En juuri ehdi käydä ostoksilla. Siksi onkin varsin kätevää, että omistaa oman design-kaupan . Voi tehdä tarvittavat ostokset "työajall...

Kauppiaan shoppailupäivä

8.5.13 Satu Kommentteja: 49

En juuri ehdi käydä ostoksilla. Siksi onkin varsin kätevää, että omistaa oman design-kaupan. Voi tehdä tarvittavat ostokset "työajalla". Olenkin tänä keväänä tehnyt muutaman vaatehankinnan.  Ajatusta vaatekaapin päivittämisestä kevät/kesä/syksy/talvikuntoon en osta. Oli kyse ravintolasta tai vaateostoksista, se on mieluummin harvoin ja hyvää kuin paljon ja pahaa.

Hyvä vaate peittää perseen, ei kirstä, siinä on taskut, se hoikistaa ja se päällä voi lähteä joko kumisaappaat jalassa ruokakauppaan tai korkkareissa ja punaisessa huulipunassa baariin. (Jos on joskus aikaa käydä spontaanilla G&T:llä, niin aikaa ei kyllä tuhlata kotona vaatteiden vaihtamiseen.)

Tunika. Marimekon pallokuosi on perinteinen, mutta ei silti ole täysi "unikko". Hyvä matsku, sopuhinta ja monikäyttöinen. Petja-tunika myy hyvin myös kaupassamme.

Pallotellaan vaan. (Kuva Marimekko.)

Univormu. Ivana Helsingin valikoimasta ostin itselleni heti UPS:n lähetyksen saavuttua tämän 1960-luvun sohvakangasta kuosiltaan muistuttavan mekon. Vaikka se on vaaleanpunertava. Vaikka siinä on kukkia. Vaikka siinä on mummon vanhan laatikoston vetonuppeja muistuttavat napit. Tykästyin ennen kaikkea materiaalin "kovuuteen": tämä mekko on nimittäin kuin haarniskan päälleen pukisi. Ei näy mahaläski eikä lihasjumin aiheuttama huono ryhti. Sitä paitsi siinä on taskut, jonne voi tunkea kaiken sen kaman, joka ei mahdu selkäreppuun. 

Kädet menevät vaikka kyynärpäitä myöten. (Kuva: Ivana Helsinki)

Sexy as hell. Tsempattuani lenkkeilyn kanssa olen alkanut saada perslihaksiin taas ryhtiä. Jos sama kehitys jatkuu Naisten kympin jälkeenkin, minun on ehkä pakko hankkia tämä mekko. Olisin se päällä - ainakin omasta mielestäni - kesän amazon nro 1. Vihreä trikoomekko on myynyt Ivanan kevät/kesä-malliston mekoista kaupassamme kaikkein parhaiten. Siinä on kohdallaan väri, hinta, kuosi ja hihanpituus (Islannissa on tasan kaksi lämpötilaa: kylmä ja viileä). Sitä paitsi mekossa tissit tulee hyvin esiin (jos ne sattuvat heilumaan siinä kokoluokassa, että niitä erikseen haluaa korostaa.)

Vihreä kuula. (Kuva: Ivana Helsinki)

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla teidän check-lista, eli millä perusteella te ostatte uuden vaatteen? Koska pian on äitienpäivä ja kaikkea, laitan mielivaltaisesti valitsemalleni vastaajalle naisasiaterveisiä Marianne Valolan pimppi-kukkaron muodossa. 

Römpsä auki, römpsä kiinni. Marianne Valola: Naisten Päivä -mallisto.

Edit: Unohdin! Eli vastausaikaa äitienpäivään (12.5.) asti.

