Vaaleita valheita

Valtaosa vanhemmista valehtelee lapsilleen saadakseen nämä käyttäytymään toivomallaan tavalla, kertoo aihetta kartoittanut tutkimus, uutisoitiin tänään Hesarissa: "Yleensä ottaen valehtelu voi tutkijoiden mukaan vaikuttaa vanhemman ja lapsen väliseen luottamukseen ja lapsen haluun totella aikuista."

Ihan oikea muumi.


Myönnetään; kuulun valtaosaan. Muuntelen totuutta tähän tyyliin:

Sanon: iPadista on akku loppu, voivoi. Laitetaan se kaappiin ja mennään pesemään hampaat.
Vaikka voisin sanoa: Susta tulee ylipirteä riiviö, jos tuijotat muumeja kaksi tuntia putkeen. Laitetaan se kaappiin ja mennään pesemään hampaat.

Sanon: Voi harmi. Rusinat ovat loppu, ei ole enempää.
Vaikka voisin sanoa: Kaapissa on vielä puoli kiloa, mutta et saa enempää, koska sit ripuloit koko yön ja se on ihan hirveetä meille molemmille.

Sanon: Mun pitää hoitaa yksi tärkeä juttu keittiössä, muuten ruoka ei valmistu. Palaan pian.
Vaikka voisin sanoa: Käyn hakeamssa pari irtokarkkia poskipiiloon ja kupin kahvia. Palaan pian.

Sanon: Se oli viimeinen kirja, mitä ei oltu luettu. Nyt laitetaan peitto päälle ja sanotaan hyvää yötä.
Vaikka voisin sanoa: Kirjahyllyssä on vielä noin 200 kirjaa, joita en ole sinulle lukenut, mutta me ei lueta tänään enää enempää, koska on aika mennä nukkumaan. Nyt laitetaan peitto päälle ja sanotaan hyvää yötä.

Päästelen suustani päivän mittaan vaaleita valheita ohjaillakseni kersani toimintaa ja tehdäkseni arjen tilanteista helpompia. En pelottele namusedillä tai uhkaile jättäväni raivokohtauksen saanutta lasta yksin metsään piparkakkutalon akalle. Muokkaan vain vähän totuutta. Onko se väärin? Kaivanko itselleni kuoppaa?

Mutta toisaalta. Eihän muumejakaan ole olemassa, eikä kukaan sen takia boikoitoi Muumimaailmaa. Vanhemmat puhuvat lapsilleen joulupukeista, hammaskeijuista, jeesuksista, jumalista, enkeleistä ja muista olennoista, joiden todenperäisyydestä ei ole vedenpitävää näyttöä. Joten yksi harmiton rusinavalhe sinne tai tänne ei voi tehdä paljoa vahinkoa. Vai mitä tuumaatte?

Tunnisteet: