Keskustelimme eilen lapsen kanssa tulevasta Suomen-reissusta. Äitiii, mä haluu mennä mummi luo Suomee. Selitin, että kymmenen yön päästä me...

Kaksikielinen mukautuu

2.7.13 Satu Kommentteja: 27

Keskustelimme eilen lapsen kanssa tulevasta Suomen-reissusta. Äitiii, mä haluu mennä mummi luo Suomee. Selitin, että kymmenen yön päästä mennään. Ei ole enää pitkä aika. Kersa näytti hetken aikaa mietteliäältä ja tokaisi sitten. Mutta ku ég get ekki puhuu suomi. Kerroin, että kyllä sä osaat tosi hyvin.

Neiij, ég get ekki. Niiskuneiti puhuu suomessa ja pikkmyy. Ja nipppsu ja haisuli. Mutta ég get ekki. 

Kyllähän sä osaat. Katsos kun mummi ei puhu islantia, eikä amma puhu suomea, mutta sä osaat molempia. Ja oot vasta kolme. Oot aika super.

Puhuu mummin kissa islensku? Sanoin, että sähän voit opettaa.

Tänä aamuna lapsi konttasi herättyään omasta huoneestaan keittiöön. Se totesi olevansa kissa, rypisti nenän ruttuun ja pyysi islanniksi maitokuppia lattialle. Miauuuuu. 

Pakkaan varmuudeksi lentomatkalle mukaan paketin kalanhajuisia raksuja.

Ei ihme, että kissanrooli käy mielessä. Suomen kielessä yhdellä sanalla on jopa 2 000 eri muotoa. 

27 kommenttia:

  1. Heh, kestää pienen käsittää jonkin aikaa osaavansa kahta eri kieltä. Mukavaa Suomilomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en malttaisi odottaa :) Ihanaa päästä käymään Suomessa.

      Poista
  2. Lapsihan on siis jo kolmikielinen - miauuu. :D Nää kieliasiat kyllä mietityttää pieniä, meilläkin pidetään tarkkaa lukua siitä, kuka puhuu mitäkin kieltä, ja vähän hämää tällaiset jotka puhuu kahta kieltä, mutta se ei kuitenkaan ole se "oma kieli". Tosin esikoinen on tämän jo oivaltanut, koska se huomauttelee mun aksentista - helppohan sen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä päivää mäkin odotan, että lapsi sanoo jotain islanniksi, mitä mä en enää tajua.

      Poista
  3. Ihana!

    Nämä voivat sitten jäädä päälle... meillä on jo kohta vuosi leikitty nännä-vauvaa. Päiväkotikaverin pikkusiskolla lienee osuutta asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se otti sijaisrooliksi kissan eikä äänekästä susikoiraa :D

      Poista
    2. Meidän naapurin penskalla oli vissiin susikoirapäivä viikonloppuna. Haukkui ja ulvoi tuolla pihalla aivan tunteella. Onneksi toiset naapurit ei olleet kotona, niillä todella on koira (ei susikoira kylläkään), joka olisi kyllä taatusti nostanut metelin myös :D

      Poista
  4. Ja kahden kielen lisäksi osaa vielä ninjaa, ainakin kuvasta päätellen :) Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.facebook.com/ninjaithelittleninja
      mun suosikki. :)

      Poista
  5. Mulla olis vaikka kuinka paljon juttua kaksikielisyydestä, omia lapsuudesta ja omien lasten. Mutta se räjäyttäis raamit täällä. ... on kyllä asia, joka leimaa mun koko elämää ... sekä hyvässä että pahassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi niin kiinnostavaa tietää lisää? :)

      Poista
    2. Joo, täälläkin kiinnostais :)

      Poista
    3. Ok. Kirjottelen kun kerkiän. ... mahd. pian.

