siaa pohdinta-osastolta. Tänä kesänä on ollut aikaa lukea ja kirjoittaa. Olen myös ehtinyt miettimään lukemista ja sitä tunnetta, jonka kir...

Lukemisesta ja kärsivällisyydestä ja vähän muustakin

21.7.13 Satu Kommentteja: 18

Asiaa pohdinta-osastolta. Tänä kesänä on ollut aikaa lukea ja kirjoittaa. Olen myös ehtinyt miettimään lukemista ja sitä tunnetta, jonka kirja jättää tai ei jätä lukijaan. Eilen illalla sain valkkaripullo seuranani muotoiltua ajatukseni yhdeksi väitelauseeksi: Lukukokemus on kiinni lukutilanteesta enemmän kuin uskommekaan. Aloitan vähän kauempaa. Opiskelin vuosia sitten - siis silloin vielä kun asuin Helsingissä - yliopistolla kotimaista kirjallisuutta. Tutkinto jäi työkiireiden ja parisuhdekriisien takia harmillisesti kesken (ja se harmittaa vieläkin). En ole missään opiskeluun liittyvässä tilanteessa ollut yhtä innoissani ja motivoitunut kuin Fabianinkadun ahtaissa luentosaleissa. Perhana soikoon: minusta olisi siis sittenkin pitänyt tulla humanisti.

Suomalainen kesäyö.
Noista ajoista on jäänyt erityisesti mieleen kaksi luentokertaa. Se ensimmäinen oli suosikkiopeni Päivi Molariuksen Kalevala-puheenvuoro kotimaisen kirjallisuudenhistorian tunnilla. Sen puolitoistatuntisen jälkeen ei maailma - noh, tarkemmin sanottuna suomalainen sielunmaisema - ole tuntunut samanlaiselta. Se toinen luento liittyy tuohon aluksi esittämääni väitelauseeseen. Lehtori viritti keskustelua lukijan roolista kirjan tulkinnassa (enkä nyt siis puhu sisäislukijasta vaan ihan lihasta, hiestä ja verestä tekstin äärellä). Esimerkkinä Seitsemän veljestä. Kaikki seuraavat ovat taatusti lukeneet kirjan eri tavalla: 1800-luvun lopun kirjallisuuskriitikko, trumpettifarkkuihin pukeutunut kirjallisuudenopiskelija 1970-luvulla, hämäläinen kotiseutuhistorioitsija ja minä, wannabe-humanisti. Veljekset voi lukea ainakin suomalaisuuden kehityskertomuksena tai maaseudunkuvauksena. Mutta queer-lukija voi tulkita kirjasta myös aikalaiskuvauksen erilaisista seksuaalisista suuntautumisista. Maailmassa on tilaa tulkinnoille.

Lukijalähtöinen tapa tulkita kirjallisuutta on armollinen: luen tekstiä, jonka tulkitsen aivoissani ja yhdistelen sitä kaikkeen siihen, minkä tiedän. Kenelläkään ei ole täysin samanlaista tunne- ja kokemusmaailmaa kuin minulla. Ehkä tämä kirjallisuudessa juuri onkin parasta; kirja ei merkitse lukijalleen mitään, ennen kuin lukija on lukenut sen. 

Aina on aikaa lukea. Esimerkiksi vartti ennen vaellukselle lähtöä.
Ja tässä tulee se pihvi: lukukokoemus voi samalla lukijalla olla eri tilanteissa erilainen.

Voitteko uskoa, että aloitin kerran Puhdistuksen, mutta lopetin sen kesken, koska se tuntui niin luvattoman pitkästyttävältä? Se kärpänen ja ne kurkkupurkit. Hohhoijaa, en nyt vaan jaksa, ajattelin. Todennäköisesti olin lukiessani väsynyt. Tai ehkä ajattelin intensiivisesti jotain muuta, eikä aivoon mahtunut yhtään uutta tavaraa. Odotin muutaman kuukauden ja kokeilin uudestaan. Silloin jotain tapahtui; sukelsin tarinaan täysillä. Luin yötä päivää, parhaimmat luvut luin useampaan kertaan ennen etenemistä. Kirjan loputtua näin puhetta sisältäviä unia, joissa toistui Puhdistuksen lauseiden rytmi. Se oli suorastaan friikkiä. Ja niin ihanaa.

