Tammikuun pakettimatkasuunnitelmat etenevät. Varmaa on tähän mennessä se, että lennämme joululomaksi Suomeen, josta matka alkaa tammikuussa...

Autolla Uudessa-Seelannissa

31.3.13 Satu Kommentteja: 13

Tammikuun pakettimatkasuunnitelmat etenevät. Varmaa on tähän mennessä se, että lennämme joululomaksi Suomeen, josta matka alkaa tammikuussa lennolla Thaimaahan. Thaimaan jälkeen Uuteen-Seelantiin. Sieltä saarelle X, sieltä Kaliforniaan ja sieltä takaisin kotiin. Aikaa lähtöön kahdeksan kuukautta, matkakassassa tällä hetkellä kasassa pari tuhatta euroa. Harkitsin hetken kyproslaisia futuureja, mutta päädyin sitten kuitenkin valitsemaan pari ylimääräistä työprojektia. Tylsä kun olen.

Feeling hippie. 
Lennot saa useimmiten sitä halvemmalla mitä aikaisemmin ne tilaa. Siispä matkasuunnitelma pitäisi rakentaa valmiiksi mahdollisimman äkkiä. Thaimaassa asumme yhdessä paikassa kuukauden. Rauhallista rantaelämää, lyhyitä vaelluksia, hyvää ruokaa, nukkumista. Paikka on vielä auki, mutta menolennot Bangkokiin voi jo ostaa. 

Thaimaan jälkeen tavoitteena on mennä Uuteen-Seelantiin. Sehän on kuin Islanti - paitsi että tällä saaristolla kävi parempi tsägä, kun keskimääräisiä vuosilämpötiloja jaettiin. Uudessa-Seelannissa haluamme liikkua paljon: nähdä pohjoisen hiekkarannat, kokeilla eteläsaaren viinialueet, vaeltaa etelän vuoristomaisemissa, tavata eteläsaarella asuvat kaverit.

Helpointa ja edullisinta kokea Uusi-Seelanti kuukaudessa on vuokrata auto. 
 -sivustolta saisi henkilöauton kuukaudeksi edullisimmillaan alle 900 eurolla. Se ON halpa. Islannissa samalla summalla saa neljällä renkaalla varustetun saippuakotelon viikoksi. Kun ottaa huomioon majoitus- ja ruokailukulut vuokra-autoa parempi - siis edullisempi, joustavampi ja jännittävämpi - vaihtoehto on matkustaa asuntoautolla.

 Perhepeti. Here we come.

MightyCampersilta saisi kuukaudeksi ison matkailuauton (2 parisänkyä, suihku, vessa, keittiö...) 4 000 eurolla. LuckyRentals on halvempi: matkailuauto (wc/suihku, grillit, retkituolit ja muut lisävarusteet) irtoaa kuukaudeksi alle kolmella tonnilla. HippieCamper laittaa paremmaksi ja tarjoaa samansuuntaisesta paketista 2 100 euroa. Mighty, Lucky ja Hippie? Onneksi ainakin yhdellä budjettimatkailuautofirmalla on järjellinen nimi: Bedmobiles. Se tarjoaa kuukaudeksi karsittujen palveluiden pakua hintaan 1 500 euroa. Uudessa-Seelannissa pitää leiriytyä virallisille leirintäalueille - omaa vessaa ja suihkua ei siis välttämättä tarvita. Hmm.

Kuvat: HippieCamper & LuckyRentals

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ekonomintutkinnosta on ollut minulle eniten hyötyä ihan jokapäiväisessä elämässä. Pystyn perustelemaan niiden avulla esimerkiksi kotitöiden...

Ostan ruoanlaitolla siivouspalveluita

25.3.13 Satu Kommentteja: 11

Ekonomintutkinnosta on ollut minulle eniten hyötyä ihan jokapäiväisessä elämässä. Pystyn perustelemaan niiden avulla esimerkiksi kotitöiden jakautumista.