49 kommenttia:

  1. Ostan itselleni vaatteita harvoin. Olen vähän sellainen " Muumimamma" että huolehdin ensin muista.Itse voi tyytyä vielä entisiin. Kun sitten lopulta ostan jotain mietin sellaisen vaatteen jolla on mahdollisimman monta eri käyttöä. Sopii arkeen ja juhlaan. Viimeisin ostos taitaa olla Royal- desing tuotteiden retrohenkinen hihaton tunika. Se on ruskea ja siinä on eri kokoisia kukkia. Kangas on miellyttävää froteeta. Pääntie ja hihansuut ovat kantattuja. Sitä ennen ostin oranssin pellava tunikan. Sekin hihaton ja siinä on monta taskua ;-)
    Vaatteet joita ostan ovat useimmiten sellaisia joita ei jokaisella vastaantulijalla välttämättä näe. En ole ns.massapukeutuja. Jonkin verran ompelen myös itse. Lähinnä lapsilleni. Nyt aioin kyllä tilata itselleni kangasta ja ommella t-paitoja :-) Työskentelen päivisin varhaiskasvatuksen parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omien t-paitojen ompelu kuulostaa niiin luksukselta. Varsinkin, kun käy katsastamassa kauppojen t-paitavalikoimaa. Joko laatu on ihan skeidaa tai sitten yhdestä t-paidasta saa pulittaa 60 euroa, ja sillä hinnalla pitäisi saada jo vähän enemmän helmaa ;)

      Poista
  2. Ulkonäkö ja eettisyys määrää. Harvoin minäkin ostan vaatteita. Harmi kun on niin pienet tulot, voisi ostaa enemmänkin! Netistä tykkään tilata, koska ei täällä pikkukaupungissa ole oikein muita kauppoja kuin Anttila ja Prisma...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritin jossain vaiheessa tilailla vaatteita nettikaupoista Islantiin (kun täällä 300 000 ihmisen saarella valikoima on kuitenkin aika suppea...), mutta hyvin pian totesin sen ihan järjettömän kalliiksi. Koska Islanti ei ole EU:ssa, joutuu kuluttaja-asiakas maksamaan valtiolle tullia, arvonlisäveroja, käsittelymaksuja. Huh. Tilasin kerran 80 punnan farkut, mutta mun olisi pitänyt saadakseni ne lunastettua paikallisesta postista suorittaa noin 70 punnan maksu tullille. Shit. Tuli halvemmaksi perustaa oma kauppa, hehe.

      Poista
  3. Ostan itselleni vaatteita jos rahaa jostain kumman syystä jää taaperon hankintojen ja kaiken muun pakollisen jälkeen. Eli käytännössä pari kertaa vuodessa alerekistä. Omistan edelleen yläasteella ostettuja vaatteita, joita myös käytän, vaikka olen pian jo kolmekymppinen. Mies sitten nauraa kun välillä valitan kun ei mahdu enää farkut jalkaan vaikka ne on vasta reilu kymmenen vuotta vanhat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa löytää vaate, joka miellyttää päällä ja on edelleen käyttökuosissa useiden vuosien käytön jälkeen.

      Poista
  4. Mä inhoan vaatteiden ostamista! Oon nyt onneksi aika pitkään pärjännyt ilman mitään uusia hankintoja, mutta nyt tilanne on taas uhkaavasti se että ainakin peruspaitoja tarvisi lisää (mikähän monsteri tekee paitoihin tissien kohdalle reikiä? vai onko on boobsit niin terästä että ne tekee sitä ihan itsekseen?).
    Hyvä vaate on päällä mukava, eli ei kiristele ja puristele, mutta siinä on joku juttu, joka tekee siitä kiinnostavan. Ihan jätesäkit ei siis mun päälle eksy. Hyvä vaate on ostettavissa kirpparilta tai sopivasta nettikaupasta, eikä maksa liikaa. Hyvä vaate ei myöskään lopu valikoimista heti kesken, koska mulla yleensä Kestää Aikaa tehdä se ostopäätös (terveisin nimimerkki enhän mä oo kun vasta kuukauden pohtinut viittinkö tilata sovitettavaksi zalandolta keltaisen sadetakin. onneksi se kohta loppuu varmaan valikoimista niin sit ei tarvii tehdä sitäkään päätöstä).
    Paidassa pitää olla kaula-aukkoa sen verran että ne mun boobs of steel ei ahdistu siellä. Tai oikeesti, kaulaa puristaa kaikenmaailman poolokaulukset, mutta nyt kun aloitin tissien syyttämisen niin pysyn linjallani. Ja housut ja hameet on hyviä kun ne menee vyötärölle saakka. Kai mä aika lötkövaate-huivihippi olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Btw, tosta Marianne Valolan pussista tulis täydellinen kuukuppipussi!