Kuva: WSOY

Toinen esimerkki. Yritin lukioikäisenä yhtenä syksynä kahlata läpi Täällä pohjantähden alla -trilogiaa. Kyllästyin muistaakseni sivulla 2. Joululoman koittaessa tartuin kirjaan uudestaan. Oli aikaa keskittyä. Luin koko trilogian yhden lomaviikon aikana ja rakastuin kirjaan.

Eilen yöllä aloin lukea jok'ikisessä suomalaisessa aikakauslehdessä tänä kesänä kehuttua Kiltti tyttö -trilleriä. Luin viisi sivua ja lopetin. Pitkästyttävävää jorinaa. Laskin pään tyynylle, lukulaitteen pöydälle ja nukahdin puolessa sekunnissa.

Sanotaan, että tylsät kirjat kannattaa suosiolla jättää kesken. Olen vähän eri mieltä. Kannustaisin mieluummin pitämään vähän taukoa ja yrittämään kohta uudestaan. Kirjallisuuden kanssa pitää välillä olla kärsivällinen. Helmeä ei ehkä heti haista. Mutta koska kirjallisuudesta pitää myös nauttia, on kärsivällisyydelläkin oltava joku raja. Minulla se tuli vastaan Tervon Myyrässä, jonka olen aloittanut alusta kolme kertaa ja neljännen kerran äänikirjana. Ja aina se on jäänyt kesken. En vaan ymmärrä, enkä tiedä miksi.

Mutta nyt sen Kiltin tytön kimppuun. Sen on pakko olla hyvä.

18 kommenttia:

  1. Mä olen joskus tahkonnut kirjoja pakolla läpi. Sitten tajusin, että maailmassa on niin paljon hienoja kirjoja ettei huonoihin kannata tuhlata aikaa. Mutta edellinen ei ole täysin totta. Tosiaan kirjat toimivat jossain tunnetilassa, hetkessä ja elämäntilanteessa paremmin kuin toisissa. (samoin kuin ystävät)

    Hyllyssä oikeaa lukuhetkeä odottaa useasti kesken jääneenä mm. Saatana saapuu Moskovaan ja Matkalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mullaki on toi sama saatana kirjahyllyssä odottamassa lukemista.

      Poista
  2. Olen kanssasi samaa mieltä. Jokainen lukija kokee kirjan eri tavalla ja itsekin sen voi tosiaan kokea eri tavalla eri kerralla. Välillä ajattelen, että jospa lukisin uudelleen jonkun kirjan, jota olen pitänyt äärettömän hyvänä, mutta sitten pelottaa, että jos ei enää olekaan hyvä. Menee hyvä tunnelma kirjasta ihan hukkaan. Ja koska maailmassa on niin paljon lukemattomia kirjoja, en ole vielä lukenut yhtään kirjaa useampaan kertaan...Kirjojen täyteistä kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sinulle!

      Poista
    2. Tosi hyvät kirjat kasvavat lukijansa mukana. Tällaisena helppona esimerkkinä Oli ihan eri juttu lukea Tuntematon sotilas 15-vuotiaana ja silloin, kun pikkuveli oli näiden "miesten" (asevelvollisten) ikäinen. Eräs vanhempi kolleega (mies) sanoi taannoin, että häneen on taas alkanut pikku hiljaa eniten vedota Korpelan vanhan miehen potutus, mitä nuorempana oli mahdoton tajuta.

      Poista
  3. Harmittelit kirjallisuuden opintojen keskeytymistä. Voit myös ajatella niin, että ainakaan opinnot eivät tappaneet lukuinnostustasi!

    Valmistuin muutama vuosi sitten filosofian maisteriksi kotimainen kirjallisuus pääaineena. Vaikka opiskelumotivaatio oli melkein koko ajan kohdillaan, viimeisten kurssien lukupaketit aiheuttivat valtavan ähkyn. Kun tenttii 40 300-sivuista romaania, lukunautinnosta on vaikea puhua. Etsi siinä sitten sopiva hetki ja mielentila kullekin teokselle! Parhaimmillani luin romaanin päivässä, ja kuten varmaan tiedät, luettavat kirjat eivät ole mitään chick litiä tai edes koukuttavaa dekkaria.

    Valmistumisen jälkeen olen lukenut muutaman romaanin vuodessa, ja äidiksi tuleminen vähensi jostain kumman syystä kirjojen lukemista entisestään. Nyt, kun lapsen kanssa elämä alkaa asettua uomiinsa, olen pikkuhiljaa ruvennut muistamaan, millaisia fiiliksiä hyvä kirja voi antaa. Ja vaikka kirjallisuuden opinnot veivät pitkäksi aikaa ilon lukemisesta, luin opintojen aikana lukuisia mahtavia teoksia, joihin en olisi omatoimisesti osannut tarttua. Enpä olisi joskus uskonut, että paras lukemani kirja voisi olla Joel Lehtosen Putkinotko!

