Aamulla aikaisin

Kolmevuotiaan kanssa sairaan aikaiset aamut ovat taaksejäänyttä elämää. Pätkä kuorsaa miltei aina vähintään kasiin. Paitsi toissa-aamuna, jolloin se ponkaisi pystyyn puoli kuusi ja ilmoitti kirkkaalla äänellä ettei enää yhtään väsytä ja haluaisi katsoa nyt Muumipeikkoa viidakossa. Päiväkodin aukeamiseen on kolme ja puoli tuntia. Minä olen nukkunut viisi. Työnsin muumit dvd-soittimeen ja toivoin, että voisin jatkaa sohvalla unia feikaten että muka seuraan piirrettyä. Esitykseni meni läpi puoli tuntia, jonka jälkeen alkoi käsivarren töniminen: Äiti älä nuku. On tullut daaaguuuur. Ei oo enää nótt. Herääääää jooooooo. Ekki soooovaaaa.

Univaje yhdistettynä Tarzan-asuun pukeutuneeseen valkoiseen läskiin virtahepoon lyhentää muuten sytytyslankaa aika nopeasti. Tajusin hyvin pian, että ainut keino selvitä aamunavauksesta ja välttää koko päivän valahtaminen vitutuksen mustaan aukkoon on lähteä ulos. Päätin viedä skidin brunssille kilsan päässä sijaitevaan Bergssonin-kahvilaan, joka on arkisin auki seiskasta seiskaan. Kävelimme hiljaisen kaupungin läpi. Olimme paikan ainoat aamurvirkut vieraat. Tilasimme aamiaissetin, lapselle maitolasillisen ja minulle paljon kahvia. Voitelimme leipää ja keskustelimme juuston koostumuksesta. Kasin aikaan kersa simahti kahvilan sohvalle. Käytin härskisti tilaisuuden hyväksi ja aloin lukea kännykällä blogeja. Join lisää aamukahvia. Puoli yhdeksältä  lähdimme vatsat täynnä (ja ilman kotona odottavia tiskejä) arkipäivään. Kersa päiväkotiin, minä töihin. Tai siis oikeastihan käytin yrittäjän vapautta: menin kotiin vetämään hirsiä ja vietin supertehokkaan iltapäivän.








Tunnisteet: ,