Kansainvälisen kaupan teorian Heckscher-Ohlin mallissa maat erikoistuvat tekemään sellaisia tuotteita, joiden tuottaminen on niille suhteellisen edullista. Siis jos Ruotsissa on sairaan paljon työvoimaa, siellä kannattaa ommella pannulappuja. Jos taas Suomessa on paljon metsää, mutta vähän ihmisiä, Suomen kannattaa viedä lautoja Ruotsiin ja tuoda sieltä mukana pannulappuja.

Meidän talousyksikössä erikoistuminen toteutuu siten, että mä teen ruokaa ja mies siivoaa. Treidaan siis ruuanlaittoa puhtaaseen kotiin. Samaan aikaan ruoanlaittotaitoni kasvavat eli perheemme saa tulevaisuudessa yhä parempaa ruokaa. Miehen harjoittaessa siivousta siivoustaidot hioutuvat, eli kotimme on yhä kauniimmassa kondiksessa.

Vaikka riehaannun uusista kokemuksista ja symppaan epämukavuusalueetta, joissakin asioissa suutari pysyköön työpaikallaan. Jos mä alkaisin siivoamaan ja mies laittamaan ruokaa, meillä syötäisiin joka ilta lämpimpiä voileipiä ja käänneltäisiin aamupaniikissa kertaalleen käytettyjä alushousuja päälle puhtaampi pinta sisäänpäin.

Kirkkaus loisti heidän ympärillään,  ja he peljästyivät suuresti.

Yksinkertainen työnjakomme on yliveto, sillä se toimii. Siinä on vain yksi heikko lenkki. Nimittäin ne päivät, jolloin mies ei ole kotona. Jos mä olen poissa kotoa, mies voi mennä tiukan paikan tullen lapsen kanssa mutsilleen syömään tai tilata ruokaa ravintolasta. Mutta jos mies on poissa, siivouspalvelua ei saa paikalle yhdellä puhelinsoitolla (ja anoppia en kyllä kehtaa pyytää imuroimaan). Kysyin mieheltäni apua, kuinka se saa tämän kämpän aina niin siistiksi:

1. Pese pyykkiä usein – siis ennen kuin sukkakori tyhjenee. (Päätin heti lukaista pesukoneen käyttöohjeen. Ostimme uuden värkin muutama viikko sitten, enkä mä ole vielä kertaakaan käynnistänyt sitä.)

2. Tyhjennä molemmat keittiön pöydät roinasta kahdesti viikossa ja pyyhi leivänmurut vasta sitten. (Damn. Olen yleensä pyyhkinyt murut kädellä leikkuulaudan alle piiloon. Lallallaaa.)

3. Putsaa kaasuhella ainakin kerran viikossa pesuaineella ja rätillä. (Eli sen rautaritilän saa siis irroitettua!)

4. Imuroi ainakin kerran viikossa. Ja vaihda ihan oikeasti välillä se pölypussi. (Heheh.)

Mies lähtee huomenna pääsiäisen ajaksi jäätikölle. Ohjeet tulivat tarpeeseen.

11 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ulkosuomalaisena on usein pihalla suomalaisen arjen byrokratiakiermuroista. Kuten tunteita herättävästä päivähoidosta .  Päiväkodin, perhe...

Graalin malja

22.3.13 Satu Kommentteja: 13

Ulkosuomalaisena on usein pihalla suomalaisen arjen byrokratiakiermuroista. Kuten tunteita herättävästä päivähoidosta.  Päiväkodin, perhepäivähoitajan ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden tajuan ja niistä mulla on mielipide. Mutta että virikehoitopaikka, vuorohoito ja sopimuspäivät? Kaikuu tyhjässä huoneessa. Opin edellisen postauksen keskustelusta paljon uutta; kiitos osallistujille!