      Poista
    4. Kivaa, innolla odotan (odotamme) :)

      Poista
  6. Tuo mun terrorisoima rääpäle oli 12, kun muutettiin tänne Norjaan. Eka melkein vuosi oli yhtä tuskaa, kumpikaan ei ymmärretty sanaakaan. Englannilla mentiin, ekan vuoden loppupuolella lapsi vaihtoi kielen koulussa, minä takkusin vielä varmaan pari lisää. Mitään lisäopetusta ei ollut käytännössä mahdollista saada, eikä opetusta omasta äidinkielestäkään.
    Nyt viisi vuotta myöhemmin, lapsi puhuu parempaa norjaa kuin suomea ja äitikin pärjää ihan, paitsi aksenttia ei ole, eikä kyllä tulekaan. Lapsi menee natiivista, kuin väärä raha.
    Minä koen lapsen koko ajan surkastuvan suomen raskaasti, mutta kaikkea ei voi saada.
    Kaksi kielisyys on rikkaus, vaikka meillä suomi köyhtyykin ;) Lapset oppii ja mukautuu. Ei se helppoa ole natiaisille, eikä murrosiän kynnyksellä muuttavillekkaan, mutta huomaa, että tässä iässä saa tehdä oikeesti töitä, kun en ole ikinä ollut mikään kielinero.

    Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on aikuisiällä vaikeuttanut kielten oppimisessa eniten se, että ei uskalla kokeilla niin vapaasti kuin lapset, siis vaikka sotkea eri kieliä keskenään, vaan jään kelaamaan jotain verbin taivutusta pääkopassani ja kun keksin vastauksen, pöytäseurue puhuukin jo muusta. Heh.

      Poista
  7. Meillä täällä Norjassa 1,5-vuotias sekoittaa sujuvasti kolmea kieltä. Suomi taitaa olla vielä tässä vaiheessa vahvin, mutta saa nähdä kuinka käy vuosien mittaan. Vielä neidillä ei tosin ole mitään käsitystä mitä kieltä sieltä suusta tulla tupsahtaa, miaut ja hau hautkin käyvät hyvin keskustelusta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme on hyvä blandis! Meidän tuttavaperheessä kaksi alle kouluikäistä puhuvat sujuvaa islantia, katalaania ja espanjaa. Kaikkea melkein yhtä vahvasti ja vaihtavat kieltä lennossa kun puhuvat ihmisten kanssa. Monttu auki kateellisena seuraan vierestä :D

      Poista
  8. Kuinka nopeasti tyttö vaihtaa kokonaan suomeen? Siis kun lomailette, meneekö monta päivää siihen, että ei puhu esim. sullekaan enää islenskua?

    Mun kaverilla on kolmikielinen tyttö ja sillä kuulemma menee kolme päivää saksassa ja sitten puhe on pelkkää saksaa (jos ympärillä vain saksalaisia).

    Saa nähdä miten meillä taipuu kielet. Toistaiseksi noilla on vaan lähinnä oma kielensä jota ymmärrän minä ja auttavasti isä - ja sisko tietenkin. Tanskaa kyllä enemmän kuin suomea vaikka olen nää kaks vuotta ollut kotona ja jankannut noita samoja ´älä tee sitä ja tätä´- juttuja på finsk...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä muutos tapahtuu ihan päivässä tai parissa. Jos me ollaan parikin päivää kahdestaan kotona, eikä käydä esim. sukulaisilla kylässä vaan joristaan kaksi suomea, islanti jää aika pian pois.

      Poista
  9. Meilla on 3,5 - vuotias suomen/englannin puhuja ja vuoden vanha pikkuveli jolla on vasta muutama sana, mutta puolet niista on suomea. Mun anoppi on ollut ala-asteen opettaja ja myohemmin rehtori yli 30 vuotta ja on ollut paljon tekemisissa kaksikielisten kanssa (englanti/espanja) ja sanoi etta viimeisimman tutkimustiedon mukaan kielten sekoittaminen on todellisen kaksikielisyyden merkki. Siis sellainen 'sekoittaminen' etta samassa lauseessa on molempia kielia, etta lapsi osaa ihan tosta noin vaan taydentaa sellaisen sanan mita ei esim. englanniksi viela tieda vastaavalla suomen kielen sanalla jonka tietaa. Meilla kuuluu jatkuvasti mm. Aiti, I haluu watch muumipeikko yms., ja vaikka englannin kielta tuleekin nyt enemman kun sita puhuu kaikki muut paitsi mina ja mun vanhemmat puhelimessa/skypessa, niin siina suomen kielessa mita puhuu ei oo aksenttia. Ihan hullua mun mielesta :) Odotan innolla minkalaista sekasotkua veljekset alkaa joskus puhua keskenaan! Mulle oli jotenkin ihan valtava helpotus koti-ikavaan kun lapsesta alkoi olla keskustelukelpoista suomenkielista seuraa, ja nyt on mahtavaa kun kolmevuotias osaa kaantaa mun sanomiset englanniksi sellaisille jotka kysyy mita aiti sanoi <3

    Toivottavasti saatte vahalumisen kesan Islantiin, mina voisin ottaa tanne vahan kylmyytta kun helle paukkuu neljassakympissa!

