Terveisiä perheestä

Luen juuri Tilastokeskuksen suomalaista perhetutkimusta vuodelta 2012. Suora lainaus:

Perheisiin kuului 75 prosenttia väestöstä eli 4 075 000 henkilöä. Perheisiin kuuluvien osuus on vähentynyt tasaisesti. Vielä vuonna 1990 perheisiin kuului 82 prosenttia väestöstä.

Yksi neljännes näyttää hävinneen. Kysymys kuuluukin, että mihin hittoon. Selaan materiaalia tiedonjanoisena eteenpäin. Tutkimuksen liitteistä löydän selityksen. Tilastokeskus määrittelee termin perhe seuraavasti:
Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.
Yhdenlainen perhe.

Himottaa pohtia, mikä on syy sille, että yksinään asuvia ei lasketa perheiksi. Suomessa on noin miljoona yksinasuvaa. Jos perheitä  - siis sitä yksikköä, josta käsin yksilö toimii yhteiskunnassa - tutkitaan ja tilastoidaan, tuntuu oudolta, että yksi ryhmä on suljettu kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Lapseton pari muodostaa perheen. Naikkareissa oleva pariskunta adoptoituine lapsineen on perhe. Naispari ja lapset heidän edellisistä parisuhteistaan muodostavat perheen. Miksi Rampe, joka on töissä raksalla, maksaa vuokraa asunnostaan, nukkuu ja syö siellä ja pelaa iltaisin frendiensä kanssa jalkapalloa, ei muodosta tilastoissa perhettä?

Tilastojen plärääminen liittyy Vuoden mutsi 2:n kässäriin, jonka pitäisi valmistua kesän loppuun mennessä. Aiomme Katjan kanssa uudessa kirjassamme muun kivan ohessa myös hieman pöllyttää perhekäsitystä.

Olen nimittäin jo pidemmän aikaa ollut sangen vittuutuntut siitä, että perheen prototyypiksi mielelletään kombo, jossa on nainen, mies ja vähintään yksi lapsi. Että kun sieltä synnytyslaitokselta tulee kotiin niin tajuaa aika pian, että ei olekaan synnyttänyt vain yhtä lasta, vaan on päästänyt toosastaan ulos koko yhteiskunnan hyvin voidellun perusyksikön:

“No onnea! Teistäkin on nyt sitten vihdoin tullut ihan oikea perhe.”

Argh.

Tunnisteet: ,