Ulkomailla asuessani minua pyydetään usein kertomaan suomalaisista oloista. Millaista Suomessa on asua? Millainen on suomalainen yhteiskunta? Kun on ollut poissa päivittäisestä arjesta viisi vuotta, harmaan rajat alkavat ohentua ja päädyn heittelemään ilmaan pyöreitä arvioita. Suomessa maksestaan opiskelusta opintorahaa. Se on asumislisän kanssa noin 500 euroa kuussa. (Ehkä joskus vuonna 2001?) Suomessa jokaisesta lapsesta saa lapsilisää. Se on noin sata euroa kuukaudessa. (Tai ehkä sata markkaa.) Hammashoitoon pääsee Suomessa maksutta. (Vai olikohan se siltikin ilmainen vai lapsille?) Suomalaiset rakastavat p*skan näköistä pääsiäisruokaa. (Paitsi minä.)

Varaslähtö pääsiäiseen: skyr-kakku. Koska illallisvieraana oli Kempparin Noora, oli tietenkin pakko ravistaa graalin maljaan jälkkäri islantilaisesta maidosta. Katsotaan, kestääkö vatsa huomisen ridauslenkin. ;)

13 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Voe viddu. Apusen eilistä Hesarin kolumnia - jonka pääväite on, että laiskat vanhemmat laittavat lapsensa päivähoitoon pitäessään itse kesä...

Voi apua Apunen

20.3.13 Satu Kommentteja: 88

Voe viddu. Apusen eilistä Hesarin kolumnia - jonka pääväite on, että laiskat vanhemmat laittavat lapsensa päivähoitoon pitäessään itse kesälomaa - on jaettu joku kaksikymmentätuhatta kertaa. Mä en aio kantaa korttani tähän kasaan, joten joudutte googlaamaan itse.

Argh.

Mä pyrin yhdestä syystä välttämään sekä Apusen että Enbusken kolumnit: alkaa vaan vituttaan. Eivät kirjoitukset itsessään, vaan kirjoitusten aikaan saama totuudentoitotussählinki.

Opera McGill - Verdi Scenes.

Molempien äijien tekstit ovat täynnä lennokkaita, ärsyttäviä ja tunteisiin vetoavia lausahduksia. Sellaisia, joihin asiaa enempää ajattelematta on helppo tarttua ja alkaa toitottaa johtopäätöksiä.

Että niinhän se on, eihän meillä Suomessa mitään pakkoyrittäjiä ole, älkää narisko.
Eihän noi vasuritaitelijat mitään kansantaloudesta ymmärrä.

Tässä Apusen uusimmassa - johon en edelleenkään aio linkata - todetaan muun muassa seuraavaa: Etelänmatkan allasbileissä ei ole tilaa lasten tarpeille. -- Yllättävän monien mielestä tämä (subjektiivinen päivähoito-oikeus) tarkoittaa sitä, että aikuisella pitää olla subjektiivinen oikeus lomaan ilman häiriötekijöitä – lapsia.

Niin, että - simsalabim! - mitä jos rajoitettaisiin tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta?

Wohoo. Ei kai yllätä, että tämä johtopäätös (= hyvinvointivaltion pienentäminen) on juuri sellainen, jota kirjoittaja EVAn johtajana itsekin ajaa? Tämä käy ilmi, kun vähän rapsuttaa kolumnin pintaa. Nimittäin. Tekstissään EVAn johtaja siteeraa Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin viime viikolla julkaisemaa selvitystä lasten päivähoidosta. Apusen kolumnissa mainitsemisen arvoisinta oli, että liitto on huolissaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden vaikutuksista lapsiin ja toivoi kunnon keskustelua.

Aika paksua, kun itse selvitys (SuPerin selvitys löytyy tästä) alkaa sanoilla: "Päättäjien pitäisi tulla katsomaan miten paljon eri-ikäisiä lapsia sullotaan pieniin tiloihin, joissa on pääsääntöisesti 2 silmäparia pitämässä lapsia elossa."