      Poista
    2. Hiton hyvä idea! Mistäköhän kuukuppeja yleensä Suomessa ostetaan? Voisi(n) vinkata suunnittelijalle, että niitä kannattaisi yrittää tarjota sellaisiin paikkoihin myyntiin. :D

      Poista
  5. 1. kriteeri taitaa olla käyttömukavuus ja -kelpoisuus. Inhoan epämukavia vaatteita, vaikka ne näyttäisivät kuinka hyvältä, tunnen oloni epävarmaksi. Eli mukavaa päällä, mahdollisuus pestä pesukoneessa ilman vippaskonsteja, kestävän tuntuinen.
    2. kriteeri liittyy tiiviisti ensimmäiseen: materiaali. Täysin subjektiivisesti osasta pidän osasta en, mieluiten sähköistymättömiä, hengittäviä luonnonmateriaaleja, mutta tekokuidutkin menevät, kun muuten täyttävät vaatimukset.
    3. kriteeri taitaa olla hinta/ostopaikka. Designerluomuksiin en raaski laittaa rahaa, vaikka ne varmasti käytössä kestävätkin kauan. Mutta käytäntö on osoittanut, että useimmat kirpputorilöytönikin kestävät käytössä vuosikausia, jos oma kroppa vaan pysyy oikeassa koossa. Mielelläni ostan kotimaista suunnittelua tai tuotantoa, mutta useimmiten uusien vaatteiden haalimisen sijaan kuitenkin suuntaan käytettyjen vaatteiden liikkeisiin, joista saattaa tarttua mukaan halpatuotantomaissakin väsättyä kamaa. Kuitenkin miellän jo käytetyn ostamisen tarpeeksi ekoteoksi niin, ettei väliksi, jos sieltä Henkkamaukkaa tarttuisi mukaan. Ei kuitenkaan usein tartu, koska eivät täytä kohtia 1. ja 2.

    Ja väriä saisi olla! Jollei ole, korjaan asian värikkäillä sukkahousuilla, mutta kyllä mielellään suosin värikkäitä, yksivärisiä, selkeälinjaisia, joissa on kuitenkin jotain kiinnostavaa/kaunista. Syystä tai toisesta kavahdan printtejä.

    Hyvin näillä periaatteilla on saatu vaatekaappi pursuilemaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marimekolla on muuten ihan törkymakeita ja paksuja sukkiksia tämän kevän ja kesän mallistoissa. Värikkäitä, mutta suoralinjaisia (= eli ne jalassa näyttää jopa munkin käppänäjalat pidemmiltä).

      Poista
  6. Hmm...kriteerit vähän vaihtelevat riippuen siitä, olenko ostamassa farkkuja, verkkareita vai mekkoa ja myös siitä, onko kyseessä monen vuoden investointi vai yhden sesongin muotirytky.

    Jos nyt mietin enemmän pitkäikäisiä hankintoja, niin tärkeintä on varmaan se, että vaate näyttää hyvältä päällä. Tämä on kokemukseni mukaan käytännössä mahdotonta, jollei se myös tunnu hyvältä, joten ekan täyttyessä tulee kaupan mukana automaattisesti myös istuvuus ja käyttömukavuus. Mutta siis tyyli ennen kaikkea! Mitä kalliimpi vaate, sen ajattomampi sen soisi tyyliltään olevan, jotta sen haluaa (tai jopa kehtaa!) vielä parinkin vuoden jälkeen pukea päälleen.

