Sähköposti huutaa punaisella. Sinne on kasaantunut aivan liikaa tekemättömiä töitä. Ne stressaavat niin julmetusti, että vointiin ei auta k...

Kiireisen naisen illallinen

29.11.12 Satu Kommentteja: 12

Sähköposti huutaa punaisella. Sinne on kasaantunut aivan liikaa tekemättömiä töitä. Ne stressaavat niin julmetusti, että vointiin ei auta kuin kääriä hihat. Tänään ollaan töissä myöhään. Työt eivät lopu tekemällä, mutta keskeneräiset työt valmistuvat kyllä. Anoppi lupasi pitää miehen ja lapsen poissa jaloista illan ajan. Mitäpä jos hakisin ruudulla avoimena huutelevien word-dokumenttien lomassa itselleni vaikkapa take away -sushit? Tai nuudeleita naapurikorttelista? Tai mitä jos ostaisin purkin oliiveja, toisen suolakurkkuja ja klöntin varpaanvälijuustoja ja tekisin salaatin?

No niinhän sitä voi suunnitella. Pysähdyin kuitenkin lähikaupassa pakastealtaan ääreen ja sorruin vanhaan tuttuun kuin pomo firman pikkujoulujen jatkoilla:


Minä ja Dr Oetker olemme olleet erottamattomat ystäväykset jo opiskelija-ajoilta.  Mikään muu pitsa ei pysy yhtä tikkusuorana haarukan kärjessä (katso vaikka kuvaa, jos et usko). Kätevä ominaisuus heille, jotka nauttivat illallisensa koneen ääressä. Ja nyt hommiin. Palailen huomenna, ellen ennen sitä ole saanut pysyvää niska-hartia-vammaa tai sokeutunut ruudun ääreen.


12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Olen asunut viimeiset kuusi vuotta Suomen ulkopuolella.  Tajuan jo, miten islantilainen yhteiskunta toimii (tai ainakin mulla on mielipide ...

Englishman in New York

25.11.12 Satu Kommentteja: 53

Olen asunut viimeiset kuusi vuotta Suomen ulkopuolella.  Tajuan jo, miten islantilainen yhteiskunta toimii (tai ainakin mulla on mielipide siitä, miten sen pitäisi toimia), pystyn seuraamaan kahden keskenään puhuvan islantilaisen puhetta (kolme on liikaa), tiedän miltä radiokanavalta tulee paras aamuohjelma. Osaan nimetä parhaat ravintolat, baarit, leirintäalueet ja edullisimmat hostellit - Q&A-lista tänne lomailevaan tulevia kaverin kaverin kavereita varten on kahden klikkauksen päässä työkoneen desktopilla. Ai niin - tiedän myös, että pääministerin vaimolla on ollut ylipaino-ongelmia.

Vaikka takana on 2 190 päivää ulkomailla, dummy-elämykset rikastuttavat edelleen jokapäiväistä arkeani. Puhtaimmillaan alien-fiilis iskee silloin, kun tajuaa, ettei tunnista paikallisia tavisjulkkiksia. Siis niitä vesamattiloireja, jotka kaikki paikalliset tunnistavat.

Design-kiskani asiakkaista suurin osa on islantilaisia. Mä en todellakaan huomaa, jos sisään kävelee paikallinen Jari Tervo tai Olavi Uusivirta.

Funny traffic signs

Viime viikolla yksi kanta-asiakkaistamme kävi ostamassa muumilahjapaperia. Hän on käynyt meillä noin sata kertaa. Kysyin, kuten kantiksilta aina, mitä kuuluu. Hän kertoi olleensa vähän aikaa sitten Suomessa lausumassa runojaan, koska pian joku hänen teoksistaan käännetään suomeksi. Hmm. Kysyin nimeä, ja varmistin, että olet siis runoilija. Muori näytti hämmästyneeltä, mutta kertoi nimensä ja myönsi kirjoittavansa runoja. Kotona kysyin mieheltä, että kuka tää tyyppi oikein on.

