Terveisiä huulipunahyllyltä

Aloitin kolme vuotta sitten tämän blogin, jotta olisi joku, jolle kiroilla suomeksi. Olin paksuna, järkyttynyt siitä, että olin paksuna ja muutenkin lapaset hukassa. Islannissa. 

Avautumisen, ihmettelyn, kiroilemisen ja vertaistuen lomassa olen tavannut tyyppejä, joihin en olisi koskaan törmännyt ilman tätä toria. Esimerkiksi Mumbaissa asuvaan Piaan, joka sai skidin samoihin aikoihin kun itse hajoilin maailman toisella puolella imettämiseen. Kirjoittelimme puolin ja toisin meilejä ja facebook-viestejä. Avauduimme, kauhistelimme ja hihittelimme.

Pia on mahtava tyyppi. Britanniassa opiskellut toimittaja, joka on työskennellyt mm. Al-Jazeeralle, Guardianille ja CNN:lle Afganistanista Intiaan.

Viime vuonna Pia julkaisi Intiassa englanninkielisen chick littiä ja sotaromaania yhdistelevän Operation Lipstickin (Hesarin juttuun pääsee tästä). Kirja on ties kuinka monennetta viikkoa Intian bestellerilistan kärjessä. Ihan järkettömän siistä!

Vielä siistimpää on se, kun keksimme, että mehän voisimme kirjoittaa Operaatio huulipunan yhdessä suomeksi. Viihdyttävä tarina on täynnä sen verran törkeitä yksityiskohtia, että siitä on vaikea olla innostumatta:

"Nothing wrong with a bit of American beefcake after a main course. I was now imagining myself sucking his, what I hoped would be, huge cock."

Tästä tulee järjettömän hauska kirjoitusprojekti. Poskeni hehkuvat jo.

Pia asuu Mumbaissa miehensä ja 2,5-vuotiaan lapsen kanssa. Perhe-elämä 18 miljoonan asukkaan kaupungissa ei joka kerta suju kuin aurinkorannalla. Hikisissä tilanteissa on järkevintä turvautua kolmeen: taksiin, lastenhoitajaan ja kestävään huulipunaan.

Mumbaissa asuu rapeat 18 miljoonaa muuta ihmistä. Tuleeko taloyhtiön hiekkalaatikolla ruuhkaa?  Joskus vois olla vähän väljempää puistossa, etenkin kun meidän kersalla tuntuu olevan joka paikassa oma entourage, eli jengi seuraa kännykkäkameroiden kanssa kuin Bollywood-tähteä konsanaan. Paikalliset on järkyttävän lapsirakkaita ja sinisilmäinen vaaleatukkainen ihmisenalku ihmetyttää loputtomiin.

Intiassa on vähän hintsusti supermarketteja. Jos bebellä iskee ripuli, mistä vaippoja pierastaan? Kun kerta lähikauppaa ei ole.
Vaippoja saa apteekista, mutta ne ovat aika huonolaatuisia ja täynnä kemikaaleja. Päälläpysyvistä ja ei-hajustetuista tuontivaipoista saa pulittaa noin 2 euroo per vaippa. Vaipat ovat Intiassa luksustavaraa ja lapset opetetaan potalle heti kun vaan osaavat istua. Meillä oli aiemmin kylääntuppajille ehto – jos haluat tulla meille punkkaamaan, tuo kassillinen vaippoja mukanas. Nyt lapsi on jo onneksi oppinut paikallisille tavoille, eli se osaa hienosti pissiä minne vaan.

Olet Afganistanissa työkeikalla, lapsi on syystä tai toisesta messissä. Ulkonaliikkumiskielto päällä, jääkaappi on tyhjä, mutta kersa valittaa nälkää. Ravistat ratkaise nopeasti -hihaa, mitä sieltä tipahtaa?
Pari ryppystä seteliä, joilla hoidan taksin ja ajan viidentähden hotellin ravintolan buffeettiin reppu täynnä tyhjiä tupperwarebokseja.

Mitäpä mumbailaiset tuumaavat tissin vilauttamisesta julkisella paikalla, vaikka ruuhkametrossa? Ei kauheen hyvällä katota, ei edes naisten keskuudeessa. Se on nyt vaan semmonen no-go. Imetin kuitenkin parissa länkkäritason kahvilassa ja aika pahasti tujotettiin moraalitonta ulkkaria. Naiset ei muutenkaan paljon kotoa poistu kun lapsi on pieni, koska suku tai palvelijat auttavat askareissa.  Rikkaat ja ylempi keskiluokka eivät imetä itse, vaan palkkaavaat ammattilaisen hommaan.

Työn, perheen ja oman ajan organisointi vaatii väilllä nopeita liikkeitä ja joustavaa päätöksentekoa - ja kotikaupungissani asuu 200 000 ihmistä. Miten sä selviät harrastukset-päiväkoti-työmatka-virastoaika päättyy ihan just -piirileikistä 18 miljoonan ihmisen kaupungissa ilman, että saat aivovamman?
Aika helposti, koska mulla on täysipäiväinen kotiapu, joka kokkaa ja siivoaa ja katsoo kersan perään tarvittaessa. Pyykit haetaan kotoa, ja ruokaostokset kannetaan suoraan keittiöön. Joogaopettaja ja hieroja tulee kotiin. Päiväkoti ja uima-allas on lyhyen riksamatkan päässä. Lisäksi täällä ei ole ikinä kylmä, mikä tekee kersan pukemisesta helppoa. Joskus tekee mieli huutaa kovalla äänellä jollekkin ‘ei-mua-kiinnosta-byrokraatille’ sen hitauden ja välinpitämättömyyden takia. Onneksi olen oppinut, sen että ei itse kannata yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan - aina voi laittaa jonkun muun asialle!

Sun besteller-kirjan nimi on Operation Lipstick. Mikä on sun oma suosikkihuulipunamerkki ja -sävy? 
Tykkään Mac:in huulipunista, niitä saa täältäkin. Sävyt vaihtelevat mielialan mukaan. Joskus tarvitsen oikeen topakan paloautonpunaisen, joskus taas hillitymmän ruskeanvivahteen.

Tunnisteet: ,