    Ja sitten tietysti laatu, sillä kovemmalle hinnalle pitää saada myös vastinetta käyttökertojen kautta. Vaatteen pitäisi lähtökohtaisesti sietää normaalikäyttöä ja pesua (tai pesetystä), enkä viihdy sellaisissa vaatteissa, joita pitää aivan hulluna varoa -siinähän sitä vasta tönköksi muuttuukin, kun ei uskalla syödä/juoda/liikkua liian lähellä muita :-)

    Omasta garderoobistani löytyy esim. DVF:n musta villakangasmekko, joka täyttää kaikki nämä kriteerit: se on jo ainakin viisi vuotta vanha, on todella mukava päällä, tuntuu joka syksy aina yhtä relevantilta, ja saan siitä joka vuosi aina joltakin uudet kehut :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vältän kaikkea, mikä pitäisi kuivapestä... Koska tiedän, että jaksaisin käydä siellä pesulassa sen yhden kerran vuodessa - ennen joulua - ja lopun aikaa henkarissa roikkuva vaate tuijottaisi vaatekaapin seinää.

      Poista
  7. Tällä hetkellä ostan sitä mitä päälle mahtuu - elämäntapamuutosprojekti on tosin hyvässä vauhdissa ja pääsen hiljalleen "isojen tyttöjen mallistoista" (voi aargh ja päänsärky mikä nimitys, tykkään paljon enemmän Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran lanseeraamasta pylleröosastosta!) tavisvaatteisiin. Kunhan tavoite on saavutettu, ostan vähän, mutta hyvää. Himotuslistalla korkeimmalla on tällä hetkellä Fjällrävenin oranssi klassikkoparka ja itku pääsee jos se poistuu mallistosta... Laatu + mukavuus + istuvuus + helppohoitoisuus + hyvännäköisyys = olen valmis maksamaan tuotteesta. K-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pylleröosasto <3
      Toi tytöttely vituttaa muutenkin. Miksi edes puhutaan "isojen TYTTÖJEN mallistosta", kun ei isokokoisten miestenkään vaateliikkeitä tulisi kai kenellekään mieleen kutsua "isojen poikien vaatekaupaksi".

      Poista
  8. *Miettii millä vastauksella onnistuis saamaan pussillisen Djupureita* ;)

    Se oli vitsi, asiaan. Vaatteita ostan pääasiassa tarpeeseen. Tarve voi olla ihan vain semmoinen yleinen tunne, että "mulla ei ole mitään vaatteita". Yleensä se tunne tulee siinä vaiheessa, kun en ole ostanut mitään pitkään aikaan. Yleensäkin teen vaateostoksia tosi harvoin, niin sitten ne samat vanhat vaatteet alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. Ja tähän tarpeeseen ostan yleensä vaatteita, mitkä miellyttävät ja mitä tulee sitten kans käytettyä. Tosi vähän mielestäni ostan mitään turhaa. Muutamia vikaostoksia on toki tullut tehtyä, kun olen ajatellut, että ehkä tämmöistä vois joskus tarvia tai tämmöistä vois joskus tulla pidettyä. Yleensä ei tule.

    Urheilu- ja ulkoiluvaatteita tuntuu tarvivan aina ;) Niitä ostan hyvin mielelläni ja satsaan laatuun, hinta ei yleensä ole esteenä, jos jotain oikeasti tarvin/haluan (kuten edellisessä kohdassa voi joskus ollakin).

