uen juuri Tilastokeskuksen suomalaista perhetutkimusta vuodelta 2012. Suora lainaus: Perheisiin kuului 75 prosenttia väestöstä eli 4 075...

Terveisiä perheestä

9.7.13 Satu Kommentteja: 43

Luen juuri Tilastokeskuksen suomalaista perhetutkimusta vuodelta 2012. Suora lainaus:

Perheisiin kuului 75 prosenttia väestöstä eli 4 075 000 henkilöä. Perheisiin kuuluvien osuus on vähentynyt tasaisesti. Vielä vuonna 1990 perheisiin kuului 82 prosenttia väestöstä.

Yksi neljännes näyttää hävinneen. Kysymys kuuluukin, että mihin hittoon. Selaan materiaalia tiedonjanoisena eteenpäin. Tutkimuksen liitteistä löydän selityksen. Tilastokeskus määrittelee termin perhe seuraavasti:
Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.
Yhdenlainen perhe.

Himottaa pohtia, mikä on syy sille, että yksinään asuvia ei lasketa perheiksi. Suomessa on noin miljoona yksinasuvaa. Jos perheitä  - siis sitä yksikköä, josta käsin yksilö toimii yhteiskunnassa - tutkitaan ja tilastoidaan, tuntuu oudolta, että yksi ryhmä on suljettu kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Lapseton pari muodostaa perheen. Naikkareissa oleva pariskunta adoptoituine lapsineen on perhe. Naispari ja lapset heidän edellisistä parisuhteistaan muodostavat perheen. Miksi Rampe, joka on töissä raksalla, maksaa vuokraa asunnostaan, nukkuu ja syö siellä ja pelaa iltaisin frendiensä kanssa jalkapalloa, ei muodosta tilastoissa perhettä?

Tilastojen plärääminen liittyy Vuoden mutsi 2:n kässäriin, jonka pitäisi valmistua kesän loppuun mennessä. Aiomme Katjan kanssa uudessa kirjassamme muun kivan ohessa myös hieman pöllyttää perhekäsitystä.

Olen nimittäin jo pidemmän aikaa ollut sangen vittuutuntut siitä, että perheen prototyypiksi mielelletään kombo, jossa on nainen, mies ja vähintään yksi lapsi. Että kun sieltä synnytyslaitokselta tulee kotiin niin tajuaa aika pian, että ei olekaan synnyttänyt vain yhtä lasta, vaan on päästänyt toosastaan ulos koko yhteiskunnan hyvin voidellun perusyksikön:

“No onnea! Teistäkin on nyt sitten vihdoin tullut ihan oikea perhe.”

Argh.

43 kommenttia:

  1. Minä olen päättäisesti sitä mieltä, että minä ja kissani Panu olemme perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täsmälleen samaa mieltä. Mun mielestä perhe ovat juuri ne tyypit, jotka itse kokee omaksi perheekseen.

      Poista
  2. Vitsi mikä kielikukkanen, tilastoidiotismi ja mitä vielä. Luulisi tilasto-virasto-mitälie -tyypeilläkin olevan intressejä päivittää käsitteen sisältöä, koska yksin elävien perheitä on tosiaan aika iso osa suomalaisista.

    Nuo viralliset otteet tekstistä kuulostaa muuten ihan vitsiltä, että mitä ne 25 % tosiaan on? Perheettömiä ei ainakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli tosiaan on aika virkamiesmäistä - luo ehkä jopa vähän huvittavankin vaikutelman, kun sitä vertaa omaan posottamiseen :D Mutta tosiaan, jos kerran erilaisten perheiden luokittelu ja laskeminen on edes oleellista (no tässä tutkimuksessa tietysti on, kun halutaan saada tietynlainen kuva siitä, millaisissa yksiköissä suomalaiset asuvat ja elävät), niin kyllä silloin yksinasuvatkin pitäisi laskea perheiksi.

      Poista
  3. Mä oon nyt vähän vastarannankiiski, sori.

    Ensinäkin taitaa olla lukijan päässä oletus, että "yksinasuva" on negatiivisesti latautunut termi siinä missä "perhe" ei ole.

    Toiseksi, mitä informaatioarvoa olisi tilastossa, joka kertoo, että väestöstä 100% kuuluu perheeseen?