No se oli just semmoinen annaleenahärkönen, jonka kaikki tunnistavat. Paitsi minä. Siis sama asia, kuin että olisi töissä jossain Helsingin keskustan design-liikkeessä ja kysyy kaupassa asioivalta Tiina Lymiltä, että ootsä niinkun joku näyttelijä. Tirsk.

Kun ei tiedä, kuka on kuka, tulee kohdelleeksi kaikkia tapaamiaan ihmisiä samalla tavalla. Se on tietysti hieno asia. Mutta samaan aikaan huomaan olevani vähän irrallaan tässä yhteiskunnassa; pikkuisen sosiaalisesti sokea. Se vähän harmittaa. Niinkuin varmaan sitä New Yorkissa harhailevaa englantilaismiestä, joka halusi kahvinsa sijasta kupin teetä. My dear.

Olisi kivaa kuulla muilta ulkosuomalaisilta, millaisissa tilanteissa te yleensä koette irrallisuuden hetkiä ja menevätkö ne joskus ihan kokonaan ohi.

Kuva: Flickr/Babycreative

53 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Noora haastoi Vuoden mutsit mukaan olemaan tavallisia : "napatkaa itsestänne naturelli kuva ja osallistukaa taisteluun normaaliuden pu...

Naked me

21.11.12 Satu Kommentteja: 12

Noora haastoi Vuoden mutsit mukaan olemaan tavallisia: "napatkaa itsestänne naturelli kuva ja osallistukaa taisteluun normaaliuden puolesta".

Mainio idea! Kuten Katjakin tontillaan osuvasti totesi, realismi on rakastettava asia. Photoshopatut ja stailatut kuvat voivat olla kauniita, mutta eivät ne kyllä todellisuudesta mitään kerro. Ja todellisuus on kuitenkin elämässä kiinnostavinta.

No tässähän ollaan. Ripustin juuri 40 metriä jouluvaloja myymälän ikkunaan. Silmien punoitus ei siis johdu budista vaan kylmästä talviviimasta. Jämähtänyt jakaus vihjaa, että tukankin vois välillä pestä. Ehkä huomenna?



Ylläoleva pärstä ei ole kaukana jokapäiväisestä todellisuudesta. Mun meikkipussissa on oikeasti yksi kuivunut maskara (kun harjaan sylkäisee, tuubista saa tiukan paikan tullen vähän väriä irti) ja meikkivoide, jonka ostin Gatwickin lentokentältä noin kolme vuotta sitten. Se haisee hassulle, mutta  vie pahimman terän satunnaisilta finneiltä. Pusuhuulien kylkiäisenä tulee kivan lämmin olo, kun käyttää Lorealin sijasta rahat vahvaan espanjalaiseen punaviiniin.


12 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Keskinkertainen elää vanhemmaksi, todettiin Talouselämä -lehdessä (2.11.). Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Sami Rainisto siteeraa kol...

"Menestyjä ei hölkkää"

19.11.12 Satu Kommentteja: 24

Keskinkertainen elää vanhemmaksi, todettiin Talouselämä-lehdessä (2.11.). Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Sami Rainisto siteeraa kolumnissaan tanskalaistutkimusta, jonka mukaan ihmisen elinikää pidentää erityisen paljon rauhallinen hölkkä - eikä esimerkiksi säännöllinen maraton-harjoittelu tai tappotahtinen body pump.
"Harvoin yritysjohtaja kerskailee lehtihaastattelussa käyvänsä pari kertaa viikossa kevyellä jolkuttelulla. Menestyjä tykittää fight clubeissa ja juoksee puolimaratonin ennen aamiaista. Sitten hän kuolee menestyksekkäästi ennen hölkkääjiä, mutta ainakin hyvässä kunnossa."
Kiitos, Rainisto! Minä nimittäin rakastan keskinkertaisuutta. Jos juoksee törkypitkiä juoksulenkkejä, ei juuri ehdi tehdä vapaa-ajalla mitään muuta. Jos haluaa olla omalla alallaan maailman paras, ei ehdi tehdä mitään muuta, kuin rehkiä sen eteen, että on maailman paras siinä yhdessä asiassa. Enkä minä ainakaan osaa valita yhtä ainoata asiaa, jonka eteen antaisin kaiken arvokkaan aikani!


