Aika perverssiä, että kirjoitin ja edasin viime vuonna useamman suomenkielisen kirjan mitä ehdin itse lukea. Tänä vuonna siihen on tultava ...

Kun kyyhkyset katosivat

10.1.13 Satu Kommentteja: 5

Aika perverssiä, että kirjoitin ja edasin viime vuonna useamman suomenkielisen kirjan mitä ehdin itse lukea. Tänä vuonna siihen on tultava muutos. Olen nimittäin huomannut, että samalla tavoin kuin hyvä fyysinen kunto pitää vitutuksen poissa, kirjojen lukeminen estää tyhmistymistä. Kyllä aikaa on. Sitä pitää vain osata järjestää.

Kuka olet ja kenen asioilla liikut? Kirjan kansikuva on nerokas. 
Sain joululahjaksi Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Voi luoja, miten hyvä kirja tämä onkaan! Onhan se vähän vaikea, kuten Hesarissa peloteltiin. Siinähän se juju kuitenkin on. Se on niin hankala, että sitä on pakko lukea hitaasti, ajatellen ja paljon kerrallaan. Koska tarina on niin hyvä, henkilöhahmot niin moniulotteisia ja historiallinen tausta antaa tarinaan älyttömän laajan perspektiivin, kirja voi olla hidaslukuinen, vaikeakin. 

Kirjan kaava oli sama mikä Puhdistuksessakin: jännittävän juonen ja rajuja tunteita herättävien henkilöhahmojen kautta avautui vähän tavallisuudesta poikkeava ikkuna yhteen historian aikakauteen ja sen tapahtumiin. 

On suoraselkäinen, aatteensa mukaan elävä mies ja hänen hämärissä olosuhteissa kuollut vaimonsa (tämä käy ilmi jo ensimmäisillä sivuilla), liero takinkääntäjä ja historian uusiksikirjoittaja, joka ei välitä mistään muusta kuin omasta menestyksestään. Lisäksi on nainen, joka yrittää selvitä välillä natsisaksalaisten, välillä kommunistien puristuksessa. 

Kirjassa ei ole yhtä pahaa ryhmää tai pahaa kansallisuutta. Pahuus on ihmisissä. Kyyhkysissä terrorisoivat vuorollaan niin natsit kuin kommunistitkin. On ihan sama, kiipeääkö ihminen pahasti yli vasemmalta vai oikealta puolelta: pääteasema on kuitenkin aina sama persereikä.

5 kommenttia:

  1. Mäkin tykkäsin tosta ihan hurjasti. Tosin en ole ihan samaa mieltä sen vaikealukuisuudesta. Ei siinä eri aikakausien vuorottelussa ollut mun mielestä vaikea pysyä mukana. Ainoastaan hämäsi alussa se, kun sitä "anoppia" kutsuttiin anopiksi vaikkei se ollutkaan sen takinkääntäjän äiti.

    Mut joo, mietin ihan samaa joululomalla tota lukiessani, että "kas kummaa, kyllähän sitä kaiken imetyksen ja lapsiperhehässäkän keskellä ehtii lukeakin kun vain oikeasti haluaa". Ja tänhän kyllä halusi lukea.

    Mä olen aina välillä ajatellut, että olisi tosi kiva olla jossain lukupiirissä. Hitsi, tää kirja just olisi ollut kiva lukea lukupiirissä, niin olisi päässyt vielä keskustelemaan aiheesta isommalla porukalla. Siitä riittää ammennettavaa useampaankin keskusteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottomasti samaa mieltä, etenkin tällaisen moniulotteisemman kirjan teemat kasvavat ja sen sisältö rikastuu kun siitä puhuu muiden kanssa! Ne postimerkit jokaisen luvun alussa auttoi kans hyvin hahmottamaan, että missä mennään ja kuka puhuu. Mulla kesti aluksi hetki tajuta, kuka tää minä-kertoja on.

      Poista
  2. Mulla toi kirja odottaa hyllyssä vielä lukemistaan, koska mulla on menossa Mario Readingin Maya-trilogia, jota myös suosittelen. Mutta: varsinainen asia oli toi lukupiiri, me perustettiin työpaikalla lukupiiri, jota vetää ihan oikea libristi. Aivan loistavaa! Ollaan nyt luettu Röyhkän Miss Farkkusuomi, jonkun afrikkalaisen kirjailjan (liian monimutkainen nimi muistettavaksi) Purppuranpunainen Hibiskus ja (taas liian monimutkainen nimi muistettavaksi) Huono Karma. Nyt on menossa uusi kirja, jonka nimeä en edes muista, mutta ne keskustelut kirjoista on todella antoisia ja tosiaan, tulee luettua sellaista, mitä ei normaalisti koskaan lukisi! Suosittelen kyllä pistämään pystyyn ainakin jonkinlaisen lukupiirin, jos vain tuttavapiiristä muitakin innokkaita lukijoita löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että on saatava lukupiiri! Mielellään suomenkielinen - vapaa-ajalla luen mieluiten kotimaisella...

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin, Sofi Oksanen ei pettänyt tälläkään kertaa. Harmi vaan, että uutta kirjaa saa varmaan taas odottaa jonkun aikaa. Ostin Puhdistuksen ranskaksi parille hyvälle ystävälleni täällä Ranskassa ja molemmat tykkäsivät siitä tosi paljon.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?