    Mä oon yleensä kova nillittämään käsitteistä, mutta tähän en nyt osaa yhtyä. Mutta mikäli nillityksen tavoitteena oli sanoa, että yksinasuvat ovat ihan yhtä hyviä väestöyksiköitä kuin perheet, niin siitä olen toki täysin samaa mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa olla :)

      Mä en halua laittaa termejä yksinasuva ja perhe vaihtoehtoisiksi käsitteiksi. Koska musta yksinasuva voi nimenomaan olla perhe siinä missä kaksinasuva tai kolmen lapsen ja kahden aikuisen kombo.

      Poista
    2. Koska sillä, että 100 % väestöstä kuuluu perheisiin, ei tosiaan ole mitään informaatioarvoa, asian voi ilmaista toisin. Tällöin saadaan jopa enemmän informaatioarvoa. Voidaan sanoa, että "näin-ja-näin suuri osa väestöstä elää yksin. Perheitä, joissa on vähintään yksi lapsi (oma, entisestä suhteesta, adoptoitu tms.) on näin-ja-näin suuri osa väestöstä ja lapsettomia pareja on niin-ja-niin-paljon". Itse asiassa näin säästetään myös tilaa, koska termejä ei tarvitse selitellä. Sen jälkeen voidaan erikseen käsitellä lapsiperheitä, lapsettomia perheitä jne. jos tarve on. Ehkä lapsettomalla perheelläkin voi jonkun lukijan korvassa olla negatiivinen ja "väärä" kaiku, mutta se ottaa kantaa vain siihen kuuluuko perheeseen (tai ruokakuntaan!) alaikäisiä vai ei.

      Mietin myös, kenelle näistä termeistä pitäisi "valittaa". Raportin laatijat tuskin ovat niitä keksineet, vaan ne on ylhäältä annettu heillekin. Ketkä ovat siis ne henkilöt, jotka ovat päättäneet, että perhe tarkoittaa tätä-ja-tätä?

      Poista
  4. Toivottavasti pöllytätte ihan kunnolla, koska minä ja myös poikani koemme, että naapurissa asuva paras ystäväni on osa meidän perhettä. Ydinperhemalli on kovin yksisilmäinem, ihan niin kuin totesit. Minua harmittaa, että laajennettu perhekäsitys liitetään usein ainoastaan seksuaalivähemmistöihin. Aikanaan olin osa perhettä, johon kuului homopari lapsensa kanssa, heidän lapsensa äiti kahden muun lapsensa kanssa, minä esikoisineni sekä lukuisa joukko muita. Mutta kuten todettua, haluaisin nähdä laajennettua perhemallia myös heteroilla. Luoja jos voisin asustella vanhainkodissa ystäväni kanssa sen sitten kun kumpaisenkin miehe ovat kuolleet - ilman, että meistä tehdään paria ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, olisikin tosiaan ihanaa viettä elämän viimeiset vuodet hyvän ystävän kanssa.

      Poista
  5. Minä taas olen ajatellut niin, että kun esikoinen syntyi, meistä tuli pariskunta, jolla on lapsi. Toisen syntyessä meistä tuli perhe.

    Toisaalta, kuulun mielestäni edelleen veljeni kanssa samaan perheeseen, johon sitten mies liittyi avioliiton kautta ja omat lapset syntyivät. Meillä ei ole yhteistä kotia, mutta meillä on yhteinen kesämökki.
    Perhe on jotain ihan muuta kuin asumisyksikkö. Se on tunneasia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, naulan kantaan. Se on tunneasia.

      Poista
  6. Eikö jossakin tilastoinnissa käytetä myös käsitettä ruokakunta? Tarkoittaa siis ihan kirjaimellisesti sitä, että samalla jääkaapilla käyvät ovat samaa ruokakuntaa. En tosin tiedä, miten esim. opiskelijoiden kimppakämpät käsitellään, ja miksi perhe-kategoria löytyy vielä erikseen. Liittynee juurikin näihin ydinperheihanteisiin... Sanana ruokakunta on kyllä aika huvittava ja vanhahtava, mutta ainakin google löytää vielä tietoja Kelan maksamista asumislisistä pienituloisille ruokakunnille.

    - E.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelan papruissa ainakin vielä 90-luvun lopussa puhuttiin ruokakunnista, kun haettiin esimerkiksi asumislisää. Näin saattaa hyvin olla vieläkin.