En ole tarpeeksi kärsivällinen (saati lahjakas) ollakseni todella huippu yhdessä asiassa. Mutta mitäs sitten. Ihan iloisena tunnustan, että olen aika hyvä aika monessa asiassa, vaikka en huippu yhdessäkään. Se riittää mainiosti. Kauppiksen peruskursseilla opin, että ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin. Olen toteuttanut ohjetta elämäni varrella aika pedantisti: meikäläisen munakaapissa on pinossa aika monta erinäköistä koria.

Aloin hehkuttaa mikrolenkkeilyä viime vuonna. Lyhyet juoksulenkit ovat minulle hyvää terapiaa ja pitävät isoimmat jenkkakahvat poissa vyörätöltä, mutta eivät vie kuin korkeintaan kolme tuntia viikosta.  En ole maailman paras kirjoittaja, mutta tänäänkin väänsin tekstiä neljälle asiakkaalle - yhdelle professorille, pienelle mainostoimistolle, omalle design-kaupalle ja yhdelle it-yhtiölle. Ei niistä pulitzeria irtoa, mutta väliäkö sillä, jos kaikki - myös minä itse - olivat tyytyväisiä työn lopputulokseen. Harrastan keskiarvon ympärillä pyörimistä myös äitiydessä. Olen keskinkertainen äiti. Vihasin imetystä, en tehnyt soseita pakkaseen, en ole käynyt perhekerhoissa tai muskareissa eikä meillä nukuttu perhepedissä. Meillä on silti lapsen kanssa tosi fantsua, ja se näyttää diggaavan äidistään. En aina lue tenttikirjoja kokonaan, vaan välillä selaan vain prologin, tiivistelmän, takakannen ja katson netistä keskeisimmät ajatussisällöt. Toimii. Silläkin pääsee (joskus) tenteistä läpi ja oppii (ainakin melkein) oleellisimman.

Nostanpa siis maljan keskinkertaisuudelle! Ja sille, että typerät harrastukset, työtehtävät ja ihmissuhteet voi jättää myös kesken. Ole itsellesi kohtuullinen.

24 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kahdenkeskeisen vapaa-ajan järjestäminen on oikeasti ihan saatanan tärkeää parisuhteessa, jossa on lapsia. Tajusin sen konkreettisesti eile...

Night off.

14.11.12 Satu Kommentteja: 48

Kahdenkeskeisen vapaa-ajan järjestäminen on oikeasti ihan saatanan tärkeää parisuhteessa, jossa on lapsia. Tajusin sen konkreettisesti eilen, kun järjestelimme työkalenterit, iltamenot ja anopoin lapsenhoitovuorot miehen kanssa siten, että pääsisimme viettämään yhdessä iltaa. Syömään, leffaan ja sieltä kaksin kotiin. Ehdimme jutella ilman keskeytyksiä. Istuimme kaksin hiljaa. Juttelimme vähän lisää. Niin perinteistä, mutta niin ihanaa.


Täydelliseen treffi-iltaan kuuluu sen oleellisen lisäksi myös leffa ja illallinen. Kävimme testaamassa yhden meille ennestään tuntemattoman ravintolan parin korttelin päässä kotoa. Keski-ikäisen islantilaispariskunnan pyörittämä, lähiruokaan erikoistunut Fridrik V täytti kaikki odotukset. (Bloggaan paikasta tarkemmin myöhemmin Islanti-blogini puolella.) Sen jälkeen pyöräilimme leffaan katsomaan uusinta Bondia. OMFG! Paras Bond evör.