Niin että mitä jos annettaisiin julkiselle sektorille tähän kohtaan lisää resursseja, jotta saataisiin pienempiä päiväkotiryhmiä ja enemmän työvoimaa? Mutta eihän se, siis julkisen sektorin kasvattaminen, olisi kuulostanut EVAn johtajan suuhun yhtä sopivalta kuin se, että karsitaan lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Apunen - kuten myös Enbuske - on erinomainen kirjoittaja. Kirjoituksillaan he ensin raivostuttavat ja saavat sen jälkeen osan raivostuttamistaan ihmisistä siirtymään oman mielipiteensä taakse. Siis mielipiteensä. Joka voi olla joko oikea tai väärä. Hesarissa nimittäin sopivasti seuraavana päivänä julkistettiin uutinen Lapsi jää harvoin loman ajaksi päivähoitoon. Sitä olikin sitten jaettu vain kymmenesosa Apusen kirjoituksesta. Ei ole vaikea arvata, kumpi väitteistä jää elämään pidemmäksi aikaa ihmisten mieleen.

PS. Mitä tuohon Apusen esiin houkuttelemaan milipideryöppyyn tulee, niin tässä oma kantani. Kannatan subjektiivista päivähoito-oikeutta. Mutta kuten tuolla Hupsin tontillakin totesin, kannatan myös sitä, että lapset pitävät päivähoidosta muutaman viikon mittaisen kesäloman. Töistä pidetään kesälomaa, koulusta pidetään kesälomaa joten totta kai myös päiväkodista pidetään kesälomaa. Siellä lomahotellin takapihalla on melko todennäköisesti myös lastenallas. Siellä voimme kaikki yhdessä - Apunen mukaan lukien - pelata vaikka pyllypalloa. Lasten hyvinvoinnista huolestunut EVA voisi tauolla vaikka tarjoilla kaikille lapsille trippimehut.

Kuva: Flickr/Adam Scotti

88 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mun on joskus vaikea tajuta miehiä. Ainakaan vuoristo-opasmiehiä. Armaalla puolisollani on eteisen naulakossa 15 takkia (mulla on huom nelj...

Eksyin eteiseen

18.3.13 Satu Kommentteja: 16

Mun on joskus vaikea tajuta miehiä. Ainakaan vuoristo-opasmiehiä. Armaalla puolisollani on eteisen naulakossa 15 takkia (mulla on huom neljä). Tuulitakki, fleecetakki, sadetakkeja erilaisiin sadetiloihin, muovipussia muistutava takki - jota kutsutaan kuulemma tuulenpysäyttäjäksi - ja kaksi makuupussin kokoista untuvatakkia, joiden hihoissa mahtuisin ottamaan päiväunet. Kun olin saanut vaatenaulakon raivattua, kurkkasin "eteisen nurkkaan", siis siihen mystiseen mustaan aukkoon, jonne vetäytyy kaikkea epämääräistä.  Kuten köysiä, jäärautoja ja lapsen jalan kokoisia mutta vahvalta hieltä haisevia kiipeilynkiä. Argh. Sammutin eteisestä valot ja suljin oven. Yritä tässä sitten osallistua siivoamiseen, että mies sais enemmän seksiä.

Normaalijakauma.

16 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Lapsi yökylässä anopilla, mies töissä. Minä yksin kotona pitkän työpäivän jälkeen. Tässä ei nyt paljoa motivoi alkaa laittaa ruokaa. Kliket...

Pitsasi on uunissa

14.3.13 Satu Kommentteja: 8

Lapsi yökylässä anopilla, mies töissä. Minä yksin kotona pitkän työpäivän jälkeen. Tässä ei nyt paljoa motivoi alkaa laittaa ruokaa. Kliketi klik. Ostin itselleni juuri ensimmäistä kertaa elämässä netistä pitsaa. Motsarellapitsa on nyt uunissa ja toimitetaan minulle 23 minuutin kuluttua. Ruokaympyrä, jonka kohta syön kotona kalsareissa, on vartti sitten paistettu jonkun muun uunissa, jonkun muun astioilla. Siitä ilosta 20 euroa on aika vähän.