      Poista
  7. Hei mitä mä en nyt tajua, eli mistä on hävinnyt neljännes?

    Hullunkuriselta tuntuu ajatus, että yksinasuva siskoni olisi perheetön, vaikka hän on vanhempieni, toisen sisareni ja lapseni kanssa ihan jatkuvasti tekemisissä.

    Ylipäätään ajatus elämisestä "perheenä" tai "perheessä" on outo. Onhan olemassa lukuisia ns. ydinperheitä, joissa meininki on jotain ihan muuta kuin satukirjoissa. Onko se esim. perheenä elämistä, että isä on usean vuoden työkomennuksella ulkomailla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilastotutkimuksessa, johon viittasin, oli tutkittu suomalaisia perheitä, mm. perhekokoa. Yksinasuvia ei otettu ollenkaan huomioon - he siis ikään kuin eivät ole perheitä. Mitä enemmän mä tätä kelaan, sitä oudommalta se tuntuu...

      Poista
  8. Kyllä sana ruokakunta on edelleen käytössä virallisissa yhteyksissä.

    Itse asun yksin enkä koe muodostavani perhettä yksinäni. Perheeseen kuitenkin kuulun, vaikka perhe asuukin yhteensä kolmessa eri osoitteessa: vanhempani omassaan, minä omassani ja sisareni miehineen ja lapsineen omassaan. Perhe muodostuu kolmesta eri alayksiköstä.

    Tilastossa tarvitaan tarkasti määriteltyjä käsitteitä, jotka ovat erotettavissa toisistaan. Esim. virallisessa kielessä perhe käsitteeseen sisältyy mm. sellainen ajatus, että perheen sisällä on ainakin periaatteessa elatusvelvollisuuksia toisten henkilöiden suhteen. Yksinelävällä on vastuu vain itsestään. Noin sivuhuomiona tästä seuraa mielenkiintoinen kysymys, muuttuuko elatusmaksuja maksava etävanhempi uudelleen perheettömäksi tilaston tarkoittamassa mielessä, jos muuttaa yksin asumaan. Se, että tutkimuskäytössä olevat termit ovat myös arkikielen käsitteitä, on se ongelma. Äitinikin sanoo, että olen perheetön ja tarkoittaa nimenomaan lapseton. Minua ei haittaa, että olen tilastossa perheetön, jos sillä tarkoitetaan vain sitä, että minulla on velvollisuus elättää vain itseni. Äidin sanomiset vähän ärsyttävät, mutta lähinnä siksi, etten voi pitää perheellistymistä jonain erityisenä päämääränä. Kielenkäyttö vaikuttaa ajattelutapaan, eli käsitteitä on hyvä aika ajoin määritellä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti, kielenkäyttö todellakin vaikuttaa siihen, miten asioista ajattelemme. Mehän tavallaan luodaan jatkuvasti maailmaa uudestaan puhumalla ja kirjoittamalla siitä.

      Poista
  9. Mun(kaan) korviin toi määrittely ei kalskahda mitenkään pahasti. Jos tilastokeskus haluaa tutkia niitä henkilöitä, jotka eivät asu yksin itsensä kanssa, niin he ovat asian määritelleet näin. Itselleni tuli siis lähinnä fiilis, että tässä kyseisessä tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena ovat olleet ne ihmiset, jotka asuvat samassa taloudessa jonkun kanssa eli perheet. Koko väestöä koskevat tutkimukset ovat sitten muita tutkimuksia.

    Kokonaan toinen asia on sitten se keskustelu pitäisikö "perhe" -termin määrittelyä laajentaa ja muuttaa nykyisestään. Mutta jos näin tehtäisiin, niin sitten varmaan tilastokeskus alkaisi tutkia tässä tutkimuksessaan niitä perheitä, joissa on enemmän kuin yksi henkilö. :D Eli itse tutkimus ei muuttuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saahan sitä tietysti tutkia ihan mitä vaan. Mä edelleenkin ihmettelen tässä eniten sitä, että miksi perhe on ylipäätään määritelty siten, että se on > 1 joukko ihmisiä, vaikka yhä isompi osa suomalaisista asuu yksin. Mut siis, ehkä mä nyt nillitän tässä liikaa tällä pikkuasialla, kun tärkeämpää on kuitenkin se, että perheet voivat olla keskenään hyvin monenlaisia, ei ole yhtä "perusmallia", johon kaikkia "poikkeuksia" verrataan.