    Sitten on vielä kaikenlaiset juhla- ym. siistimmät vaatteet. Niitäkin omistan aika vähän ja ostan uutta siinä vaiheessa, kun tarvii. Viimeisimmät hankinnat löytyykin sattumalta just nyt blogista. Tosin voi miettiä, että oliko se 655 € hintainen hattu todellakin tarpeellinen... :D

    Mutta olipa vaate sitten mikä tahansa, niin mun täytyy viihtyä päälläni olevassa vaatteessa. En osta mitään pelkästään siitä syystä, että se on just nyt muotia. Lämpenen muotijutuille yleensä aika hitaasti, normaalisti siinä vaiheessa, kun villitys on jo menossa ohi ja jotain uutta on tulossa tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tonne pimppipussiin niitä mahtuisi pussillinen. näyttäisi ihan suurennetuilta munasoluilta :D


      Poista
  9. Hmm. En erityisesti tykkää kierrellä vaatekaupoissa, koska niissä on yleensä a) huonoa musaa tai ainakin b) epäsopivan mallisia vaatteita (etenkin housujen ja rintsikoiden ostaminen on horroria). Siispä tapaan ostaa vain johonkin ennalta määrättyyn tarpeeseen tulevia vaatteita - usein korvata edellisiä hyväksi havaittuja, jotka ovat menneet rikki tms. Käytännöllisyys on tärkeää. En halua, että vaatteet "rampauttavat" tekemistä. Mutta niissä pitää myös olla väriä ja jujua, printtikään ei haittaa. Haluan uskoa, että vaate voi olla sekä tyylikäs, että käytännöllinen. Siksi olen esimerkiksi metsästänyt kesäksi juhlakenkiä netistä Ameriikkaa myöden, kun Suomessa kaupat ovat pullollaan stilettikorkoisia kidutusvälineitä. Mulle riittäis ihan vaikka 4 cm tukeva korko. Onneksi usein on niin, että kun löydän omasta mielestäni kivan vaatteen, jaksan ja haluan käyttää sitä mahdollisimman pitkään ja vain aniharvoin kyllästyn johonkin vaatteeseen. Näin esimerkiksi kenkiä ja takkeja voi hyvin käyttää kymmenen vuotta ilman huolta siitä, että olis pakko hankkia uudet (jollei ne hajoa, tietty).

    Minna Uu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. P.S. Toi uus banneri on pähee!

      Poista
    2. Kiitos! Niin mustakin, ihan huippuhieno.

      Oih, toi huono musa vaatekaupoissa on muuten niin turn off!

      Mä olen käyttänyt tosi nihkeästi korkkareita. Sopivimmat löytyy joko Camperin, Nagoren tai Art*-nimisen merkin mallistosta. Ja ylläri, että noin on kaikki espanjalaisia (jostain syystä siellä osataan tehdä leveälestisiä kauniita kenkiä)

      Poista
  10. Jees, kyllä sitä näin lapsen saaneena alkaa omien rytkyjen ostaminen olla sarjassamme "kun on ihan pakko jotain hommata ettet näytä naurettavalta kummilapsen rippiäisissä". Ja vaikka kersa on kohta 2,5v niin tämä uusi synnytyksen jälkeinen profiili teettää hankaluuksia kun enää ei voikaan ostaa niitä vatsan kohdalta timmejä paitoja ja mekkoja (vaikkakaan mekkoja tai hameita en suostu käyttämään kuin pakotettuna). Normaalistihan hengaan kotosalla vanhassa Metallican t-paidassa ja lörttöverkkareissa. Tissitkin hävisi imetyksen myötä joten mitä tässä enää korostaa, littanaa etuvarustusta, ensimmäisenä nurkan takaa ilmestyvää löllövyötäröä vaiko aina levenevää takalistoa. Missä ne tyylitiimiläiset hengaa kun apua tarvitaan "uuden tyylin" löytymiseen todella kipeästi?!

    Että näin. Terveisin Piipi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mä jotenkin lämpesin tälle avautumiselle :D
      Mä viihdyin kaksi ekaa mutsiusvuotta pehvan peittävissä mustissa tunikoissa ja kirjavissa sukkahousuissa...