Massiiviset räjätykset, martinit, nopeat autot ja korkeat pilvenpiirtäjät olivat kohdallaan kuten aina. Mutta se homoerotiikka! Komeita miehiä toistensa kimpussa. Uijjui. Kun Javier Bardem puristaa Daniel Craigia eroottisen sanailun jälkeen kaksin käsin reisistä, olen tippua tuolilta. Bond on siirtynyt uudelle aikakaudelle.

Ihana ilta, jollaisia on ollut viime aikoina aivan liian harvoin. Miten usein te onnistutte tekemään jotain puolisonne kanssa kaksin ?


Kuva: Francois Duhamel

48 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Katainen haluaa kotiäidit töihin.  Olen Kataisen kanssa samaa mieltä. Mun mielestä ongelma ei ole siinä, että laiskottelevat mutsit eivät...

Ukot, kotiin sieltä!

12.11.12 Satu Kommentteja: 23

Katainen haluaa kotiäidit töihin. Olen Kataisen kanssa samaa mieltä.

Mun mielestä ongelma ei ole siinä, että laiskottelevat mutsit eivät viitsi mennä töihin. (Sanoo eräs, jonka mielestä äänekäs päivä töissä on stressittömämpi kuin äänekäs päivä kotona lapsen kanssa.) Ongelma on siinä, että isät eivät jää kotiin.

Äitien on aivan mahdollista saada molemmat: sekä kiva työura että kivat lapset. Tässä kuviossa tarvitaan myös kiva isä. Jos äiti haluaa lapsen saamisen jälkeen palata töihin, eikä vuoden ikäistä halua laittaa vielä tarhaan tai ei ole hoitopaikkoja vapaana, täytyisi isän jäädä osaksi aikaa kotiin. Mutta kun eivät perkeleet jää. Kelatkaa nyt, että mun ikäisistä, perhevapaalla olevista ekonomeista alle promille on miehiä! Älyvapaata.

Aina ei porkkanat auta. Isät pitäisi pakottaa isyysvapaalle. Jos iseille korvamerkitään X määrä kuukausia isyysvapaata, jota ei voi siirtää äidin nimiin, johan alkaisi hiekkalaatikoilla hengata kaksilahkeisiakin. Oleellisinta tässä on minusta se, että samaan aikaan kun ohjataan isät isyysvapaalle ymmärretään myös erilaisten perheiden erilaiset tarpeet. Että se systeemikin joustaa. Katainen ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi osa-aikatöitä. Töiden vastaanottamisen pitäisi hyödyttää silloin rahallisesti - kannustinloukku napsahtaa kivasti varpaille, jos yksikin työpäivä viikossa leikkaa sosiaalitukia.

Roosters

Meillä systeemi jousti hyvin. Koska olen yrittäjä enkä työllistä ketään muuta kuin itseni, voin aika vapaasti päättää, mitä teen ja milloin. Olin kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen kotona. Sen jälkeen aloin tehdä puolikkaita työpäiviä miehen jäädessä kotiin (avainsanat: rintapumppu, tuttipullot, korvikkeet). Seitsemän kuukauden kohdalla lapsi meni täyspäivähoitoon anopille. Ne on ihan parhaat kaverit edelleen. 1,5-vuotiaana lapsi aloitti Reykjavikin kaupungin päiväkodissa.

Täällä Islannissa sekä naiset että miehet saavat molemmat 3 kk vanhempainvapaata ja sen lisäksi vanhemmat saavat jakaa keskenään 3 kk kuten haluaavat. Vapaita ole pakko pitää tiettynä kellonaikana. Vapaan voi pitää esimerkiksi "puoliteholla", jolloin jompi kumpi vanhemmista voi olla vaikka 12 kk perhevapaalla tehden 2,5-päiväistä työviikkoa. Vapaalta maksettava korvaus määräytyy ennen raskautta tienatun palkkatason mukaan.