      Poista
    2. Ai, musta taas se on erittain luonnollista, etta perhe on enemman kuin yksi henkilo. Ma asuin vuosia yksin kissani kanssa enka todellakaan kokenut olevani "perheellinen". Omasta mielestani olis todella outoa, jos kaikki laskettaisiin perheellisiksi. Tulispa kylla natit tilastot ainakin.

      Poista
    3. Miten niin tulisi nätit tilastot, en ymmärrä? Eihän se vähennä tilaston informaatioarvoa, jos siellä on yksi tilastoluokka lisää "Yksinasuvat".

      Poista
    4. "Perheisiin kuului 100 prosenttia väestöstä eli xxxxxxx henkilöä. Perheisiin kuuluvien osuus on pysynyt samana. Vuonna 1990 perheisiin kuului 100 prosenttia väestöstä"

      Aloituslause kuuluis noin, jso myos yksinasuvat laskettaisiin perheiksi. Aikamoista nollatutkimusta...

      Poista
    5. Huoh. Tottakai siihen tutkimuksen intro-osuuteen voisi tehdä muutoksia :) Vaikkapa siten, että suomalaisista ruokakunnista asuu yli kahden hengen kokoisissa perheissä XX prosenttia. Kärkeen voisi nostaa myös jotain muuta kiinnostavaa. Kuten vaikka sen, että yksinasuvien määrä on muuttunut X % vuoteen 1990 verrattuna. Tai kolmilapsisten lapsiperheiden määrä on vähentynyt viime vuodesta.

      "Perheisiin kuuluu 75 % Suomen väestöstä" kuulostaa pöljältä. Koska olen vakaasti sitä mieltä, että niillä 25 %:lla on myös tunne perheeseen kuulumisesta, vaikka se perhe ei tähän tilastomalliin mahtuisikaan.

      Mutta mä jätän nyt kommentoinnin tämän tilaston osalta tähän, kantani lienee tullut selväksi kaikille :D Edelleen haluan kuitenkin painottaa sitä, että tärkeää ei ole TÄMÄ YKSI TILASTO. Vaan se, että on olemassa erilaisia perhetyyppejä, eikä niistä yksi ole toista enemmän tärkeämpi (ts. esimerkiksi enemmän tilastoimisen tarpeessa) kuin toinen.

      Poista
    6. Pakko nyt viela lisata vahan... Ma oli ikavuodet 24-30 sinkku ja asuin yksi. Joo, mulla oli lapsuudenperhe, mutta omasta mielestani en todellakaan kuulunut mihinkaan tialstolliseen perheeseen. Ma en vaan oikein ymmarra, miksi se riepoo, etta tilastollisessa mielessa yksiasuvaa ei lasketa perheelliseksi.

      Kylla, perhetyyppeja on monia, mutta en vaan tajua, miksi ihan jokainen ihminen olisi pakko tunkea perhekasityksen alle. Se ei mun mielestani ole juurikaan sen avarakatseisempaa kuin se, etta perhe kasitetaan ydinperheeksi (enka siis suinkaan itse kasita perhetta vain siten).

      Poista
    7. Osuit kyllä oikeaan; mä en nimittäin todellakaan ole tyyppi avarakatseisimmasta päästä. Vaan päinvastoin välillä mielipiteideni kanssa hyvinkin kiihkeä ja yksisilmäinen. Esim, nyt just tässä tapauksessa ;)

      Poista
  10. Muistan kun multa joskus parikymppisenä jossain tutkimukseen vastaamisen yhteydessä kysyttiin onko mulla perhettä, ja vastasin, että joo, on mulla äiti ja isä ja isoveli. Sitten haastattelija kysyi, että eikun omaa perhettä, enkä mä ensin edes tajunnut mitä se sillä tarkoitti!
    -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ymmärrän hyvin! Mä olisin varmasti vastannut samalla tavalla..