      Poista
  11. Viimeaikoina käytetyt vaatehankintakriteerit:
    -reikä farkuissa ei niin hyvässä kohdassa, siispä uudet
    -paita, jossa ei ihan heti näy hikiläiskät kun hermostuksissaan hikoilee (suullinen tentti
    -liian vähän vaatetta päällä kaupungilla eli pitkähihanen paita alle vedettäväksi
    + yksi "pakko saada kun on niin ihana" t-paita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suulliset tentit on niin kuumottavia. Että oikein hyvä ostokriteeri minun mielestä.

      Poista
  12. Tällä hetkellä yrityksenä lähinnä on hankkia vaatteita joissa en näyttäisi raskaanaolevalta... koska sitä en oo ollut neljään vuoteen, mutta näytän siltä niinkuin synnytys koittais minä hetkenä hyvänsä. Täytynee mennä shoppailemaan Lainapeitteeseen siihen asti, että saan tälle pötsille tehtyä jotain. Stna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä, sisko. Jotenkin tästä viestistä kuitenkin tuntuu läpi sellainen positiivinen pohjavire :) Pitkäjänteinen lenkkeily jne. Raskauden jälkeisten kilojen irtisanominen ei kuitenkaan tosiaan ole kaikille helppoa. Mua ketutti muutama kuukausi oman synnytyksen jälkeen nähdä niitä samaan aikaan synnyttäneitä äitejä, joilla oli suunnilleen pyykkilauta sen oman löysän vatsarepun tilalta. Epäreilua!

      Poista
  13. Inhoan vaatteiden ostamista, enkä todellaakaan shoppaile tuntikausia kauppoja kierrelleen. Tiedän mitä tarvitsen, kävelen luottokauppaani ja ostan sen.

    Mieheni vaikuttui shoppailutavastani suhteemme alkuaikoina, kun oikaisimme liikkeen läpi leffateatteriin. Olin jo jonkin aikaa miettinyt uuden kevättakin ostamista. Kun läpikulkumatkallamme näin sopivan kaupan rekillä, ojensin oman takkini miehelle ("Pidä tota"), sovitin takkia ("Tää on hyvä"), kävin kassalla maksamassa ja jatkoimme matkaa. Aikaa kului maks. 7 min. "Ostatsä aina vaatteet näin?", ihmetteli mies.

    Koska ostan varsin harvoin ja tarpeeseen, ei minun yleensä tarvitse etsimällä etsiä sitä halvinta vaihtoehtoa vaan ostan sopivan maksoi mitä maksoi. Jos tietää, mitä ja mistä ostaa, saa rahalleen kestävää ja ajatonta vastinetta, jota ei tarvitse päivittää heti seuraavan trendin edessä. Köyhän ei sitä paitsi kannata ostaa halpaa.

    Vaatteiden eettisyyttä joutuu tässä maailmassa miettimään yhä enemmän. Jos t-paita maksaa 5 € ja se on raijattu Suomeen Bangladeshista, on helppo päätellä ettei vaatteen tekijälle kovin montaa sentin kymmenystä siitä jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeaa ja tehokasta, sanoisin!

      Poista
  14. Tuo sinun "peittää perseen ja ei kiristä" on minunkin shoppailumottoni :D Vaate ei kuitenkaan saa olla mikään säkki, eli jotain muotoa pitää olla. Minä lukeudun tunika+legginsit -koulukuntaan, ne sopivat moneen menoon vähän muuttelemalla. Mukavuus ja kestävyys ovat siis tärkeimmät ostokriteerit.

