Rakastan matkustelua sekä vapaa-ajalla että työssä. Parhaita hetkiä reissun päällä ovat ne, joissa kohtaa ihmisiä. Siis ei tapaa ohimennen,...

Rakkaudella Omanista

16.6.13 Satu Kommentteja: 6

Rakastan matkustelua sekä vapaa-ajalla että työssä. Parhaita hetkiä reissun päällä ovat ne, joissa kohtaa ihmisiä. Siis ei tapaa ohimennen, vaan kohtaa. Se pieni hetki, jonka aikana jakaa jotain merkityksellistä ihmisen kanssa, jonka on tavannut aivan sattumalta ja täysin sattumanvaraisessa paikassa, jää mieleen pitkäksi aikaa.

Yksi tälläinen kohtaaminen tapahtui eräällä Mondo-lehden työkeikalla. Suuntasimme yhdessä valokuvaajan kanssa Emiraatteihin. Vietimme reilun viikon Abu Dabissa ja Dubaissa ja ehdimme vierailla pikaisesti myös Omanissa.

Avaraa matkailua.

Muistan, kuinka valokuvaajan kanssa odotimme dubailaisen hotellin edessä omanilaista matkaopastamme, jonka tarkoitus oli viedä meidät kahden päivän mittaiselle kierrokselle Pohjois-Omanin vuoristoon. Pian hotellin pihaan kaarsi nelivetomaasturi. Nilkkapituiseen dishdasha-kaapuun ja omanilaiseen perinnehattuun ja bling bling -aurinkolaseihin pukeutunut nuorimies avasi autonikkunan ja väläytti hymyn. Moi tytöt. Mun nimi on Hani ja mä vien teidät Omaniin.

Hotellilta ajoimme kolme tuntia Omanin rajalle. Aloimme heti jutella paljon ja kaikesta. Muodollinen kohteliaisuus ja ilmoista puhuminen väistyi ensimmäisen vartin jälkeen. Pian pälätimme jo rakkaudesta. Hani kertoi, kuinka hänen elämänsä suurin rakkaus asuu Australiassa. Ja sitten hän kertoi koko stoorin.

Se oli aivan tavallinen työpäivä. Mies oli hakemassa kahta turistia opastetulle retkelle Dubaista Omaniin. Kahden hengen matkaseurue odotti matkaopastaan hotellin pihaan parkkeeratussa matkanjärjestäjän maasturissa. Autoa lähestyessäni miehelle tuli hassu olo. Sydän alkoi kuulemma hakata hurjasti. Melkein pyörrytti. Hän yritti pysyä rauhallisena, koska edessä oli pitkä työpäivä. Mies avasi kuljettajan puoleisen oven, istui ratin taakse, hengähti syvään ja vilkaisi kuljettajanpeilistä takapenkille, jossa istui kaksi australialaista naista. "Siellä hän istui. Tiesin heti, että hän on elämäni rakkaus. Hän lausui nimeni sellaisella tavalla, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Honey."

Kuvaustauko.
Mieletön tarina eteni yksityiskohtaisesti. Ensimmäisestä iltana seurue söi yhdessä illallista. Sitä seurasi kahdenkeskeinen kävelyretki ja vierailu miehen perheen luona. Seuraavina päivinä australialainen nainen ja omanilainen matkaopas juttelivat miltei tauotta ja tapasivat neljä kertaa. Lähtöpäivän iltana vaihdettiin skype-tunnuksia. Tuli uusia tapaamisia. Pari tapasi Dubaissa, joka on maalaismaista Omania vapaamielisempi paikka. Mies venytti penniä matkaoppaan palkastaan, jotta pääsisi käymään elämänsä naisen luona Australiassa edes kerran.

Pariin vuoteen en kuullut matkaoppaasta mitään. Tänään valmistaessani hummusta ja paprikalla maustettua paistettua kalaa (yhdistelmä, jota maistoin ensimmäisen kerran samalla reissulla omanilaisessa turistiveneessä), matkaopas tuli jälleen mieleeni. Mietin, mitäköhän hänelle kuuluu. Menin Facebookkiin. Hänen kotikaupungikseen on merkitty kaupunki Australiassa. Tuoreissa valokuvissa hän hymyilee tutunnäköisen naisen kanssa. Sen saman naisen, josta pari vuotta sitten näin taskussa rypistyneitä valokuvia omanilaisilla vuoristoteillä. Voih, rakkautta <3

****

PS. Pieni mainos tähän loppuun. Uusin Mondo-juttuni ilmestyi kesäkuun lehdessä. Juttu ei ole yhtä romanttinen, mutta silti suositeltava. Se nimittäin esittelee Islannin parhaimpia retkiä, luonnonkohteita ja uima-altaita. Jos tilaat lehden allaolevasta linkistä, koltahtaa seuraavan reissun matkakassaani pari ropoa. Vilpitön kiitos.

Mondo - mainio matkailulehti, aloita matkailu kotisohvalta! Katso tutustumistarjous ja tilaa jo tänään!

6 kommenttia:

  1. Oih! Maanantaiaamu parani hetkessä.

    - Riikka

    VastaaPoista
  2. Oo, ihana tarina, kylmät väreet!
    Minäkin pidän kohtaamisista, painan niitä mieleeni, ja jotkut hetket ovat kuin valokuvia mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä matka on tosiaan jäänyt mieleen.

      Poista
  3. En kyllästy koskaan romanttisiin tarinoihin, vielä vähemmän kansainvälisiin sellaisiin. Jos posti yhtään varmemmin kulkisi tänne ison meren taa, kartuttaisin matkakassaasi tilaamalla Mondon, jota luin Suomessa ahkerasti. Tuo tekemäsi ruokakin kuulostaa todella herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että Mondoa ei saa vielä lukulaiteversiona. Ehkäpä joku päivä :)

      Poista

Mitä tuumaat?