi, inspiroit mua katsomaan saman tien ensimmäisen leffan - ja oli muuten eka kerta mulle! Olen nyt aika lailla ekan leffan hahmojen ikäinen ja vietän paraikaa hullua vuotta Euroopassa, joten kuulostihan tossa aika moni keskustelu pelottavan tutulta (vaikka munkin mielestä jotenkin naiiveja ne tyypit on...) Mutta mietinkin nyt, että pitääkö munkin säästää ne seuraavat leffat vasta siihen, kun olen itse taas saman ikäinen kuin hahmot? Njah, ehkä ei. Varmaan katson toisen leffan heti huomenna ja sitten syöksyn leffateatteriin loppuviikosta. Saan siis varmaan mukavan ennustuksen omasta tulevaisuuden kuvastani 10 ja 20 vuoden päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on aika erilainen. Se näkyy kolmannessa leffassa siinä, miten toinen nuori pariskunta oli tavannut edellisenä kesänä ja pitänyt yhteyttä Skypen välityksellä, tabletti tyynyn alla. Vähän eri juttu kuin kaukopuhelut lankapuhelimilla ja kirjeet.

      Mutta et sinä oikeasti halua tietää, miten tylsää meidän nippa nappa nelikymppisten elämä on. Et.

      Poista
    2. Mut kun ei niiden elämä ollut musta yhtään tylsää siinä kolmososassa; musta ne oli vasta nyt oikeasti rakastuneita :) Eiväthän ne oikeasti edes tunteneet toisiaan niissä kahdessa ekassa osassa. Kaikki odotukset ja romantiikka perustui siihen, mitä toinen arveli toisen olevan. Ja se aikakone-läppä vaan oli niin hyvä, että mua naurattaa vieläkin :D

      Poista
    3. Joo, joo! Mutta hei, jos olisin nähnyt tämän kolmososan sinkkutyttönä ja opiskelijana 18 vuotta sitten, niin... joku itkee sitä, ettei ole saanut vauvaa nukahtamaan? Haloo! (meillä siis oli samalla lailla aikas huonosti nukkuvat vauvat)

      Poista

Mitä tuumaat?