Olen telttaillut sekä 1- että 3-vuotiaan kanssa. Erona on se, että kaksi vuotta sitten mä rohkaisin lasta telttaelämään. Tällä viikolla seurasin vierestä sormet jäässä, kun kersa tsemppasi.
|
Ensimmäinen iltapäivä. Aurinko paistaa ja teltta on hienosti pystyssä. Kykenevä työskentelemään itsenäisesti: "Muuskanuikkusella on tämmönen teltta paitsi oranssi." |
|
Luova ajattelu: Missä kivi, siellä tyypit. |
|
Olosuhteisiin mukautuminen: Se, että heinäkuussa pitää pukeutua toppavaatteisiin ja pipoon, harjaannuttaa positiivista ajattelua. |
|
Ongelmanratkaisukyky: Naapurin teltassa itkee yksivuotias. Kersa käy antamassa sille rauhoittavan annoksen ruohoa. |
|
Niukkojen resurssien hyödyntäminen: valaanluista leikkikalut. |
|
Itsenäinen päätöksenteko: "Mulle samaa, kun äidille." |
|
Positiivinen ajattelu 20 metriä sekunnissa: "Hieno teltta kaatui itse, nyt isi pian kotiin." |
|
Pannukakkutaikina kulhossa ajamme pois myrskyn keskeltä. Täyteen survotussa autossa haisee märkä untuvamakuupussi, autosta tippuu kuoppaisella tiellä pakoputki, mutta pätkä ajattelee ruokaa: "Njamnjamnjam. No niin, nyt tehdään ne pönnukökut!" |
Mulla ei ole äitinä enää mitään hätää.