Kirjastoterapiaa

Käyn parhaillaan puolustustaistelua aikatauluja vastaan. Islannin BA-tutkinnon kandintyöstä pitäisi saada valmiiksi ensimmäinen draft perjantaiksi - ja enää puuttuu 3000 sanaa. Hellurei ja takapuoli hellänä istumisesta. Niska-hartiaseudulta tunto hävisi jo muutamia viikkoja sitten. Islantilaisista kuolinilmoituksista pitäisi tehdä tekstianalyysiä hartaudella ja hitaasti eikä tällä tavalla tykin suusta.

Lataa pää kirjastossa. Menin kirjastoon hermorauniona, tulin ulos rauhallisena ihmisenä. Ja 500 sanaa valmiimpana. 
Se onni tässä sekoilussa on, että tulin viettäneeksi viime lauantain kirjastossa. Siellä kuolemankirjeitä lukiessani havaitsin jälleen kerran kirjastojen mieltä tasapainottavan vaikutuksen.

Stressaako? Tekeekö mieli huutaa? Paiskoa ovia? Nyyhkyttää työpaikan vessassa, kun projektit leviävät käsiin kuin korttitalo lehtipuhaltimessa? Imetätkö kaksosia, joista kummankaan imuotteessa ei ole kehumista? Oletko muuten vain vähän kuin märkä lapanen?

Tiedän, mikä auttaa: mene pariksi tunniksi kirjastoterapiaan.  Se on ilmaista, helposti saatavilla eikä sen jälkeen tarvitse edes venytellä tai käydä suihkussa. Kirjastoissa on hiljaista - parhaassa tapauksessa äänetöntä. Puhelin pidetään taskussa: et voi soittaa eikä sinulle voi soittaa. Kukaan ei pyydä mitään - paitsi kuiskaamalla. Ei tarvitse huolehtia siitä ootko nyt varmasti syönyt. Kunnon kirjastossa suuhun ei saa tunkea mitään purkkaa isompaa. Kaikkialla vallitsee silmiä hivelevä järjestys. Jok'ikinen asia löytyy aakkosjärjestyksessä juuri sieltä, mistä sen kuuluukin löytyä. Eikä esimerkiksi revittynä vessanpöntöstä.

Tunnisteet: ,