Miesten potkiminen perhevapaalle ei ole mikään vihaisen naisen agenda. Siitä hyötyisivät ihan kaikki:

- Naiset eivät tipahtaisi työelämän ulkopuolelle. Työmarkkinatilanne olisi tasapuolisempi naisille ja miehille.
- Miehet eivät tipahtaisi perhe-elämän ulkopuolelle. Miksi esimerkiksi avioeroissa lapset aika usein jäävät äidille? Isä voi olla lapselle aivan yhtä läheinen vanhempi kuin äitikin. Mutta se tietysti edellyttää sitä,  että isä viettää lapsen kanssa aikaa muulloinkin kun lauantai-iltapäivisin.
- Lapset saisivat viettää arkea molempien vanhempiensa seurassa.
- Työnantajan ei tarvitsisi miettiä, onko Mirkku 30 v. perhevapaiden kannalta riskisempi palkattava kuin Matti 35 v. Kumpikin voi lisääntyä.

Viikonvaihteen Hesarissa oli muuten ihana juttu vanhempainvapaista isän näkökulmasta kirjoitettuna. Suosittelen.

Suosittelen myös työnvälityspalvelu Mamworkia - vaikkapa niiden osa-aikatöiden hakemiseen!

Kuva: Flickr/Kristene Paulus

23 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Sunnuntai-ilta on ollut mulle aina viikon matalalentoisin ajankohta. Seuraavan viikon tekemistä odottavat asiat pyörivät mielessä ja to do ...

Sunnuntaipöhötys

11.11.12 Satu Kommentteja: 10

Sunnuntai-ilta on ollut mulle aina viikon matalalentoisin ajankohta. Seuraavan viikon tekemistä odottavat asiat pyörivät mielessä ja to do -lista on pisimmillään. Maanantaiaamut taas ovat viikon hienoimpia hetkiä, koska silloin tekeminen on jo alkanut. Kylmän suihkun odottaminen on siis rassaavampaa kuin se itse kylmä suihku.

Jäin miettimään, miten pääsisin elämääni kiusaavasta sunnuntaivammasta eroon. Keskustelu ystävän kanssa antoi perspektiiviä. Hän sai mut tajuamaan, että oleellisinta on seurata omien ajatusten liikkeitä. Elämäntapaoppaita vierastavien helpotukseksi totean heti alkuun, että nyt ei ala tulla mitään self help holistic mindfullness -esseetä.

Mutta sen sijaan piirsin matriisin.

Ihminen voi sijoittaa itsensä seuraaviin bokseihin toisaalta sen mukaan, minne hänen ajatuksensa keskittyvät ja toisaalta aikaperspektiivin mukaan.




Keskittyy itseensä
Keskittyy muihin
Menneisyys
A (keskittyy siihen, mitä tein esim eilen)
D (keskittyy siihen, mitä joku muu teki joskus menneisyydessä)
Tämä hetki
B (keskittyy siihen, mitä mulla on meneillän juuri nyt)
E (keskittyy siihen, mitä joku muu tekee juuri nyt)
Tulevaisuus
C (keskittyy siihen, mitä itse tekee joskus tulevaisuudessa)
F (keskittyy siihen, mitä joku muu tekee joskus tulevaisuudessa)


Jos omassa elämässä joku asia ei koskaan onnistu, kannattaa pysähtyä ja oikeasti miettiä, mistä se johtuu. Menneeseen takertujat saavat vähemmän aikaiseksi kuin ne, jotka keskittyvät nykyhetkeen. Jos elää kokoajan tulevaisuudessa, nykyhetki karkaa käsistä. Jos kelaa suurimman osan aikaa muiden asioita ja muiden ihmisten näkökulmasta, oma elämä ei muutu koskaan haluttuun suuntaan.