8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Siihen ihastuu aina uudestaan. Jopa silloin, kun sen kanssa on tehnyt töitä kaksi kuukautta yöt läpeensä, lukenut oikovedoksia ja vetänyt v...

Islanti on kuin täydellinen puoliso

12.3.13 Satu Kommentteja: 171

Siihen ihastuu aina uudestaan. Jopa silloin, kun sen kanssa on tehnyt töitä kaksi kuukautta yöt läpeensä, lukenut oikovedoksia ja vetänyt verenpaineet katosta posauttavia kilareta Adobe Readerin kaatuessa kello 01:30.

Kun sain Mondo-lehdestä eilen sähköpostissa Islanti-matkaoppaan viimeistellyn kannen, tunsin ylävatsassani lämpimän, rauhallisen ja läpättävän tunteen. Se on se tunne, josta kaikki projektityöntekijät repivät kiksinsä: Jumalauta. Se on vihdoin valmis! Ja siitä tuli hyvä.

Kansikuva on todella hieno. Mun mies otti sen. Ja mun hyvä ystävä suostui malliksi. Miehen serkut lainasivat hevosta ja takapihansa maisemaa. Minä toimin kuvausjärjestelijänä junioriassarin vedellessä kameralaukkua pitkin maatilan pihaa. Kuvaussession jälkeen mieheni täti keitti kahvit. Se oli hieno päivä.


Saan Mondo Islanti -matkaoppaasta muutamia tekijänkappaleita parin viikon kuluttua. Niistä kaksi kuuluu teille :) Näin matkaopaskirjailijan ja Islanti-fanin näkökulmasta on mielenkiintoista kuulla, mikä ihmisiä Islannissa eniten kiinnostaa. Siispä kysyn teiltä. Jos tulisit Islantiin yhdeksi päiväksi, mitä haluaisit täällä tehdä? Lähetän kirjat kahdelle onnelliselle. Vastausaikaa on ruhtinaallisesti: 31. maaliskuuta asti.

171 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Jos saan nukkua yössä 8 tuntia, olen aamulla pirteä, positiivinen ja järkevä ihminen. 7,5 tunnin unilla olen vielä melko järkevä. Seitsemän...

Niin kauan kuin yötä riittää

10.3.13 Satu Kommentteja: 25

Jos saan nukkua yössä 8 tuntia, olen aamulla pirteä, positiivinen ja järkevä ihminen. 7,5 tunnin unilla olen vielä melko järkevä. Seitsemän tunnin jälkeen pystyn esittämään - jos oikein kovasti pinnistelen - melko siedettävää henkilöä. Kun mennään alle seitsemän tunnin, sokka irtoaa. Tarvitaan sukkapari lattialla, tyhjä vessapaperirulla wc-rullatelineessä tai liian lähietäisyydellä tukkoista nenäänsä niistävä puoliso, niin minä räjähdän. Muutun siis sellaiseksi suohirviöksi, jota Katja uusimmassa kolumnissaan osuvasti kuvaili.

3-vuotias tyttäremme vetelee yöunet iltaysistä aamukasiin ilman yöheräilyjä. Minulla ei siis ole yhtäkään järkevää syytä olla menemättä nukkumaan puoliltaöin ja herätä kasilta. Missä sitten mättää? Työnteossa.


Olen jutellut useiden työssä käyvien vanhempien kanssa, ja kaikilla kuvio kuulostaa samalta: Töistä tullaan kotiin tarhan kautta viideltä. Kersojen kanssa vietetään kolme tuntia; syödään, katsotaan myyrää, hoidetaan iltatoimet ja mennään nukkumaan. Kun lastenhuoneesta alkaa kuulua tuhinaa, läppärinruutu alkaa sylkeä sinertävää valoa. Alkaa työpäivä part two. Työsähköposteja, seuraavan päivän palaverin valmistelua, täydennysopintojen suorittamista, facebookissa roikkumista, blogeja. Joku tekee väitöskirjaa. Ja sellaista pientä iltapuuhaa.