    Tuollainen römpsäkukkaro on mahtava :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oikein rohkeeksi heittäytyy, niin tuota Marianne Valolan Naisten Päivä -kuosia saa myös lakanasetteinä.
      Kirkkovenesymboliikka taitaa olla muuten läpeensä suomalainen. Islannissa kukaan ei tajua tota. Mun mies kysyi lompakot nähdessään, että miksi tolla yhdellä hämähäkillä ei ole jalkoja. WTF :D

      Poista
  15. Hei haloo, ainoa syy/tapa ostaa on edelleen tässä kypsässä iässä "mulla ei oo mitään päällepantavaa" paniikki. Onko muita tapoja? Jos on ostanut kivan mekon, tarkoittaa se, että seuraavaksi tarvitset bisnes-housuja, koska entiset eivät raskauden, persuksen valahtamisen, liian pitkään jatkuneen istumatyön jälkeen istu. Kun ostat ne siistit housut, tarvitsetkit kekkerivaatteet eli farkut ja topin. Koska se alkuperäinen mekko oli liian hieno tai väärän värinen eikä enää kaksi kuukautta oston jälkeen istu edellisiin syihin viitaten. Ja sitten tarvitsekin uuden mekon, tai pelkän hameen, tai häävaatteet. Ikinä, koskaan ei ole mitään mikä muka kelpaisi. Se on syy, se on paniikki.

    Enkä edes viitsi todeta sitä itsestäänselvyyttä, mitä kolmen vuoden raskausimetyskotoilu teki sekä vaatekaapin sisällölle että kropalle. Se on paniikki ihan ilman varsinaista tarvetta millekään vaatteelle.

    Summas summarum: vastaus on miten tahansa muotoiltuna paniikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Panikoiva rouva ei sammaloidu ;)

      Poista
  16. En ole pitkään aikaan ostanut muunlaisia housuja kuin harmaita ja suoria. Omistan varmaan viidet. Ne vaan sopii kaiken kanssa, yhtä hyvin hiekkikselle kuin palaveriinkin. :D

    Yläosa onkin vaikeampi. Minulla on hirveä läjä tavallisia puuvillaisia paitoja kaikissa sateenkaaren väreissä, muttei juuri ollenkaan sellaisia, joissa on joku juju. Olenkin miettinyt, että tulevissa paitaostoksissa on oltava idea. Jotain printtejä edes tai jotain. Harmi, ettei tälle isotissiselle kropalle oikein sovi mikään kauluspaitamalli, muutenhan pukeutuisinkin vaan niihin noiden harmaiden housujen kanssa. Uu, ja slipoveriin! :D

    Mekkoja ja hameita ja sukkiksia on kaapissa myös aika läjä, mutten koskaan kuitenkaan käytä niitä. Niitä en siis saa ostaa enää yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Slipoverit! Miten mä olin jo unohtanut tällaisen vaatekappaleen olemassaolon...

      Poista
  17. Ostan vaatteen 1) jos se on etukäteen tarpeelliseksi tunnistettu tai 2) jos se on kirpparilta. Kohta 1 toteutuu vaatekaupassa, mikäli tarpeelliseksi koettu vaate on myös kohtuuhintainen ja miellyttää silmää. Jos se miellyttää silmää äärettömästi, hintakriteeristä voidaan tinkiä. Tarvekriteeristä ei. Kohdan kaksi suhteen olen helpmpi: Kirppisvaatteilta kaipaan mukavuutta, yllättävyyttä + sitä, että ne on kertaalleen pesty ja tällainen hujoppikin tietää, etteivät hihat tai lahkeet enää pesuissa lyhene.

    Vira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut elämässäni tasan yhdet täydelliset farkut ja ne oli kirpparilta. Istuivat täydellisesti, olivat ihanan pehmeät ja sopivista paikoista muotoon kuluneet. Käytin ne puhki. Toisia samanlaisia ei ole tullut vastaan...