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, just tuollaista kielten sekoittumista tapahtuu meilläkin. Joka toinen sanoa islantia, joka toinen suomea. Eilen se laski kymmeneen espanjaksi (serkku opettanut). Ei terve. :D

      Poista
  10. Meidän 5-vuotias stressaantui vimeksi Suomessa käydessämme kielestä niin, että itki illalla: "Mamma, du må snakke norsk til meg"… Annoin sitten periksi ja puhuin yhden illan norjaa, vaikka yleensä puhunkin lapselle vain suomea. Luulen, että meillä ongelma on se, että puhelias tyttö osaa ilmaista itseään norjaksi niin hyvin, että turhautuu, kun suomi tuleekin kankeammin. Lapsi ymmärtää kaiken myös suomeksi, mutta puhuisi itse mieluummin vain norjaa. Saa nähdä miten tulevaisuudessa käy. Tähän asti kielitaito on edennyt hypäyksittäin, toisinaan lapsi iloitsee kaksikielisyydestään ja on siitä ylpeä, toisinaan taas kieltäytyy täysin puhumasta muuta kuin norjaa.

    Kaikille kaksikielisten pikkulasten vanhemmille vinkkaan Camilla Mickwitzin kirjaa "Jason muuttaa maasta". Vaikka kirja on jo aika vanha, taitaa se olla niitä ainoita harvoja pikkulapsille tehtyjä kuvakirjoja kaksikielisyydestä. Itse löysin oman kappaleeni Huuto.netistä. Suosittelen! Meillä lapsi toisinaan siteeraa kirjaa: "Minulla on kaksi korvaa ja vain yksi suu, mutta sillä minä puhun kahta kieltä." :-) Vertaistukea kuvakirjan muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pientä... Ymmärrän hyvin, mulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia aikuisiällä ekoina viikkoina asuinpaikoissa, joissa oli uusi kieli.

      Ja hei, kiitti kirjavinkistä, alankin heti etsiä tuota!

      Poista
  11. On luonnollista, että lapsi haluaa puhua itselleen vahvempaa kieltä. On sitten vanhemman tehtävä johdonmukaisesti puhua sitä ikävämpää kieltä vaikka lapsi vastaisikin toisella kielellä tai jopa suuttuu. Jaksamista kaikille kaksikielisille perheille, ja tuskinpa siitä haittaakaan on, vaikka joskus antaisikin periksi kielen suhteen. Usein lapsi osaa arvostaa monikielisyyttä vasta vanhempana. Mahtavaa kun jaksatte kuitenkin puhua omaa kieltä jälkikasvuillenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä lapsi varmasti isona arvostaa, kun on kaksi kieltä hallussa. Vaikka ne ovatkin kyllä sellaiset maailman valtakielet, tirsk.

      Poista
    2. Me ollaan kans usein naurettu, että meidän U osaa nyt sitten puhua kahta tosi tärkeetä ja universaalia kieltä. ;) Mut leikki sikseen, kaksikielisyys on kyl aina rikkaus!

      Meillä U sanoo, että suomea on sen mielestä (edelleen) helpompaa puhua. Sillä ei myöskään ole minkäänlaista "ulkosuomalaista" aksenttia mut vähitellen islanti tietty väkisinkin puskee läpi sanavalinnoissa. Joskus se käyttää islantilaisia sanoja mut taivuttaa ne suomalaisittain.

      Saa nähdä mitä tapahtuu nyt pitkällä kesälomalla Suomessa. Viime vuonna tyyppi ei suostunut puhumaan parin ekan Suomipäivän jälkeen sanaakaan islantia kuukauteen. Islantiin palattua se kielikin palautui kuitenkin saman tien.

      Poista

Mitä tuumaat?