Kun lapsi on mennyt nukkumaan, kirjoitan tunnin. Kello kymmeneltä ruokailusta on sopiva aika, joten käyn ehkä lenkillä. Kello 23 avaan tietokoneen uudestaan. Teen koulutehtäviä, editoin tekstejä, bloggaan, roikun naamakirjassa, teen tilauksia kauppaan. Puoliltaöin havahdun siihen, että pitäisi mennä jo nukkumaan. No mutta vielä tämä yksi asia. Sitten kello onkin jo yksi ja tajuan olevani säädyttömästi myöhässä. Olen aamua ajatellen jo valmiiksi kärttyinen. Samperi. Liukastuin taas siihen samaan banaaninkuoreen.

Mä aion nyt kokeilla yhtä asiaa. Laitan itseni vieroitukseen. Säädän herätyskellon soimaan joka ilta kello 23. Sovin itseni kanssa, että silloin on pakko laittaa tietokone kiinni ja rauhoittua. Pyysin miestäni varmistamaan, että todella myös toimin näin. Kokeilen, olenko viikon jälkeen rauhallisempi ja siedettävämpi ihminen. Haluan myös testata sen, olenko 8 tunnin yöunien jälkeen tehokkaampi. Ehkäpä saan enemmän aikaan vähän lyhyemmässä ajassa! Ja miten siistiä olisi, jos kaupan päälle saisi vielä astetta freesimmän olon.

25 kommenttia:

Mitä tuumaat?

En ole saanut muutamaan päivään nukuttua, syötyä tai tehtyä oikein mitään kunnolla, koska olen ajatellut Eerikaa. Ensin päätin, että en ko...

Mitä jos lahjoittaisit SOS-lapsikylälle?

8.3.13 Satu Kommentteja: 4

En ole saanut muutamaan päivään nukuttua, syötyä tai tehtyä oikein mitään kunnolla, koska olen ajatellut Eerikaa. Ensin päätin, että en kommentoi asiaa ollenkaan. Mitä mä osaisin sanoa, mitä ei ole vielä sanottu? Tappakaa ne ihmishirviöt. Miten ihminen voi olla toiselle niin paha? Lapselle! Saatana. 

Sitten mietin, mitä mä voisin osaltani tehdä, jotta vastaavaa ei enää koskaan tapahtuisi ja että lasten oikeus turvalliseen lapsuuteen toteutuisi. Sijaisvanhemmaksi musta ei ole. Ei riitä paukut. Salamurhata en osaa, eli en voi käydä kiinni jäämättä likvidoimassa lapsia kiusaavia pahoja ihmisiä. Mutta mulla on vähän rahaa. 

Resurssien antaminen heille, jotka tarjoavat kaltoin kohdelluille ja heikoissa oloissa kasvaneille lapsille parempaa lapsuutta, on parempi kuin se, etten tekisi mitään. Niinpä lahjoitin rahaa SOS-lapsikylälle. Ei se Eerikaa enää auta, mutta valitettavasti siellä on noin 17 000 muuta apua tarvitsevaa lasta. Siis pelkästään Suomessa. Joten lahjoita sinäkin. Siitä on ainakin vähän hyötyä. Ja joskus se ihan vähäkin voi olla aika helvetin paljon.


4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Viime päivät on taas ollut sellainen hoppu, että lounaaksi on vedelty pähkinöitä ja kaurakeksejä. Yhtenä aamuna kolmesta sain aamukiireessä...

Kauppiaan kevättervehdys

6.3.13 Satu Kommentteja: 8

Viime päivät on taas ollut sellainen hoppu, että lounaaksi on vedelty pähkinöitä ja kaurakeksejä. Yhtenä aamuna kolmesta sain aamukiireessä puettua alushousut oikeinpäin jalkaan. Kiitos äidin korvaamattomien  apuvoimien, jotka saapuivat paikalle aivan parhaaseen aikaan ikinä, sain viikon ajan itsestään täyttyvän jääkaapin, illalliseksi makaroonilaatikkoa ja lettuja ja kaupan päälle kylvetetyn, iltasatuluetun ja syötetyn lapsen. Voila!