      Poista
  11. Milloin se Rampe muuttuisi ns. sinkusta yhden ihmisen perheeksi? Saako se itse valita? Informaatioarvoa olisi sillä, jos kysyttäisiin kaikilta yksin asuvilta kokevatko he kuuluvansa johonkin perheeseen. Jos eivät niin ne olisivat vasta perheettömäksi luokiteltavia. Mä en käsitä miten yhden ihmisen talous, jossa ei ole elätettäviä tai huollettavia (lapsia, vanhuksia, sisarenkumminkaimoja), olis perhe? Ja siis voihan ne huollettavat tosiaan kuulua silti eri ruokakuntaan tai osoitteeseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se muuttuisi sillä, että yksinään asuvat otettaisiin mukaan tutkimukseen yhtenä luokkana. Jos seuraat tuota linkkiä ja vilkaiset tutkimusta, niin siellä on aika yksityiskohtaiset taulukot erikokoisista perheistä, ns. uusperheistä, yh-perheistä, ns. sateenkaariperheistä jne. Joten miksi ei myös yksinasuvista?

      Ja miksi vain yksinasuvilta pitäisi kysyä, kokeeko hän kuuluvansa perheeseen? Mun mielestä sama kysymys pitäisi silloin esittää kaikille tutkimuksessa mukana oleville. Jos yksi ryhmä luokitellaan perheeksi kokemusmaailman perusteella, pitäisi samaa logiikka soveltaa koko materiaaliin.

      Poista
    2. Jos talous, jossa ei ole elätettäviä tai huollettavia (lapsia, vanhuksia, sisarenkumminkaimoja) ei ole perhe, myöskään kahden aikuisen työssäkäyvän ihmisen talous ei ole perhe. Jos molemmilla on tuloja, kumpikaan ei elätä toistansa, vaan he tulisivat toimeen omillaankin, mutta kuitenkin muista syistä asuvat yhdessä.

      Poista
    3. Aviopuolisoilla on lain mukaan elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan. Sosiaalietuuksien määrään vaikuttavat puolison, myös avopuolison, tulot. Vaikka tietyllä hetkellä kumpikin avopuoliso tulisi toimeen myös omillaan, voi tilanne muuttua ja periaatteellinen mahdollisuus joutua osallistumaan toisen elatukseen olemassa.

      Poista
    4. Ei varsinaisesti muuta tilannetta. Avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta, vaikka etuuksien määrään toisen tulot vaikuttavatkin. Silti ovat perhe. Aviopuolisoilla on kyllä elatusvelvollisuus, kuten sanoit.

      Tähän liittyen toinen tilanne. Otetaan eronnut pari, jolla on lapsi. Lapsi asuu jomman kumman vanhemman luona pysyvästi ja toinen vanhempi asuu muualla ja maksaa elatusmaksua. Elatusmaksua maksavalla vanhemmalla on velvollisuus huolehtia lapsensa elättämisestä, mutta samaa perhettä he eivät ole, koska eivät asu samassa taloudessa. Lisäksi tämä muualla asuva vanhempi ei kuulu mihinkään perheen määritelmään, jos hän asuu yksin. On siis elätettävä, mutta ei perhettä. Vai kuinka?

      Pointti on, että minusta elätettävien olemassaolo on toimimaton tapa määritellä onko kyseessä perhe vai ei.

      Poista
    5. Eihän se toki yleispätevä määritelmä ole, pätee ainoastaan siinä mielessä, ettei yksinasuva lapseton muodosta perhettä. Tuota puolison tulojen vaikutusta etuuksiin voi kyllä virallisessa mielessä käyttää määrittämään muodostavatko kaksi ihmistä perheen, Kelakin siis heidät määrittelee perheeksi. Se, miten tuo on yksittäisissä suhteissa vaikuttaa ja yksittäiset puolisot tilanteen kokevat, on sivuseikka. Jos laajennetaan muihin yhteisiin virallisiin velvoitteisiin esim. yhteinen vuokrasopimus tai asuntolaina? Jos nuo dokumentit ovat vain toisen nimissä, toinen tavallaan elättää toista näiltä osin, virallisesti siis, vaikka toinen toiselle osuutensa maksaisikin. Vai muodostuuko näin pelkästään ruokakunta? Puhutaan nyt siis vain virallisissa yhteyksissä käytettävästä käsitteestä ilman tunnemerkityksiä ja omaa kokemusta.

      Etävanhempien kysymys on ihan kiintoisa. Vaikuttaako eronneen tilanteessa, onko yhteishuoltajuus vai ei?