Matriisia voi soveltaa aika moneen. Kuten siihen, miksi mua ahdistaa aina sunnuntaisin. Koska olen aina sunnuntai-iltaisin laatikossa C! Maanantaiaamuna olen karsinassa B. Kukaan ei estä mua hengailemasta B:ssä myös sunnuntai-iltaisin - pitää vain vaihtaa laatikkoa. Siis omaa asennoitumistani.

Olenkohan mä jotenkin vajaa, kun tajusin tämän vasta nyt?

Oli miten oli, olen iloinen, koska mulla on just yksi asenneongelma vähemmän! Ja stressivapaa sunnuntai-ilta - ekaa kertaa 32 vuoteen.

10 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kirjoitin uusimpaan Evita-lehteen kokolailla avoimen jutun flirttailusta ja luottamuksesta parisuhteessa. Lehti on kai jo kaupoissa ja luki...

Perheenäidin paluu

7.11.12 Satu Kommentteja: 21

Kirjoitin uusimpaan Evita-lehteen kokolailla avoimen jutun flirttailusta ja luottamuksesta parisuhteessa. Lehti on kai jo kaupoissa ja lukijoilla, sain oman kappaleeni eilen.

Muistatte kai edelliskertaisen avaukseni perheenäiti-tittelistä? No se on täällä taas - perheenäiti nimittäin.  Ilokseni luin kyseisen lehden sisällysluettelosta, että sivulla 82 Perheenäiti kertoo, miten pääsi eroon mustasukkaisuudesta. No juttu nyt ei varsinaisesti käsitellyt mustasukkaisuutta vaan luottamusta ja avoimuutta. Se, mitä juttu nyt ei ainakaan käsitellyt, oli lapsiperhe-elämää tai äitiyttä. Ja silti olen jälleen Perheenäiti. Voi elämä. Halusikohan toimitussihteri pottuilla? Vai onko Perheenäidistä muodostumassa yleissana naisille, joilla on kersoja?

Mun tarvii varmaan ihan oikeasti käydä kohta uusimassa ne käyntikortit.


21 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Mun lounas. Tämä maanantai on ollut vähän tylsä ja aika helvetin sateinen. (Puristin sisään päästyäni  takistani valehtelematta puoli l...

Pitsalla

5.11.12 Satu Kommentteja: 3

Mun lounas.
Tämä maanantai on ollut vähän tylsä ja aika helvetin sateinen. (Puristin sisään päästyäni  takistani valehtelematta puoli litraa vettä.) Onneksi jääkaapista löytyi eilisen pitsadinnerin rippeet. Mikron kelloa odottaessani jäin fiilistelemään pitsan ja seksin yhtäläisyyksiä.

  • Helppo ja nopea tehdä.
  • Jos tietää perusjutut, siihen menee viisi minuuttia. (Hanki pohja valmiina.)
  • Jos on aikaa hifistellä, kastiketta voi keittää kasaan puoli iltaa. (Hanki lapsenvahti.)
  • Lämmitetyt eilisillan rippeetkin ovat aika jees.
  • Syö vain se,  mistä tykkäät. Haukkaa keskeltä tai järsi pelkät reunat. Who cares.
  • Pitsaa voi  nauttia ilman omaa uunia, esim. ravintolassa tai kaverin luona.
  • Tarjolla niin tangomarkkinoilla kuin curling-ottelun väliajalla.
  • Fantasia on useimmiten kahdella tai neljällä täytteellä. 
  • Huonokin pitsa on helvetin hyvää.




3 kommenttia:

Mitä tuumaat?

Kahta en vaihda. Toinen on tämä suuri ja muhkurainen nalle mahan alla ja toinen on yön yli kestävä pinfall -painiote. Pelkääköhän se tosi...

Kahta en vaihda

4.11.12 Satu Kommentteja: 10

Kahta en vaihda. Toinen on tämä suuri ja muhkurainen nalle mahan alla ja toinen on yön yli kestävä pinfall-painiote.

Pelkääköhän se tosissaan, että yritän yön aikana anastaa sen nallen?



10 kommenttia:

Mitä tuumaat?