Kolmevuotiaan kanssa sairaan aikaiset aamut ovat taaksejäänyttä elämää. Pätkä kuorsaa miltei aina vähintään kasiin. Paitsi toissa-aamuna, j...

Aamulla aikaisin

13.6.13 Satu Kommentteja: 13

Kolmevuotiaan kanssa sairaan aikaiset aamut ovat taaksejäänyttä elämää. Pätkä kuorsaa miltei aina vähintään kasiin. Paitsi toissa-aamuna, jolloin se ponkaisi pystyyn puoli kuusi ja ilmoitti kirkkaalla äänellä ettei enää yhtään väsytä ja haluaisi katsoa nyt Muumipeikkoa viidakossa. Päiväkodin aukeamiseen on kolme ja puoli tuntia. Minä olen nukkunut viisi. Työnsin muumit dvd-soittimeen ja toivoin, että voisin jatkaa sohvalla unia feikaten että muka seuraan piirrettyä. Esitykseni meni läpi puoli tuntia, jonka jälkeen alkoi käsivarren töniminen: Äiti älä nuku. On tullut daaaguuuur. Ei oo enää nótt. Herääääää jooooooo. Ekki soooovaaaa.

Univaje yhdistettynä Tarzan-asuun pukeutuneeseen valkoiseen läskiin virtahepoon lyhentää muuten sytytyslankaa aika nopeasti. Tajusin hyvin pian, että ainut keino selvitä aamunavauksesta ja välttää koko päivän valahtaminen vitutuksen mustaan aukkoon on lähteä ulos. Päätin viedä skidin brunssille kilsan päässä sijaitevaan Bergssonin-kahvilaan, joka on arkisin auki seiskasta seiskaan. Kävelimme hiljaisen kaupungin läpi. Olimme paikan ainoat aamurvirkut vieraat. Tilasimme aamiaissetin, lapselle maitolasillisen ja minulle paljon kahvia. Voitelimme leipää ja keskustelimme juuston koostumuksesta. Kasin aikaan kersa simahti kahvilan sohvalle. Käytin härskisti tilaisuuden hyväksi ja aloin lukea kännykällä blogeja. Join lisää aamukahvia. Puoli yhdeksältä  lähdimme vatsat täynnä (ja ilman kotona odottavia tiskejä) arkipäivään. Kersa päiväkotiin, minä töihin. Tai siis oikeastihan käytin yrittäjän vapautta: menin kotiin vetämään hirsiä ja vietin supertehokkaan iltapäivän.








13 kommenttia:

  1. Ihanaa kun on lähellä tuollainen kahvila jonne voi mennä aamiaiselle =)Arjen luksusta syödä joskus ulkona valmista aamiaista. Tälläiset täytyy käyttää ehdottomasti hyödyksi hyvällä omallatunnolla. Meillä sais kävellä yli 3km IKEA:an jossa olisi lähin aamiais paikka. Herkulliselta näytti aamiaisenne :-) Varmasti myös tytöstä ollut kiva retki äidin kanssa ennen päiväkotiin menoa. Aamiais retki on varmasti ollut myös lapsesi suuri puheenaihe hoidossa ;) Pk maailmassa kuulee kaikenlaisia juttuja...myös sellaisia mitä ei aina haluaisi tietää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo Bergsson on ihan ässäpaikka.

      Mä niin toivon, että kersa tajuaa kertoa kaikki nolot jutut päiväkodissa suomeksi :D

      Poista
  2. No lucky you. Meidän 3-vuotias herää 05:30-06:00 välisenä aikana. Talvella ehkä just ja just vetää unia seiskaan asti. Mut ei se tietty "haittaa" kun perheen juniori herää jo 05:00. Tosi kiva. Jos nää joskus teini-iässä haluaa nukkua iltapäivään asti niin en oo todellakaan potkimassa ylös. Mihinkään kellonaikaan. Oikein odotan. Syökööt näivettyneitä kurkunpaloja aamupalaksi. Ihan sama kunhan nukkuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää muutos noihin kasin aamuihin on tapahtunut ihan kuluneen puolen vuoden aikana. voi että se on ihanaa... yksi yliaikainen aamu pisti pöntön ihan sekaisin. olikohan mulla vastaava olo ekat pari vuotta...?

      Poista
  3. Haa, ihanat pikkupäikkärit ennen tarhaan menoa. HUh, onneksi meillä kanssa mukulat koisii aamulla eikä herää ennen kukonlaulua. Onni teki sitä melkein kaks vuotta ja Oikeesti alko viirata päässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ma olin tuon yhden aamun jalkeen jo ihan taju kankaalla (harjoituksen puute kai, hehehh). onneksi sain kayda nukkumassa paikkarit ennen kuin avasin tyokoneen, hih.

      Poista
  4. Noi heräämis-/valvomis-/yms.-ajat on ny itsellä takanapäin (nappulat muuttanut huitsin nevadaan himasta), mutta sun jutut on paikkapaikoin niin hupaisia, että saattaa jopa ikävöidä tiettyjä, täysin umpiunessa suoritettuja penskan/penskojen viihdyttämis-temppuja. Tai niiden yrityksiä. Eli hetkiä... olihan niissäkin puolensa. Ainakin jälkenpäin muistella.

    Tarkoitin siis vaan, että sun löpinät ehkä helpottaa "antamaan anteeksi" valvotut vuodet, koska tuntuu välillä, ettei univaje ole korjaantunut edes vuosissa, siis vieläkään. :)
    Kiitos hyvästä päivänavauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunne, kun yrittää saada kersan nukkumaan _vielä yhden tunnin_ ja tietää jo alussa yrityksen olevan täysin turha mutta on itse niin sairaan väsynyt, että yrittää täysin turhiakin juttuja, jos saisi vielä vähän ummistaa silmiä, on kyllä niin priceless.

      Tulipa monimutkainen ja polveileva lause. Syytän tästä kapulakieli-ilmauksesta yhtä yritysverotuksen lakikirjaa, jota olen editoinut koko viikonlopun. Hah.

      Poista
  5. Joo, siis se on ihan hassua - meidän vajaa kaksivuotias nukkui vuoden ikään asti tosi huonosti, söi monta kertaa yössä ja sitten kun ei enää syönyt niin nukkui katkonaisesti ja monena yönä viikossa valvoi (ja valvotti) melskaamisellaan 45min - 1,5h - vaikka nukkui siis toisessa huoneessa ja nukahti suht nätisti. No, sitten kun se on alkanut nukkua hyvin, eli about 11h yössä, parilla pienellä parin minuutin ininällä, mitkä menee ohi itsestään tai kun käy vähän silittämässä niin nyt kun se yksi yö kuumeisena vaati enemmän ja pidemmän rauhoittelusession ja valvoin siinä tunnin verran sille mehua juotellen ja lattialla sängyn vieressä nuokkuen niin aamulla oli NIIIN KANTTU VEI itsellä, vaikka olin kuitenkin nukkunut yhteensä sen ehkä 6,5-7h. Eli määrän, mikä oli imetysaikana aivan luksusta ja senkin jälkeen pitkään ihan standardi ja ihan ok:na pitämäni määrä - ja pystyin toimimaan kuitenkin ja elämään elämään, tekemäänkin juttuja (en tosin vielä silloin ollut töissä). Ja nyt tosiaan yksi huono yö vetää seuraavan päivän ihan läskiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo mäkin muistan ajan, kun kolmen tunnin yhtäjaksoinen yöuni tuntui järjettömältä luksukselta...

      Poista

Mitä tuumaat?