      Poista
    6. Jos puolison tulojen vaikutuksesta tai yhteisestä omaisuudesta perheeseen puhutaan, otetaan uusi esimerkki: On rekisteröimätön nais- tai miespari, jotka asuvat yhdessä. Heitä ei luokitella perheeksi Satun postauksessa kerrotun määritelmän mukaan, koska sen mukaan vain rekisteröidyt parisuhteet ovat perheitä. Toisen tulot eivät myöskään vaikuta toisen etuuksiin. Kuitenkin he ovat asuneet yhdessä pitkään ja "avioliiton omaisesti", on yhteistä irtainta ja autoa jne. Asunto on kyllä vuokra-asunto ja vain toisen nimissä. Vastaavassa avoliitossa elävät mies ja nainen taas ovat perhe. Mikä ensin mainitusta parista tekee vähemmän perheen kuin jälkimmäisestä?

      Yhteishuoltajuudella ja asumis- ja tapaamiskysymyksillä ei ole suoraa yhteyttä, vaan ne sovitaan erikseen. Yhteishuoltajuus siis voi olla, vaikka lapsi asuisi vakituisesti vain toisen vanhemman luona. Mutta tässäpä onkin toinen mielenkiintoinen kysymys: miten suuren osan ajasta lapsen pitää asua vanhemman luona, jotta heidät katsotaan perheeksi?

      Poista
    7. Mielipiteeni toki on, että tuo mies- tai naispari on perhe, jos he eivät itse sitä määritystä vastusta. Tässä on ilmeisesti kyse siitä, että on huomattava määrä samaa sukupuolta olevia kämppiksiä, jotka eivät ole perheitä (joskus tietysti emotionaalisessa mielessä voivat hyvin olla). Näitä tapauksia on varmaan aika paljon enemmän kuin seurustelevia samaa sukupuolta olevia pareja, joten helpompaa on kohdella kaikkia kämppiksinä, kuin lähteä joka kerta yksityiskohtaisesti selvittämään, nukkuvatko asukkaat samassa sängyssä vai eivät. Yhtä ongelmallista on, että eri sukupuolta olevat yhdessä asuvat ovat automaattisesti avopari, vaikka molemmilla olisi seurustelukumppani ja kummallakin olisi oma vuokrasopimus. Ei ole loogista, tiedän. Itse en määrittele perhettä näin yksioikoisesti mutta virallisissa yhteyksissä tarvitaan joitakin yksiselitteisiä teknisiä kriteereitä, kun ei aina voi lähteä asiaa asianosaisilta kysymään. Tarvitaanko viralliseen kielenkäyttöön siis joku muu sana, jotta perhe voi pysyä vapaammin tulkittavana käsitteenä?

      Myös etävanhempi ja lapsi ovat mielestäni perhe. Tiedän, että yhteishuoltajuus voi olla myös, vaikka lapsi asuukin pääosin toisen vanhemman luona. Mietin vain, vaikuttaako se tähän perhemääritelmään.

      Poista
    8. Mielestäni olisi kyllä aika karua, jos oma lapsi ei enää kuuluisi perheeseen eron jälkeen.

      Poista
    9. Eli kuuluisiko se lapsi sitten eron jälkeen useampaan perheeseen?

      Poista
    10. Tottakai lapsi kuuluu eron jälkeen useampaan perheeseen - kamalaa olisi, jos ei kuuluisi! Mun lapsilla on perhe mun luona, siihen kuuluu mun lisäksi miesystävä ja hänen lapsensa. Heillä on myös perhe isänsä luona, siihen kuuluu isän uusi vaimo ja heidän yhteinen lapsensa. Ei minulle ole koskaan tullut mieleenkään, etteikö näin olisi.

      Poista
  12. Satu, minusta tämä on hiusten halkomista :)
    En mitenkään ymmärrä miten yksinasuva olisi perhe. Sori:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mut hei, mähän rakastan hiustenhalkomista, jos on hyvä aihe. kyllä minusta yksinasuva voidaan määritellä perheeksi - ainakin tutkimuksessa, jossa luokitellaan suomalaisten asuinoloja ja tarkastellaan, millaisissa komboissa suomalaiset asuvat. ymmärrän tilastokeskuksen rajauksen; sitä ei ole tehty diskriminointimielessä vaan tutkimuksen rajaamisen takia. mutta musta sen tutkimuksen voisi rajata toisin.

      sitä paitsi, vakavammin puhuen, tässä on minusta kyse isommasta asiasta kuin yhdestä tilastotutkimuksesta. siis siitä, kuka on perhe ja kuka sen saa määritellä :)

      (30 vuotta sitten tässä tutkimuksessa olisi luultavasti ohitettu esim. nais- ja miesparit perhe-yksikön ulkopuolelle.)