    -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putkinotko <3

      Kyllä mä muistan että joskus tosiaan vähän ahdisti se lukutahti. Sillä viikolla kun piti lukea sekä Annika Idströmiä että jotain ahdistunutta mieskirjailijaa (jonka nimeä en enää edes muista, muistan vaan sen, että teos oli tunnelmaltaan raskaampi kuin miljoona tiiliskiveä) yhteensä yli 1000 sivua, alkoi olla pää vähän sekasin.

      Mä joskus vihjasin mun miehelle, että mitä jos mä tekisin vielä tän yhden tutkinnon. Hän totesi siihen, että voisin sitten vaikka siirtyä siksi aikaa autotalliin :D

      Poista
  4. Toi on niin totta! Kaikessahan ympäristö vaikuttaa.

    Mulla on Puhdistuksesta saman tyyppinen kokemus by the way. Luin sitä ekaa kertaa odottaessani viimeisilläni Ykköstä. Yöllä, unettomana, turhautuneena valaana en ollut kykenevä vastaanottamaan niin raadollista kuvaa perheestä tai ihmisyydestä. Elinhän itse juuri yhdenlaista normionnea. Kieli kuitenkin vakuutti ja palasin kirjaan uudestaan. Inhosin sitä silloinkin joka solullani, mutta nyt hyvällä tavalla. Miten joku pääsi kielen kautta niin järjettömän kuvottaviin ja realistisiin sfääreihin, että se kaikki meni todellakin ihon alle ja on siellä pysynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sofi Oksasen kirjoittama kieli on aivan käsittämättömän hyvää, siis melkein epäluonnollista. Etenkin Puhdistuksessa.

      Poista
  5. Otsikkoon vaikkei itse keskusteluun sopii hyvin se, että Kilttiin tyttöön oli yli 900 lainaajan jono Helmetissä...Päätin nimittäin pari vuotta sitten, etten osta uusia kirjoja ennen kuin olen lukenut kaikki hyllyssä olevat, jo ostamani. Jostain syystä tilanteeseen ostetut/luetut nimittäin tuli vakava epäbalanssi vuonna 1998, enkä vieläkään ole siitä toipunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, 900 jonossa?! Tajutonta. Lainaisin sulle omani, mutta mulla on sähkökirja :)

      Poista
    2. Kiitos, sait päässäni aikaiseksi uuden synapsin syntymisen - nyt olen HelMetin sähkökirjajonossa 7/7 :).

      Poista
    3. Hih, no eipä kestä :D
      IHan loistoo, että kirjastoista voi lainata myös sähkökirjoja. Mä en tiennyt!

      Poista
  6. Olen ihan samaa mieltä, kirjoille kannattaa antaa toinen mahdollisuus. Aloitin Stephen Kingin Musta torni -sarjan ensimmäistä osaa parikin kertaa ennen kuin vei mukanaan ja se on paras ikinä lukemani kirjasarja! Minun on erittäin vaikea jättää kirjoja kesken, joten ne harvat, joita en ole lukenut loppuun ovat ns. määrittelemättömän pituisella tauolla. Tosin se tarkoittaa yleensä, että ne pitää lukea uudelleen alusta. Helmi voi olla hyvin piilossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta torni - mä en olekaan tutustunut tähän. Ehkä pitäisi tarttua Kingiin taas, noin 20 vuoden jälkeen :D

      Poista
    2. Sinun on enemmän kuin suositeltavaa katkaista vihdoin ja viimein King-tauko ;) Musta torni -sarja on huikea, hitaasta alusta huolimatta.

      Poista
    3. Harkintaan laitetaan, absolutely!

      Poista
  7. Anna Karenina. Kirjassa on kaikkea mitä rakastan. Ja silti, olen aloittanut sen n. 10 kertaa - pisimmillään olen edennyt sivulle 253. Kirja on ollut minulla vuodesta 2008. Äitiysloma alkoi heinäkuussa ja olen vannonut, että takaisin en mene töihin ennen kuin kirja on kahlattu läpi. Saa nähdä miten ämmän käy... Muitakin kirjoja löytyy, joihin en ole vain päässyt kiinni, mutta niitä ei onneksi hyllystä löydy kuin muutama.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?