Tuli on ollut perseen alla, koska ensi viikolla vietetään Islannin suurinta design-tapahtumaa, jokakeväistä DesignMarchia. Pian tänne kalastajakylään lappaa kaikenmaalaista design-väkeä ja lehtimiestä. Kauppa piti saada edustuskuntoon!  Niinpä olemme kollegani Maaritin kanssa viime päivät rakentaneet sovituskoppia, suunnitelleet vaaterekkejä, maalanneet seiniä, koonneet hyllyjä, poranneet betoniseinää ja ohjeistaneet graafikkoa. Tämmöistä siis:

Tämä pora kestää äidiltä tyttärelle.

Joutomaalla on ehkäpä maailman upein kortti- ja julistevalikoima. Bongasin Joutomaan ensimmäistä kertaa ennen joulua, kun yksi islantilainen runoilija kävi näyttämässä meille Turun-reissultaan ostamiaan tuliaisia. 

Muumilaakso. No need to say more.

Eeron lamppuja, Hileen kahvilusikoita, Islannin ensimmäinen sähköhella ja Reykjavíkissa opintomatkalla olleen kouvolalaisen puukäsityöluokan voiveitsiterveiset.

Rakkauteni räsymattoihin on kestävää sorttia.

Nämä CMYKistävän säilytyspussit bongasin viime vuonna Varpunen-blogista. Ja nyt niitä saa Reykjavikistakin!
Ja tämä kuulkaa on se kauppiaan erävoitto ja henkilökohtaisen kevääni suurimmat uutiset. Parin viikon sisällä alamme myydä Marimekon vaatteita ja laukkuja. Voi mun JEE! Pian Reykjavík on yks vitun iso unikkopelto.

8 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Ulkoilu on kiva harrastus. Olen harrastanut pimeää mikrohölkkää - siis alle kuuden kilsan hitaita lenkkejä iltakymmenen jälkeen - kohta...

Kympin akka

4.3.13 Satu Kommentteja: 4

Ulkoilu on kiva harrastus.
Olen harrastanut pimeää mikrohölkkää - siis alle kuuden kilsan hitaita lenkkejä iltakymmenen jälkeen - kohta kaksi ja puoli vuotta. Koska aikaa mihinkään muuhun urheiluharrastukseen ei ole.

Yhden kerran juoksin kahdeksan ja puoli kilsaa, koska eksyin läheiselle asuinalueelle. Tuon megapitkän juoksusuorituksen jälkeen jouduin venyttelemään pohkeita kokonaiset kaksi päivää, että pystyin taas kävelemään suorassa. Mietin, että oi miksi, oi miksi (!!!) piti mennä kääntymään siitä "vaihtoehtoisesta" risteyksestä.

No niin. Mutta nytpä aion repäistä ja juosta toukokuun lopussa Naisten kympin Helsingissä. Aika järjetöntä lentää 2 500 kilometriä, että voi juosta 10 kilometriä. Mutta arjen järjettömyyksistä ne hauskimmat läpät syntyvät. Ja nauru pidentää ikää! Jotta kohonnut eliniänodotteeni ei tyssähdä sydäriin lenkkipolulla, aion tulevina viikkoina vähän reenata.

Koska Katjakaan ei ole ollut suuri juoksun ystävä ja koska meitä molempia kiehtoo epämukavuusalue, ja koska kaltaisiamme on saletisti muitakin, päätimme järjestää  Vuoden mutsi - kympin suoritus -haasteen. Jos kaipaat vertaistukea ulkoiluharrastukseen ja olet treeniseuraa vailla, lähde messin! Lisää haasteesta Vuoden mutsin puolella. Lääh puuh ja lenkille.

4 kommenttia:

Mitä tuumaat?