      Poista
  13. Tämä perhekysymys on kyllä niin mielenkiintoinen, että jäin pohtimaan sitä pidemmäksikin aikaa. Ymmärrän, että mainitsemasi onnittelut "perheeksi muuttumisesta" voivat ärsyttää, mutta vastapainona on varmasti paljon niitä jotka pitävät siitä ja kokevatkin asian siten, että "no nyt tässä ollaan sitten perhe". Sekään ei ole mielestäni yhtään vähäisempi tai mitättömämpi tunne. Itse en esimerkiksi mitenkään pahastunut / pahastuisi, jos joku onnitteli(si) meitä perheellistymisestä kun esikoisemme syntyi. En edes muista tekikö joku näin.

    Mutta vastapainona jäin kyllä miettimään sitäkin, että kun muutimme aikanaan poikaystäväni, nykyisen mieheni, kanssa yhteen, niin meistähän tuli sitten näköjään "perhe". Olimme seurustelleet alle vuoden enkä kyllä todellakaan mieltänyt poikaystävääni perheekseni. Ennemminkin perheeni oli edelleen lapsuudenperheeni. Eli voi se tunne mennä niinkin päin. Kyllähän tässä sitten samojen kattojen alla asuessa on se perheellistymisenkin tunne syntynyt. Erityisesti olen henkilökohtaisesti kokenut, että naimisiinmenon ja esikoisen syntymän jälkeen minä ja mieheni olemme rakentaneet tämän oman perheemme ja lapsuudenperheemme eivät enää ole samalla tavalla perheemme kuin aikaisemmin. Eli siinä mielessä koen tämän oman perhekäsitykseni näköjään muuten aika kliseisesti. Tähän tietysti varmaan vaikuttaa tämä yhteiskunnassa vallalla oleva perhekäsitys.

    Mutta kyllä mä silti vastustan sitä, että yksinelävä ja hänen lemmikkieläimensä olisi perhe eri tavalla kuin yksinelävä itsekseen. En oikein kannata tätä länsimaissa vallalla olevaa lemmikkien inhimillistämistä. Vaikka kyllä ymmärrän sen siinä mielessä hyvin, että itsekin omistan lemmikkieläimen ja kun se aikanaan mieheni kanssa hankittiin niin koin, että olemme taas vähän enemmän perhe kuin ennen eläimen hankkimista. Ja koen edelleen, että lemmikkimme on osa perhettämme, mutta eläimen asema on kyllä palautunut lähemmäs sitä mielestäni eläimelle kuuluvaa paikkaa kun lapsemme ovat syntyneet. Eläin on eläin eikä sillekään ole hyväksi liika inhimillistäminen.

    Mutta kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen aihe kyllä. Mutta tosta kysymyksessäsi kuka perheen saa määritellä, niin kyllähän tutkija saa ja voi määritellä käyttämänsä termit tutkimuksessaan miten haluaa. Ja tehdä siinä tarvittavat rajaukset. Siksi edelleen puolustan tota Tilastokeskuksen tutkimusta tästä näkökulmasta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tullut paljon hyviä pointteja kaikilta kommentoijilta.
      Oman kohkaukseni tiivistyy melko pitkälle siihen, että ei ole olemassa yhtä oikeaa stereotyyppistä perhettä. Kyse on omasta kokemuksesta ja siitä, kenet kokee omaksi perheekseen. Joillekin se voi olla kissa, toisille koko lähisuku serkut mukaanlukien.

      Mä en puolusta Tilastokeskuksen perheen määrittelyä, mutta eiköhän sekin tullut jo selväksi ;)

      Poista
  14. Mitenhän tilastokeskus mahtaa määritellä polyperheet, joissa on useampi aikuinen? Ehkä summaa sieltä sopivan määrän pareja, ja parittomatta jääneet on sitten perheettömiä? Terkuin nimimerkki "yhdenlainen perhe"

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?