      Poista
  18. Olen niin laiska shoppailemaan vaatteita että yleensä kriteerinä on se että materiaali on kestävää ja korjattavaa (sekä konepestävää, parista virheestä oppii...), ja että kyseistä vaatetta jaksaa vielä katsoa muutaman vuoden päästäkin, koska kulutan vaatteita kirjaimellisesti puhki. Lisäksi tähän semmoinen mummo-tekijä vielä minkä kuulin jostain: vaatetta ostaessa pitää jo tarkistaa että voiko siitä leikata matonkudetta sitten kun sen käyttöikä tulee loppuun muuten. :D
    Nykyisellään omasta vaatekaapista on lisäksi aika suuri osa pikkusiskon lahjoituksia, kun hän sattuu olemaan vähän innokkaampi käymään kaupassa ja minä laiskempana otan mieluusti vastaan vähemmälle käytölle syystä tai toisesta jääneet vaatteet siskolta. Onneksi on niin samanlainen vaatemaku. ;D Mun juhlavaatteet taas päätyy yleensä siskon kaappeihin pakollisia ristiäis- ja hääjuhlia tuntuu olevan sielläpäin jatkuvasti ja mun tuttavapiirissä niitä on aika vähän.

    VastaaPoista
  19. Olen nyt käynyt kolmessa haastattelussa, tehnyt englannin kielioppitestin, suomen kirjallisen näytetyön ja odotan vielä puhelinhaastattelua. Jos täman duunin saan, niin vaatekaappi menee totaaliremppaan. Komen vuoden kotona oleilu näkyy kulahtaneina kledjuina kaapin perällä. Hiekkalaatikolla ei ole niin väliä, onko siinä paidassa se kiinni palanut maitotahra ja takin hihansuut ikipinttyneessä paskassa.

    Toimistossa haastattelussa käydessäni tajusin, että täällä on ehkä vähän väliä. Kriteerinä on helppous. Vaate on oltava sellaista matskua, ettei sitä tarvitse silittää kolmea tuntia. Sen pitää kestää normaali vesipesu. Sen pitää olla mukava päällä eikä se saa näyttää ryppyiseltä kolmen minuutin toimistotuoli-istunnan jälkeen.

    Vaate pitää myös olla sellainen, että sillä voi mennä töihin/baariin/sukupippaloihin ja ruokakauppaan.

    Tanskalainen designers remix on aika ihana. Halvempia malleja tilaan nextin nettikaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika mankeli toi työhonottohaastattelu. Toivottavasti saat sen!!

      Poista
  20. Ostan aina mustaa! Hyvän mallisesta vaatteesta saatan valita jopa värikkään harmaan (mustan lisäksi)! Onko muitakin värejä muka olemassa? :D

    VastaaPoista
  21. En edes muista koska olisin kaupasta ostanut itselleni vaatetta.... Öö.... kesäksi 2011 mustat shortsit menkkahaukalta? Suurin osa vaatteista tulee ystäviltä (kierrätysrinki). Loput sitten fifty-fifty kirppikseltä ja ompelukoneelta. Olen tyylistäni sen verran tarkka, ettei mun hintaluokan (=maailma ei kaadu jos lapset piirtää permanent tussilla vaatteeseen) putiikeista pahemmin löydy makuun ja ruumiinrakenteeseen sopivia vaatteita. Onneksi on kumppanit saumuri & ompelukone <3
    Kesäksi parit mustat shortsit ja läjä mustia ja valkoisia liehuhelmaisia tanktoppeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kierrätysrinki kuulostaa mainiolta! Kaverit yhteen ja juoruilun lomassa vaihdellaan vaatteita.

      Poista
    2. Tai siis niin mä sen toteuttaisin: juoruilua, punkkua ja popcornia ;)

      Poista
  22. Tulin kurkkimaan joko arvonta on suoritettu ja ketkä onnelliset saavat kukkarot ;)

    VastaaPoista
  23. Itsevaltias on puhunut (kun vihdoinkin ehti ü): pimppilompakko lähtee nimimerkille "liina". Laitatko postiosoitteesi mulle meilillä, niin laitan paketin tulemaan. Osoite on satu (ät) suomi (piste) is

    VastaaPoista
  24. Oli pakko tarkistaa, ettei muita liinoja ole ollut liikkeellä. Jee! Mä saan pimpsaa. Tai siis...

    Laitan viestin tulemaan.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?