"Jos mä en halua tehdä mitään muuta, niin onko mun pakko?" kysyi parikymmpinen Mira eilisen Hesarin haastattelussa . Miralla ei o...

Syrjäinen paikka

1.3.13 Satu Kommentteja: 42

"Jos mä en halua tehdä mitään muuta, niin onko mun pakko?" kysyi parikymmpinen Mira eilisen Hesarin haastattelussa. Miralla ei ole koulutusta, työpaikkaa eikä palkkatuloja. Hän on kokenut itsensä syrjätyneeksi: käyttänyt päihteitä, viillellyt itseään ja hakenut terapiasta apua. Nykyään Miralla on lapsi, ja he elävät kotihoidontuella, lapsilisällä ja elatusmaksuilla.
Sosiaalitoimisto maksaa vielä toistaiseksi Miran asumisen ja kamppailulajiharrastuksen. Miraa ei hävetä ottaa rahaa vastaan."Se on mun kansalaisoikeus, että saan rahaa, jos en muuten voi elää."

Luin koko jutun. Pariin kertaan. Ensin meni kaalin kokoinen herne nenään. Suomessa on maksuton peruskoulu, maksuton kouluruokailu ja toimeentulotukijärjestelmä. Opintorahasyteemi, tuettua opiskelija-asumista, opiskelija-alennuksia. Työttömän pohjoispohjanmaalaisen muksulla ja miljonääriperheen kermaperseellä on ainakin teoriassa sama mahdollisuus mennä ammattikouluun, lukioon tai vaikka yliopistoon. Kaikki lapsiperheet saavat lapsilisää ja kaikki mutsit saavat äitiyspakkauksen. Kun muistaa, miltä ne lapset näyttivät, jotka eivät omista edes paitaa, alkaa kyrsiä, että joku tuomitsee suomalaisen yhteiskunnan - siis sen oman jääkaapin täyttäjän - sairaaksi. Ei perkele.

Mutta sitten toisaalta. Pari facebook-kaveriani sai näkemään asian toisen puolen: "Siistii terveen jeesustella samal ku jotkut ei paase ees ulos himasta."

Osui ja kalahti. Kun ei ole itsellä koskaan ollut mitään oikeita mielenterveysongelmia, on vaikea tajuta, miltä se tuntuu, kun ei ihan oikeasti pysty tekemään mitään. Laiskottelulla ja lamaantumisella on vissi ero. Vaikeampaa mun onkin nyt tajuta se, että miksi juuri Suomessa on - jos Evan arviot pitävät paikkansa - jopa 50 000 syrjäytynyttä olevaa nuorta, jotka elävät jutun Miran kaltaista elämää.

Yritän esittää arvailuja. Epävarma tulevaisuus yhdistettynä huonoon itsetuntoon? Mutta eiväthän kaikki epävarmat änkyttäjät syrjäydy. Pitkä, pimeä talvi ja suomalainen melankolia? No kyllä näillä Islanninkin leveysasteilla yksilöt tekevät itsareita, masentuvat ja vetävät viinaa, mutta ei täällä silti ole tuhansien syrjääntyneiden nuorten muodostamaa massaa tai parikymppisiä työkyvyttömyyseläkeläisiä, jotka ovat täysin tippuneet kyydistä.

Voisikohan yksi syy Suomen ja Islannin eroon olla se, että täällä melkein kaikki nuoret käyvät töissä nuoresta iästä asti? Se on mahdollista, koska melkein kaikille on tarjolla töitä. Kun kokee yhden, vaikka miten pienen onnistumisen työelämän alussa, on pokkaa jatkaa eteenpäin ja ylöspäin. Kun on päässyt alussa hyvään vauhtiin, pienet kuopat matkalla eivät kaada koko kuormaa.

Miksi massa suomalaisia nuoria syrjäytyy? Jos jollain teistä on tähän näkemys tai edes arvaus, kuulisin erittäin mielelläni. Niin varmasti Mirakin.

42 kommenttia:

Mitä tuumaat?