Viimeinen yövuoro

Tein tänään viimeisen tenttini Islannin yliopistoon. Huhhhhhh.

Olen viimeiset kolme vuotta opiskellut islannin kielestä kandintutkintoa huvikseen ja työn ohessa. Siis öisin ja viikonloppuisin ja välillä vasemmalla kädellä, kun oikea on ollut kiinni jossain muussa asiassa.

Ei tämä nyt ihan kaikkein rentouttavin harrastus ole ollut. Epäsäännölliset verbit, morfologia, kirjallisuusesseet ja ryhmätyöt (ryhmissä joiden jäseniä ei voi valita itse!) hajottivat välillä päätä lekalla. Sai siitä äyskimisestä perhekin välillä osansa, etenkin tenttiviikoilla. Sorry.

Opintoprojekti on silti ollut ihan hullun inspiroiva. Tein jotain, mihin missään tapauksessa ei olisi pitänyt olla aikaa ja opin jotain, mitä en ikinä olisi kuvitellut oppivani. En tiedä, onko esimerkiksi sadan epäsäännöllisen verbin kymmenien eri tavitusmuotojen ulkoaopettelusta missään koskaan mitään materiaalista hyötyä (koska kaikki taivutusmuodothan löytyvät netistä, hah), mutta tärkeintä tässä projektissa onkin mulle ollut se, että aloitin täydestä pimeydestä ja pääsin lopussa mukavuusalueelle. Sisällön puolesta palkitsevinta olivat kirjallisuuskurssit. Tulin lukeneeksi aivan mielettömän hienoja tarinoita ja runoja, joihin en todellakaan olisi törmännyt oman lukuharrastukseni parissa. Täytyykin laittaa suomeksi tai englanniksi käännetystä islantilaisesta kirjallisuudesta vinkkejä tänne blogiin pikapuoliin.

Kolmen viime vuoden aikana ajan kuluminen on kolahtanut omaan otsalohkooni ihan erityisen konkreettisella tavalla. Kersa täytti 8 kuukautta sinä syksynä, kun opintoni alkoivat. Se osasi kontata. Tänään kävelimme viimeisen tentin kunniaksi kaksin ravintolaan illalliselle - ilman vaippoja, maitopulloja tai ruokalappuja. Tilasimme sitruunakuhaa. Fisu hävisi lapsen lautaselta haarukka ja veitsi käsissä. Ravintolasta lähtiessään se sanoi tarjoilijalle kiitos. Niih. Että ehkä minun kannattaisi säästää nuo sanakirjat ja kirjaston kopiokortti, johon jäi sata sivua saldoa. Kohta niille on kuitenkin käyttöä.

Tunnisteet: